Perikato (elokuva)
| Perikato | |
|---|---|
| Der Untergang | |
 Suomalaisen blu-ray-julkaisun kansi. |
|
| Ohjaaja | Oliver Hirschbiegel |
| Käsikirjoittaja | Bernd Eichinger |
| Perustuu |
Traudl Jungen teokseen Bis zur letzten Stunde ja Joachim Festin teokseen Der Untergang |
| Tuottaja | Bernd Eichinger |
| Säveltäjä | Stephan Zacharias |
| Kuvaaja | Rainer Klausmann |
| Leikkaaja | Hans Funck |
| Pääosat |
Bruno Ganz Alexandra Maria Lara Ulrich Matthes Corinna Harfouch Juliane Köhler |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Saksa Italia Itävalta |
| Tuotantoyhtiö | Constantin Films |
| Levittäjä | Constantin Film |
| Ensi-ilta |
 16. syyskuuta 2004  28. tammikuuta 2005 |
| Kesto |
155 min (teatteriversio) 178 min (pidennetty versio) |
| Alkuperäiskieli | saksa, venäjä |
| Budjetti | 13 500 000 euroa |
| Tuotto | 92 180 910 dollaria |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Perikato (saks. Der Untergang) on Oliver Hirschbiegelin ohjaama saksalainen historiallinen draamaelokuva vuodelta 2004. Se kertoo natsi-Saksan johtajan Adolf Hitlerin viimeisistä vaiheista päämajassaan Berliinin Führerbunkerissa toisen maailmansodan lopulla. Elokuva perustuu Hitlerin silloisen sihteerin Traudl Jungen muistelmiin Viimeiseen saakka (Bis zur letzten Stunde) sekä historioitsija Joachim Festin tutkimuksiin. Näyttelijä Bruno Ganzin roolisuoritus Hitlerinä sai paljon kiitosta vakuuttavuudestaan.
Pääosa Perikadon juonesta sijoittuu päiviin 20. huhtikuuta – 2. toukokuuta 1945. Elokuva kulminoituu natsi-Saksan viimeisiin päiviin puna-armeijan edetessä Berliiniin ja kuvaa, kuinka Saksan ylin päällystö ja päämajan muu henkilökunta suhtautuvat edessä häämöttävään tappioon.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1942 ryhmä nuoria saksalaisnaisia saatetaan natsi-Saksan diktaattori Adolf Hitlerin Itä-Preussin päämajaan Sudenpesään. Hitler palkkaa naisista henkilökohtaiseksi sihteerikseen Gertraud ”Traudl” Humpsin (myöh Junge). 20. huhtikuuta 1945 Saksan lopullinen tappio maailmansodassa häämöttää puna-armeijan lähestyessä piiritettyä pääkaupunkia Berliiniä, jossa kansallissosialistisen työväenpuolueen johtohenkilöt ja Wehrmachtin korkeimmat upseerit viettävät Hitlerin 56-vuotissyntymäpäiviä. Kenraalit Wilhelm Burgdorf ja Karl Koller kertovat neuvostojoukkojen olevan vain kahdentoista kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Hitler päättää jäädä Berliiniin ja torjuu kaikki ehdotukset sodan lopettamisesta diplomatian keinoin. Eräiden upseerien mielestä Hitler on menettänyt todellisuudentajunsa. Hitler palaa maanalaiseen Führerbunkeriinsa uskollisten adjutanttiensa, palvelijoidensa ja assistenttiensa luokse, joihin kuuluu myös Traudl Junge.
Sodanjohto antaa SS:n lääkintäupseerille, tohtori Ernst-Günther Schenckille käskyn poistua Berliinistä, mutta Schenck pyytää lupaa jäädä kaupunkiin huolehtimaan nälkäisistä ja sairaista siviileistä. SS-kenraalimajuri Wilhelm Mohnke antaa Schenckille käskyn toimittaa kaikki saatavat lääkintätarvikkeet valtakunnankansliaan, joten Schenck ja hänen adjuntanttinsa etsivät tarvikkeita sairaalasta. Schenck noutaa lääkintätarvikkeet, mutta hän järkyttyy huomatessaan huoneellisen hylättyjä vanhuksia. Matkalla valtakunnankanslialle Schenck ja adjutantti epäonnistuvat yrityksessä estää kahden siviilimiehen pikateloitukset, koska miehiä syytetään Berliinin viimeisen puolustuslinjan hylkäämisestä. Schenck ja adjutantti toimittavat lääkintätarvikkeet valtakunnankansliaan. Toisaalla kaupungissa Volkssturmiin pakkovärvätty Hitler-Jugendin lapsisotilas Peter palkitaan urhoollisuudesta rautaristillä, jonka luovuttaa hänelle itse Hitler. Peterin isä yrittää turhaan taivutella poikansa unohtamaan kaupungin puolustamisen, koska taistelu on jo hävitty.
Führerbunkerissa Hitler keskustelee varusteluministeri Albert Speerin kanssa poltetun maan taktiikasta. Speerin mielestä Hitlerin suunnitelma taannuttaa Saksan keskiaikaiselle elintasolle, mutta Hitler julistaa hyväksyneensä ”heikoksi” kokemansa saksalaisten hävittämisen sukupuuttoon. Eva Braun järjestää bunkkerin asukkaille tanssiaiset valtakunnankansliassa, mutta juhlat joudutaan lopettamaan ennenaikaisesti neuvostoliittolaisten tykistöpommituksen takia. Bunkkerissa Hitler keskustelee upseeriensa kanssa puna-armeijan etenemisestä kaupungissa ja olettaa Waffen-SS-kenraali Felix Steinerin vahvistusten ajavan neuvostoliittolaiset pois Berliinistä. Hitlerille ilmoitetaan Steinerin hyökkäyksen jääneen suorittamatta, koska Steiner ei saanut tarpeeksi joukkoja. Hitler määrää huoneesta ulos kaikki upseerit, paitsi kenraali Burgdorfin, sotamarsalkka Wilhelm Keitelin, kenraalimajuri Alfred Jodlin ja kenraali Hans Krebsin. Hitler saa raivokohtauksen ja syyttää Wehrmachtin sabotoineen Saksan sotamenestystä. Lopulta hän tunnustaa hävinneensä sodan, mutta vakuuttaa mieluummin tekevänsä itsemurhan kuin antavan periksi.
Mohnke näkee Berliinin kadulla siviilejä, jotka ovat vapaaehtoisesti suostuneet kaupungin puolustamiseen. Mohnkelle paljastuu toiselta upseerilta, että siviilit ovat Volkssturmin jäseniä propagandaministeri Joseph Goebbelsin komennossa. Mohnke käskee Volkssturmin jäsenet pois eturintamasta ja ilmoittaa ottavansa vastuun määräyksestä. Goebbels on Führerbunkerissa vaimonsa Magdan kanssa ja pyytää tätä tuomaan lapsensa turvaan bunkkeriin. Mohnke tapaa Goebbelsin ja valittaa tälle Volkssturmin jäsenten kokemattomuudesta ja puutteellisesta varustuksesta. Goebbels ei sääli Volkssturmin kärsimyksiä, koska hänestä Saksan kansa on yksin syyllinen kohtaloonsa. Myöhemmin Hitler, Braun ja Junge sekä toinen yksityissihteeri Gerda Christian keskustelevat itsemurhasta. Hitler ehdottaa ampumista pistoolilla suuhun, mutta Braun mainitsee syanidin nauttimisen. Hitler antaa Jungelle ja Christianille tappavan myrkylliset syanidikapselit itsemurhan varalta. Eva Braun ja Magda Goebbels kirjoittavat jäähyväiskirjeet: Braun siskolleen ja Goebbels poikapuolelleen Harald Quandtille vaimonsa aiemmasta avioliitosta. Berliinin kaduilla lapsisotilaat taistelevat neuvostoliittolaisia vastaan, mutta kaikki Peterin taistelutoverit saavat surmansa. Peter pakenee kotiinsa huomatakseen, että kiihkomieliset natsifanaatikot ovat teloittaneet hänen vanhempansa ”maanpetturuudesta”.
Kenraali Wilhelm Keitel saa käskyn etsiä suuramiraali Karl Dönitzin, jonka Hitler uskoo keräävän joukkoja pohjoisessa ja suunnittelevan offensiivia Romanian öljykentille. Hitlerin radio-operaattori Rochus Misch saa sähkösanoman Luftwaffen komentaja Hermann Göringiltä. Martin Bormann lukee Hitlerille viestin, jossa Göring vaatii itselleen Saksan johtajuutta. Diplomaatti Walther Hewel yrittää puolustella Göringin toimintaa, koska bunkkeri on suljettu ulkomaailmasta. Bormannin ja Goebbelsin mielestä Göring on tehnyt maanpetoksen, joten Hitler määrää Göringin pidätyksen ja viraltapanon. Hitler kutsuu kenraali Robert Ritter von Greimin ja tämän rakastajattaren Hanna Reitschin bunkkeriin nimittääkseen Greimin Luftwaffen uudeksi komentajaksi. Kesken päivällisen vieraidensa kanssa Hitler saa uuden sähkeen, jonka mukaan SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmler on yrittänyt neuvotella aselevosta länsiliittoutuneiden kanssa. Hitler määrää von Greimin ja Reitschin poistumaan Berliinistä ja liittymään Dönitziin, koska Hitler kuvittelee Dönitzin suunnittelevan sotamarsalkka Albert Kesselringin kanssa yllätyshyökkäystä puna-armeijan kimppuun. Himmlerin petoksesta raivostunut Hitler määrää tämän adjutantin Hermann Fegeleinin pidätettäväksi. Braun anelee Hitleriltä armoa Fegeleinin hengen pelastamiseksi, koska tämä on Braunin siskon aviomies, mutta Hitler antaa sotilaiden teloittaa Fegeleinin.
Kenraali Helmuth Weidling ilmoittaa puna-armeijan tehneen lopullisen läpimurron. Kaupungin puolustaminen on käynyt epätoivoiseksi, koska saksalaisilta puuttuvat ammukset ja ilmatuki. Mohnke kertoo neuvostoliittolaisten olevan alle 400 metrin päässä valtakunnankansliasta, jota saksalaiset voivat puolustaa enintään kahden vuorokauden ajan. Hitler vakuuttaa Walther Wenckin joukkojen pelastavan kaupungin. Kenraalit kuitenkin tietävät, että Wenckin onnistuminen olisi erittäin epätodennäköistä. Junge puhtaaksikirjoittaa Hitlerin poliittisen testamentin. Hitler on määrännyt Joseph Goebbelsin poistumaan kaupungista, mutta tämä päättää olla piittaamatta käskystä. Hitler menee naimisiin Eva Braunin kanssa. SS-upseeri Otto Günsche tuo ilmoituksen Keitelilta, jonka mukaan kaikki pääarmeijat ovat piiritettyjä eivätkä pysty enää jatkamaan taistelua. Hitler kieltää upseereitaan antautumasta ja julistaa, ettei hän ikinä luovuta vihollisen edessä. Hitler antaa Günschelle käskyn polttohaudata hänen ja Braunin ruumiit. Braun käy viimeisen keskustelun Jungen kanssa, antaa tälle jäähyväislahjaksi parhaan turkkinsa ja kehottaa pakenemaan kaupungista. Hitler nauttii viimeisen ateriansa yksityiskokkinsa Constanze Manziarlyn ja sihteeriensä kanssa. Hitler hyvästelee bunkkerin henkilökunnan ja antaa Magda Goebbelsille kultaisen puoluemerkkinsä. Hitler ja Braun vetäytyvät yksityishuoneeseen tekemään itsemurhan. Hitlerin ja Braunin ruumiit kannetaan pois huoneesta ja poltetaan tuhkaksi ammuskuopassa. Goebbelsit eivät pysty sietämään ajatusta maailmasta, jossa ei ole kansallissosialismia, joten he myrkyttävät lapsensa ja tekevät itsemurhan. Goebbelsien ruumiit hävitetään samalla tavalla kuin Hitlerin ja Braunin.
Myös Burgdorf ja Krebs tekevät itsemurhan, mutta useimmat bunkkerin väestä yrittävät paeta taistelun runtelemasta kaupungista. Schenckin adjutantti ja monet muut kuitenkin joutuvat puna-armeijan sotilaiden ampumiksi. Weidling pitää sotilaille ja Berliinin asukkaille radiolähetyksessä puheen, jonka mukaan hän on neuvotellut tulitauosta neuvostoliittolaisten kanssa ja taistelu kaupungista on hävitty. Schenck yrittää taivutella Hewelin rikkomaan Hitlerille tehdyn lupauksen itsemurhan tekemisestä. Eräs upseeri ilmoittaa Berliinin taistelun päättyneen, jolloin Hewel tappaa itsensä, mutta muut SS-upseerit antautuvat. Junge pääsee neuvostoliittolaisten joukkojen ohitse ja poistuu kaupungista polkupyörällä Peterin kanssa.
Rooliluettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valmistelu ja tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etukäteen huomiota herätti arvio, jonka mukaan elokuva esittäisi Hitlerin erityisen inhimillisessä valossa. Ohjaustyön ja näyttelijä Bruno Ganzin roolisuorituksen saatua laajalti kiittävän vastaanoton tällainen kritiikki on kuitenkin vaiennut. Ganz harjoitteli rooliaan varten kuuntelemalla Suomen Yleisradion arkistosta löytyvää nauhaa, joka äänitettiin Hitleriltä salaa marsalkka Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivänä Suomessa kesäkuussa 1942. Nauha on tiettävästi ainoa säilynyt äänite, jossa kuullaan Hitlerin puhuvan normaalilla puheäänellä.[1]
Osia elokuvasta on kuvattu Venäjällä Pietarissa, jossa on runsaasti tsaarinvallan aikaisia saksalaisten arkkitehtien suunnittelemia taloja ja joka siksi muistuttaa toisen maailmansodan aikaista Berliiniä. Huomattava osa Berliinin keskustan vanhasta rakennuskannasta tuhoutui sodassa tai purettiin Itä-Saksan aikana eikä varsinkaan silloisen valtakunnankanslian ympäristö näyttänyt enää 2000-luvulla lainkaan samalta.
Internet-ilmiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan pohjalta on muodostunut internet-ilmiö, joka on lähinnä levinnyt YouTubessa. Siinä elokuvan kohtaus, jossa Hitler raivostuu kenraaleillensa ja ymmärtää Saksan hävinneen sodan, on humoristisesti tekstitetty uudelleen jollakin muulla kielellä. Elokuvan alkuperäinen saksankielinen ääniraita on säilynyt ennallaan, mutta tekstityksessä Hitler ja kenraalit keskustelevat anakronistisesti politiikasta, elokuvista, puhelimista, videopeleistä tai ajankohtaisista tapahtumista.[2] Huhtikuussa 2010 elokuvan oikeuksien haltija Constantin Films pyysi poistamaan videot, mutta osa videoista on edelleen YouTubessa.[3] Suomalaisen Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaalin mainokseksi tehtiin tätä mukaileva lyhytelokuva, jossa Suomen marsalkka Mannerheim saa kuulla, ettei Mannerheim-elokuvaa olekaan tehty.[4] Raivostumiskohtausta on parodioitu myös elokuvissa, kuten tieteiskomediassa Iron Sky.[5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Vihonen, Lasse: Radio sodissamme 1939-1945, s. 223. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2010.
- ↑ Heffernan, Virginia: The Hitler Meme The New York Times Magazine. 24.8.2008. Viitattu 17.8.2009. (englanniksi)
- ↑ Hitler-elokuvan parodiat pois YouTubesta Yle Uutiset. 22.4.2010. Viitattu 23.4.2010.
- ↑ Rakkautta & Anarkiaa trailer 2014: Mannerheim kuulee Helsinki Film Festival / Youtube. 18.8.2014. Viitattu 19.2.2019.
- ↑ Iron Sky: Natseja, republikaaneja ja hyvää hattaraa 23.3.2012. Uljas. Viitattu 10.12.2020.
- ↑ Iron Sky - Downfall Parody Scene Youtube. Viitattu 10.12.2020.
| Das Experiment (2001) · Mein letzter Film (2002) · Perikato (2004) · Ein ganz gewöhnlicher Jude (2005) · Invasion – tunkeutujat (2007) · Five Minutes of Heaven (2009) · Diana (2013) · Elser – yksin Hitleriä vastaan (2015) |