Korhonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo sukunimestä. Korhonen on myös huonekalutehdas.

Korhonen on Suomen yleisin sukunimi. Vuonna 2009 nimen Korhonen kantajien määrä ylitti nimen Virtanen kantajien määrän.[1] 28. huhtikuuta 2014 Suomessa oli Väestörekisterikeskuksen mukaan 23 391 Korhosta (11 865 miestä ja 11 526 naista).[2]

Nimen esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Suomen kaksi yleisintä sukunimeä Korhonen ja Virtanen ovat molemmat -nen-johtimellisia, ne eroavat toisistaan taustaltaan. Korhonen kuuluu itäsuomalaisiin sukunimiin, jotka ovat olleet käytössä ja periytyneet jatkuvasti samoissa suvuissa jo keskiajalta lähtien (paitsi että ehkä 1500- tai 1600-luvulle asti nimen päätteenä on voinut olla pelkän -nen-päätteen sijaan -inen-pääte, jolloin nimi on ollut Korhoinen). Se on lähtöisin savolaismurteiden alueelta, mistä lähtöisin olevista vanhoista sukunimistä useimmissa on johdin -nen toisin kuin useimmissa kaakkoismurteiden alueelta olevista vanhoista sukunimistä. Muita yleisiä tämän tyypin sukunimiä ovat esim. Heikkinen, Turunen, Kinnunen ja Laitinen. Virtanen taas kuuluu vasta 1800-luvun lopulla yleisiksi tulleisiin sukunimiin, joissa alkuosan muodostaa jokin luontoaiheinen sana ja lopun vanhojen itäsuomalaisten sukunimien mallista omaksuttu johdin -nen ja joita ottivat 1800-luvun lopulla itselleen lukuisat toisilleen sukua olemattomat henkilöt, joista useimmilla siihen asti ei ollut lainkaan sukunimeä tai sukunimi oli ruotsinkielinen.[3] Tosin harvinaisempana Virtanen oli sukunimenä käytössä jo ennen 1800-lukua.

Korhosia asui viimeistään 1500-luvun puolessavälissä Savossa huomattavan paljon ainakin Pellosniemellä, Vesilahdella ja Rantasalmella, 1600-luvun alussa jokseenkin jokaisessa Savon pitäjässä, ja 1800- ja 1900-luvun vaihteen tienoilla se oli Savon toiseksi yleisin sukunimi (Savon yleisin oli Hämäläinen). Korhosta onkin luonnehdittu "varsinaiseksi savolaisnimeksi"). Siitä on kuitenkin tullut myös Kainuulle erityisen ominainen nimi, jonkin verran Korhosten juuria on myös sekä Pohjois- että Etelä-Karjalassa ja nimen yleisestä itäsuomalaisuudesta huolimatta sen kantajia on myös osassa Etelä-Pohjanmaan pitäjistä ollut suhteellisen paljon.[4]

Nimen Korhonen etymologiasta on lukuisia arvailuja. Sen arvellaan mahdollisesti tulevan ’korho/korhu’-sanasta, joka tarkoittanut paikoin huonokuuloista ja kuuroa, paikoin sanalla on ollut merkitys ”vähän tyhmä, huomaamaton, kömpelö”. Toisaalta professori Alfred Salmela on vuonna 1970 arvellut että sana on balttilainen laina ja tarkoittanut ”vanhaa, kylänvanhinta, -päällikköä”. Edelleen Peräpohjolassa sillä on ollut merkitys ”ylpeä, rikas ja leuhka”. Suomen lähisukukielissä, kuten karjalassa, virossa ja lyydissä sanalla ’korho’ on yhteinen merkitys ”koholla oleva” (kuten heinä, jää, hiukset, karvat, tms.). Esimerkiksi karjalan ’korhottaa’: ”olla tai liikkua pystynä, pää pystyssä, kohottaa, heristää, höristellä”, sekä Suomen eri murteissa, kuten Pöytyän ’korhopää’, ”pörröpäinen” ja Ylistarosta muistiin merkitty ’korholaiho’ ”pystyssä kasvava laiho”.[5]

Tunnettuja Korhosia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvitteellisia Korhosia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mykkänen, Juhani & Similä, Ville: Korhoset murskaavat Virtaset. Helsingin Sanomat, 3.7.2009, nro 27/2009, s. 6-9. Artikkelin verkkoversio Viitattu 3.5.2014.
  2. Nimipalvelu Väestörekisterikeskus. Viitattu 3.5.2014.
  3. Paikkala, Sirkka: Sukunimet sukututkimuksessa (julkaistu myös: Sukutieto 1997:4, s. 4-10) Genealogia.fi. Suomen sukututkimusseura. Viitattu 21.6.2012.
  4. Pirjo Mikkonen, Sirkka Paikkala: Sukunimet, uudistettu laitos vuodelta 2000, s. 243)
  5. Mikkonen Pirjo: Nimenselitys on eri asia kuin sananselitys (julkaistu myös: Sukuviesti 1987:1, s. 10-12.) Genealogia.fi. Suomen sukututkimusseura. Viitattu 22.6.2012.
Disambig.svg Tällä täsmennyssivulla luetellaan henkilöitä, joilla on sama sukunimi.