Atari ST

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Atari 520ST

Atari ST on Atarin vuonna 1985 julkistama Motorola 68000-suoritinta käyttävä tietokonemallisto. Sarjan tietokoneet kilpailivat markkinoista pitkälti Commodoren Amiga-sarjan kanssa.

ST-sarjan perusmallit olivat 520ST ja 1040ST, joissa oli 512 ja 1024 kilotavua keskusmuistia. 8-bittiset Atari XL ja XE -tietokoneet olivat menestyneet heikosti korkean hintansa takia ja ST:tä suunniteltaessa Atari pyrki saamaan hinnan kilpailijansa Commodoren tietokonetta alemmas. Tässä myös onnistuttiin. Vuonna 1989 julkaistiin uudet STe-mallit, joissa oli laajempi väripaletti, digitaaliääni ja blitter-piiri. Näiden ominaisuuksien hyödyntäminen peleissä jäi suhteellisen vähäiseksi, koska pelit tehtiin vanhempia malleja ajatellen. 1990-luvun puolella julkaistiin vielä kehittyneemmät mallit TT030 ja Falcon, jotka eivät ominaisuuksistaan huolimatta menestyneet halutulla tavalla.

Käyttöjärjestelmänä on Atari TOS, joka koostuu CP/M:aa ja MS-DOSia muistuttavasta GEMDOSista, jonka päällä ajetaan graafista GEM-ympäristöä. Käyttöjärjestelmä on yleensä sijoitettu ROM-piireille, joten koneen käynnistyminen on nopeaa. TOS osaa lukea MS-DOSin levykkeitä. Varhaisimmissa malleissa oli ulkoinen yksipuolinen levykeasema, sekä erikseen levykkeeltä ladattava TOS. Eric R. Smith kehitti moniajoon kykenevän ja muistinsuojauksen sisältävän TOS-kloonin nimeltä MiNT (MiNT is not TOS versio 0.1 vuonna 1990), joka sisälsi myös jotain Unixin ominaisuuksia. Atari julkaisi sen Falconin mukana nimellä MultiTOS.[1]

ST:ssä oli myös ensimmäinen kotitietokoneeseen integroitu MIDI-tuki. Sisäänrakennettu MIDI menestyi musiikkiohjelmistojen ja -soitinten käyttäjien keskuudessa. Sitä käyttivät konserteissa artistit kuten Madonna, Tangerine Dream sekä Fatboy Slim. Tällöin ST:tä käytettiin ohjaamaan ulkoisia syntetisaattoreita tai muita midi-yhteensopivia äänilaitteita.

Koneen varsinainen äänipiiri oli Yamahan YM2149, joka oli lisensioitu versio General Instrumentsin piiristä AY-3-8910. Alun perin ST:seen oli suunniteltu uutta äänipiiriä, mutta kiireellisen aikataulun myötä päädyttiin käyttämään samaa äänipiiriä, joka oli jo monissa 8-bittisen sukupolven tietokoneissa. Vaikka kyseessä on vain kanttiaaltoa ja kohinaa generoiva PSG-äänipiiri, voi sen kautta toistaa ohjelmallisin tempuin digitoitua ääntä, mikä kuitenkin kuluttaa prosessoriaikaa. Etenkin pelien alkumusiikki toteutettiin joskus näin. Jotkut ohjelmat hyödyntävät myöhemmissä STe -malleissa lisänä ollutta DMA-äänipiiriä, joka toistaa nimenomaan digitoitua ääntä (8-bittistä, taajuus: 6.25, 12.5, 25 tai 50 khz). Tuossa äänipiirissä on vain kaksi äänikanavaa (jotta saavutetaan stereoääni, vasen ja oikea), mutta ne yleensä jaetaan ohjelmallisin keinoin neljäksi tai kahdeksaksi, jolloin äänenlaatu frekvensseinä ilmaistuna heikkenee.

ST korvattiin myöhemmin Atari TT, Atari MEGA STE ja Falcon tietokoneilla.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.old-computers.com/museum/doc.asp?c=125

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tietotekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.