Valerie Solanas

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valerie Solanas
Henkilötiedot
Syntynyt 9. huhtikuuta 1936
Ventnor City, New Jersey, Yhdysvallat
Kuollut 26. huhtikuuta 1988 (52 vuotta)
San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat
Kansallisuus Yhdysvallat
Ammatti kirjailija
Lapset David Blackwell
Kirjailija
Aiheet radikaalifeminismi
Pääteokset SCUM-manifesti (1967)
Allekirjoitus
Allekirjoitus
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Valerie Jean Solanas (9. huhtikuuta 1936 Ventnor City, New Jersey, Yhdysvallat26. huhtikuuta 1988 San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen radikaalifeministi, joka tunnetaan parhaiten yrityksestään murhata pop-taiteilija Andy Warhol. Hän kirjoitti SCUM-manifestin, jossa suositeltiin pelkästään naisista koostuvan yhteiskunnan perustamista ja kaikkien miesten tuhoamista.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Solanas syntyi New Jerseyn Ventnor Cityssä Louis Solanasille ja Dorothy Bondolle. Hänen on väitetty joutuneen säännöllisesti isänsä seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Hänen vanhempansa erosivat 1940-luvulla ja 15-vuotiaana hän oli joutunut kodittomaksi. Tästä huolimatta hän suoritti psykologian tutkinnon ja valmistui Marylandin yliopistosta. Vuonna 1953 hän synnytti poikansa Davidin. Lapsi otettiin huostaan eikä Solanas nähnyt tätä enää koskaan. Hänen nuoruudestaan ei ole tarkkoja tietoja, mutta on esitetty arvioita että hän elätti itsensä tarjoilijana, kerjäämällä ja prostituutiolla.

New York City ja Factory[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Solanas saapui Greenwich Villageen vuonna 1966 ja kirjoitti siellä asuessaan näytelmän Up Your Ass, joka kertoo miehiä vihaavasta prostituoidusta. Vuonna 1967 hän tapasi Andy Warholin tämän studion The Factoryn ulkopuolella Manhattanilla ja pyysi Warholia tuottamaan hänen näytelmänsä. Näytelmän nimi kiinnosti Warholia, mutta hän ei kuitenkaan vakuuttunut tekstin sisällöstä eikä ottanut Solanasiin yhteyttä tämän jälkeen. Warhol matkusti Eurooppaan pian tämän jälkeen.

Tällä välin Solanas kirjoitti ja julkaisi omakustanteena SCUM-manifestin. Teksti on kutsu naisten vapautumiseen. Julistuksessa sanotaan, että vaikka miehiä on aina ollut, kuten sairauksiakin, miehiä ei tarvitse tuottaa lisää, miestä ei tarvitse enää olla. Kun geneettinen kontrolli on pian mahdollista, "meidän tulee tuottaa vain täydellisiä olentoja, vailla vikoja kuten emotionaalinen vika, mieheys".[1][2] SCUM:in (suom. "saasta") nimeä on tulkittu eri tavoin ja on esitetty ajatus siitä että se olisi lyhenne sanoista "Society for Cutting Up Men" (vapaasti suomennettuna "Yhteisö miesten nujertamiseksi"), joskaan tätä kirjoitusasua ei käytetä itse manifestissa.

Myöhemmin vuonna 1967 Solanas soitti useaan otteeseen Warholille ja vaati tältä takaisin Up Your Ass -näytelmän käsikirjoitusta. Kun Warhol myönsi hukanneensa sen, Solanas alkoi vaatia rahallista korvausta. Warhol ei antanut rahaa mutta antoi Valerielle sivuosarooleja kahdessa elokuvassaan.

3. kesäkuuta 1968 Valerie Solanas ilmestyi Warholin studiolle ja ampui häntä kohti kolme laukausta, joista yksi osui taiteilijaan. Sen jälkeen hän ampui taidekriitikko Mario Amayaa ja yritti osua myös Warholin manageri Fred Hughesiin, mutta hänen aseensa jumittui. Tämän jälkeen Solanas pakeni paikalta. Warhol selvisi ampumisesta täpärästi ja joutui kärsimään ampumisen seurauksena fyysisistä vaivoista lopun elämäänsä.

Solanas antautui poliisille samana iltana ja sai syytteet muun muassa murhayrityksestä. Kuulusteluissa hän sanoi uskovansa että Warhol kontrolloi häntä liikaa ja että tämä olisi aikonut varastaa hänen näytelmiään. Solanas myönsi syyllisyytensä tekoihin ja sai kolmen vuoden vankilatuomion. Warhol kieltäytyi todistamasta häntä vastaan oikeudessa.

Vankilan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Feministi Robin Morgan osoitti mieltään Solanasin vankilasta vapauttamisen puolesta. Ti-Grace Atkinson kuvaili Solanasia "ensimmäiseksi merkittäväksi naisten oikeuksien ajajaksi". Florynce Kennedy edusti Valerieta tämän oikeudenkäynnissä ja kutsui häntä "erääksi feministiliikkeen tärkeimmäksi puhenaiseksi".

Vankilasta vapautumisen jälkeen vuonna 1971 Solanasiin suhtauduttiin julkisuudessa jonkinlaisena marttyyrinä. Hän jatkoi pian Warholin ja tämän läheisten puhelinhäirintää ja joutui uudelleen pidätetyksi. Vuonna 1977 Village Voice -lehti julkaisi Valerien haastattelun, jossa hän sanoi, että SCUM-manifestia ei ollut tarkoitettu otettavaksi kirjaimellisesti. Hänen päämääränään ei ollut yhteiskunta, josta miehet olisi eliminoitu, vaan manifesti oli hänelle vain "kirjallinen väline". SCUMissa on kyse mielentilasta, ja kaikki tietyllä tavalla ajattelevat naiset (ja myös miehet) löytävät itsensä manifestista.[3]

Hieman tämän jälkeen Solanas katosi julkisuudesta ja vietti aikaa mielisairaaloissa. On arveltu että hän olisi muuttanut Kaliforniaan 1980-luvulla. Hän kuoli keuhkokuumeeseen 52-vuotiaana San Franciscossa.

Up Your Ass -näytelmää esitetään edelleen ja SCUM-manifesti on saatavana kirjana.

Suomennettu teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • SCUM-manifesti. (SCUM Manifesto, 1968.) Esipuhe: Akuliina Saarikoski. Suomennos: Suvi Auvinen. Turku: Savukeidas, 2011. ISBN 978-952-5500-81-3.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andy Warholin elokuvissa

  • Bike Boy (1967)
  • I, a Man (1967)

sekä dokumenttissa

  • Superstar: The Life and Times of Andy Warhol (1990) jossa Solanas näkyy arkistofilmillä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The S.C.U.M. Manifesto Gifts of Speech: Women's Speeches from Around the World.
  2. Echols, Alice (January 1990). Daring to Be Bad: Radical Feminism in America, 1967-75, American Culture Series. University of Minnesota Press. ISBN 9780816617876. “SCUM Manifesto [...] was one of the earliest, wittiest, and most eccentric expressions of second-wave feminism. Solanas’s unabashed misandry — especially her belief in men’s biological inferiority — her endorsement of relationships between ‘independent women,’ and her dismissal of sex as ‘the refuge of the mindless’ contravened the sort of radical feminism which prevailed in most women’s groups across the country.” 
  3. Smith, Howard & Van der Horst, Brian: Scenes: Valerie Solanas interview The Village Voice. 25 July 1977.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]