Helmuth Weidling
| Helmuth Weidling | |
|---|---|
 Helmuth Weidling vuonna 1943. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. marraskuuta 1891.svg){kind=small} Halberstadt, Preussi |
| Kuollut | 17. marraskuuta 1955 (64 vuotta) Vladimir, Neuvostoliitto |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Saksan keisarikunta Weimarin tasavalta Natsi-Saksa |
| Palvelusvuodet | 1911–1945 |
| Taistelut ja sodat | |
| Sotilasarvo | Tykistönkenraali |
Helmuth Otto Ludwig Weidling (2. marraskuuta 1891 – 17. marraskuuta 1955) oli tykistönkenraali Saksan armeijassa[1] toisen maailmansodan aikana. Hän oli Berliinin puolustuksen viimeinen komentaja Berliinin taistelun aikana.
Hän oli syntynyt Halberstadtissa Preussissa ja liittyi armeijaan vuonna 1911. Toisen maailmansodan alussa hän otti osaa taisteluun Ranskasta Saksan XL panssariarmeijan komentajana, ja myöhemmin itärintamalla ainakin 86. jalkaväkidivisioonan ja XLI panssariarmeijan komentajana. Hän taisteli muun muassa Kurskissa, ja LVI panssariarmeijan mukana Seelowin metsän taistelussa.
Ennen Berliinin taistelua Adolf Hitler käski teloittaa Weidlingin, koska epäili tämän siirtäneen komentopaikkaansa. Weidling riensi Führerbunkeriin, jolloin vakuuttuneena tämän rohkeudesta Weidling nimitettiin koko Berliinin puolustuksen johtajaksi huhtikuussa 1945. Ankarien taistelujen jälkeen Weidling antautui kenraali Vasili Tšuikoville 2. toukokuuta 1945.
Tšuikovin ja Vasili Sokolovskin ohjeiden mukaan Weidling teki antautumiskäskynsä kirjallisena. Weidlingin kirjoittamassa dokumentissa luki:
"30. huhtikuuta 1945 Führer teki itsemurhan, ja siten hylkäsi ne jotka olivat vannoneet uskollisuutta hänelle. Führerin ohjeiden mukaan te saksalaiset sotilaat joutuisitte jatkamaan Berliinin puolesta taistelemista siitä huolimatta että ammuksemme ovat lopussa ja että yleinen tilanne tekee vastarinnan jatkamisesta hyödytöntä. Määrään vastarinnan välittömän lopettamisen. Jokainen hetki kun vielä jatkatte taistelua, pitkittää Berliinin siviiliväestön ja haavoittuneittemme kärsimyksiä. Yhdessä neuvostoliittolaisten joukkojen ylipäällikön kanssa määrään teidät lopettamaan taistelun heti. WEIDLING, tykistönkenraali, entinen Berliinin puolustuksen aluepäällikkö."[2]
Neuvostoliittolaiset ottivat hänet sotavangiksi ja veivät Neuvostoliittoon, jossa moskovalainen sotilastuomioistuin tuomitsi hänet yhdessä muiden saksalaisupseerien kanssa 25 vuodeksi vankeuteen helmikuussa 1952.[3] Weidling kuoli Vladimirovkan vankileirillä Keski-Venäjällä 17. marraskuuta 1955. KGB:n ilmoittama virallinen kuolinsyy oli sydänkohtaus.
Weidling oli palkittu rautaristillä tammenlehvien ja miekkojen kanssa ansioituneesta palveluksestaan Saksan asevoimissa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ General der Artillerie
- ↑ Dollinger, Hans (1997): The Decline and Fall of Nazi Germany and Imperial Japan. Library of Congress katalogikorttinumero 67-27047. ISBN 978-0-7537-0009-9.
- ↑ http://www.ku.de/forschungseinr/zimos/publikationen/forum/dokumente/das-lubjanka-dossier-von-generalfeldmarschall-schoerner/#_ftn28 (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||
