Satyyrit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Satyyri ja mainadi, pala attikalaisesta punakuviokulhosta, n. 510–500 eaa., Louvre.

Satyyrit (muinaiskreikaksi Σάτυροι, Sátyroi) ovat kreikkalaisessa mytologiassa miespuolisia luonnonhenkiä, jotka vaeltavat metsissä ja vuoristossa. Heidät usein liitetään Dionysoksen seuralaisiksi kantaen tällöin viinimaljoja ja thyrsos-sauvoja. Sanan satyros alkuperäksi arvellaan sanaa tityros, joka tarkoittaa oinasta. Vanhempia satyyrejä kutsuttiin yleensä sileeneiksi, kun taas nuoremmat tunnettiin nimellä satyriskoi. Satyyrien suvun kantaisänä pidetään Silenosta, ja heidän sanotaan olevan Hermeen poikia.[1]

Homeros ei mainitse satyyreita lainkaan, mutta Hesiodos viittaa heihin monikossa ja kuvaa heitä kelvottomiksi ja hyödyttömiksi.

Taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin satyyrit kuvailtiin antiikin kreikkalaisessa taiteessa ja kirjallisuudessa, esimerkiksi satyyrinäytelmissä, karkeamuotoisiksi ihmishahmoiksi, joskin heillä oli pienet sarvet ja pukin tai hevosen häntä. Viimeistään Rooman valtakunnan aikana satyyreihin sekoittui vaikutteita fauneista, jolloin satyyreille ilmestyivät myös pukinjalat ja päähän ajoittain jopa täysikokoiset oinaansarvet. Samalla satyyrien muodot kuitenkin pyöristyivät ja inhimillistyivät.

Satyyri ja nymfejä William-Adolphe Bouguereaun maalauksessa vuodelta 1873.

Antiikin kertomukset lemmenseikkailuista tai niiden yrityksistä nymfien kanssa ovat satyyreille tavallisia villeine tansseineen ja takaa-ajoineen. Taiteessa satyyrit esitetään usein korostetusti irstailijoina ja seksuaalisesti kiihottuneina, mutta kun barokki ja klassismi ottivat satyyrit uudelleen aiheena mukaan taiteeseen, tällaiset piirteet olivat jo tyystin hävinneet.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Theoi Project: Satyroi.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta satyyri.
Tämä mytologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.