Narnian tarinat
| Narnian tarinat | |
|---|---|
| [[Tiedosto:Narnia-kirjasarja|200x300px|]] | |
| Kirjailija | C. S. Lewis |
| Genre | fantasia |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Narnia on seitsemän lapsille suunnatun fantasiakirjan muodostama sarja, jonka C. S. Lewis kirjoitti 1950-luvulla. Se on tekijänsä parhaiten tunnettu työ, ja lastenkirjallisuuden klassikko. Myös Pauline Baynesin kirjoihin tekemä kuvitus on muodostunut klassikoksi. Kirjojen tapahtumapaikka Narnia on kuvitteellinen maa, jossa eläimet puhuvat, taikuus on yleistä ja hyvä ja paha taistelevat keskenään. Innoituksen Narnian tarinoihin C. S. Lewis sai, kun toisen maailmansodan aikana hänen luokseen majoitettiin evakkoon neljä lasta. Lewis alkoi kirjoittaa tarinaa, josta 1950 sai muotonsa sarjan ensimmäinen tarina "Velho ja leijona".
Narnia-kirjoja on käännetty 41 eri kielelle ja myyty yli 85 miljoonaa kappaletta.[1] Pelkästään Suomessa sarjan levikki on kohonnut runsaaseen 170 000:een.[1] Narnia-kirjoja on myös filmatisoitu, joista viimeisin elokuvasovitus on The Walt Disney Companyn tuottama Narnian tarinat: Velho ja leijona.
Kirjasarja
Kirjat
| Ilmestymisjärjestys | Kronologinen järjestys |
|---|---|
| Velho ja leijona (The Lion, the Witch and the Wardrobe ilmestyi 1950) | Taikurin sisarenpoika (The Magician's Nephew ilmestyi 1955) |
| Prinssi Kaspian (Prince Caspian ilmestyi 1951) | Velho ja leijona (The Lion, the Witch and the Wardrobe ilmestyi 1950) |
| Kaspianin matka maailman ääriin (The Voyage of the "Dawn Treader" ilmestyi 1952) | Hevonen ja poika (The Horse and His Boy ilmestyi 1954) |
| Hopeinen tuoli (The Silver Chair ilmestyi 1953) | Prinssi Kaspian (Prince Caspian ilmestyi 1951) |
| Hevonen ja poika (The Horse and His Boy ilmestyi 1954) | Kaspianin matka maailman ääriin (The Voyage of the "Dawn Treader" ilmestyi 1952) |
| Taikurin sisarenpoika (The Magician's Nephew ilmestyi 1955) | Hopeinen tuoli (The Silver Chair ilmestyi 1953) |
| Narnian viimeinen taistelu (The Last Battle ilmestyi 1956) | Narnian viimeinen taistelu (The Last Battle ilmestyi 1956) |
Kirjasarjan historia
Ajatus Narnian kirjoittamiseen syntyi C. S. Lewisin päässä hänen ollessaan kuudentoista vuoden ikäinen.[2] Tällöin hän tuli ajatelleeksi faunia kantamassa lahjapaketteja lumisessa metsässä. Myöhemmin, toisen maailmansodan aikana Lewisin taloon majoitettiin koulutyttöjä pakoon Lontoon pommituksia. Tällöin Lewis sai ajatuksen kirjasta, josta myöhemmin kehittyi Narnia-sarja.[2] Lewis jätti kuitenkin kirjoitustyön kesken, ja vasta vuosien kuluttua sodan jo loputtua hän palasi jatkamaan kirjaansa. Kirjoitustyö sujui nopeasti, ja kirja Velho ja leijona (The Lion, the Witch and the Wardrobe) oli pian valmis.
Lewis esitteli kirjansa ensimmäisenä muille kirjallisuuspiirillensä, jonka jäsenet kokoontuivat oxfordilaisessa pubissa ja käyttivät itsestään nimeä The Inklings. Tähän ryhmään kuului Lewisin lisäksi myös muun muassa J. R. R. Tolkien, joka myös oli Lewisin hyvä ystävä. Velho ja leijona ei kuitenkaan saanut lämpimää vastaanottoa Tolkienilta, eikä tämä siis pitänyt kirjasta.[3] Lewis päätti kuitenkin julkaista kirjan, ja vuonna 1950 kirja ilmestyikin. Kirja ei kuitenkaan alkuun myynyt hyvin, ja syyksi Lewis itse arveli eräälle lukijalleen kirjoittamassa kirjeessä, että "monet äidit ja opettajat olivat sitä mieltä, että se pelotti lapsia". Lewis myös lisäsi, että "todelliset lapset pitävät siitä, ja olen ällistynyt siitä, kuinka jotkut hyvin nuoret näyttävät ymmärtävän sitä. Luulen, että se pelottaa useita aikuisia, mutta hyvin harvoja lapsia."[3] Huolimatta kirjan aluksi saamasta viileästä vastaanotosta, kaksikymmentä vuotta myöhemmin se sijoittui Times -lehden äänestyksessä Englannin lapsien toisiksi suurimmaksi kirjallisuussuosikiksi heti Roald Dahlin Jali ja suklaatehdas -kirjan jälkeen.[4]
Lewisin tarkoitus oli alkujaan kirjoittaa vain yksi Narniaan käsittelevä kirja, mutta Velhon ja leijonan valmistuttua hän päätti kuitenkin kirjoittaa vielä toisen osan sarjaan.lähde? Alkuperäinen nimiehdotus kirjalle oli Narniaan houkutellut, mutta kustantajan hylättyä nimen Lewis ehdotti Narnian tornia.[5] Tämäkään nimi ei mennyt läpi, ja vasta Lewisin kolmas ehdotus Prinssi Kaspian hyväksyttiin.[5] Kirja ilmestyi vuonna 1951. Kirjasta tuli kuitenkin Lewisin itsensäkin kertoman mukaan kaikista Narnia -sarjan kirjoista vähiten suosittu.[6]
Sarjan kolmas kirja oli nimeltään Kaspianin matka maailman ääriin. Kirjan kantava elementti on vesi, ja tarina kertookin pitkästä laivamatkasta Narnian kaukaisimmilla merillä. Kirjassa on muiden kirjojen tapaan vahva kristillinen teema, ja useiden lukijoiden mielestä Lewisin kuvaamaa matkaa "Aslanin maan" löytämiseksi voidaan pitää matkana Jumalan löytämiseksi.[7] Kirjassa onkin näkyvissä selkeitä merkkejä Lewisin omasta elämästä ja unista, sekä hänen menneisyydestään ateismin ja kristinuskon välillä.[7]
Neljäntenä kirjana julkaistu Hopeinen tuoli oli Lewisin viides Narnia-kirja, mutta hän päätti julkaista sen ennen kirjaa Hevonen ja poika, joka kronologisesti sijoittui Prinssi Kaspianin ja Velhon ja leijonan väliin.[8] Hopeinen tuoli taas oli kronologisesti seuraavana Kaspianin matkasta maailman ääriin. Myös Hopeiselle tuolille oli useita muita nimivaihtoehtoja, kuten "The Wild Waste Lands", "Night under Narnia", "News under Narnia" ja "Gnomes under Narnia".[8]
Hopeisen tuolin jälkeen Lewis luovutti kustantajalle uuden tarinansa, jolle hän oli antanut nimeksi Narnia and the North. Kustantaja Geoffrey Bles ei kuitenkaan pitänyt Lewisin ehdottamasta nimestä, joten 13. huhtikuuta 1953 Lewis antoi lisää nimivaihtoehtoja. Kirjailija ehdotti tarinan nimeksi sellaisia kuin "The Desert Road to Narnia", "Cor of Archenland", "The Horse and the Boy", "The Horse Stole the Boy", "Over the Border" ja "The Horse Bree".[9] Kustantaja keksi yhdistää nimiehdotukset "The Horse and the Boy" ja "The Horse Stole the Boy", jolloin lopulliseksi nimeksi tuli The Horse and His Boy (suomennettu Hevonen ja poika).[9]
Saatuaan sarjan viisi ensimmäistä kirjaa valmiiksi Lewis palasi työskentelemään keskeneräisen Narnia-käsikirjoituksensa parissa, jota hän oli aloitellut jo Velhon ja leijonan jälkeen. Tällöin hän oli yrittänyt kirjoittaa tarinaa, joka sijoittuisi aikaan ennen ensimmäistä Narnia-kirjaa. Lewis ei kuitenkaan aikanaan ollut tyytyväinen tarinaan, minkä vuoksi hän oli lopettanut sen kirjoittamisen ja siirtynyt työstämään Prinssi Kaspiania. Hevosen ja pojan jälkeen Lewis kuitenkin halusi saada aikaan kirjan, joka selittäisi jotkin Velhon ja leijonan selittämättömiksi jääneet omituisuudet – esimerkiksi Narnian "Lyhtykorvessa" seisovan katulampun. Luovuttaessaan käsikirjoituksensa kustantajalleen Lewis oli saanut valmiiksi myös sarjan seitsemännen ja viimeisen osan, Narnian viimeisen taistelun. Myöhemmin, vuonna 1956, Narnian viimeinen taistelu päätti julkaisullaan Narnia-sarjan.
Kirjojen juonet
Taikurin sisarenpoika
- Pääartikkeli: Taikurin sisarenpoika
Lontoossa asuva Polly Plummer tapaa Digoryn, joka on juuri muuttanut naapurustoon. Digoryn äiti on sairas ja he asuvat Digoryn tädin ja enon luona. Digoryn isä on Intiassa. Digoryn eno, Andrew Ketterley, käyttäytyy omituisesti, eikä Digory pidä hänestä lainkaan. Kesä on sateinen ja lapset tekevät tutkimusretkiä talorivistön ullakolla. He päätyvät Plummereiden ullakolta lähtevän tunnelin kautta vahingossa Andrew-enon työhuoneeseen, missä Andrew houkuttelee Pollyn laittamaan erikoisen sormuksen sormeensa, ja Polly katoaa. Andrew-eno selittää Digorylle, että pelastaakseen Pollyn, on hänenkin laitettava sormus sormeensa ja lähdettävä pelastamaan tyttöä. Näin Andrew-eno tulee huijanneeksi sekä Pollyn että Digoryn koekaniineikseen testaamaan sormuksiaan.
Sormukset kuljettavat metsään maailmoiden välillä. Metsään tullaan lammikon kautta, joita metsässä on lukuisia. Lapset päättävät kokeilla mihin muiden lammikoiden kautta pääsee. Valitsemastaan lammikosta he tulevat autioon rauniokaupunkiin. He menevät rakennukseen, jonka eräässä huoneessa on paikoilleen jähmettyneitä ihmisiä. Huoneen keskellä on pylväs, jonka päällä on kello ja pieni vasara, jolla kelloa voi lyödä. Digory päättää kokeilla ja näin tehdessään hän purkaa vallinneen lumouksen. Eräs hahmoista nousee seisomaan ja kävelee lasten luokse. Hän on Charnin kuningatar Jadis. Kun Jadis saa selville, että lapset ovat toisesta maailmasta, hän haluaa heidän mukaansa. Lapset koettavat paeta, mutta Jadis tarraa kiinni Pollyyn ja sormus vaikuttaa häneenkin.
Jadis aiheuttaa sekaannusta Lontoon kaduilla, mutta Polly ja Digory saavat kuitenkin sormusten avulla siirrettyä itsensä ja kuningattaren jälleen maailmoiden väliseen metsään. Mukana seuraavat myös Andrew-eno, ajuri ja hänen hevosensa. Kaikki astuvat jälleen lammikkoon. He päätyvät tyhjään maailmaan, joka on aivan autio ja niin pimeä, ettei siellä näe mitään. Sitten näkyviin tulee laulaja, joka on valtava leijona, Aslan. Se jatkaa lauluaan ja maasta alkaa versoa ruohoa ja puita. Jadis vihaa mahtavaa leijonaa ja heittää sitä rautatangolla. Tällä ei ole kuitenkaan mitään vaikutusta ja järkyttynyt Jadis juoksee pakoon. Jadiksen heittämä rautatanko alkaa Aslanin taian vuoksi kasvaa puiden lailla. Siitä kasvaa täydellinen lyhtypylväs.
Aslan laulaa maasta esiin myös kaikki erilaiset eläimet. Hän antaa niille myös kyvyn puhua. Eläimien lisäksi puiden välistä kulkee leijonan luokse kääpiöitä, satyyreja, fauneja ja muita ihmeellisiä olentoja. Aslan kruunaa Frank-ajurin Narnian ensimmäiseksi kuninkaaksi. Myös ajurin vaimo Helen pääsee Narniaan ja he hallitsevat yhdessä.
Suojatakseen Narniaa Jadiksen tuomalta pahalta Aslan haluaa istuttaa puun suojaamaan maata, joten hänen tahdostaan ajurin hevonen saa siivet ja Polly ja Digory lentävät sen selässä kauas vuorille hakemaan omenaa muurilla aidatusta puutarhasta. Puutarhassa Jadis yrittää saada Digoryn lankeamaan kiusaukseen ja varastamaan puutarhasta omenan. Digory kuitenkin kestää koettelemuksen ja vie omenan Aslanille. Digory istuttaa omenan maahan ja siitä kasvaa kaunis ja tuoksuva puu. Aslan antaa Digoryn poimia puusta omenan, joka tekee hänen äitinsä terveeksi. Aslan käskee lapsia hautaamaan kaikki taikasormukset maahan, kun he pääsevät takaisin Lontooseen. Tämän jälkeen Aslan lähettää lapset ja Andrew-enon takaisin meidän maailmaamme.
Digory vie omenan äidilleen. Omenan siemenkodan hän hautaa talon puutarhaan. Seuraavana päivänä Digory ja Polly hautaavat sormukset samaan paikkaan. Digoryn äiti paranee.
Velho ja leijona
- Pääartikkeli: Velho ja leijona
Peter, Susan, Edmund ja Lucy lähetetään pakoon pommituksia vanhan professorin luo. Eräänä sadepäivänä he leikkivät piilosta ja Lucy menee vanhaan vaatekaappin piiloon. Hän huomaa, että vaatekaapin kautta pääsee uuteen maailmaan ja tapaa fauni Tumnuksen. Muut lapset eivät usko Lucyn kertomusta vaan luulevat hänen kuvittelevan kaiken. Pian he kuitenkin joutuvat itsekin Narniaan.
Valkea velho on saanut houkuteltua Edmundin puolelleen ja Edmund lähtee etsimään häntä. Muut lapset lähtevät puhuvien majavien opastuksella kohti Aslanin leiriä ja näkevät matkalla Joulupukin. Perillä lapset tapaavat Aslanin. Sillä aikaa Valkea velho on vanginnut Edmundin, mutta Aslanin puolella olevat narnialaiset pelastavat hänet. Valkea velho kuitenkin on sitä mieltä, että ikivanhan lain mukaan Edmund kuuluu hänelle. Aslan suostuu itse tapettavaksi Edmundin sijasta. Valkean velhon joukot sitovat Aslanin kivipaateen ja leikkaavat häneltä harjan pois. Sen jälkeen Valkea velho tappaa Aslanin kiviveitsellään. Aslan kuitenkin nousee kuolleista ja voittaa yhdessä Narnialaisten kanssa Valkean velhon armeijan. Peter, Susan, Edmund ja Lucy kruunataan Narnian kuninkaiksi ja kuningattariksi.
Eräänä päivänä he ratsastavat metsässä, ja löytävät tien takaisin vaatekaappiin. Kun lapset tulevat takaisin Narniasta, ei minuuttuakaan ole kulunut, eivätkä he ole vanhentuneet päivääkään.
Hevonen ja poika
- Pääartikkeli: Hevonen ja poika
Hevonen ja poika poikkeaa kaikista muista Narnia-kirjoista siinä, ettei tässä kirjassa Narniaan saavu ihmisiä meidän maailmastamme, vaan tarina kertoo Narnian maailmassa asuvista ihmisistä.
Tapahtumat lähtevät liikkeelle Kalormenista, joka sijaitsee Narniasta etelään, suuren autiomaan takana. Sastra-poika asuu köyhän kalastajan luona, jota hän pitää isänään. Kalastaja ei ole kuitenkaan hänen oikea isänsä, vaan hän on pelastanut rantaan ajelehtineen pienen pojan. Eräänä päivänä tarkaani, kalormenilainen ylimys, ilmaantuu heidän luokseen ja ilmoittaa haluavansa ostaa pojan. Kalastajan ja tarkaanin neuvotellessa hinnasta Sastra hiipii pois paikalta. Hän menee silittelemään tarkaanin hevosta, joka yllättäen ryhtyykin puhumaan. Hevonen on kaapattu Narniasta, eikä se ole ennen Sastran tapaamista paljastanut puhekykyään kenellekään.
Sastra ja Riia-hevonen lähtevät yhdessä pakomatkalle kohti Narniaa. Matkalla he törmäävät toisiin karkulaisiin. Aravis on lähtenyt pakoon välttyäkseen pakkoavioliitolta ja myös hänen ratsunsa Hvinna on narnialainen puhuva hevonen. Myöhemmin pakomatkalaiset kuulevat vahingossa kuinka Kalormenin hallitsija, Tisrok, suunnittelee yllätyshyökkäystä Narnian ja Kalormenin välissä olevaan Arkkimaahan. Pakomatkalaiset lähtevät varoittamaan Arkkimaan kuningasta, ja näiden varoituksen perusteella Kalormenin yllätyshyökkäys onnistutaankin torjumaan. Myöhemmin selviää myös, että Sastra on todellisuudessa prinssi Koor, Arkkimaan kuninkaan poika.
Prinssi Kaspian
- Pääartikkeli: Prinssi Kaspian
Prinssi Kaspian alkaa täsmälleen samoilla sanoilla kuin Velho ja leijona: "Oli kerran neljä lasta, joiden nimet olivat Peter, Susan, Edmund ja Lucy." Lapset istuvat juna-asemalla, kun heidät taiotaan Narniaan. Narniassa he huomaavat, että heidän edellisestä vierailustaan on Narnian ajassa kulunut monta sataa vuotta. Narniassa ovat vallassa muualta saapuneet ihmiset, ja melkein kaikki eli faunit, puunhenget, kääpiöt, kentaurit, satyyrit ja puhuvat eläimet on joko tapettu, tai ajettu pakoon, eikä moni ihminen edes usko niiden olemassaoloon. Nuori prinssi Kaspian aikoo kuitenkin syöstä vallasta ilkeän setänsä ja päästää Narnian alkuperäiset asukkaat valtaan. Lapset ryhtyvät auttamaan Kaspiania. Aslan palaa Narniaan ja lopulta huono kuningas saa surmansa, ja hänen armeijansa karkotetaan maasta. Myös lapset taiotaan takaisin Englantiin.
Kaspianin matka maailman ääriin
- Pääartikkeli: Kaspianin matka maailman ääriin
Aiemmista Narnian tarinoista tutut Lucy ja Edmund Pevensie pääsevät jälleen Narniaan. Heidät on lähetetty viettämään lomaa serkkunsa Eustacen luokse. Porttina Narniaan toimii meriaiheinen maalaus. Lapset päätyvät Sarastus-laivalle (engl. Dawn Treader), jolla kuningas Kaspian X purjehtii. Matkan tarkoituksena on seitsemän kadoksissa olevan lordin löytäminen. Matka jatkuu aina maailman ääriin saakka.
Matkallaan Eustace joutuu moniin kahnauksiin mm. aiemmin lukijoille jo tutuksi tulleen Riipitsiip-hiiren kanssa, joka haluaa taistelulla hyvitystä Eustacen tehtyä hänelle kiusaa. Riipitsiipillä itsellään on omat päämääränsä, kun hän päättää ainoana retkikunnan jäsenenä jatkaa matkaansa maailman reunan yli Aslanin maahan. Lucy ja Edmund eivät tule kirjan jälkeen enää pääsemään Narniaan, mutta Aslanin mukaan heidän omasta maailmastaankin pääsee Aslanin maahan; Lucyn ja Edmundin on vain opittava tietämään tämän toinen nimi omassa maailmassaan.
Hopeinen tuoli
- Pääartikkeli: Hopeinen tuoli
Eustace Ruikku, jonka aiemmista seikkailuista Narnian maassa kerrotaan kirjassa Kaspianin matka maailman ääriin, ja hänen luokkatoverinsa Jill Pölkky yrittävät piiloutua heitä kiusaavilta vanhemmilta oppilailta. He pääsevätkin yllättäen Narniaan koulun kiviaidassa olevan portin kautta. Aslan on kutsunut lapset etsimään kadonnutta prinssi Riliania. Rilianin isä kuningas Kaspian X on jo hyvin vanha, ja hän haluaa ainoan lapsensa löytyvän ennen kuolemaansa.
Aslanin ohjeita seuraten lasten onnistuu yhdessä Rapanhapakko -nimisen seuralaisensa kanssa löytää kadonnut prinssi syvistä luolastoista Narnian alta.
Narnian viimeinen taistelu
- Pääartikkeli: Narnian viimeinen taistelu
Narniassa Metku-apina löytää leijonan taljan. Metku aikoo huijata narnialaisia ja naamioi taljan avulla Pulma-aasin Aslaniksi. Narnialaiset luulevat Aslanin palanneen ja Metku hallitsee "Aslanin" nimessä.
Kalormenilaiset päästetään Narniaan ja Metku liittoutuu heidän kanssaan. Nämä toteuttavat Narnian viimeisen kuninkaan ollessa väliaiksesti poissa verilöylyn hallintopalatsissa Cair Palaverissa ja valtaavat Narnian sotilaallisella ylivoimallaan. Asiasta kuullut kuningas saa avukseen edellisissä tarinoissa esiintyneet lapset Narnian hyännyttä Susania lukuun ottamatta. Saamansa avun turvin kuningas käy viimeiseen taisteluun kalormenilaisia ja Metkua vastaan. Taistelu kuitenkin keskeytyy, sillä Narnian viimeiset hetket koittavat ja maailmanloppu saapuu.
Oikea Aslan palaa ja kutsuu Peterin, Edmundin, Lucyn, Eustacen ja Jillin takaisin Narniaan. Narniaan tulee maailmanloppu ja kaikki Aslaniin uskovat pääsevät Aslanin maahan, todelliseen Narniaan. Aslan myös tuomitsee kaikki turmeltuneet ja epäuskoiset olennot kadotukseen.
Narnian maailma
- Pääartikkeli: Narnia (fantasiamaa)
Narnia tarkoittaa Lewisin tuotannossa Suuren Meren rannalla sijaitsevaa pientä maata, joka on hyvin hedelmällinen verrattuna eteläpuolellaan vuorten ja autiomaan erottamaan Kalormenin valtioon. Samoin Narniaa hallitsevat Cair Palaver -nimisessä linnassa asuvat kuninkaat tai kuningattaret, jotka kuvataan kirjoissa yleisesti viisaiksi ja oikeamielisiksi vastakohdiksi Kalormenin sotaisille ja vallanhimoisille Tisrokeille. Narniaa ja Kalormenia erottaa Arkkimaa -niminen vuoristovaltio, joka pitää yllä läheistä liittolaisuutta Narnian kanssa.
Vaikka Narniaa hallitsevat ihmiset, on näiden kuninkaiden tai kuningattarien kuninkaana Aslan-niminen leijona. Kultaharjainen leijona karjuu Narnian maailman esiin ja on mukana kaikissa seitsemässä sarjan kirjassa.
Narnia on myös täynnä puhuvia eläimiä sekä erilaisten mytologioiden taruhahmoja, joiden synty selitetään kirjassa Taikurin sisarenpoika. Kyseisessä kirjassa Aslan luo Narnian maailman sekä sen eläimistön, ja antaa näille puheen lahjan.
Raamatun lisäksi kirjasarjan innoittajana ovat olleet muun muassa paikat, joissa kirjailija itse on käynyt. Esimerkiksi lyhtypylvään keskellä metsää arvioidaan saaneen inspiraation Lewisin kotipaikan Little Lean lähistöllä olleesta irlantilaisesta puistosta, jossa seisoi samanlainen lyhtypylväs.lähde? Samoin Lewisin perhe omisti kirjasarjassa fantasiamaailman ja todellisuuden välisenä siltana toimivan vaatekaapin esikuvan, jota säilytetään Wade Centerissä Illinoisin osavaltiossa Yhdysvalloissa.
Kirjailija
Clive Staples Lewis (29. marraskuuta 1898 – 22. marraskuuta 1963) oli Irlannissa syntynyt ja suurimman osan elämästään Isossa-Britanniassa viettänyt kirjailija ja tutkija.
Lewis oli tunnettu keskiajan ja renessanssin kirjallisuuden tutkija, joka puolusti aktiivisesti kristinuskoa, mikä heijastui myös hänen teoksiinsa. Narnian lisäksi Lewis kirjoitti myös tieteiskirjallisuutta, "avaruustrilogian" Äänetön planeetta ("Out of the Silent Planet"), Matka Venukseen ("Perelandra" – tunnettu myös nimellä "Voyage to Venus") ja Piinattu planeetta ("That Hideous Strength"). Trilogia yhdisti perinteisiä tieteiskirjallisuuden elementtejä kristillisiin teemoihin kuten syntiin, lankeemukseen ja lunastukseen.
Lewisin uskonnollinen tausta oli Pohjois-Irlannin protestantismissa. Kotikasvatus ei ollut voimakkaan hengellinen, mutta vanhemmat olivat silti – osin ajan tavan mukaan – aktiivisia seurakuntalaisia. Opiskellessaan Oxfordin yliopiston pääsykokeisiin Lewisistä tuli ateisti. Lewis kuitenkin luopui myöhemmin ateismista ja kääntyi kristityksi, anglikaaniksi. Kääntymisensä jälkeen hän aloitti varsin pian kristillisen kirjallisuuden tuottamisen. Suurin osa hänen tuotannostaan on ei-fiktiivistä hartaus- ja tietokirjallisuutta, lähinnä esseitä erilaisista etiikkaan ja dogmatiikkaan liittyvistä aiheista.
Kirjojen kristillisyys
Narnia-sarjan kirjoissa on vahva kristillinen tematiikka, jossa Aslan – Jeesus Juudan leijonana – uhrautuu ja verellään pelastaa maailman – vaikkakin Velhossa ja leijonassa Aslan pelastaa uhrautumisellaan vain yhden henkilön. Missään Narnia-sarjaan kuuluvassa kirjassa ei toisaalta sanota suoraan Lewisin voimakkaan leijonahahmon olevan Jeesus, mutta tarinoiden voidaan katsoa vahvasti vihjailevan kyseiseen suuntaan. Esimerkiksi edellä mainitun Velhossa ja leijonassa nähdyn uhrautumisen ja kuoleman voittamisen lisäksi kirjassa Kaspianin matka maailman ääriin Aslan sanoo, että hänellä on oma nimensä myös ihmisten maailmassa. Kirjoittamassan kirjeessä eräälle amerikkalaiselle pikkutytölle kirjailija C. S. Lewis muotoili itse asian seuraavanlaisesti:[10]
»Entä sitten Aslanin toinen nimi? Haluan, että arvaat itse. Eikö tässä maailmassa koskaan ole ollut ketään, joka (1) saapui samaan aikaan kuin joulupukki; (2) sanoi, että hän oli Suuren Kuninkaan Poika; (3) antoi itsensä toisten vikojen tähden pahojen ihmisten pilkattavaksi ja tapettavaksi; (4) heräsi kuolleista; (5) josta toisinaan käytetään nimeä Karitsa (kirjan "Kaspianin matka Maailman Ääriin" lopussa)? Etkö todellakaan tiedä hänen nimeään tässä maailmassa?»
Taikurin sisarenpoikaan voidaan katsoa sisältyvän luomistarina, ja Narnian viimeisessä taistelussa nähdään tässä katsannossa Apina, Antikristuksena, ja Aslanin toinen tuleminen. Samoin Aslan puhuu "Merentakaisesta Majesteetista" ja sanoo olevansa "Suuren Kuninkaan Poika". Näillä viitattaneen kristinuskon Jumalaan.[11] Narnia-sarjassa Kolminaisuusopin kolmantena jäsenenä Aslanin ja Merentakaisen Majesteetin lisäksi on kirjassa Velho ja leijona esiintyvä Joulupukki, joka edustaa Pyhää Henkeä.[11] Lewisin kirjassa Joulupukki jakaa kirjan lapsille aseita taistelussa pahaa vastaan, kuten Pyhän Henki lahjoittaa hengelliset lahjat ihmisten maailmassa.[11] Toisaalta kristillisten teemojen rinnalla C. S. Lewis on tuonut kirjoihin runsaasti vaikutteita myös muista kulttuuriperinteistä.
Lewis ilmaisi Narnia-kirjojensa kautta käsitystään Jumalasta.[12] Esimerkiksi kirjassa Narnian viimeinen taistelu käsitellään ajatusta kristinuskon sopeuttamisesta muihin uskointoihin.[13] Kirjassa apina Metku alkaa saarnata Narnialaisille omaa oppiaan Aslanista käyttäen apunaan leijonantaljaan puettua aasia, ja liittouduttuaan Narnian sotaisan vihollisvaltion Kalormenin kanssa aletaan puhua "Tarslanista" Narnian Aslanin ja Kalormenin Tarsin yhtenä ilmentymänä.[14] Saman kirjan lopussa tapahtumat Narniassa huipentuvat Aslanin toiseen tulemiseen sekä Tarsin saapumiseen, jolloin Kalormenin jumalaa palvoneet luovutetaan palvomansa hirviön haltuun.[15]
Narnia-filmatisoinnit
Narniasta on tehty useita filmatisointeja. Bill Melendezin ohjaama piirroselokuva Narnia - Velho ja leijona on vuodelta 1979. Vuosina 1988-1990 ilmestyi Marilyn Foxin ohjaama näytelty sarja Chronicles of Narnia (suom. Narnia). Tuorein filmatisointi on Walt Disneyn tuottama Narnian tarinat: Velho ja leijona vuodelta 2005. Elokuva tuli Suomeen saman vuoden joulukuussa. Elokuvassa Lucya näyttelee Georgie Henley, Edmundia Skandar Keynes, Susania Anna Popplewell ja Peteriä William Moseley. Walt Disneyn tuottaman Narnia-sarjan seuraava elokuva, Prinssi Kaspian, ilmestyy vuonna 2008.
Lähteet
- Roger Green ja Walter Hooper: C. S. Lewis: Elämäkerta (Otava, 2002) ISBN 951-1-20691-5
- Esko Miettinen. Velhot, örkit, sankarit : Johdatus fantasian maailmaan (Kirjapaja, 2004) ISBN 951-607-119-8
- Kathryn Lindskoog: Matka Narniaan (PerusSanoma oy, 2006) ISBN 951-888-409-9
Viitteet
- ↑ a b Otava: Narnia .otava.fi. Viitattu 23. lokakuuta 2007.
- ↑ a b Lindskoog s. 120
- ↑ a b Lindskoog s. 121
- ↑ Lindskoog s. 122
- ↑ a b Lindskoog s. 156
- ↑ Lindskoog s. 157
- ↑ a b Lindskoog s. 173
- ↑ a b C. S. Lewis : Elämänkerta s. 354
- ↑ a b C. S. Lewis : Elämänkerta s. 355
- ↑ Lindskoog s. 12
- ↑ a b c Lindskoog s. 131
- ↑ Lindskoog s. 37-63
- ↑ Lindskoog s. 45
- ↑ Narnian viimeinen taistelu s. 34 tai esimerkiksi Lindskoog s. 45
- ↑ Lindskoog s. 45 ja 46
Kirjallisuutta
- Narniaa koskevaa yleistä kirjallisuutta
- Gregory Bassham (Editor), Jerry Walls (Editor): "The Cronicles of Narnia and Philosophy" (2005, Carus Publ. Company)
- Narnian kristillisiä piirteitä koskevaa kirjallisuutta
- Jari Kekäle, Esko Murto: Narnia todellisuuden peilinä. Uusi Tie, 2005. ISBN 951-619-439-7.
