Konni Zilliacus
Wikipedia
Konrad Viktor (Konni) Zilliacus (18. joulukuuta 1855 Helsinki – 19. kesäkuuta 1924 Helsinki) oli suomalainen aktivisti ja kirjailija. Aktivisteista hän kannatti aktiivista vastarintaa ja perusti Suomen Aktiivisen Vastustuspuolueen 1904 ja Voimaliiton 1906.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lapsuus ja nuoruus
Hänen isänsä Henrik Wilhelm Zilliacus oli molempien oikeuksien tohtori, vuodesta 1875 senaattori ja siviilitoimituskunnan apulaispäälikkö ja hänen äitinsä oli Ida Charlotta, os. Söderhjelm. [1]
Hän tuli ylioppilaaksi 16-vuotiaana, vuonna 1872. Sen jälkeen hän luki lakia ja suoritti oikeustutkinnon.[1]
[muokkaa] Avioliitto ja ura
Vuonna 1878 hän meni naimisiin 23-vuotiaana itseänsä huomattavasti vanhemman naisen kanssa, Loviisa Adelaiden kanssa, joka oli protokollasihteeri Carl Albert Ehrnroothin leski. Loviisalla oli seitsemän lasta edellisestä liitostaan.[1]
Zilliacus oli senaattorin poika, aloitti hovioikeuden auskultanttina ja työskenteli mm. virkamiehenä ja Kymin lauttausyhdistyksen lauttapäällikkönä.[1]
Oltuaan vuoden lauttapäällikkönä, hän ryhtyi maanviljelijäksi, ostaen Håkansbölen tilan Helsingin pitäjästä. Kahden vuoden päästä hän osti Kellokosken tilan ja alkoi suurviljelijäksi. Hän harjoitti hevosten jalostusta ja kasvatusta. Tämä kaikki vaati niin paljon varoja, että hänen koko omaisuutensa oli kiinnitetty veloista. Hän välttyi joutumasta vararikkoon, mutta tämä vaikea tilanne sai hänet ottamaan uuden askeleen elämässään.[2]
[muokkaa] Kirjeenvaihtajana Amerikassa ja kirjailijana Japanissa
Zilliacus pääsi Hufvudstadsbladetin kirjeenvaihtajaksi ja matkusti Amerikkaan. Hän kirjoitti lehteen Amerikan intiaanisodista ja siirtolaisten elämästä.[2] Oltuaan kaksi vuotta Amerikassa, hän erosi ensimmäisestä vaimostaan Loviisa Adelaidesta.[3]
Amerikassa hän oli työnjohtajana ja kerran myös likaviemärin kaivajana 1 1/2 dollarin päiväpalkalla. Sittemmin hän pääsi moniin lehtiin kirjeenvaihtajaksi ja oli mm. Chicagossa ilmestyvän "Svenska Tribunen" avustajana.[3]
Hän meni vuonna 1893 naimisiin varakkaan saksalais-amerikkalaisen liikemiehen Anthony Graefin 20-vuotiaan tyttären Lilianin kanssa.[3] Vuoden 1893 lopulla hän matkusti puolisonsa kanssa Marokkoon, Italiaan ja Egyptiin sekä kierteli Etu- ja Taka-Intiassa. Sitten hän matkusti Japaniin kahden ja puolen vuoden ajaksi. Siellä hän vietti aikaansa Japanilaisten taiteilijoiden seurassa. Hän kirjoitti tuona aikana teoksen "Japanesiska studier och skizzer", joka julkaistiin Helsingissä painettuna vuonna 1896.[4] Lokakuussa vuonna 1896 Konni Zilliacus lähti perheensä kanssa Japanista, saapuen seuraavana keväänä Pariisiin.[5]
[muokkaa] Paluu Eurooppaan. Pariisin vuodet ja takaisin Suomeen.
Pariisissa olonsa aikana hänen kirjoittamansa kirjat "Siirtolaisia" (1896) ja "Siirtolaisseikkailuja" (1898) sekä "Taavetti Anttilan kohtalo ynnä muita kertomuksia Amerikan elämästä." (1898) ilmestyivät.[5]
Vuonna 1898 hän matkusti takaisin Suomeen. Seuraavana vuonna hänestä tuli "Nya Pressen"-lehden toimittaja. Lehti lakkautettiin kesäkuun 29. päivänä vuonna 1900 Konni Zilliacuksen kirjoituksen johdosta.[6]
[muokkaa] Poliittinen toiminta
Zilliacus oli Japanissa ennen 1905 sotaa, jossa keräsi tukea Suomen itsenäisyydelle, muutti 1902 maanpakoon Tukholmaan, jossa toimi yhteistyössä Venäjän vallankumouksellisten kanssa. Hänen teoksensa Det revolutionära Ryssland (1902) käännettiin monille kielille. Hän palasi Suomeen suurlakon jälkeen, mutta pakeni taas Ruotsiin 1909 ja tuki jääkäriliikettä. Konni Ziliacus järjesti myös aseiden salakuljetus operaation, John Grafton nimisellä laivalla joka ajoi karille Luodon edustalla. Lisää aiheesta kirjassa" Grafton affären" kirjoittanut K-G Olin.
Konni Zilliacus oli myös Suuren adressin sekä hiukan myöhemmin pitkin Eurooppaa kerätyn Pro Finlandia -kulttuuriadressin tärkein toimeenpanija.
Konni Zilliacuksen samanniminen poika, Konni Zilliacus oli brittiläinen poliitikko.
Suomen itsenäistymisen jälkeen Konni Zilliacus palasi maahan. Hän kuoli helsinkiläisessä Ukkokoti-nimisessä yksityisessä vanhainkodissa.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 Parmanen, Eino I.: Taistelujen kirja I, s. 386
- ↑ 2,0 2,1 Parmanen, Eino I.: Taistelujen kirja I, s. 387
- ↑ 3,0 3,1 3,2 Parmanen, Eino I.: Taistelujen kirja I, s. 388
- ↑ Parmanen, Eino I.: Taistelujen kirja I, s. 388-389
- ↑ 5,0 5,1 Parmanen, Eino I.: Taistelujen kirja I, s. 389
- ↑ Parmanen, Eino I.: Taistelujen kirja I, s. 390-391
