Jouko Korhonen
Jouko Korhonen (25. joulukuuta 1921 Haukipudas[1] – 14. heinäkuuta 2023 Oulu) oli suomalainen kaukopartiomies. Ennen kuolemaansa 101-vuotiaana hän oli yksi viimeisimmistä elossa olleista Suomen sotien kaukopartiomiehistä.[2]
Korhonen hakeutui kaukopartiojoukkoihin syksyllä 1943 ja ilmoittautui erillisessä pataljoonassa 4 osasto Vehniäiseen, jota komensi Johannes Vehniäinen. Joukot siirtyivät vuodenvaihteessa 1943–1944 Vaaženista ja Uslangasta Paloniemeen Kuhmoon. Korhonen oli maaliskuussa 1944 mukana jatkosodan suurimmassa kaukopartioiden yhteisiskussa Suopassalmeen, Suopasvaaraan ja Jyskyjärvelle. Hän haavoittui jalkaan sadan kilometrin päässä vihollislinjoista maaliskuussa 1944.[2]
Korhonen taisteli vänrikkinä, mutta sai myöhemmin ylennyksen yliluutnantiksi. Rauhan aikana hän kouluttautui ja loi uran metsänhoitajana. Korhosella oli kahdeksan sisarusta. Hän sai neljä lasta. Hän kuoli polkupyöräonnettomuudessa loukkaantumisen seurauksena heinäkuussa 2023.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Aleksi Nissilä, Viimeinen kaukopartiomies Jouko Korhonen on kuollut Iltalehti 5.8.2023, viitattu 6.8.2023
- ↑ a b c Heta Ylitie, Kaukopartiomies Jouko Korhonen on kuollut Ilta-Sanomat 5.8.2023, viitattu 6.8.2023