Atari ST

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Atari ST
Atari 1040STf.jpg
Valmistaja Atari
Julkaistu 1985
Mukana toimitettu käyttöjärjestelmä Atari TOS
Prosessori Motorola 68000
Massamuisti levykeasema
Keskusmuisti 512 / 1024 kB
Atari 520ST

Atari ST on Atarin vuonna 1985 julkistama Motorola 68000-suoritinta käyttävä tietokonemallisto. Sarjan tietokoneet kilpailivat markkinoista pitkälti Commodoren Amiga-sarjan kanssa.

ST-sarjan perusmallit olivat 520ST ja 1040ST, joissa oli 512 ja 1024 kilotavua keskusmuistia. 8-bittiset Atari XL ja XE -tietokoneet olivat menestyneet heikosti korkean hintansa takia ja ST:tä suunniteltaessa Atari pyrki saamaan hinnan kilpailijansa Commodoren tietokonetta alemmas. Tässä myös onnistuttiin. Vuonna 1989 julkaistiin uudet STe-mallit, joissa oli laajempi väripaletti, digitaaliääni ja blitter-piiri. Näiden ominaisuuksien hyödyntäminen peleissä jäi suhteellisen vähäiseksi, koska pelit tehtiin vanhempia malleja ajatellen. 1990-luvun puolella julkaistiin vielä kehittyneemmät mallit TT030 ja Falcon, jotka eivät ominaisuuksistaan huolimatta menestyneet halutulla tavalla.

ST korvattiin myöhemmin Atari TT, Atari MEGA STE ja Atari Falcon tietokoneilla.

Mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 520ST
  • 1040ST
  • STe

Ääniominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ST:ssä oli ensimmäinen kotitietokoneeseen integroitu MIDI-tuki. Sisäänrakennettu MIDI menestyi musiikkiohjelmistojen ja -soitinten käyttäjien keskuudessa. Sitä käyttivät konserteissa artistit kuten Madonna, Tangerine Dream sekä Fatboy Slim. Tällöin ST:tä käytettiin ohjaamaan ulkoisia syntetisaattoreita tai muita midi-yhteensopivia äänilaitteita.

Koneen varsinainen äänipiiri oli Yamahan YM2149, joka oli lisensioitu versio General Instrumentsin piiristä AY-3-8910. Alun perin ST:seen oli suunniteltu uutta äänipiiriä, mutta kiireellisen aikataulun myötä päädyttiin käyttämään samaa äänipiiriä, joka oli jo monissa 8-bittisen sukupolven tietokoneissa. Vaikka kyseessä on vain kanttiaaltoa ja kohinaa generoiva PSG-äänipiiri, voi sen kautta toistaa ohjelmallisin tempuin digitoitua ääntä, mikä kuitenkin kuluttaa prosessoriaikaa. Etenkin pelien alkumusiikki toteutettiin joskus näin. Jotkut ohjelmat hyödyntävät myöhemmissä STe -malleissa lisänä ollutta DMA-äänipiiriä, joka toistaa nimenomaan digitoitua ääntä (8-bittistä, taajuus: 6,25, 12,50, 25,00 tai 50,00 kHz). Tuossa äänipiirissä on vain kaksi äänikanavaa (jotta saavutetaan stereoääni, vasen ja oikea), mutta ne yleensä jaetaan ohjelmallisin keinoin neljäksi tai kahdeksaksi, jolloin äänenlaatu frekvensseinä ilmaistuna heikkenee.

Käyttöjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käyttöjärjestelmänä on Atari TOS, joka koostuu CP/M:aa ja MS-DOSia muistuttavasta GEMDOSista, jonka päällä ajetaan graafista GEM-ympäristöä. Käyttöjärjestelmä on yleensä sijoitettu ROM-piireille, joten koneen käynnistyminen on nopeaa. TOS osaa lukea MS-DOSin levykkeitä. Varhaisimmissa malleissa oli ulkoinen yksipuolinen levykeasema, sekä erikseen levykkeeltä ladattava TOS. Eric R. Smith kehitti moniajoon kykenevän ja muistinsuojauksen sisältävän TOS-kloonin nimeltä MiNT (MiNT is not TOS versio 0.1 vuonna 1990), joka sisälsi myös jotain Unixin ominaisuuksia. Atari julkaisi sen Falconin mukana nimellä MultiTOS.[1]

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • CPU: Motorola 68000
  • RAM: 512kB (520ST) / 1024kB (1040ST)
  • äänipiiri: Yamaha YM2149

Käyttöjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Atari TOS
    • GEMDOS
    • GEM (graafinen käyttöliittymä)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tietotekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.