Suomen urheilu 2003
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 2003 käsittelee vuoden 2003 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Hanna-Maria Seppälä | Uinti |
| 2. | Kalle Palander | Alppihiihto |
| 3. | Kimi Räikkönen | Autourheilu |
| 4. | Matti Hautamäki | Mäkihyppy |
| 5. | Mikko Ronkainen | Freestylehiihto |
| 6. | Juha Ahokas | Paini |
| 7. | Jarkko Nieminen | Tennis |
| 8. | Juha Salminen | Moottoripyöräurheilu |
| 9. | Sami Hyypiä | Jalkapallo |
| 10. | Mäkihypyn MM-joukkue | Mäkihyppy |
| Lähde: [1] | ||
Vuoden naisurheilijaksi valittiin uinnin maailmanmestari Hanna-Maria Seppälä ja vuoden valmentajaksi uintivalmentaja Mirjami Seppälä.[1]
Alppihiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 2.–16.2. Sankt Moritzissa, Sveitsissä Kalle Palander sijoittui suurpujottelussa kuudenneksi ja pujottelussa seitsemänneksi. Tanja Poutiainen oli pujottelussa kymmenes. Suurpujottelun erikoismies Sami Uotila ei päässyt kilpailemaan kaaduttuaan harjoituksissa 7.2. Itävallan Westendorfissa ja palattuaan kotimaahan leikkaukseen.[2][3]
- Maailmancupissa 2002–2003 Kalle Palander voitti 16.3. Lillehammerissa, Norjassa ratkenneen pujottelucupin ja sijoittui yhteispisteissä neljänneksi. Tanja Poutiainen oli naisten pujottelucupissa kolmas ja sijoittui yhteispisteissä 11:nneksi. Palanderin ja Poutiaisen saavutukset pujottelucupeissa olivat suomalaisittain ennennäkemättömät.[4][5]
Ampumahiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 15.–23.3. Hanty-Mansijskissa, Venäjällä Vesa Hietalahti saavutti hopeaa 20 kilometrin kilpailussa ja Paavo Puurunen pronssia takaa-ajossa. Yhteislähtökilpailussa Puurunen sijoittui kuudenneksi. Naisten viestijoukkue sijoittui kuudenneksi, ja Eija Salonen oli 15 kilometrillä seitsemäs sekä Sanna-Leena Perunka 7,5 kilometrillä kahdeksas ja yhteislähtökilpailussa kymmenes.[6]
Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rallin maailmanmestaruussarjassa Peugeotilla ajanut Marcus Grönholm sijoittui kokonaispisteissä parhaana suomalaisena kuudenneksi. Kauden aikana ajetuista 14 osakilpailusta hän voitti Ruotsin, Uuden-Seelannin ja Argentiinan rallit.[7]
- Formula 1:n maailmanmestaruussarjassa McLarenilla ajanut Kimi Räikkönen sijoittui toiseksi kaksi pistettä Saksan Michael Schumacherille hävinneenä. Räikkönen voitti 23.3. ajetun Malesian Grand Prix'n ja sijoittui seitsemän kertaa toiseksi sekä kaksi kertaa kolmanneksi.[8]
Freestylehiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 29.1.–2.2. Deer Valleyssa, Yhdysvalloissa Mikko Ronkainen voitti kumparelaskussa kultaa. Janne Lahtela sijoittui parikumparelaskussa neljänneksi.[9]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen A-maajoukkue hävisi Euroopan-mestaruuskarsinnassa kahdesti Italialle, voitti 7.6. Helsingissä Serbia ja Montenegron 3–0 ja 6.9. vierasottelussa Azerbaidžanin 1–2 sekä pelasi 10.9. vierasottelussa Walesia vastaan tasan 1–1. Suomi ei selviytynyt EM-kilpailuihin.[10]
- Sami Hyypiä pelasi englantilaisseura Liverpoolin kapteenina syksyyn 2003 saakka ja jatkoi sitten varakapteenina. Hän oli keväällä voittamassa Englannin liigacupia ja hänet valittiin ainoana Liverpoolin pelaajana Englannin Valioliigan kauden 2002–2003 tähdistöjoukkueeseen.[11]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut pelattiin 26.4.–11.5. Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Suomi hävisi puolivälierissä Ruotsille 5–6 johdettuaan ottelua toisessa erässä 5–1. Kahdeksan maalia tehnyt Teemu Selänne oli kisojen paras maalintekijä. Hannu Aravirta lopetti päävalmentajan tehtävässä MM-kisojen jälkeen ja hänen seuraajanaan aloitti marraskuussa 2002 tehdyn päätöksen mukaisesti Raimo Summanen.[12][13]
- NHL:ssä Dallas Starsin Jere Lehtinen palkittiin Selke Trophylla kauden parhaana puolustavana hyökkääjänä jo kolmannen kerran urallaan.[14]
Keilailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 9.–20.9. Kuala Lumpurissa, Malesiassa Mika Luoto voitti kultaa singlessä. Petri Mannonen, Sami Konsteri ja Lasse Lintilä saavuttivat hopeaa triokilpailussa sekä Piritta Kantola pronssia singlessä.[15]
- Henkilökohtaisessa maailmancupissa 28.9.–5.10. Tegucigalpassa, Hondurasissa Mika Luoto sijoittui miesten kilpailussa kolmanneksi.[16]
- Henkilökohtaisessa Euroopan cupissa 12.–19.10. Wienissä, Itävallassa Heta Allén voitti naisten loppuottelussa Saksan Tanya Pettyn 2–1 (191–176, 246–255, 236–195).[17]
- Heikki Sarso valittiin syyskuussa nelivuotiskaudelle Kansainvälisen keilailuliiton (WTBA) puheenjohtajaksi.[18]
Lumilautailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 12.–19.1. Kreischbergissa, Itävallassa Risto Mattila voitti hypyissä kultaa ja Antti Autti saavutti samassa lajissa pronssia. Neljänneksi sijoittuivat Jukka Erätuli hypyissä ja Autti lumikourussa.[19]
Moottoripyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Enduron maailmanmestaruussarjassa Juha Salminen voitti kultaa nelitahtisten 500-kuutioisten luokassa ja yleiskilpailussa sekä Petri Pohjamo kaksitahtisten 125-kuutioisissa. Suomi voitti marraskuussa Brasiliassa joukkueiden maailmanmestaruuden ja miehistöön kuuluivat Salminen, Samuli Aro, Mika Ahola, Jani Laaksonen, Kari Tiainen ja Mika Saarenkoski.[20]
- Motocrossin maailmanmestaruussarjan 650-kuutioisten luokassa Antti Pyrhönen sijoittui kahdeksanneksi.[21]
- Ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruussarjan alle 125-kuutioisten luokassa Mika Kallio sijoittui 11:nneksi. Hänen paras osakilpailusijoituksensa oli toinen 12.10. Sepangissa, Malesiassa.[22]
Nopeuslasku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut käytiin 26.–29.3. Sallassa. Jukka Viitasaari voitti miesten maailmanmestaruuden nopeudella 167,91 km/h. Jukan sisko Jaana Viitasaari voitti naisten maailmanmestaruuden nopeudella 164,60 km/h ja Kati Metsäpelto saavutti pronssia.[23]
Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 11.–17.5. Pécsissa, Unkarissa Terhi Lukka saavutti pronssia alle 63-kiloisten sarjassa.[24]
Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kreikkalais-roomalaisen painin maailmanmestaruuskilpailuissa 2.–5.10. Créteilissä, Ranskassa Marko Yli-Hannuksela (74 kg) ja Juha Ahokas (120 kg) sijoittuivat sarjoissaan seitsemänneksi.[25]
- Kreikkalais-roomalaisen painin Euroopan-mestaruuskilpailuissa 23.–25.5. Belgradissa, Serbia ja Montenegrossa Juha Ahokas voitti kultaa alle 120-kiloisten sarjassa. Juha Lappalainen sijoittui alle 66-kiloisten sarjassa kuudenneksi kuten myös Tuomo Mäntylä alle 84-kiloisissa.[26]
Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sprinttimaailmanmestaruuskilpailuissa 18.–19.1. Calgaryssa, Kanadassa Janne Hänninen sijoittui kymmenenneksi.[27]
- Matkakohtaisissa maailmanmestaruuskilpailuissa 14.–16.3. Berliinissä, Saksassa Janne Hänninen sijoittui 1 000 metrillä neljänneksi 0,07 sekunnin päähän pronssista, 1 500 metrillä seitsemänneksi ja 500 metrillä kymmenenneksi. Pekka Koskela oli 500 metrillä yhdestoista ja Vesa Rosendahl 1 500 metrillä kahdestoista.[28]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 18.2.–1.3. Val di Fiemmessä, Italiassa Suomi oli mitalitilastossa seitsemäs yhdella kulta-, yhdellä hopea- ja kahdella pronssimitalillaan. Mäkihypyn joukkuekilpailussa kultaa voittivat Janne Ahonen, Tami Kiuru, Arttu Lappi ja Matti Hautamäki. Suurmäessä Hautamäki saavutti hopeaa ja Kiuru sijoittui kymmenenneksi. Normaalimäessä Kiuru oli viides, Lappi kuudes, Veli-Matti Lindström kahdeksas ja Hautamäki yhdeksäs. Yhdistetyssä Hannu Manninen, Jouni Kaitainen, Jaakko Tallus ja Samppa Lajunen saavuttivat joukkuekilpailussa pronssia kuten myös Lajunen normaalikilpailussa. Sprintissä Lajunen sijoittui kahdeksanneksi. Naisten viestihiihdossa Suomi sijoittui aluksi toiseksi mutta kisojen jälkeen kerrottiin Kaisa Variksen jääneen dopingtestissä kiinni erytropoietiinin käytöstä, joten Suomen viestisuoritus hylättiin. Varis ei saanut kilpailla naisten avausmatkalla 15 kilometrilläkään liian korkean hemoglobiiniarvon takia mutta viestiin hän pääsi viiden päivän karenssiajan mentyä ohi. Naishiihtäjien parhaiksi saavutuksiksi jäivät kaksi kuudetta sijaa, joille ylsivät Pirjo Manninen sprintissä ja Riikka Sirviö perinteisen hiihtotavan 15 kilometrin yhteislähtökilpailussa. Miesten viestijoukkue sijoittui kuudenneksi ja Teemu Kattilakoski oli vapaan hiihtotavan 50 kilometrillä kahdeksas.[29][30]
- Planican lentomäen maailmancupin osakilpailuissa 20.–23.3. Matti Hautamäki paransi kolme kertaa mäkihypyn pituusmaailmanennätystä: karsinnoissa 227,5 metriä, lauantain kilpailun koekierroksella 228,5 metriä ja sunnuntain kilpailussa 231 metriä. Perjantain joukkuekilpailun koekierroksella Veli-Matti Lindström hyppäsi 232,5 metriä mutta kaatui, joten pituutta ei kelpuutettu ennätykseksi.[31]
- Mäkihypyn maailmancupissa 2002–2003 Janne Ahonen sijoittui yhteispisteissä neljänneksi ja Matti Hautamäki kahdeksanneksi.[32]
- Yhdistetyn maailmancupissa 2002–2003 Hannu Manninen sijoittui yhteispisteissä neljänneksi ja Samppa Lajunen viidenneksi.[32]
- Keski-Euroopan mäkiviikolla 2002–2003 Janne Ahonen voitti kokonaiskilpailun yhteispistein 999,9. Osakilpailuissa hän oli kolmas Oberstdorfissa, ylipitkän hyppynsä kaatumisesta huolimatta viides Garmisch-Partenkirchenissä, ykkönen Innsbruckissa ja neljäs Bischofshofenissa.[33][34]
Purjehdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 2.4 mR -luokan maailmanmestaruuskilpailuissa elokuussa Eckernfördessä, Saksassa Marko Dahlberg voitti kultaa.[35]
- E-jollien maailmanmestaruuskilpailuissa syyskuussa Cádizissa, Espanjassa Sari Multala saavutti hopeaa.[36]
- E-jollien Euroopan-mestaruuskilpailuissa heinäkuussa Palma de Mallorcalla, Espanjassa Sari Multala saavutti hopeaa.[37]
Salibandy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailuissa 18.–24.5. Sveitsissä Suomi saavutti pronssia hävittyään välierissä Ruotsille 4–5 ja voitettuaan pronssiottelussa Norjan 4–2.[38]
Suunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 3.–9.8. Rapperswil-Jonassa, Sveitsissä Suomi saavutti kaksi mitalia. Miessuunnistajat Jani Lakanen, Jarkko Huovila ja Mats Haldin saavuttivat viestissä hopeaa sekä Heli Jukkola keskimatkalla pronssia. Pasi Ikonen sijoittui keskimatkalla neljänneksi.[39]
Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Taitoluistelun maailmanmestaruuskilpailuissa 24.–30.3. Washingtonissa, Yhdysvalloissa Alisa Drei sijoittui naisten kilpailussa 12:nneksi, Jessica Huot / Juha Valkama jäätanssissa 21:nneksi ja Ari-Pekka Nurmenkari miesten kilpailussa 28:nneksi.[40]
- Taitoluistelun Euroopan-mestaruuskilpailuissa 20.–26.1. Malmössä, Ruotsissa Alisa Drei sijoittui seitsemänneksi, Susanna Pöykiö yhdeksänneksi ja Elina Kettunen kymmenenneksi. Jessica Huot / Juha Valkama sijoittui jäätanssissa 20:nneksi ja Ari-Pekka Nurmenkari miesten kilpailussa 27:nneksi.[41]
- Muodostelmaluistelun maailmanmestaruuskilpailuissa 3.–5.4. Ottawassa, Kanadassa Marigold IceUnity saavutti hopeaa ja Team Unique sijoittui neljänneksi.[42]
Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jarkko Nieminen nousi heinäkuussa maailmanrankingissa sijalle 27. Hän ylsi tammikuussa Australian avoimissa kolmannelle kierrokselle, touko-kesäkuussa Ranskan avoimissa neljännelle kierrokselle, kesäkuun lopulla Wimbledonissa kolmannelle kierrokselle ja elokuun lopulla Yhdysvaltain avoimissa toiselle kierrokselle. Huhti-toukokuussa pelatussa Münchenin ATP-turnauksessa Nieminen ylsi loppuotteluun, jossa hän hävisi Sveitsin Roger Federerille 1–6, 4–6.[43]
Uinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pitkän radan maailmanmestaruuskilpailuissa 12.–27.7. Barcelonassa, Espanjassa Hanna-Maria Seppälä voitti kultaa 100 metrin vapaauinnissa Suomen-ennätyksellä 54,37. Joona Puhakka saavutti yhden metrin ponnahduslautahypyissä pronssia, mikä oli Suomen uimahyppääjien kaikkien aikojen ensimmäinen MM-mitali. Jani Sievinen sijoittui 200 metrin sekauinnissa neljänneksi.[44]
- Lyhyen radan Euroopan-mestaruuskilpailuissa 11.–14.12. Dublinissa, Irlannissa Jani Sievinen voitti kultaa 100 metrin sekauinnissa, jossa hän jakoi voiton Slovenian Peter Mankočin kanssa, ja 200 metrin sekauinnissa. Hanna-Maria Seppälä saavutti pronssia 100 metrin vapaauinnissa lyhyiden ratojen Suomen-ennätyksellä 53,46.[45]
Voimanosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailuissa 22.–25.5. Chicagossa, Yhdysvalloissa Raija Koskinen voitti alle 44-kiloisten sarjassa neljännen maailmanmestaruutensa. Mervi Rantamäki saavutti pronssia alle 52-kiloisten sarjassa.[46]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa 4.–9.11. Vejlessa, Tanskassa Kenneth Tallqvist sijoittui neljänneksi yli 125-kiloisten sarjassa ja Ove Lehto viidenneksi alle 125-kiloisissa.[46]
- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 7.–11.5. Sofiassa, Bulgariassa Ove Lehto saavutti pronssia alle 125-kiloisten sarjassa.[47]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 28.–30.11. Trenčínissa, Slovakiassa Päivi Haapoja saavutti alle 60-kiloisten sarjassa hopeaa ja Mervi Sirkiä alle 52-kiloisissa pronssia. Raija Koskinen jäi omassa suorituksessaan ilman tulosta.[48]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 23.–31.8. Pariisissa, Ranskassa paras suomalaissaavutus oli Mikaela Ingbergin neljäs sija keihäänheitossa. Pisteille ylsivät lisäksi keihäänheitossa viidenneksi sijoittunut Aki Parviainen sekä kuulantyönnössä seitsemänneksi ja kahdeksanneksi sijoittuneet Tepa Reinikainen ja Ville Tiisanoja. Jukka Keskisalo sijoittui 3 000 metrin estejuoksussa yhdeksänneksi kaikkien aikojen tilaston toiseksi parhaalla suomalaisajalla 8.17,72.[49]
- Sisäratojen maailmanmestaruuskilpailuissa 14.–16.3. Birminghamissa, Isossa-Britanniassa Arsi Harju sijoittui kuulantyönnössä neljänneksi, Tepa Reinikainen samassa lajissa kuudenneksi ja Markus Pöyhönen 60 metrin juoksussa seitsemänneksi.[50]
- Suomen-ennätyksiä paransivat 400 metrin aitajuoksussa Ari-Pekka Lattu 2.7. Lahdessa (49,36), 3 000 metrin estejuoksussa Johanna Risku 21.6. Euroopan cupin ykkösliigassa Lappeenrannassa (10.03,66) ja 24.7. Karlstadissa (9.55,44), kolmiloikassa Heli Koivula-Kruger 3.8. Lappeenrannassa (14,39) sekä keihäänheitossa Paula Huhtaniemi 10.8. Kalevan kisoissa Helsingissä (64,90).[51]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 24. Kopijyvä Kustannus Oy, 2003. ISBN 952-5092-92-5.
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 25. Minerva Kustannus Oy, 2004. ISBN 952-5478-47-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Siukonen 2004, s. 22
- ↑ Siukonen 2003, s. 152, 156–157
- ↑ Siukonen 2004, s. 69–70
- ↑ Siukonen 2003, s. 155
- ↑ Siukonen 2004, s. 79, 170
- ↑ Siukonen 2004, s. 79, 82–83, 172–173
- ↑ Siukonen 2004, s. 69, 92, 100, 152, 220–221
- ↑ Siukonen 2004 s. 83, 142, 220
- ↑ Siukonen 2004, s. 66–67, 170
- ↑ Siukonen 2004, s. 106–107, 133, 193
- ↑ Siukonen 2004, s. 15, 75, 144
- ↑ Siukonen 2003, s. 143
- ↑ Siukonen 2004, s. 97, 132, 199–200
- ↑ Siukonen 2004, s. 107, 200
- ↑ Siukonen 2004, s. 133–134, 137, 206–207
- ↑ Siukonen 2004, s. 141, 207
- ↑ Siukonen 2004, s. 144, 207
- ↑ Siukonen 2004, s. 133
- ↑ Siukonen 2004 s. 61–62, 215–216
- ↑ Siukonen 2004, s. 152, 223–224
- ↑ Siukonen 2004, s. 223
- ↑ Siukonen 2004, s. 142, 150, 224
- ↑ Siukonen 2004, s. 87, 171
- ↑ Siukonen 2004, s. 101, 228
- ↑ Siukonen 2004, s. 141, 230
- ↑ Siukonen 2004, s. 104, 230
- ↑ Siukonen 2004, s. 62, 235–236
- ↑ Siukonen 2004, s. 79, 235–236
- ↑ Siukonen 2003, s. 160–172
- ↑ Siukonen 2004, s. 71–75, 77
- ↑ Siukonen 2004, s. 13, 82–83
- ↑ a b Siukonen 2004 s. 187
- ↑ Siukonen 2003, s. 151, 185
- ↑ Siukonen 2004, s. 57, 59
- ↑ Siukonen 2004, s. 128, 238
- ↑ Siukonen 2004, s. 134, 137, 238
- ↑ Siukonen 2004, s. 114, 137, 238
- ↑ Siukonen 2004, s. 101–103, 245
- ↑ Siukonen 2004, s. 122–124, 251
- ↑ Siukonen 2004, s. 87, 255
- ↑ Siukonen 2004, s. 63, 255
- ↑ Siukonen 2004, s. 90, 255
- ↑ Siukonen 2004, s. 15, 61–62, 97, 104–105, 110, 117, 130
- ↑ Siukonen 2004, s. 115–116, 118, 261–262
- ↑ Siukonen 2004, s. 161–162, 262–263
- ↑ a b Siukonen 2004, s. 103, 272
- ↑ Siukonen 2004, s. 100, 273
- ↑ Siukonen 2004, s. 157, 273
- ↑ Siukonen 2004, s. 42–43, 49, 52–55
- ↑ Siukonen 2004, s. 78–79, 82, 277
- ↑ Siukonen 2004, s. 109, 112, 118, 122, 126, 289–290