Nero-julistus
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Miltei suora käännös englanninkielisestä Wikipediasta. |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Anglismeja ja kankeita virkkeitä. |
Tuhoamiskäsky valtakunnan alueella (saks. Befehl betreffend Zerstörungsmaßnahmen im Reichsgebiet), tunnetaan myös nimellä Nero-julistus (saks. Nerobefehl), on Adolf Hitlerin 19. maaliskuuta 1945 antama käsky. Sen mukaan kaikki Saksan sotateollisuudelle tarkoitetut rakennukset, sekä muut mahdolliset liittoutuneiden haltuun jääneet kohteet oli tuhottava.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1945 Hitlerin unelma natsien hallitsemasta Euroopasta oli murentunut. Liittoutuneet etenivät kahdella rintamalla kohti Saksaa.[1] Siitä huolimatta Hitler ei ollut halukas myöntämään tappiota ja alistumaan ehdottomaan antautumiseen, niinkuin Versailles’n rauhassa oli käynyt.
Nero-julistus ei ollut ensimmäinen kerta, kun Hitler määräsi rakennusten ja infrastruktuurin täydellistä tuhoamista. Pariisin vapautuksen aikaan hän oli määrännyt virittää pommeilla kaikki tärkeimmät muistomerkit, kuten Eiffel-tornin ja tärkeimmät rautatieasemat. Saksan sotilaskuvernööri Dietrich von Choltitz oli saanut määräyksen, että pommit on räjäytettävä kun liittoutuneet etenevät Pariisiin, jotta kaupungissa syntyisi täydellinen sekasorto. Von Choltitz ei kuitenkaan toteuttanut määräystä, vaan antautui liittoutuneille. Hän perusteli tätä sillä, että Hitler ei voinut olla järjissään antaessaan näin järjettömän määräyksen. Kun myöhemmin selvisi, että Hitler oli antanut määräyksen järjissään, joutui von Choltitz selittelemään päätöstään jättää käsky noudattamatta.
Julistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keskeisin osa julistusta[2]:
»Olisi virhe kuvitella, että liikennöinti- ja viestintäasemia, tehdasrakennuksia ja elintarvikevarastoja, joita ei ole tuhottu tai jotka ovat vain väliaikaisesti poistettu käytöstä, voitaisiin käyttää meidän itsemme hyväksi tilanteessa, jossa jälleenrakennus valloitetuilla alueilla on alkanut. Vihollinen ei tule jättämään meille muuta kuin palaneen maan vetäytyessään, näyttämättä pienintäkään armoa väestölle. Tämän vuoksi määrään:
1) Kaikki sotilaalliset liikennöinti- ja viestintäasemat, tehdasalueet ja elintarvikevarastot, niin kuin myös muut arvokkaat kohteet Valtakunnan alueella, joita vihollinen voisi käyttää välittömästi tai lähitulevaisuudessa sodan kulussa, on tuhottava.»
.jpg)
Toimeenpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vastuu julistuksen toteuttamisesta lankesi Hitlerin varusteluministeri Albert Speerille. Hänen mukaansa Speer järkyttyi käskystä ja menetti uskonsa Hitleriin. Kuten von Cholitz useita kuukausia aiemmin, Speer jätti tahallaan noudattamatta Hitlerin käskyä. Saatuaan käskyn Speer pyysi yksinomaista valtaa suunnitelman toteuttamiseen. Hän käytti saamaansa valtaa kuitenkin vakuuttaakseen kenraalit ja Gauleiterit jättämään julistuksen huomiotta.
Hitler ei ollut tietoinen Speerin päätöksestä jättää käsky noudattamatta. Vasta sodan lopulla Speer paljasti asian itse Hitlerille vieraillessaan hänen Berliinin bunkkerissa. Hitler suuttui ministerille, mutta antoi Speerin silti lähteä bunkkerista. Hitler teki itsemurhan 30. huhtikuuta 1945, 42 päivää käskyn antamisen jälkeen. Pian sen jälkeen, 7. toukokuuta 1945, Saksan armeija antautui.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hitler Issues The Nero Decree History on this day. Arkistoitu 8.3.2022. Viitattu 8.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Hugh R. Trevor Roper (ed) Blitzkrieg to Defeat: Hitler's War Directives 1939–1945 (NY: Holt Rinehart and Winston, 1971) pp. 206–207
