Maniac Mansion

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee tietokonepeliä. Peliin perustuu myös televisiosarja Maniac Mansion.
Maniac Mansion
Kehittäjä Lucasfilm Games ja Jaleco
Julkaisija Activision Publishing, Lucasfilm Games ja Jaleco
Jakelija GOG.com ja Steam
Ohjaaja Ron Gilbert
Suunnittelija Ron Gilbert ja Gary Winnick
Taiteilija Gary Winnick
Säveltäjä Christopher Grigg, David H. Lawrence
Ohjelmoija Ron Gilbert, David Fox, Carl Mey
Pelimoottori SCUMM
Julkaistu 1987
Lajityyppi seikkailupeli
Pelimuoto yksinpeli
Ikäluokitus PEGI 12
USK 12
Alusta Apple II, Commodore 64, MS-DOS, Amiga, Atari ST, Famicom, NES, Macintosh ja ScummVM
Jakelumuoto levyke, pelimoduuli, CD-ROM
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Maniac Mansion on LucasArtsin vuonna 1987 julkaisema graafinen seikkailupeli. Pelin juoni kertoo viktoriaanisessa kartanossa maailmanvalloitusta valmistelevasta hullusta tiedemiehestä, joka on kidnapannut nuoren naisen, ja joukosta teinejä, jotka ryhtyvät pelastustoimiin ja murtautuvat kartanoon aamukolmelta. Tyyliltään peli on parodia B-luokan kauhuelokuvista.

Maniac Mansion mullisti graafisten seikkailupelien lajityypin esitellen elokuvamaisen kerronnan ja uuden käyttöliittymän. Peli ohjelmoitiin sitä varten kehitetyllä SCUMM-pelimoottorilla[1], jota käyttäen LucasArts teki edelleen useita seikkailupelejä.

Vuosina 1990–1993 tuotettiin peliin löyhästi perustuvaa tilannekomediatelevisiosarjaa Maniac Mansion. Peli sai vuonna 1993 jatko-osan Day of the Tentacle.

Juoni ja hahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maniac Mansionin keskushahmo on Dave Miller, jonka cheerleader-tyttöystävän Sandy Pantzin on kidnapannut hullu tiedemies, tohtori Fred Edison, joka aikoo ottaa Sandyn aivot omiin tarpeisiinsa.

Pelin tavoite on pelastaa Sandy ohjaamalla Davea ja kahta hänen ystäväänsä. Pelin aluksi valitaan pelastusretkelle tiedemiehen kartanoon kuudesta kumppanista kaksi:

Maniac Mansionin pelaajan ohjattavissa olevat hahmot Amigan käännöksen alkuruudussa. Vasemmalta lukien Dave, Syd, Michael, Wendy, Bernard, Razor ja Jeff
  • Bernard Bernoulli, pelokas elektroniikkataituri
  • Michael F. Stoppe, valokuvaaja
  • Jeff "Surfer Dude" Woodie, lainelautailija
  • Razor, punk-laulaja yhtyeestä Razor and the Scummettes
  • Syd, uutta aaltoa edustava muusikko
  • Wendy, lehtinainen ja lupaava kirjailija

Varsinainen seikkailu alkaa tämän jälkeen Edisonien kartanon portilta. Tohtori Fredin lisäksi kartanossa asuvat hänen vaimonsa Edna, joka on eläkkeellä oleva kiihkoisa sairaanhoitaja, ja poikansa Weird Ed, joka on harrastelijasotilas[2], sekä kaksi räikeänväristä antropomorfista lonkeromaista otusta, Vihreä lonkero (Green Tentacle) ja Purppuralonkero (Purple Tentacle). Koko Edisonien kartanon asujaimisto sekä Bernard esiintyvät myös Day of the Tentaclessa.

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Tohtori Fredin on alistanut valtaansa kartanon seudulle 20 vuotta sitten pudonnut älykäs, purppuranvärinen Meteoriitti, joka tavoittelee maailmanvalloitusta.[3] Peli ratkaistaan nujertamalla Meteoriitti jollakin tavalla.

Kumppaniksi valittujen hahmojen valinta vaikuttaa ongelmien ratkaisumahdollisuuksiin ja mahdollisiin loppuratkaisuihin. Davella itsellään ei ole erityisiä taitoja. Bernard on joukosta taitavin, kyeten monenlaisiin korjaustöihin, mutta pelkää esimerkiksi Vihreää lonkeroa. Muusikot Razor ja Syd ovat ulkonäköään lukuun ottamatta yhtäläisiä. Kumpikin heistä voi auttaa muusikon urasta haaveilevaa Vihreää lonkeroa julkistamaan demonauhansa ja saamaan hänen ystävyytensä. Michael voi saavuttaa Weird Edin ystävyyden kehittämällä tälle filmin, jossa on hänen iskunsa suunnitelmat. Wendy voi kirjoittaa puhtaaksi Meteorin muistelmat ja auttaa niiden julkaisussa, jolloin se luopuu maailmanvalloitussuunnitelmistaan tähteytensä vuoksi. Jeff on joukosta taidottomin, hän osaa vain korjata puhelimia. Maniac Mansion on ratkaistavissa Daven lisäksi Jeffiä lukuun ottamatta yhden kumppanin avulla, joten toinen on mukana vain helpottamassa ja nopeuttamassa toimia.[4]

Kartanossa on useita huoneita. Alakerrassa on keittiö, ruokasali, olohuone ja kirjasto. Toisessa kerroksessa sijaitsee maalaushuone, musiikkihuone ja panssariovi, jonka takana pelikonehuone ja lääkärin huone. Kolmannessa on pimiö. Ylin kerros on neljäs, jossa on asukkaiden makuuhuoneet, kuntosali, kylpyhuone ja takkahuone, josta pääsee tähtitorniin. Ulkona on etupiha ja takapiha, jossa on autotalli.[5]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietokonekäännökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edisonin perhe Maniac Mansion Enhanced Versionin demossa. Vasemmalta lukien Edna, tohtori Fred ja Weird Ed. Joissakin käännöksissä Edisonien iho oli sinertävää, muissa luonnollisen väristä

Maniac Mansion julkaistiin ensimmäisen kerran 10. lokakuuta 1987 Yhdysvalloissa[6] Commodore 64:lle ja Apple II:lle. Nämä käännökset oli tehty SCUMMin versio 0:lla.

Toisen kerran peli julkaistiin vuonna 1988 Commodore 64:lle, Apple II:lle ja MS-DOSille. Pakkauskotelon takapuoli oli vaihdettu erään jälleenmyyjän otettua pelin pois myynnistä, koska siinä oli seksuaaliseen haluun viittaava sana[7]. MS-DOS-käännös oli tehty SCUMMin versio 1:llä.

Kolmannen kerran peli julkaistiin vuonna 1989 Commodore 64:lle, Apple II:lle, MS-DOSille, Atari ST:lle ja Amigalle.[8] Tällöin Enhanced Versioniksi kutsuttu MS-DOSin sekä Amigan ja Atari ST:n käännökset oli tehty SCUMMin versio 2:lla. Merkittävin ero versio 1:llä tehtyihin aikaisempiin julkaisuihin oli tuntuvasti parempi grafiikka. Amiga-käännöksessä on digitoidut ääniefektit ja soitinäänet, joskaan ei kovin huolellisesti tehdyt. SCUMMin versio 2:lla tehdyissä käännöksissä oli kopiosuojaus. Tämä ilmeni siten, että kartanon toisen kerroksen ovi oli muutettu panssaroiduksi, jonka pystyi avaamaan vain pelipakkauksen mukana tulleen koodiluettelon avulla. Jos oven yritti avata väärällä koodilla, oli seurauksena talon räjähtäminen ja pelin päättyminen.

Ensimmäisen Maniac Mansionin julkaisija oli Activision Publishing.lähde? Muiden tietokoneiden painosten julkaisija oli Lucasfilm Games.lähde? Maniac Mansion on ensimmäinen LucasArtsin itse julkaisema peli. Suuremmat pelitalot olivat julkaisseet sen aiemmat pelit.[9]

Peliä julkaistiin uudelleen vielä vähäpätöisimpänä määrinä, esimerkiksi Amigalle halpaversiona[10] ja MS-DOSille CD-ROMille tallennettuna[11], sekä seuraavilla kokoelmilla:

  • LucasArts Classic Adventures (MS-DOSin käännös, julkaistiin 1992)[12]
  • Classic Collection — Adventure (Amiga, 1993)[13]
  • Software Jukebox — Adventure/Fantasy (MS-DOS, 1993)[14]
  • Classic Collection — Lucasfilm (Amiga ja MS-DOS, 1994)[15]
  • Tien Adventures — Klassiekers van LucasArts[16] tai Zehn Adventures — Die Adventure Spielesammlung[17] (MS-DOS, 1995)

Maniac Mansion on myös pelattavissa ylimääräisenä kätkettynä osana vuonna 1993 julkaistua Day of the Tentaclea. Sitä pääsee pelaamaan, kun käynnistää Weird Edin tietokoneen.[18] Täten se on julkaistu myös Macintoshille ja saatavilla samoilla kokoelmilla kuin Day of the Tentacle.

Pelistä julkaistiin MS-DOSille kaksi demoa, toinen alkuperäisestä ja toinen Enhanced Versionista.

Maniac Mansion Deluxe

Vuonna 2004 Lucasfan Games julkaisi ilmaiseksi Internetissä Maniac Mansion Deluxen, joka on Maniac Mansionin omaperäinen, mutta alkuperäisen kanssa hyvin yhtäläinen sovitus Windows XP:lle. Se tehtiin Adventure Game Studiolla, mutta muistuttaa käyttöliittymältään SCUMMin versiota 6.

Konsolikäännökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalecon julkaisema Famicomin käännöksen vihjekirjasen kansi, jossa näkyy super deformed -hahmot

Jaleco julkaisi Maniac Mansionin 13. syyskuuta 1988[19] Japanissa myytävälle Famicomille, joka on Japanin markkina-alueen malli Nintendon 8-bittisestä konsolista. Pelin käännös oli tehty yksioikoisesti, sillä siitä puuttui esimerkiksi monia alkuperäisessä olleita koristeellisia yksityiskohtia. Hahmot oli piirretty muista käännöksistä poiketen super deformed -tyylillä. Famicomin käännöksessä tallennustoiminto oli korvattu 104 merkkiä pitkällä salasanalla, jolla peliä pystyi jatkamaan samasta tilanteesta.

Peli julkaistiin NESille, Euroopan ja Amerikoiden markkina-alueen 8-bittiselle Nintendolle, syyskuussa 1990[20] täysin uusittuna käännöksenä tehtynä SCUMMin versio 1.5:llä. NESin pelimoduulissa oli yksi paristokäyttöinen tallennuspaikka. NESin käännöksestä oli siistitty muun muassa kielenkäyttöä ja viittauksia seksuaalisuuteen.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maniac Mansion ei ollut ajan mittapuun mukaan suunnattoman iso hitti, mutta myi vakaasti 4–5 vuotta.[21]

Maniac Mansion julkaistiin kaikki laitteistoalustat mukaan lukien englanniksi, ruotsiksi, saksaksi, ranskaksi, italiaksi, espanjaksi ja japaniksi hiragana-merkistöllä.

Pelin jotkin käännökset ovat ajettavissa alustariippumattomalla ScummVM:llä.

Lucasfilm Games ja Jaleco julkaisivat pelille vihjekirjasia. Niitä julkaistiin englanniksi, espanjaksi ja japaniksi.

Arvosteluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvioinnit ja kunniamaininnat
Julkaisu Tulos Käännös
Zzap!64 93% Commodore 64
Amiga Joker 75% Amiga
Joker Extra Megablast 85% NES
Joker Sonderheft Adventures 80%
82%
74% 		Amiga, Atari ST
Commodore 64
MS-DOS
Happy Computer 88% Commodore 64
Kunniamaininnat lehdissä
RUN, Power Play, Isaac Asimov ja
Commodore 		Vuoden graafinen seikkailupeli[22]
Game Players NES-versio:
vuoden graafinen seikkailupeli[23]
PC Player kunniagalleria[24]
Kunniamaininnat internetissä
MobyGames ja Lemon 64 Kärkisijoilla parhaiden Commodore 64
-pelien listalla[25][26]
Lemon Amiga 100 parhaan Amiga-pelin joukossa[27]
GameSpy Kunniagalleria[28]

Maniac Mansion sai yleisesti hyviä arvosteluja. Sen tunnelma ja pelattavuus seikkailupelinä saivat arvostelijoilta yleensä suurimmat kehut. 16-bittisten koneiden käännösten grafiikkaa ja ääniä usein moitittiin.

Aktueller Software Markt kehui arvostelussaan Commodore 64:n käännöstä, sanoen pelin olevan "vuoden jos ei vuosikymmenen parhaita". Se arvosteli pelin osa-alueita arvosanoin 9–12 (asteikon maksimi 10).[29] Myös Zzap!64 oli arvostelussaan Commodore 64:n käännökselle hyvin suosiollinen kehuen erityisesti sen helppokäyttöisyyttä ja mukaansatempaavuutta. Lehti valitti, että peli on saatavilla vain levykkeellä.[30]

Amiga Joker sanoi Amigan käännöksen arvostelussaan pelin olevan Amigan parhaiden seikkailupelien joukossa. Lehti piti grafiikan ja äänien laatua puutteellisina.[31] Joker Extra Megablast oli arvostelussaan Nintendo Entertainment Systemin käännökselle suosiollinen ja antoi kokonaisarvosanan 85 %.[32] Joker Sonderheft Adventures kutsui käännösten kesken Amigaa 16-bittisten parhaaksi. Lehti antoi Amigan käännökselle kokonaisarvosanan 80 %, Atari ST:lle 80 %, Commodore 64:lle 82 % ja MS-DOSille 74 %. Grafiikalle ja äänille se antoi huonompia arvosanoja.[33]

Suomessa pelistä ilmestyi yksi arvostelu, jonka laatinut Niko Nirvi ei kuitenkaan ollut erityisen innostunut pelistä. Nirviä harmitti erityisesti se, ettei moottorisahaan löytynyt pelissä bensiiniä.[34] Suomen tietokonepelilehdissä ilmestyi kuitenkin paljon vinkkejä Maniac Mansioniin, mikä kertoo lukijoiden kiinnostuksesta peliä kohtaan. Varsinainen läpipeluuohje julkaistiin Pelit-lehdessä 1990-luvun alussa epätavanomaisesti vuosikaupalla pelin ilmestymisen jälkeen.

Myös Happy Computer -lehden arvostelijat pitivät pelistä: lehti antoi Commodore 64:n käännökselle kokonaisarvosanan 88 %.[35] QuestBusters — The Adventurer's Journal arvosteli Maniac Mansionin 8-bittisen käännöksen kutsuen peliä viehättäväksi ja korvikkeeksi Sierran graafisille seikkailupeleille, joita ei käännetty 8-bittisille koneille.[36]

Muiden lehtien arvosanoja Amigan käännökselle: Amiga Action 81 %, Amiga Computing 87 %, Amiga Format 73 % ja The One 83 %.[37]

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juonta edistävä välikohtaus Commodore 64:n Maniac Mansionissa. Kuvassa tohtori Fred ja Sandy. Kohtaus tapahtuu paikassa, johon pelaaja ei muuten näe eikä siihen voi vaikuttaa. SCUMM-liittymän verbi-ikonit ja tavaraluettelo katoavat ruudun alaosasta sen ajaksi.

Maniac Mansionin ideoivat ja suunnittelivat Ron Gilbert ja Gary Winnick. He esittelivät idean viktoriaanisessa kartanossa lymyävästä hullusta tiedemiehestä Lucasfilm Gamesin johdolle 1985lähde?. Peli tehtiin George Lucasin Skywalker Ranchissä, jonka parodiaksi pelin kartano kehittyi[38]. Suunnittelijat vetivät Maniac Mansioniin mahdollisimman paljon kauhu-B-elokuvien kliseitä. Jokainen pelin hahmo on stereotypia ja useimmat perustuvat tosielämän henkilöihin. Razorin inspiroi Winnickin tyttöystävä ja Ednan Gilbertin äiti.[39]

Peliä suunnitellessa Gilbert halusi välttää tuolloin suosituille seikkailupeleille yleistä tapaa virittää pelaajalle useita ansoja, joissa hahmo voi kuolla vaarattomalta tuntuvaan tekoon yllättävällä tavalla[39]. Tekijät noudattivat periaatetta hahmojen kuolemisen osalta, mutta siitä huolimatta LucasArtsin myöhempiin seikkailupeleihin verrattuna Maniac Mansion on vaikeahko ja helposti saatettavissa tilaan, josta ratkaiseminen ei ole enää mahdollista.[40] Siinä on myös paljon hyödyttömiä esineitä ja ongelmia ilman ratkaisua hämäämässä pelaajaa, kuten lukittuja komeroita ilman sopivaa avainta, moottorisaha ilman polttoainetta ja tuntemattomaan huoneeseen vievät rikkonaiset portaat, joita ei voi korjata edes työkaluilla[41].

Kun Maniac Mansion -projekti oli puolessavälissä, oli sen ohjelmoiminen osoittautunut vaikeaksi, ja tekijät näkivät tarpeen komentosarjakielelle[42]. Gilbert ja Aric Wilmunder ohjelmoivat Maniac Mansionin kehittämisen helpottamiseksi SCUMMin, joka käänsi komentokielestä tavukoodille ja sisälsi tavukoodin tulkkiohjelman.[1] SCUMM kehitettiin ja debugattiin Sun Microsystemsin työasemalla, jolla tehtiin käännökset varsinaiselle kohdekoneelle: tulkkiohjelma SPUTM nimettiin pelin nimelle.[1] David Fox oli pelin SCUMM-lähdekoodin pääkirjoittaja ja kirjoitti pelin tarinaa ja dialogia. Myös Gilbert kirjoitti varsinaisen pelin SCUMM-koodia. Pelin suunnittelutyö tehtiin Macintoshilla[43]. Suuri osa Commodore 64:n käännöksen ohjelmointitekniikasta omaksuttiin saman yhtiön pelistä Habitat[44]. SCUMMin ohjelmoiminen ennen varsinaisen pelin ohjelmointia jätätti tekijät aikataulustaan ja peli valmistui vuoden myöhässä[39]. SCUMMin avulla peli oli kuitenkin helppo kääntää muille alustoille, ja LucasArts teki sitä käyttäen ja edelleen kehittäen 11 muuta seikkailupeliä vuoteen 1997 asti.

SCUMM salli puitteet, jotka tekivät pelistä mullistavan graafisena seikkailupelinä. Se oli ensimmäinen seikkailupeli, jossa juonta edistettiin pelin aikana esitettävillä välikohtauksilla, joihin pelaaja ei voinut vaikuttaa[45] ja jossa pelaajalla oli monta pätevyyksiltään eroavaa hahmoa komennossaan ja niistä riippuen useita vaihtoehtoisia tapoja ratkaista peli.[46] Aiemmissa peleissä välikohtauksia oli vain esimerkiksi tasojen välillä ilman että ne keskeyttivät pelaajaan toimia. Kohtaukset ajoitettiin Maniac Mansionissa satunnaisesti, kun myöhemmissä LucasArtsin SCUMM-peleissä ne tulivat sitä mukaa, kun pelaaja eteni juonessa.[47] Välikohtaukset lisäksi syvensivät Edisonien perheen hahmoja, jotka muuten esitettiin pelissä vain joko vihamielisinä tai avuliaina. Pelissä ollut ruudun vaakavieritys pitkissä huoneissa oli myös tuolloin harvinaista. Kartanon pitkä ruokahuone oli ensimmäinen huone, joka ohjelmoitiin, koska sitä voitiin käyttää vierityksen näytteenä.[47] Erään lähteen mukaan Maniac Mansion oli ensimmäinen peli, jossa käytettiin vaakavieritystä[48], mutta tämä ei ole totta[49].

Maniac Mansionin Famicomin käännös ja Michelangelon Aamu

Winnick teki kuvitukset ja hahmojen animaatiot Maniac Mansionin tietokonekäännöksille. Hän piirsi kartanon ränsistyneeksi halkeilevin seinin ja revennein tapetein. Kartanoa koristaa taide, josta suuri osa on mauttomia perhepotretteja. Ruokahuoneessa on auki viilletty Georges Seurat'n maalaus Sunnuntai-iltapäivä La Grande Jatten saarella. Toisessa kerroksessa on Michelangelon veistos Aamu, jossa on plakaatti "Löydettäessä palautettava Louvreen, postimaksu maksettu". Seinillä on myös pienempiä kuvia, jotka viittaavat eri elokuviin: Alexin silmä Kellopeliappelsiinista, Amityvillen talo elokuvasta Luojan tähden, paetkaa!, rouva Bates Psykosta ja Brunwaldin linna elokuvasta Indiana Jones ja viimeinen ristiretki.[50]

Maniac Mansionin tunnusmusiikin sävelsivät Chris Grigg ja David Lawrence.[51] Tunnusmusiikista levitetään Internetissä harrastajien tekemiä sovituksia.[52]

Douglas Crockford johti pelin käännöstyötä Nintendo Entertainment Systemille. Hän kirjoitti Wired-lehdessä julkaistun artikkelin, jossa selvitti ponnistelujaan Nintendon peleilleen asettamien moralististen rajoitusten kanssa. Nintendon tavoitteena oli varjella konsoleilleen tehtyjä pelejä kaikelta aineistolta, joka olisi jollekulle mahdollisesti loukkaavaa. Käytännössä vaatimukset olivat vaikeasti tulkittavia. Aluksi myydyistä muutamastakymmenestätuhannesta kappaleesta ei kuitenkaan oltu poistettu juonen kannalta merkityksetöntä temppua, jossa Weird Edin lemmikkihamsterin pystyi räjäyttämään keittämällä sen mikroaaltouunissa.[53]

Viittauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maniac Mansionin Nintendo Entertainment Systemin ruotsinkielinen käännös ja huonekasvi nimeltään Chuck
  • Weird Edin rakettiauton rekisterikilven tunnus on THX 1138, mikä on viittaus George Lucasin elokuvaan THX 1138. Weird Edin huoneessa on myös pienoismalli X-siipisestä, joka on avaruusalus Lucasin Tähtien sota -sarjasta.[54]
  • Käyttämällä kartanon kaukoputkea voi nähdä nyrkkejään heiluttavan avaruusolennon, joka on hirviö pelistä Rescue on Fractalus!.[55] Maniac Mansionin Nintendo Entertainment Systemin käännöksessä on vinyylilevy, jonka nimi on LOOM soundtrack album.[54]
  • Maniac Mansionissä esiintyvä juonen kannalta hyödytön Chuck-niminen huonekasvi on esiintynyt muissa LucasArtsin[54] ja muiden pelitalojen peleissä.[56]
  • Jos Zak McKrackenissä Zak soittaa kotoaan puhelinlaitoksen yleisöpuhelimeen, puhelinlaitoksen edustaja vastaa ja kysyy onko soittaja Edna, joka ilmenee Maniac Mansionissa harrastavan läähätyssoittoja. Zakin puhelinvastaajaan voi tulla viesti Weird Ediltä, joka soittaa menevänsä monster truck -näytökseen.[57]
  • Maniac Mansionin myöhemmissä käännöksissä oli pelihallin seinällä Zak McKracken and the Alien Mindbendersin mainosjuliste. Zak McKrackenissä puolestaan on panttilainausliikkeen seinällä Maniac Mansionin mainosjuliste.[54]
  • Zak McKrackenissä on bensiinikanisteri moottorisahaan, joka oli ilman polttoainetta Maniac Mansionissa.[54][57]
  • Zak McKrackenissä on Razor and the Scummettesin musiikkia kasetilla.[57][58]
  • Joitakin taustakuvituksena käytettyjä taideteoksia löytyy lojumasta Indiana Jones and the Last Crusade: The Graphic Adventuren natsien taidevarastossa Brunwaldin linnassa.[54] Maniac Mansionin myöhemmissä käännöksissä on seinällä maalaus Brunwaldin linnasta.[50]
  • Purppuran Meteoriitin etsintäkuulutus on Zak McKrackenissä vankilan seinällä.[57][59] Indiana Jones and the Last Crusade: The Graphic Adventuressa Indiana Jonesin työhuoneen hyllyllä on kappale limaista Meteoriittia.[60]
  • Sen lisäksi, että Day of the Tentacle on Maniac Mansionin jatko-osa, Maniac Mansion esiintyy Day of the Tentaclen juonessa tietokonepelinä, jonka myynnin lisenssituotoilla Edisonien perhe rikastuu.[61]
  • Bernard Bernoullin näköinen ja oloinen hahmo esiintyy Sam & Max Hit the Roadissa lievästi Day of the Tentaclesta poikkeavissa ulkoasuissa Snuckey's-pikaruokaloiden hoitajina.[62]
  • Full Throttlessa on kolme moottoripyöräjengiläistä, joiden nimet ovat Sid, Wendy ja Razor.[54]
  • Night Shiftissä on valmistettava toimintafiguureja, jotka esittävät muun muassa hahmoja Maniac Mansionista.[57]

Speedrun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maniac Mansionista on tehty speedrun-videoita. Nopeimmassa, joka on tehty NESin käännöksellä, peli läpäistään ajassa 6 minuuttia 29 sekuntia. Tämä on mahdollista käyttäen hyväksi useita käännöksessä olevia ohjelmointivirheitä.[63] Enhanced Versionille on speedrun yhdeksän minuutin ajalla.[47]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c The SCUMM Diary: Stories behind one of the greatest game engines ever made 12.7.2013. Gamasutra. Viitattu 9.7.2019. (englanniksi)
  2. ↑ Jaleco: Maniac Mansion instruction manual, s. 3. Maniac Mansionin NESin käännöksen ohjekirja. Jaleco, 1990. Ohjekirja skannattuna (englanniksi).
  3. ↑ Jason Harang: Plot Summary for Maniac Mansion (1987) (VG) Internet Movie Database. Arkistoitu 11.3.2016. Viitattu 31. lokakuuta 2006. (englanniksi)
  4. ↑ Christophe Desmecht: Maniac Mansion walkthrough v1.2 2003. Net Revolution Inc. Viitattu 31. lokakuuta 2006. (englanniksi)
  5. ↑ Home sweet home. Nintendo Power, 1990, nro volume 16, s. 16–17. Sivut skannattuna: ensimmäinen (Arkistoitu – Internet Archive) ja toinen (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi).
  6. ↑ Maniac Mansion IGN. Viitattu 1. marraskuuta 2006. (englanniksi)
  7. ↑ Ron Gilbert: Game Designers Workshop 27. lokakuuta 2004. Grumpy Gamer. Arkistoitu 8.2.2006. Viitattu 1. marraskuuta 2006. (englanniksi)
  8. ↑ Maniac Mansion 6. toukokuuta 2005. The LucasArts Museum. Viitattu 1. marraskuuta 2006. (englanniksi)
  9. ↑ LucasArts Milestones LucasArts. Viitattu 1. marraskuuta 2006. (englanniksi)
  10. ↑ Maniac Mansion KIXX XL Budget The LucasArts Museum. Viitattu 3. marraskuuta 2006. (englanniksi)
  11. ↑ Maniac Mansion LucasArts Museum. Viitattu 6. marraskuuta 2006. (englanniksi)
  12. ↑ LucasArts Classic Adventures MobyGames. Viitattu 6. marraskuuta 2006. (englanniksi)
  13. ↑ Classic Adventure Collection LucasArts Museum. Viitattu 6. marraskuuta 2006. (englanniksi)
  14. ↑ Software Jukebox: Adventure/Fantasy MobyGames. Viitattu 6. marraskuuta 2006. (englanniksi)
  15. ↑ Classic Collection: Lucasfilm MobyGames. Arkistoitu 3.3.2006. Viitattu 6. marraskuuta 2006. (englanniksi)
  16. ↑ Tien Adventures LucasArts Museum. Viitattu 2. marraskuuta 2006. (englanniksi)
  17. ↑ Zehn Adventures — Die Adventure Spielesammlung The Legacy. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 6. marraskuuta 2006. (englanniksi)
  18. ↑ Maniac Mansion: Day of the Tentacle, Easter Eggs GameSpot GameFAQs. Viitattu 6. marraskuuta 2006. (englanniksi)
  19. ↑ Maniac Mansion Digital Press. Viitattu 6. marraskuuta 2006. (englanniksi)
  20. ↑ Maniac Mansion games4nintendo.com. Arkistoitu 11.2.2005. Viitattu 6. marraskuuta 2006. (englanniksi)
  21. ↑ Aric Wilmunder: The Wilmunder Memoirs, Part Two: The Birth of SCUMM The International House of Mojo. 30. kesäkuuta 2002. Mixnmojo. Viitattu 23. helmikuuta 2008. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  22. ↑ Maniac Mansionin kolmannen tietokonejulkaisun kotelon takakansi. Takakansi skannattuna (englanniksi).
  23. ↑ Joe Santulli: Digital Press Video Game Collector's Guide, Seventh Edition. Digital Press, 2002. ISBN 0-9709807-0-1. Teoksen www-sivu (englanniksi) Artikkeli skannattuna (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
  24. ↑ PC Player forever, Hall of fame (saksaksi). Luettu 2. elokuuta 2006.
  25. ↑ MobyGames, Statistics for All Games, Best By Platform: Commodore 64 (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi). Luettu 2. elokuuta 2006.
  26. ↑ Lemon 64, Top 100 Games (englanniksi). Luettu 2. toukokuuta 2006.
  27. ↑ Lemon Amiga, Top 100 Games (englanniksi). Luettu 2. elokuuta 2006.
  28. ↑ Christopher Buecheler, GameSpy.com, The Gamespy Hall of Fame, Maniac Mansion (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi), marraskuu 1999. Luettu 2. elokuuta 2006.
  29. ↑ Aktueller Software Markt 11/87. Arvostelu skannattuna (saksaksi).
  30. ↑ Zzap!64 No. 32 December 1987. Arvostelu skannattuna (englanniksi).
  31. ↑ Amiga Joker 2/90. Arvostelu skannattuna (saksaksi).
  32. ↑ Joker Extra Megablast nr. 1. Arvostelu skannattuna (saksaksi).
  33. ↑ Joker Sonderheft Adventures nr. 4. Arvostelu skannattuna (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi).
  34. ↑ Niko Nirvi, Tietokonepelien vuosikirja — Pelit 1988.
  35. ↑ Boris Schneider-Johne: Maniac Mansion. Happy Computer, 1987, nro 10, s. 109–. Artikkelin verkkoversio.
  36. ↑ QuestBusters — The Adventurer's Journal; August, 1987, Vol IV, #8. Artikkelin alkuosa (Arkistoitu – Internet Archive) ja loppuosa (Arkistoitu – Internet Archive) skannattuna. (englanniksi)
  37. ↑ Every Amiga Game Ever Relased, Maniac Mansion, Review Information (englanniksi). Luettu 2. elokuuta 2006.
  38. ↑ Ron Gilbert, Grumpy Gamer (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi), 28. lokakuuta 2004. Luettu 2. elokuuta 2006.
  39. ↑ a b c The Making Of... Maniac Mansion 5. heinäkuuta 2005. Edge Online. Viitattu 11. marraskuuta 2006. (englanniksi)
  40. ↑ Jason: Maniac Mansion The International House of Mojo. Mixnmojo. Arkistoitu 17.2.2008. Viitattu 16. helmikuuta 2008. (englanniksi)
  41. ↑ Jason Harang, The Maniac Mansion Fan Site, Douglas Crockford interview (englanniksi). Luettu 2. elokuuta 2006.
  42. ↑ Rusel DeMaria, GameSpot, An Interview with Ron Gilbert (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi). Luettu 2. elokuuta 2006.
  43. ↑ Ron Gilbert: I just got a Powerbook 1. heinäkuuta 2004. Grumpy Gamer. Arkistoitu 8.2.2006. Viitattu 20. syyskuuta 2006. (englanniksi)
  44. ↑ Ron Gilbert, Grumpy Gamer, Habitat (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi), 3. elokuuta 2004. Luettu 2. elokuuta 2006.
  45. ↑ LucasArts Entertainment Company, History, Part One: The Early Years, 1982–1989 (englanniksi). Luettu 2. elokuuta 2006.
  46. ↑ First Use of Multiple Endings Based on Different Characters 24. huhtikuuta 2006. Game Innovation Database. Arkistoitu 27.5.2006. Viitattu 11. marraskuuta 2006. (englanniksi)
  47. ↑ a b c Ron Gilbert: Maniac Mansion in 9 12. huhtikuuta 2007. Grumpy Gamer. Arkistoitu 15.4.2007. Viitattu 21. huhtikuuta 2007. (englanniksi)
  48. ↑ Sheri Graner Ray: Gender Inclusive Game Design — Expanding the Market, s. 24. Charles River Media, 2003. ISBN 1-58450-239-8.
  49. ↑ Ensimmäinen vaakavieritystä käyttävä peli oli Defender. Shoot em Ups Retro Games. Viitattu 21. huhtikuuta 2007. (englanniksi)
  50. ↑ a b Trivia for Maniac Mansion (1987) (VG) The Internet Movie Database. Viitattu 11. marraskuuta 2006. (englanniksi)
  51. ↑ Brenda Laurel: Maniac Mansion, s. II. Commodore 64:n ja Apple II:n ohjekirja. Lucasfilm Games, 1987. Ohjekirja www:ssä (englanniksi).
  52. ↑ Search for "maniac mansion" Remix.Kwed.Org. Viitattu 8. marraskuuta 2006. (englanniksi)
  53. ↑ Douglas Crockford: The Untold Story of Maniac Mansion. Wired, 1993, nro Issue 1.04. Artikkelin verkkoversio.
  54. ↑ a b c d e f g Jason Harang: Maniac Mansion In-jokes The Maniac Mansion Fan Site. Arkistoitu 1.9.2003. Viitattu 11. marraskuuta 2006. (englanniksi)
  55. ↑ The Good Old Days, Maniac Mansion, Review 4. toukokuuta 2006. The Good Old Days. Viitattu 11. marraskuuta 2006. (englanniksi)
  56. ↑ Esimerkiksi pelissä The Elder Scrolls III: Morrowind esiintyy Charles the Plant, joka tuottaa Meteor Slimeä. The Imperial Library, Morrowind Easter Eggs, Charles the Plant (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi). Luettu 2. elokuuta 2006.
  57. ↑ a b c d e Fun stuff The Zak McKracken Archive. Viitattu 24. heinäkuuta 2007. (englanniksi)
  58. ↑ MobyGames, Zak McKracken and the Alien Mindbenders, Trivia (englanniksi). Luettu 2. elokuuta 2006.
  59. ↑ Maniac Mansion, Trivia MobyGames. Viitattu 10. marraskuuta 2006. (englanniksi)
  60. ↑ John Walker: The Complete Indiana Jones and the Last Crusade Game Guide, Indy's Office The International House of Mojo. Viitattu 8. marraskuuta 2006. (englanniksi)
  61. ↑ MobyGames, Day of the Tentacle, Trivia (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi). Luettu 2. elokuuta 2006.
  62. ↑ MobyGames, Sam & Max Hit the Road, Trivia (englanniksi). Luettu 2. elokuuta 2006.
  63. ↑ Videotiedosto speedrunista: NES Maniac Mansion TAS in 6:29.77 by Jeff C aka Arc YouTube. Viitattu 23. helmikuuta 2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Maniac_Mansion&oldid=21674968”