Luojan tähden, paetkaa!

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Luojan tähden, paetkaa!
The Amityville Horror
The Amityville Horror 1979 DVD.jpg
Ohjaaja Stuart Rosenberg
Käsikirjoittaja Sandor Stern
Perustuu Jay Ansonin romaaniin The Amityville Horror
Tuottaja Samuel Z. Arkoff, Elliot Geisinger ja Ronald Saland
Säveltäjä Lalo Schifrin
Kuvaaja Fred Koenekamp
Leikkaaja Robert Brown
Pääosat James Brolin
Margot Kidder
Rod Steiger
Don Stroud
Murray Hamilton
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö American International Pictures
Ensi-ilta 1979
Kesto 117 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Seuraaja Amityville 2 – paholaisen piiri
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Luojan tähden, paetkaa! (The Amityville Horror) on vuonna 1979 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva, joka perustuu Jay Ansonin romaaniin The Amityville Horror. Anson kirjoitti kirjan George ja Kathy Lutzin kertomien tapahtumien mukaan; he väittivät muutettuaan Long Islandille vuonna 1975 talossaan kummittelevan.lähde? Elokuva kertoo perheestä, joka joutuu uuteen taloon muutettuaan pelottavien paranormaalien ilmiöiden kohteeksi. Elokuva oli ehdolla parhaan musiikin Oscar-palkinnon saajaksi ja sille on tehty useita jatko-osia.

Näyttelijöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 James Brolin  … George Lutz  
 Margot Kidder  … Kathy Lutz  
 Rod Steiger  … isä Delaney  
 Don Stroud  … isä Bolen  
 Murray Hamilton  … isä Ryan  
 John Larch  … isä Nuncio  
 Natasha Ryan  … Amy  
 K.C. Martel  … Greg  
 Meeno Peluce  … Matt  
 Michael Sacks  … Jeff  
 Helen Shaver  … Carolyn  
 Amy Wright  … Jackie  
 Val Avery  … konstaapeli Gionfriddo  
 Irene Dailey  … Helena-täti  
 Marc Vahanian  … Jimmy  

Jatko-osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2005 sai ensi-iltansa alkuperäisen elokuvan uudelleenfilmatisointi, The Amityville Horror.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymmenestä suomalaisesta ensi-iltakriitikosta yksikään ei antanut elokuvalle ainuttakaan tähteä.[1] Video-oppaassa vuodelta 1994 Kati Sinisalo antoi elokuvalle kaksi tähteä viidestä, joka teoksen mukaan vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”. Sinisalon mielestä elokuva on ”perheen ja avioliiton kestävyyttä tutkaileva piilodraama”.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pistetaulukko. (Arvostelijoina Pertti Avola, Mikael Fränti, Antti Lindqvist, Pentti Lumirae, Velipekka Makkonen, Sakari Salko, Matti Salo, Sakari Toiviainen, Markku Tuuli ja Helena Ylänen.) Projektio, 4/1980, s. 2. Suomen elokuvakerhojen liitto SEKL.
  2. Bello Romano (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1995. ISBN 951-0-19839-0.