Lapinlahden Linnut

Matti Jaarasen suunnittelema logo
Tiedot
Toiminnassa:	1983–2013
Tyylilaji:	huumorirock pop rock
Kotipaikka:	Helsinki, Suomi
Laulukieli:	suomi
Sivusto:	http://www.lapinlahdenlinnut.fi/
Jäsenet
Timo Eränkö laulu, saksofoni Jussi Liski laulu, koskettimet Matti Jaaranen laulu, trumpetti Markku Toikka laulu, saksofoni Tapio Liinoja laulu Mikko Kivinen laulu Veli-Pekka Oinonen kitara Hannu Lemola rummut
Levy-yhtiöt
EMI Finland Kestoviihde

Lapinlahden Linnut (puhekielessä Lapparit, lyhennettynä joskus myös LLL) on suomalainen yhtye, joka tekee humoristista musiikkia. Yhtyeen nimi tulee Lapinlahdenkadusta, joka on Helsingissä. Keikkoja Lapinlahden Linnuille on kertynyt jo yli 2500. Lokakuussa 2012 yhtye ilmoitti jättävänsä keikkailun ja pitävänsä jäähyväiskiertueen kahdeksalla paikkakunnalla maaliskuussa 2013.

Keikkaesiintymiseen liittyvät oman musiikin ohella erottamattomasti erilaiset ajankohtaiset ja huumoripitoiset sketsit ja kuvaelmat, sillä yhtyeen jäsenet ovat suurelta osin näyttelijöitä. Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa "Vihtaasi on kustu", "Älä pure mun ananasta", "Sateet tulevat", "Tapasin naisen", "Köyhän taivas", "Miksei asioista puhuta", "Tero ja minä", "Lipputangon nuppi", "Elämä janottaa" sekä jo suosituksi aforismiksi muodostunut "Sedät jaksaa heilua".

Yhtye tunnetaan myös tekemistään sketsisarjoista.

Yhtyeen historia

Alkuvaiheet

Lapinlahden Linnut perustettiin keväällä 1983 kovan rahapulan lievittämiseksi. Yhtye aloitti katusoitto-orkesterina. Perustajajäseninä toimivat Ari "Arvid" Kettunen, Timo Eränkö, Tapio Liinoja ja Heikki Salomaa. Matti Jaaranen, Mikko Kivinen ja Markku Toikka liittyivät yhtyeeseen hyvin varhaisessa vaiheessa. Alkuperäisen kokoonpanon jäsenet vaihtelivat rajustikin, mutta jonkinlaiseen peruskokoonpanoon vakiintuivat edellä mainittujen lisäksi Pekka Hedkrok ja Jan Noponen. 1984 Maailman synty -nimellä tunnettuun show’hun yhtye tarvitsi Kettusen soittaman pianon lisäksi myös kosketinsoittajan, jolloin Pekka Hedkrok pyydettiin tähän työhön. Nopeasti Hedkrok kuitenkin vakiintui yhtyeen varsinaiseen kokoonpanoon ja on ollut yhtyeessä siitä lähtien. Yhtyeen alkuaikoina keikoilla oli soittimina muitakin kuin "oikeita" soittimia, esimerkiksi mappi, halkoja ja joka keikalla yhä käytössä oleva "viritetty" tyhjä olutkori. Katusoittoaikoina yhtyeen jäsenet tunsivat toisensa nimillä Lintu A, Lintu B, Lintu C ja niin edelleen. Yhtyeen "täydellisenä diktaattorina" toimi Kettunen, joka oli Lintu A. Myöhemmin yhtye alkoi saada myös sisäkeikkoja ja vuonna 1985 julkaistiin yhtyeen ensimmäinen albumi, Lapinlahden Linnut.

Ensimmäisen levyn kappaleista varsinkin "Lipputangon nuppi" sai paljon radiosoittoa ja nousi hitiksi. Se on edelleen yhtyeen tunnetuimpia kappaleita. Levymyynti oli melko hyvä, muttei kuitenkaan erinomainen. 1986 julkaistiin toinen albumi Jep. Se menestyi edeltäjäänsä paremmin, mutta monissa musiikkilehdissä se arvosteltiin melko heikoksi ja esimerkiksi Rumban arvostelussa arveltiin, että Lapinlahden Linnuilta olivat hyvät ideat loppu. Fanien keskuudessa monet pitävät Jepiä kuitenkin yhtenä Lappareiden merkittävimmistä levyistä. Jepiä seuraava albumi Vihreä gorilla oli monien mielestä pettymys edellisiin albumeihin verrattuna ja samaa mieltä olivat myös yhtyeen jäsenet. Vihreällä gorillalla myös vaikutti uusi jäsen, Hannu Lemola. Edellinen rumpali Jan Noponen oli lähtenyt yhtyeestä melko pian Jepin teon jälkeen. Vihreän gorillan miksausvaiheen aikana perustajajäsen Ari Kettunen lähti yhtyeestä. Myöhemmin Kettunen on kertonut, että hänesta tuntui kuin hän olisi antanut Lappareille jo kaiken, mikä annettavissa on.

Suosion kasvu

Jepin julkaisusta lähtien Lapinlahden Lintujen maine alkoi karttua ja keikkoja oli entistä enemmän: aluksi lähinnä pääkaupunkiseudulla, myöhemmin myös muualla Suomessa. Noihin aikoihin Lapinlahden Linnut teki yli 200 keikkaa vuodessa, 1987 peräti 226. Keikkabussissa vietettiin runsaasti aikaa: yhteensä yli kaksi miljoonaa ajokilometriä. Esiintymispäivät venyivät pitkiksi ja perinteiseen rock-yhtyehenkeen motelleissa hajotettiin paikkoja ja juotiin. Myöhemmin Mikko Kivinen kuvaili tätä "infernaaliseksi".

1988 yhtye julkaisi albumin Lauluja Nuppilasta, jota on pidetty yhtenä yhtyeen parhaista albumeista. Varsinaiseksi "pajatson tyhjennykseksi" osoittautuivat vuosikymmenen vaihteessa tehdyt sketsisarjat, erityisesti Seitsemän kuolemansyntiä ja Maailman kahdeksan ihmettä, joista jälkimmäinen voitti Venla-palkinnon.

Vuonna 1989 julkaistu Elämä janottaa ja 1990 Tähdet kertovat -albumit sisälsivät osittain saman ääniraidan kuin sketsisarjojen musiikkiesitykset. Molemmat albumit myivät kultaa. Elämä Janottaa on edelleen 500 myydyimmän kotimaisen albumin luettelossa ja on 33 105 myydyllä kappaleellaan Lapinlahden Lintujen myydyin levy. Kyseiset ohjelmat myös osallistuivat Montreux'n Kultainen Ruusu -viihdeohjelmakilpailuun, niissä kuitenkaan erityisemmin menestymättä. Jopa Monacon prinssi Albert kertoi huvittuneensa Maailman kahdeksasta ihmeestä.

Vuonna 1989 Lapinlahden Lintuihin liittyi kitaristi Veli-Pekka Oinonen. Joitakin sessiokitaristeja lukuun ottamatta yhtyeellä ei aiemmin ollut ollut kitaristia ja tällä oli merkittävä vaikutus yhtyeen musiikkiin. Kun aiemmin taustasoittimina olivat olleet vain rummut ja koskettimet sekä puhaltimet soolosoittimina, mahdollisti kitara rockimpien kappaleiden tekemisen. Monet pitävät juuri vuoden 1990 kokoonpanoa yhtyeen klassisimpana kokoonpanona. Grrr!-albumille haettiin tietoisesti rockimpaa särmää.

Lisää sketsisarjoja tehtiin 1990-luvun alkupuolella ja Vanhalla ylioppilastalolla pidetyillä kaksipäiväisillä kymmenvuotisjuhlilla monet tunnetut suomalaisartistit tulkitsivat Lapinlahden Lintujen kappaleita Lapparien omien esiintymisten lomassa. Ohjelma myös televisioitiin ja näytettiin MTV3:lla.

Vuonna 1994 Köyhän taivas -single samannimiseltä albumilta sijoittui parhaimmillaan Suomen singlelistan ykköseksi. Se on ainoa Lapinlahden Lintujen kappale, joka on sijoittunut niin hyvin. Yhtye osallistui myös saman vuoden Syksyn sävel-laulukilpailuun kappaleella "La Ulu".

Jäsenistö uusiutuu

Markku Toikka oli eronnut yhtyeestä jo 1990. Mikko Kivinen erotettiin kaksi vuotta myöhemmin ja Tapio Liinoja lähti 1994. Monet ovat kertoneet, että Lappareissa esiintyminen oli alkanut tuntua työltä ja kova keikkatahti rasitti jokaista. Ainakin Toikan eroon vaikutti myös hänelle tehty kepponen, jossa hänet huijattiin uskomaan että hänen vuokseen yhtye menetti hyvin suuren määrän rahaa. Myöhemmin Toikka mainitsi tämän tuntuneen työpaikkakiusaamiselta. Kun yhtyeen jäsenistö näin nopeasti harveni, tarvittiin uusia jäseniä: Ari Wahlsten oli ensimmäinen 1990-luvulla Lapinlahden Lintuihin liittynyt jäsen. Tyttö huutaa hii! -levylle Wahlsten sanoitti ja lauloi monia kappaleita. Keikoilla hän tulkitsi aiemmista kappaleista erityisesti Markku Toikan esittämiä. Wahlsten myös osallistui Lapinlahden Linnut! -ohjelman tekoon.

Jatkossa monet vanhemmista jäsenistä erosivat. 1995 kitaristi Veli-Pekka Oinonen lähti ja tilalle tuli Wigwam-yhtyeestä tuttu Rekku Rechardt. Yli kymmenen vuotta Lapparien rumpalina toiminut Hannu Lemolakin väsyi lopulta keikkailuun. Hate Kinnunen oli aiemminkin tuurannut Lemolaa keikoilla ja häntä pidettiin selvänä seuraajana Lemolalle. Kinnunen soitti yhtyeessä vuoteen 2005. Wigwamin tehtyä comebackin 1999 Rechardtin tilalle tuli Pekka "Devil" Virtanen, joka niin ikään viihtyi yhtyeessä vuoteen 2005. Lyhytaikaisesti yhtyeessä vaikuttivat tämän jälkeen Jaku Havukainen ja Sami Kariluoma.

Ainakin vuosina 1997 ja 2001 yhtyeellä oli tekeillä uusi sketsisarja. Varhaisemmasta mainitaan Lapinlahden Lintujen haastattelussa Soundi-lehdessä vuodelta 1997 ja jälkimmäiseen viitataan yhtyeen historiikissa: nimeksi oli tarkoitus tulla Pasi Kuikka.

Paluu klassiseen kokoonpanoon

Vaikka Lapinlahden Lintujen kokoonpano vuosien kuluessa on muuttunut useaan kertaan, yhtye on palannut aina silloin tällöin vanhaan kokoonpanoonsa. Esimerkiksi edesmenneen Heikki Salomaan muistoa kunnioitettiin vuonna 2003 Hiskin peijaisissa, jolloin yhtyeen alkuperäinen kokoonpano esiintyi yhdessä senaikaisen kokoonpanon kanssa. Syksyllä 2006 Lapinlahden Lintujen rinnalle koottiin The Original Lapinlahden Linnut, jossa esiintyi vuosimallin 1990 miehitys edesmennyttä Salomaata lukuun ottamatta. Marraskuussa 2006 The Original -miehitys ilmoitti jatkavansa ainoana lintukokoonpanona nimellä Lapinlahden Linnut.

Lyhyt sketsiohjelma Muuttuuko ihminen julkaistiin DVD:llä saman vuoden jouluna ja esitettiin YLE TV1-kanavalla vappuna 2007. Saman vuoden syksyllä julkaistiin uusi albumi Etiäppäin. Lapinlahden Linnuilla on suunnitteilla myös elokuva, jonka alustava nimi on: Uuraania, Lapinlahden Linnut. Elokuva on saanut Suomen elokuvasäätiöltä käsikirjoitustukea 6 000 euroa.

Pitkäaikainen kosketinsoittaja Pekka Hedkrok siirtyi yhtyeestä tauolle keväällä 2008 keskittyäkseen omiin projekteihinsa. Keikoilla hänen tilallaan esiintyy Jussi Liski. Aluksi Liski oli yhtyeessä sessiojäsenenä, mutta kevään 2009 Aleksis Rock -kiertueella (johon kuului paitsi musiikkia, myös Aleksis Kiven Nummisuutareita mukaileva flash-esitys) hänet vihittiin yhtyeen viralliseksi jäseneksi, Hedkrokin jatkaessa omien projektiensa parissa.

Jäähyväiskiertue

1. lokakuuta 2012 Lapinlahden Linnut ilmoitti lähtevänsä jäähyväiskiertueelle keväällä 2013. Maaliskuun alussa pidettävä ”No niin, viimeisetkin!” -jäähyväiskiertue alkoi 7.3. Hämeenlinnasta ja päättyi 17.3. Lahteen.

Yhtyeen musiikki

Lapinlahden Lintujen tyylisuunta on aina ollut ensisijaisesti huumorimusiikki, muut genret ovat kuitenkin vaihdelleet alusta lähtien. Debyyttialbumilla musiikki oli erikoisia soittimia myöten pääasiassa huumorimusiikkia. 1980-luvun albumit olivat pääosin populaarimusiikkivaikutteisia. Kitaristi Puka Oinosen liityttyä yhtyeeseen tyyli muuttui rockimmaksi ja albumit Grrr ja Köyhän taivas olivat hyvin lähellä perinteistä rock-musiikkia. Sama suuntaus jatkui 2000-luvulle asti, poikkeuksena diskomusiikkia sisältävä albumi Kansandances. Uusimmalla Etiäppäin-levyllä yhtye on kuitenkin palannut 1980-luvun perinteisempään ja kevyempään otteeseen.

Lapinlahden Linnuilla on kuitenkin aina ollut myös vakavia kappaleita. Jep-levyllä oli Timo Erängön sanoittama "Puumiekka", jossa hän muisteli vastikään kuollutta isäänsä. Tähdet Kertovat -albumilta löytyy "Aimon virsi", josta synkkyydestään tunnettu Viikate on tehnyt coverversion. Etiäppäin-albumilla on useitakin vakavia kappaleita. Lapinlahden Lintujen musiikissa ja sketseissä tyypillinen teema on epäonnistuneista ja kaltoin kohdelluista ihmiskohtaloista. Yhtyeen jäsenet ovat kertoneet tavoitteikseen "vastustaa sitä, että ihmisiä huijataan, riistetään, alistetaan ja sorretaan" ja yleisesti olla "pienen ihmisen puolella suurta vääryyttä vastaan".

Lapinlahden Lintujen historiikin kirjoittanut Jukka Lyytinen mainitsee kirjansa esipuheessa, että Lapinlahden Lintujen valtti on, että huumori ei ole koskaan perustunut "hassunhauskan epävireisesti" laulettuihin coverkappaleisiin.

Ryhmän sisäiset jäynät

Lapinlahden Linnut tunnetaan myös yhtyeen sisäisistä jäynistä ja kepposista. Kun Markku Toikka kävi yhtyeen alkuvuosina lomalla Yhdysvalloissa, muu yhtye päätti tehdä kepposen ja tekivät "sopimuspaperin", jossa yhtyeelle tarjottiin Nokian kanssa yli miljoonan arvoista mainossopimusta. Tapio Liinoja jopa kävi hakemassa Nokian toimistosta oikeanlaisilla leimoilla varustettua paperia. Yhtyeen jäsenet allekirjoittivat paperin ja jättivät näkyvälle paikalle. Toikan palattua hänelle kerrottiin vain, että "rahaa ei tipu kun ei saatu sun allekirjoitusta paperiin". Toikka luonnollisesti raivostui, eikä leppynyt sittenkään, kun hänelle kerrottiin asioiden oikea laita.

Linnut ovat kertoneet, että varsinkin Matti Jaaraselle tehtiin paljon jäyniä. Vuosikaudet kiertueilla hänen WC:stään vaihdettiin lamppu rikkinäiseen. Myös roudari Paavo Liesiselle tehtiin mainosaiheinen pila: hänet huijattiin uskomaan, että hänellä olisi mahdollisuus päästä Harley Davidson -mainokseen.

Jäsenet

Vasemmalta oikealle: Pekka Hedkrok, Tapio Liinoja, Timo Eränkö, Matti Jaaranen ja Mikko Kivinen.

Nykyiset jäsenet

• Timo Eränkö — laulu, saksofoni, 1983 –
• Matti Jaaranen — laulu, trumpetti, 1983 –
• Tapio Liinoja — laulu, 1983 – 1994, 2006 –
• Markku Toikka — laulu, saksofoni, 1983 – 1990, 2006 –
• Mikko Kivinen — laulu, 1983 – 1992, 2006 –
• Jussi Liski — laulu, koskettimet, 2008 –
• Hannu Lemola — rummut, 1986 – 1997, 2006 –
• Veli-Pekka Oinonen — kitara, 1989 – 1995, 2006 –

Entiset jäsenet

• Ari "Arvid" Kettunen — koskettimet, 1983 – 1988
• Heikki "Hiski" Salomaa — laulu, 1983 – k. 2. heinäkuuta 2003
• Jan Noponen — rummut, 1984 – 1986
• Ari Wahlsten — laulu, 1994 – 2006
• Pekka "Rekku" Rechardt – kitara, 1995 – 2002
• Harri "Hate" Kinnunen – rummut, 1997 – 2005
• Pekka "Devil" Virtanen – kitara, koskettimet, basso, 2002 – 2005
• Aarni Kivinen – laulu, saksofoni, 2003 – 2006
• Sami Kariluoma – rummut, 2005 – 2006
• Jarmo "Jaku" Havukainen – kitara, 2005 – 2006
• Pekka Hedkrok – koskettimet, 1984-2008

Sessiomuusikkoja

Lapinlahden Linnuissa on toiminut eripituisia aikoja useita sessiomuusikkoja, jotka ovat toimineet joko studioalbumeilla, keikkaillessa tai molemmilla.

• Hannu "Puntti" Valtonen (1994)
• Pekka "Rekku" Rechardt (soitti kitaraa useilla 1980-luvun levytyksillä ennen liittymistään vakinaiseksi jäseneksi)
• Pekka Pohjola (soitti bassoa useilla 1980-luvun levytyksillä ja myös joillakin keikoilla)
• Silu Seppälä – (basso, myös lauloi yhtyeen kymmenvuotiskeikalla)
• Jussi Kinnunen (basso)
• Harri Rantanen (basso)

Julkaisut

Studioalbumit

• Lapinlahden Linnut (1985) *
• Jep (1986) *
• Vihreä gorilla (1987)
• Lauluja Nuppilasta (1988)
• Elämä janottaa (1989)
• Tähdet kertovat (1990)
• Grrr! (1992)
• Köyhän taivas (1994)
• Tyttö huutaa hii! (1995)
• Kansandances (1997)
• Iso muna (1999)
• Kolmas jalka haudassa (2003)
• Pienvikaisten paratiisi (2005)
• Etiäppäin (2007)

(*) Uudelleenjulkaistu yhteiskokoelmassa vuonna 2001.

Singlet

Vuonna 1995 single Köyhän taivas single nousi Suomen singlelistan ensimmäiselle sijalle. Köyhän taivas pysyi sijalla kaksi viikkoa. Äideistä rumin -singlen sävelradio sensuroi, koska piti kappaletta sopimattomana.

• Lipputangon nuppi / Sisäinen ahdistus
• Tapasin naisen / Sateet tulevat
• Tavallinen Jörndonner / Pikkumiesten laulu
• Rakas, ukulele soi / Tenukeppi'
• Älä pure mun ananasta / Hip hop
• Elämä janottaa / Tuoli kaatuu
• Se ei käy / Aino kirjoittaa
• Vihtaasi on kustu / Ruma
• Älä viskaa mua pihalle / Sedät jaksaa heilua
• Otto ja pano / Hellä Ulla
• Karvaisen kiitoksen metsästäjä / Aimon virsi
• Se tekee gutaa / Tiiviö
• Helppoa elämää / Hengessä Kollaan
• Sä teet mut hulluksi / Kalliossa
• Vanha suomalaisten poikain vitutuslaulu sekä ko. kappaleen remix ja dub mix
• Siittiöt (Siitosen veljekset) / Työtön, hullu ja eläkeläinen
• Köyhän taivas / Jos on eläin
• Köyhän taivas / Viheltävä Ville ja Pekka Petomaani
• Kaivollinen Kossua / Nyt sitä saa / Perse
• Enää en sano sanaakaan / Sen pitää olla Raimoa
• Älä itke, älä sure / Ei liian syvälle
• XL miehiä sekä XXL ja XXXL -remixit
• Pekka ja Justiina / XL-miehiä
• Voisinko olla minä / Kaljasta kaljaan
• Mun puutarhassa sekä Mun puutarhassa -remix
• Kilttejä lapsia
• Kesäapina
• Sä oot kaikkea kumista ja muovista
• Äideistä rumin
• Kolmas jalka haudassa / Suomi takaisin
• AIAIAIVOIVOIVOI
• Tänä kesänä perkele!
• Vedä mua otsikkoon
• Vedä lärvit, Matti Vanhanen
• Naiset vaihtaa mua kuin paitaa / Tyttö dynamiittivyössä
• Keski-ikä on syvältä (promo)
• Etiäppäin! (promo)
• Mun muriseva koirani Iines (promo)
• Takkatulen ääressä / Runo josta ei tullut mitään (promo)

Kokoelmat

• Parhaat (1988)
• Ei oikotietä sankaruuteen 1983–1989 (1990)
• Sulkasatoa osa I (1994)
• Sulkasatoa osa II (1995)
• Höyhenet pöllyää! 90-luvun parhaat (2000)
• Sedät jaksaa heilua (2001)
• Kaikkien aikojen parhaat (2002)
• Loputon lento (2002)
• Suomihuiput (2003)
• Lintuinfluenssa Vol.1 (2006)
• Lintuinfluenssa Vol.2 (2006) (joulukuussa 2006 julkaistun Lapinlahden Linnut: Ehkä kaikki -keräilyboksin mukana)
• Parhaat bongaukset 1 1985-1988 (2013)
• Parhaat bongaukset 2 1989-2007 (2013)
• Sketsejä radiossa (2013)

DVD-julkaisut

• Seitsemän kuolemansyntiä (elokuu 2006)
• Maailman kahdeksan ihmettä (lokakuu 2006)
• Kuudesti laukeava / Muuttuuko ihminen (marraskuu 2006)
• Lapinlahden Linnut: Ehkä kaikki (7 DVD + 1 CD) - keräilyboksi (joulukuu 2006)
• 25 v. Lennossa 1983-2008 (3 DVD) - keräilyboksi (11. huhtikuuta 2008)

Musiikkivideot

Yhtye on tehnyt useita musiikkivideoita. Lisäksi Lapinlahden Lintujen tekemissä televisiosarjoissa on ollut sarja musiikkiesityksiä.

Musiikkivideot

• "Ojasta noustaan" (1985)
• "Lipputangon nuppi" (1985)
• "Elämässä täytyy kosia" (1985)
• "Tapasin naisen" (1986)
• "Pikkumiesten laulu" (1987)
• "Tavallinen Jörndonner" (1987)
• "Heti mulle kaikki tänne nyt" (1987)
• "Rakas, ukulele soi" (1988)
• "Älä viskaa mua pihalle" (1990)
• "Kalliossa" (1992)
• "Jos on eläin" (1994)
• "Köyhän taivas" (1994)
• "Pekka ja Justiina" (1997)
• "Kesäapina" (1999)
• "Vollotetaan" (1999)
• "Voisinko olla minä" (1999)
• "Sä oot kaikkea kumista ja muovista" (2000)
• "Hiljaisten miesten baari" (2003)
• "Vedä lärvit Matti Vanhanen" (2005)
• "Keski-ikä on syvältä" (2006)

Televisiosarjojen musiikkiesitykset

• Seitsemän kuolemansyntiä -sarjan musiikkiesitykset
• Maailman kahdeksan ihmettä -sarjan musiikkiesitykset
• Kuudesti laukeava -sarjan musiikkiesitykset
• Lapinlahden Linnut -Show’n musiikkiesitykset

Televisiosarjat

• Kyllä elämä on ihanaa (1987)
• Seitsemän kuolemansyntiä (1988)
• Maailman kahdeksan ihmettä (1990)
• Kuudesti laukeava (1992)
• Lapinlahden Linnut -Show (1993)
• Lapinlahden Linnut! (1995)
• Muuttuuko ihminen (2006)

Radiosketsisarjat

• Radio Top One
• Tieteellinen testiryhmä (1999 - 2000)
• Joulukalenteri aikuisille (2004, Radio SuomiPOP)

Kirjallisuutta

• Lyytinen, Jukka: Lapinlahden Linnut. Helsinki: Like, 2003. ISBN 952-471-098-6.
• Jarla, Pertti: Lapinlahden linnut. Helsinki: Arktinen Banaani, 2011. ISBN 978-952-5768-64-0.

Katso myös

• Luettelo Lapinlahden Lintujen kappaleista

Aiheesta muualla

• Yhtyeen viralliset kotisivut
• Lapinlahden Linnut Last.fm-sivustolla (englanniksi)
• Lapinlahden Linnut MySpace-sivustolla (suomeksi)
• YLE Elävä arkisto: Lapinlahden Linnut haastattelussa 1985
• YLE Elävä arkisto: Lapinlahden Linnut/Seitsemän kuolemansyntiä