Osnovy geopolitiki
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Käyty läpi, sisälsi käännösvirheitä, mutta toivoisin jonkun tarkistavan vielä "second opinion" -mielesä. |
Osnovy geopolitiki. Geopolititšeskoje buduštšeje Rossii (ven. Основы геополитики. Геополитическое будущее России; suom. Geopolitiikan perusteet: Venäjän geopoliittinen tulevaisuus) on geopolitiikkaa käsittelevä kirja, jonka on kirjoittanut Aleksandr Dugin vuonna 1997. Kirjalla on ollut suuri vaikutus Venäjän armeijan, poliisin ja kansallismieliseen ulkopoliittiseen eliittiin[1] ja sitä käytetään oppikirjana Venäjän armeijan yleisesikunta-akatemiassa.[1]
Kirjan toinen tekijä on yleisesikunta-akatemian kenraali Nikolai Klokotov.[1]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjassa sanotaan, että "[etnisten] venäläisten taisto maailmanherruudesta" ei ole päättynyt ja että Venäjä säilyy "uuden antiporvarillisen, amerikkalaisvastaisen vallankumouksen valmistelualueena". Euraasialainen imperiumi tullaan rakentamaan "yhteisen vihollisen perusteille: atlantismin hylkäämiselle, Yhdysvaltojen strategiselle valvonnalle ja liberaaleista arvoista kieltäytymiselle".[1]
Dugin uskoo mannerten väliseen, "atlantistien" (Amerikan) ja "euraasianistien" (Euroopan, joka on osa Venäjän valta- ja etupiiriä) väliseen suureen sotaanlähde?. Sotilaallisilla operaatioilla on sodassa vain vähäinen osuus. Kirjan tekijä uskoo hienovaraiseen valtioiden vastaiseen toimintaan (subversioon), epävakauttamiseen ja Venäjän erikoisosastojen disinformaatioon. Operaatioita tulisi avustaa kovalla ja lujatahtoisella Venäjän kaasu-, öljy- ja muiden luonnonvarojen hyödyntämisellä osana maiden painostamista.[1]
Kirjassa mainitaan merkittävimmäksi tulevaisuudentavoitteeksi koko Euroopan suomettaminen.[1]
Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomi tulisi liittää Venäjään. Etelä-Suomi tulisi yhdistää Karjalan tasavaltaan ja Pohjois-Suomi lahjoittaa Murmanskin aluehallinnolle.[1]
- Saksalle tulisi tarjota tosiasiallinen poliittinen hallinta useimmissa Keski- ja Itä-Euroopan protestanttisissa ja katolisissa maissa. Kaliningradin alue voitaisiin palauttaa Saksalle. Kirjassa käytetään termiä "Moskova-Berliini-akseli".[1]
- Ranskaa tulisi kannustaa Saksan kanssa saksalais-ranskalaiseen blokkiin. Molemmat maat ovat perinteiltään "vakaumuksellisesti anti-atlanttisia".[1]
- Britannia tulisi erottaa Euroopasta.[1]
- Viro tulisi liittää Saksan vaikutuspiiriin.[1]
- Latvialle ja Liettualle tulisi myöntää "erikoisasema" Euraasia-Venäjä-kentässä.[1]
- Puolalle tulisi myöntää "erikoisasema" Euraasia-kentässä.[1]
- Romania, Pohjois-Makedonia, "Serbien Bosnia" ja Kreikka - "ortodoksista kollektivistista itää" - tullaan yhdistämään "Moskovan kolmanteen Roomaan" ja hylätään "rationaalinen individualistinen länsi".[1]
- Ukraina tulisi liittää Venäjään, koska "Ukraina itsenäisenä valtiona ja tiettyine alueellisine tavoitteineen muodostaa suuren riskin koko Euraasialle, ja ilman ratkaisua Ukrainan ongelmaan on turhaa puhua mantereen politiikasta". Ukrainan ei tulisi sallia pysyä itsenäisenä, paitsi jos siitä tulisi eristäytynyt saareke, mitä olisi mahdotonta sallia.[1]
Yhdysvalloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Venäjän tulisi käyttää sen erikoisjoukkoja Yhdysvaltojen rajojen sisällä epävakauden ja separatismin kiihdyttämiseksi. Esimerkiksi provosoida "afroamerikkalaisia rasisteja". Venäjän tulisi "tuoda geopoliittista epäjärjestystä Amerikan sisäiseen toimintaan, vahvistaa kaikenlaista separatismia ja etnisiä, sosiaalisia ja rodullisia konflikteja, tukea aktiivisesti kaikkea valtionvastaista liikehdintää - ääriliikkeitä, rasistisia ja lahkolaisia ryhmiä - aiheuttamaan epävakautta Yhdysvaltain sisäisiin prosesseihin. Olisi myös järkevää tukea amerikkalaisen politiikan eristäytymistaipumusta".[1]
- Kirja tähdentää, että Venäjän tulee levittää amerikanvastaisuutta kaikkialla. "Kaiken pääsyntipukki on juuri Yhdysvallat".
Aasia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kiina, joka aiheuttaa uhkaa Venäjälle, täytyy mahdollisimman suurilta osin hajottaa. Dugin esittää, että Venäjän tulee tehdä Tiibet-Xinjiang-Mongolia-Mantšuria-alueesta turvallisuusvyöhyke.[2] Venäjän tulisi tarjota apua Kiinalle "eteläisellä suunnalla - Indokiinassa (paitsi Vietnamissa), Filippiineillä, Indonesiassa, Australiassa" geopoliittisena kompensaationa.[1]
- Venäjän tulisi manipuloida Japanin politiikkaa tarjoamalla Kuriilien saaria Japanille ja provosoida amerikanvastaisuutta.[1]
- Mongolia tulisi liittää Euraasia-Venäjään.[1]
Etelä- ja Keski-Amerikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euraasialainen projekti voitaisiin laajentaa Etelä- ja Keski-Amerikkaan.[1]
