Elina Korhonen
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Niina Elina Korhonen (s. 3. lokakuuta 1981 Ilomantsi)[1] on suomalainen näyttelijä. Hän näyttelee Oulun kaupunginteatterissa, jossa debytoi vuonna 2011 Viulunsoittaja katolla -musikaalissa.[2]
Vuosina 2009–2011 Korhonen oli kiinnitettynä Jyväskylän kaupunginteatterissa ja näytteli muun muassa My Fair Lady -musikaalissa (Eliza Doolittle) ja Yötarinoissa.
Korhonen valmistui keväällä 2009 teatteritaiteen maisteriksi Tampereen yliopiston näyttelijäntyönlaitokselta (Näty). Hän oli myös kilpailemassa vuoden 1992 Tenavatähti-laulukilpailussa Kake Randelinin kappaleella Kun eletään, ei pelätä. Kappale löytyy Tenavatähti 1992 -kokoelmalevyltä.
Korhosella on yksi tytär.lähde?
Näytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Iwona, Burgundin prinsessa (päärooli) (käs. Witold Gombrowicz) (2005)[3]
- Niskavuoren nuori emäntä (Kustaava) (käs. Hella Wuolijoki) (2009)[4]
- Ulvova mylläri (käs. Arto Paasilinna) (2009)[5]
- Reviisori (käs. Nikolai Gogol) (2009)[6]
- Tulikoe (käs. Arthur Miller) (2010)[7]
- My Fair Lady (Eliza Doolittle) (käs. Alan Jay Lerner) (2010)[8]
- Vaavin salattu elämä (käs. Ulf Nilsson) (2010)[9]
- Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset (Heinähattu) (käs. Sinikka ja Tiina Nopola) (2010)[10]
- Yötarinoita (käs. Anneli Karppinen) (2011)[11]
- Tättähäärän päiväkirjasta (ideointi: Elina Korhonen ja Raisa Vattulainen) (2011)[12]
- Rikos ja rangaistus (2011)
- Kätilö (päärooli) (2012)[13]
- Kilpakosijat (2012)
- Saranat ja sardiinit (2013)
- Kielletyt muistot (2013)
- Housut pois (samannimiseen elokuvaan perustuva musikaali) (2013)[14]
- Mielensäpahoittajan miniä (miniän rooli) (2014)[15]
- Amadeus (2014)[16]
- Sänky (2015)[17]
- Viimeinen valssi (2015)[18]
- Taivaslaulu (2015)[19]
- Sara Wacklinin Oulu palaa (Greta-Stina) (2019) [20]
- Vihainen leski (2019) [21]
- Isä [22]
- Billy Elliot (2022) [23]
- Ei kertonut katuvansa (2023) [24]
- Post-kabaree (2023) [25]
- Varjoja paratiisissa (2024) [26]
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Levoton rauha (tv-elokuva, 2009) – Elina[27]
- Naisia kaupungilla (televisiosarja, 2010) – Noora[28]
- Maailma on valmis (televisiosarja, 2012) – lastentarhanopettaja
- Kansan mies (televisiosarja, 2013) – Sanna Kurikka
- Kaiken se kestää (elokuva, 2017) - Liisa[29]
- Diva of Finland (elokuva, 2019) - Diva of Finland -kisan tuomari[30]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ansioluettelo Elina Korhosen profiilissa (rtf) Suomen näyttelijäliitto. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 14.12.2013.
- ↑ Elina Korhonen, näyttelijä Oulun kaupunginteatteri. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 2.12.2013.
- ↑ Nordlund, Tomi: Iwona tulee taloon Aviisi. 12/2005. Viitattu 2.12.2013.
- ↑ Intohimodraama Niskavuoren nuori emäntä ja mukaansatempaava Viiru ja Pesonen kaupunginteatterin uutuuksina tammikuussa Jyväskylä.fi. 19.1.2009. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 2.12.2013.
- ↑ Ulvova mylläri. Aaltoja, syksy 2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.12.2013. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Roukala, Lotta: Uudet näyttelijät haluavat haltioitua teatterissa KSML.fi. 12.8.2009. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 2.12.2013.
- ↑ Siekkinen, Pauliina: Tulikoe ei polta sielua KSML.fi. 1.2.2010. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 2.12.2013.
- ↑ Kuokkinen, Jari: Arvio: Jyväskylän kaupunginteatteri – My Fair Lady Jylkkäri. 18.10.2010. Viitattu 2.12.2013.
- ↑ Siekkinen, Pauliina: Vaavin salattu elämä - Jyväskylän kaupungin teatteri KSML.fi. 27.10.2010. Viitattu 2.12.2013. [vanhentunut linkki]
- ↑ Lapset kuvittivat Jyväskylän Heinähatun ja Vilttitossun Yle Uutiset. 24.3.2010. Viitattu 2.12.2013.
- ↑ Yötarinoita 20.1.2011. Jyväskylän Seudun Matkailu. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 2.12.2013.
- ↑ Jyväskylän kaupunginteatterin näytäntövuoden 2010 katsojatilasto ja 50-vuotisjuhlavuoden kevään ohjaukset 20.12.2010. Jyväskylä. Viitattu 2.12.2013.
- ↑ Kauppinen, Eeva: Kätilön rooli vavisuttaa näyttelijä Elina Korhosta Kaleva.fi. 7.10.2012. Viitattu 2.12.2013.
- ↑ Housut pois Teatterin tiedotuskeskus. Viitattu 28.3.2014. [vanhentunut linkki]
- ↑ Mielensäpahoittajan miniä Oulun kaupunginteatteri. Arkistoitu 6.3.2014. Viitattu 6.3.2014.
- ↑ Amadeus Oulun kaupunginteatteri. Arkistoitu 18.10.2014. Viitattu 11.10.2014.
- ↑ Sänky Teatterin tiedotuskeskus. Viitattu 16.1.2015. [vanhentunut linkki]
- ↑ Mirja Rintala: Viimeinen valssi ensi-iltaan 24.3.2015. Mediaoulu. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 25.4.2015.
- ↑ Taivaslaulu nousee suurelle näyttämölle syksyllä 2015 Oulun kaupunginteatteri. Arkistoitu 7.5.2015. Viitattu 12.9.2015.
- ↑ Sara Wacklinin Oulu palaa Oulun teatteri. Arkistoitu 1.9.2019. Viitattu 15.9.2019.
- ↑ Vihainen leski Oulun teatteri. Arkistoitu 21.12.2019. Viitattu 22.12.2019.
- ↑ Isä Oulun Teatteri. Arkistoitu 12.8.2020. Viitattu 8.2.2020.
- ↑ Billy Elliot Oulun teatteri. Arkistoitu 5.3.2022. Viitattu 5.3.2022.
- ↑ Ei kertonut katuvansa Oulun teatteri. Viitattu 27.8.2023.
- ↑ Post-Kabaree Oulun teatteri. Viitattu 11.11.2023.
- ↑ Varjoja paratiisissa Oulun teatteri. Viitattu 3.3.2024.
- ↑ Jaakon elämä jatkuu sodan jälkeen KSML.fi. 6.12.2009. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 2.12.2013.
- ↑ Halonen, Anna-Maija: Nainen kaupungilla - kaks tuntia ja äkkiä pois 15.10.2010. Yle. Viitattu 2.12.2013.
- ↑ Kaiken se kestää elonet. Viitattu 6.10.2019.
- ↑ Diva of Finland elonet. Viitattu 27.12.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elina Korhonen Elonetissä.
- Elina Korhonen Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Elina Korhosen profiili (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Näyttelijäliitto.
|
