Führerbunker

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Führerbunkerin sijainti

Führerbunker oli Berliinin keskustassa valtakunnankanslian yhteydessä sijainnut maanalainen bunkkeri, jossa oli viimeinen Adolf Hitlerin toisen maailmansodan aikaisista päämajoista. Siellä Hitler myös teki itsemurhan 30. huhtikuuta 1945.

Rakennelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hitler rakennutti itselleen 21 päämajaa (Führerhauptquartier, FHQ) eri puolille Saksaa sekä Itä- ja Länsi-Euroopan miehitetyille alueille. Osaa näistä ei saatu valmiiksi – eikä Hitler vieraillut niissä – ennen sodan päättymistä.[1] Päämajat olivat pääsääntöisesti maanalaisia betonibunkkereita. Muita Hitlerin päämajoja Führerbunkerin ohella oli muun muassa Wolfsschanze.[2] Führerbunker oli massiivinen, täysin pomminkestävä bunkkeri, joka sijaitsi Wilhelmstrasse-kadun varrella valtakunnankanslian puutarhan alueella useiden metrien syvyydessä.[3] Führerbunkerin kokonaisuus käsitti kaksi toisiinsa liitettyä bunkkeria, vanhempi ”Vorbunker” ja uudempi ”Führerbunker”. Niitä yhdistivät porraskäytävät.

Führerbunker oli noin 8,2 metriä valtakunnankanslian puutarhan alla, arviolta 120 metriä pohjoiseen uudesta valtakunnankansliasta, joka sijaitsi Vossstrasse 6:ssa. Vorbunker sijaitsi vanhan valtakunnankanslian (Palais Radziwill) takana olevan suuren eteishallin alapuolella, mikä sijaitsi Wilhelmstrasse 77:ssä. Vanha ja uusi valtakunnankanslia olivat yhteydessä toisiinsa. Vanha valtakunnankanslia sijaitsi Wilhelmstrassella. Führerbunker sijaitsi hieman Vorbunkeria syvemmällä siitä länteen (tai pikemminkin länsiluoteeseen). Kartalle on merkitty bunkkereiden arvioidut sijainnit.[4][5][6]

Bunkkereita suojasi arviolta lähes kolmimetrinen betonikerros. Bunkkereiden noin 30 suhteellisen pientä huonetta olivat jakautuneet kahdelle tasolle uloskäyntien johtaessa päärakennuksiin ja hätäuloskäytävän puutarhaan.[7] Bunkkerit rakennettiin kahdessa eri vaiheessa, vuosina 1936 ja 1943. Hitlerin asuintilat olivat uudemmassa, alemmassa osassa.[7] Vanhan valtakunnankanslian juhlasalin alla sijainnut ensimmäinen bunkkeri jäi niin sanotuksi esibunkkeriksi toisen bunkkerin valmistumisen jälkeen.[8]

Führerbunkerin arvioitu pohjapiirros.
Vorbunkerin arvioitu pohjapiirros. Vorbunker oli yhdistetty Führerbunkeriin porraskäytävällä.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Adolf Hitlerin kuolema

Hitler teki itsemurhan bunkkerissa 30. huhtikuuta 1945 yhdessä vaimonsa Eva Braunin kanssa. Hitler ampui itsensä ottaen samalla syanidikapselin, Eva Braun kuoli myrkkyyn. Kummankin ruumiit poltettiin Hitlerin toiveesta.[9][10] Viimeinen bunkkerissa Hitlerin kuollessa läsnäolleista, Hitlerin lähetti ja henkivartija Rochus Misch kuoli 5. syyskuuta 2013.[11]

Hävittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen bunkkeri jäi Länsi- ja Itä-Berliinin rajavyöhykkeelle, pääosin Itä-Berliinin puolelle. Se tutkittiin ja suljettiin. Neuvostopioneerit yrittivät tuhota sen räjäyttämällä joulukuussa 1947, mutta ainoastaan väliseinät ja ilmanvaihtohormit sortuivat. Länsi-Berliinin puolelta Saksan valtiopäivätalon läheltä löydettiin 1960-luvulla maanalaisia tunneleita, jotka Hitler oli rakennuttanut Welthauptstadt Germania -suunnitelmaa valmistellessaan. DDR:n viranomaiset huolestuivat, että myös Führerbunkerista saattaisi lähteä tuntemattomia salakäytäviä, joiden kautta itäberliiniläiset saattaisivat paeta salaa länteen. Stasin tutkijat avasivat bunkkerin uudelleen vuonna 1973 tutkiakseen sen. Kun valtakunnankanslian kortteliin rakennettiin 1980-luvulla asuinkerrostaloja, bunkkerin katto purettiin, se täytettiin soralla ja peitettiin asfaltilla. Sen päällä on nykyisin osoitteessa Wilhelmstrasse 92 sijaitsevan asuintalon parkkipaikka.[8]

Bunkkerin paikkaa ei pitkään haluttu merkitä millään lailla maastoon, jotta se ei muodostuisi uusnatsien pyhiinvaelluspaikaksi. Vuonna 2006 Berliner Unterwelten -niminen yksityinen historianharrastajien yhdistys sai luvan pystyttää paikalle sen historiasta kertovan muistotaulun.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bahnsen, Uwe ja O’Donnell, James P.: Bunkkeri – Hitlerin viimeiset päivät. Espoo: Uusi kirjakerho 1980. ISBN 951-54-0265-4.
  • Marjaliisa Hentilä ja Seppo Hentilä: Berliiniin: retkiä lähihistoriaan. 2., uudistettu painos. Kirjapaja, Helsinki 2011. ISBN 978-952-247-245-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tieteen kuvalehti Historia 15/2014, s.12
  2. Bahnsen–O´Donnell 1980: 31.
  3. Bahnsen–O´Donnell 1980: 54–55.
  4. Bahnsen–O´Donnell 1980: 54–55 ja kirjan ensilehden havainnekuva.
  5. Bunkkerien sijainti. Xs4all.nl. Viitattu 11.7.2010. (englanniksi)
  6. Bunkkerien rakenteista. Berliner-unterwelten.de. Viitattu 11.7.2010. (englanniksi)
  7. a b Kirjan ensilehden havainnekuva.
  8. a b c Hentilä 2011, s. 130–132.
  9. Bahnsen–O´Donnell 1980: 190–192.
  10. Bahnsen–O´Donnell 1980: 295.
  11. Reuters: Viimeinen Hitlerin bunkkerin eloonjäänyt kuoli Ilta-Sanomat. 6.9.2013. Viitattu 6.9.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 52°30′45″N, 13°22′52″E

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.