Traudl Junge

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Gertrude ”Traudl” Junge (o.s. Humps; 16. maaliskuuta 1920 München, Saksa10. helmikuuta 2002 München, Saksa) oli Adolf Hitlerin viimeinen henkilökohtainen sihteeri vuodesta 1942 vuoteen 1945.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Traudl Junde oli panimomestari Max Humpsin ja kenraalintytär Hildegard Humpsin (o.s. Zottmann) esikoinen. Nuorempi tytär Inge syntyi vuonna 1923. Isä jäi työttömäksi ja osallistui äärioikeistolaiseen toimintaan. Hän muutti työn perässä Turkkiin vuonna 1925. Äiti kieltäytyi muuttamasta ja haki avioeroa. Sen jälkeen äiti ja tyttäret asuivat kenraali Maximilian Zottmannin luona.

Traudl ja Inge kiinnostuivat tanssista 1930-luvulla, mutta silloisessa taloustilanteessa tanssijanuraa ei voinut ajatellakaan. Hän opiskeli vastentahtoisesti kauppaopistossa saadakseen työtä sihteerinä ja työskenteli sitten konttoristina, sihteerinä ja assistenttina.

Avioliitto ja sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Traudl avioitui vuonna 1943 SS-mies Hans Hermann Jungen kanssa mutta jäi leskeksi Jungen kaaduttua vuonna 1944. Traudl Junge työskenteli Hitlerin alaisena niin Itä-Preussissa kuin sodan loppuvaiheiden aikana Führerbunkerissa. Sodan jälkeen Junge joutui joksikin aikaa neuvostoliittolaisten vangiksi mutta jatkoi vapaaksi päästyään uraansa sihteerinä Saksassa, muun muassa Quick-kuvalehdessä.

Myöhemmin Traudl on katunut aikaansa Hitlerin sihteerinä. Hän kirjoitti vuonna 1947 muistelmat Viimeiseen saakka (saks. Bis zur letzten Stunde: Hitlers Sekretärin erzählt ihr Leben) työstään Hitlerin sihteerinä, mutta käsikirjoitusta ei julkaistu ennen kuin vuonna 2002. Junge kertoi elämästään dokumenttielokuvassa Kuollut kulma – Hitlerin sihteeri (Im toten Winkel – Hitlers Sekretärin); Traudl totesi, ettei politiikka ikinä ollut kiinnostanut häntä, että hän ei ollut vaivautunut ottamaan asioista selvää ja että hän katui sitä lopun ikäänsä. Muistelmiin pohjautuu elokuva Perikato (2004), jossa Hitlerin viimeisiä päiviä bunkkerissa kuvataan Traudl Jungen näkökulmasta. Hänen haastattelunsa nähdään sekä elokuvan alussa että lopussa. Lopussa hän sanoo:[1]

Tietenkin nämä kauheudet, joista kuulin Nürnbergin oikeudenkäynnin yhteydessä, näiden kuuden miljoonan juutalaisen kohtalosta, ja muun erirotuisen ja toisuskoisen surmaamisesta, järkyttivät minua suuresti, mutta en kuitenkaan kyennyt näkemään mitään yhteyttä niiden ja oman menneisyyteeni välillä. Minä olin silloin vain tyytyväinen, etten minä henkilökohtaisesti ollut syyllinen noihin tapahtumiin ja etten ollut tiennyt niiden laajuudesta. Eräänä päivänä kuitenkin kuljin muistolaatan ohi, joka oli kiinnitetty seinään Franz-Joseph Straßen varrelle (Münchenissä) Sophie Schollin muistoksi. Näin, että hän oli syntynyt samana vuonna kuin minä ja että hänet oli teloitettu samana vuonna, jolloin minä astuin Hitlerin palvelukseen. Ja sillä hetkellä oikeastaan tajusin, että ei ole mikään puolustus, että olin silloin niin nuori. Olisinhan ehkä voinut ottaa asioista selvää.


Traudl Junge kuoli 81-vuotiaana syöpään müncheniläisessä sairaalassa.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Junge, Traudl: Viimeiseen saakka: Hitlerin sihteerin muistelmat. (Bis zur letzten Stunde: Hitlers Sekretärin erzählt ihr Leben, 2002.) Toimittanut Melissa Müller. Suomentanut Anja Meripirtti. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29088-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]