Globalisaatio

Wikipedia
Ohjattu sivulta Kansainvälistyminen
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taiteilijan näkemys globalisaatiosta

Globalisaatio eli kansainvälistyminen eli maapalloistuminen on käytöltään hyvin moniulotteinen termi. Karkeasti määritellen se tarkoittaa yhteiskunnallista muutosta, joka ilmenee lisääntyvinä mannertenvälisinä yhteyksinä ihmisten välillä. Globalisaatio on siis maailmanlaajuista verkottumista.

Globalisaation ulottuvuuksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monesti globalisaatiota tarkastellaan vain taloudellisena ilmiönä. Globalisaatio tosin voidaan ymmärtää myös kulttuurin, informaation, politiikan, ympäristön ja hallinnon tasolla, näiden globalisoitumisprosessina. Asiayhteydestä riippuen globalisaatio on siis joko ihmisten lähentymistä toisiaan kohti, markkinoiden lähentymistä toisiaan kohti tai jopa globaalia hallintoa. Joissain määrittelyissä globalisaatio-termi korostaa kansallisvaltioiden rajojen hämärtymistä ja etenemistä kohti tietynlaista maailmankansalaisuutta. Globalisaatio käsittää siis lähes kaiken ihmisten välisen toiminnan.

Globalisaation taloudellisten ja kapitalististen piirteiden ylikorostamisesta, muut globalisaation ulottuvuudet huomiotta jättäen, käytetään käsitettä globalismi (Beck 2004, 135-136.).

Maailmankylä-teoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräs globalisaation teoria on Marshall McLuhanin maailmankylä-teoria, jossa maailma vähitellen, tekniikan kehityksen kautta, kutistuu kuin yhdeksi pieneksi kyläksi, jossa ihmiset ovat yhtä lähellä kuin heimossa ihmiset kylän keskusaukiolla. Tekniikka on tässä tapauksessa poistanut välimatkat.

Globalisaation vaikutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen globalisaatio on yleisesti liitetty tiettyihin kehityssuuntiin, kuten tavaroiden vapaampaan liikkumiseen maailmanmarkkinoilla, ihmisten liikkuvuuteen ja tiedonkulkuun.

  • yleensä globalisaatioon liitetään:
    • kansanvälisen kaupan kehitys
    • pääoman lisääntyminen suorina ulkomaisina sijoituksina
    • kansallisvaltioiden rajojen yli tapahtuvan viestintätekniikan kehitys
    • suurempi kansainvälinen kulttuurivaihto (esimerkiksi amerikkalainen kulutuskulttuuri, idän eksotiikka yms.)
    • monikulttuurisuuden vähentyminen (länsimaistuminen, amerikanisaatio yms.)
    • valtioiden suvereniteetin vähentyminen
      • vallan siirtyminen ylikansallisille organisaatioille
      • poliittisen vallan katoaminen kokonaan tietyillä osa-alueilla
    • matkailun laajeneminen
    • siirtolaisuuden (laillisen ja laittoman) lisääntyminen
    • maailmanlaajuisen dataliikenteen kehitys
    • maailmanlaajuisten rahamarkkinoiden kehitys
    • kansainvälisten yhtiöiden suurentuva asema maailmanmarkkinoilla
    • rahaliikenteeseen sitoutuvien organisaatioiden (WTO, IMF etc.) vallan kasvu
    • standardoituminen (tekijänoikeuslait, yhteensopivuus yms.), joista tulee globaalin yhteistoiminnan mukana tärkeitä.

Vuodesta 1945 kansainvälisen kaupan tiellä olevia esteitä on purettu sopimusteitse, esimerkiksi GATT-sopimuksen (General Agreement on Tariffs and Trade) kautta.

  • Vapaan kaupan edistäminen
    • Tariffien vähentäminen tai poistaminen kokonaan, vapaakauppavyöhykkeiden perustaminen
    • Pääoman valvonnan vähentäminen (esimerkiksi valtiollisen valvonnan)
    • Etuostojen (esimerkiksi valtioiden alihankkijoilta) vähentäminen (johtaa kilpailuttamiseen)
  • Älyllisen pääoman turvaaminen
    • tekijänoikeuslakien standardoiminen
      • "tekijänoikeus" -käsitteen ja -lakien laajentuminen uusille osa-alueille ja lainsäädännön tiukentuminen
    • patenttien maailmanlaajuinen tunnustaminen
      • geenien, ohjelmistojen ym. tiedon siirtyminen patenttijärjestelmän piiriin

Globalisaatio vaikuttaa keskeisimmin tiedon, esimerkiksi globaalin median ja globaalin informaatiotekniikan alueella. Tiedosta ja sen liikkeistä tulee globaalia. Toiseksi se vaikuttaa erikoistumisen kautta tavaroiden tuotannossa. Sen sijaan globalisaatio ei vaikuta suoraan niinkään paljon palveluihin, joissa ihmisen täytyy olla paikalla, eli esimerkiksi syöminen, parturi, hieronta jne. Jälkimmäisimmissä toimii lokalisaatio.

Globalisaatio ja kehitysmaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taloustieteilijä Paul Krugman on sanonut: "Jokainen 1900-luvun onnistunut esimerkki taloudellisesta kehityksestä - joka tapaus, jossa köyhä valtio on työstänyt tiensä kohtuulliseen tai ainakin dramaattisesti parempaan elintasoon - on tapahtunut globalisaation kautta, tuottamalla maailmanmarkkinoille pikemmin kuin pyrkimällä omavaraisuuteen'".[1].

YK:n UNDP:n raportti kertoi inhimillisen kehityksen mittareiden osoittavan huomattavaa paranemista 2000-luvulla. Syynä tähän on kaupan kasvu. Globalisaatio on vähentänyt kaupan esteitä ja levittänyt tuotantoketjuja valtionrajojen yli. Tämä on kiihdyttänyt köyhien maiden talouskasvua. Niiden osuus maailmankaupasta kolminkertaistui 1980 - 2011.[2]

Globalisaation historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Globalisaatiota kaupassa ja ihmisten välisenä siirtymisenä rajoitti vuosituhansia sopivan infrastruktuurin puute. Ei osattu navigoida valtamerillä eikä kuljetuskapasiteetti ollut merkittävä. Ensimmäisiä globalisaatioita lienee ollut ihmissuvun leviäminen Afrikasta Eurooppaan, Aasiaan ja muihin maanosiin.

Ensimmäinen tekninen globalisaatio 1500-luvulla koski valtameripurjehduksen syntyä. Globaali viestintä, vaikkakin hidas tuli mahdolliseksi. Toinen tekninen globalisaatio (1850) koski kuljetuskustannusten radikaalia halpenemista (höyrylaivat ja junat). Globaalit tiedonsiirtovälineet (lennätin) olivat kapasiteetiltaan pieniä, mutta ensimmäisen kerran tietoa pystyttiin välittämään suurimmalla mahdollisella nopeudella, valon nopeudella, eli lyhyt sanoma muutamassa minuutissa maapallon toiselta puolelta sen toiselle puolelle.

Seuraava muutos (1920) koski lokaalia tasoa, tiedon siirron helpottumista (puhelin) ja kuljetusten paikallista tasoa (autot). Kolmas globalisaatio (2000) koski tiedon siirron, käsittelyn ja tallenuksen radikaalia halpenemista ja muuttumista liikkuvaksi ja joka paikkaa ulottuvaksi sekä matkustamisen globalisoitumista (suihkukone jo 1960-luvulta).

Laajemmat viestinsiirtokanavat ovat mahdollistaneet toimintojen hajauttamisen globaaliksi, esimerkiksi Swissairin siirtää yhtiön taustatoiminnot (kirjapito, sihteerit ym.) Intiaan. Tai tietokoneohjelmien teko jatkuvana 24 tunnin prosessina kolmella 8 tunnin aikavyöhykkeillä ja siirto seuraavalle aikavyöhykkeelle viestintäsatelliittien ja valokaapeleiden kautta.

Globalisaatiokritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Globalisaatiokritiikillä viitataan globalisaation ja siihen liittyvien ilmiöiden arvosteluun. Usein puhutaan ”globalisaation vastustajista”, mutta tämä on katsottu usein harhaanjohtavaksi, koska monet globalisaatiokriittiset tahot eivät vastusta globalisaatiota sinänsä.

Kyseisten ryhmien toimintatavat ja järjestäytyminen on myös usein hyvin globaalia. Globalisaatiokriittiset ryhmät näkevät globalisaatiokehityksen nykyiset taloudelliset hallintamekanismit puutteelliseksi tai muuten ongelmalliseksi. Erityisesti on arvosteltu vaikutusvaltaisimpien kansainvälisten talousorganisaatioiden, kuten WTO:n ja IMF:n toimintaa ja demokratiavajetta. Globalisaatiokriittiset tahot ovat pyrkineet edistämään reilua kauppaa ja vastustaneet globaalin kapitalismin aiheuttamaksi katsomaansa epätasaista tulonjakoa sekä kansallisvaltioiden sisällä että maailmanlaajuisesti.

Liikettä on mahdotonta määritellä yksiselitteisesti, mutta osanottajaryhmiin kuuluu lukuisia kansalaisliikkeitä, vihreitä liikkeitä, anarkisteja ja muita. Kaikki globalisaation vastustajat eivät ole kansainvälisen kaupan tai kapitalismin vastustajia, vaan protestoivat epädemokraattiseksi kokemaansa maailmankaupan koneistoa vastaan. Usein vastustus suuntautuu ”uusliberalismiin” ja sitä edustavaksi katsottuihin organisaatioihin. Myös monet nationalistiset puolueet ja organisaatiot vastustavat globalisaatiota.

Tavoitteet, joita globalisaatiokriittisessä liikkeessä ajetaan, ovat yhtä monimuotoisia kuin kannattajakunta muutenkin - esimerkkeinä työläisten oikeudet, ympäristönsuojelu, naisten aseman parantaminen, GMO-tuotteiden kriitikot, sekä kulttuuridiversiteetin ja alkuperäiskulttuurien suojelu.

Liikkeen protestoinnin kohteena ovat usein kansainväliset yritykset, joiden katsotaan operoivan demokraattisten elimien yli ja olevan hallitsemattomia voimia toimiessaan pelkästään voiton maksimointi tavoitteenaan, piittaamatta kulttuurillisista, ympäristöllisistä tai humanitaarisista arvoista. Kansainvälisten yritysten väitetään kadottaneen yhteiskunnallisen vastuunsa, ja niitä vartioimaan on asetettu globalisaatiokriitikkojen mielestä vain uusliberalistisia talousorganisaatioita. Kielteistä julkisuutta ovat keränneet esimerkiksi McDonald’s työvoimansa huonosta kohtelusta, Nike lapsityövoiman ja nälkäpalkkojen hyväksikäytöstä kehitysmaissa ja Shell hämäristä toimistaan Nigeriassa.

Yhdysvaltalainen yhteiskuntatieteilijä Benjamin R. Barber kritisoi vapaita markkinoita ja hallitsematonta kapitalismia, jotka hän näkee ne osana globalisaatiota. Hänen mielestään hallitsemattomat markkinavoimat aiheuttavat yhtä suuren uhan demokratialle, kuin tiukka kontrolli ja hallinta joissain ääriuskonnollisissa/nationalistisissa maissa. Australialainen kirjailija-toimittaja John Pilger kritisoi globalisaation eriarvoistavia vaikutuksia monissa kirjoituksissaan ja elokuvissaan War By Other Means (1992) ja The New Rulers Of The World (2001). Myös kanadalainen journalisti Naomi Klein on tunnettu globalisaatiokriitikko. Hänen tunnetuimmat aihetta käsitteleävät teoksensa ovat No Logo ja Tuhokapitalismin nousu.

Suomalaiset eivät ole kyselyiden mukaan erityisen globalisaatiovastaisia. Kevään 2012 Eurobarometrissä 51 % vastanneista näki globalisaation enemmän mahdollisuutena kuin uhkana yrityksille ja taloudelle (EU-27 keskiarvo: 40 %), ja 64 % piti ilmiötä mahdollisuutena talouskasvuun (keskiarvo: 49 %). Globalisaatiokriittisimpiä kansoja Euroopassa ovat saman kyselyn mukaan kreikkalaiset, kyproslaiset ja italialaiset, ja myönteisten joukkoon kuuluvat suomalaisten lisäksi muun muassa tanskalaiset, ruotsalaiset ja hollantilaiset.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Beck, U. 2004: Cosmopolitical realism: on the distinction between cosmopolitanism in philosophy and the social sciences. Global Networks 4, 2 (2004), 131-156.
  • Arto Lindholmin väitöskirjan Maailman parantajat. Globalisaatiokriittinen liike Suomessa Helsingin yliopisto/Viestintäosasto, 26.10.2005, lehdistötiedote

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Paul Krugman, The Great Unraveling: Losing Our Way in the New Century (ISBN 0393058506)
  2. Kauppa nostaa kehitysmaita köyhyydestä, Helsingin Sanomat 15.3.2013.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Barber, Benjamin: Jihad vs. McMaailma. (Jihad vs. McWorld: How globalism and tribalism are reshaping the world, 1995.) Suomennos: Kaisa Kujanpää. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2003. ISBN 952-471-019-6.
  • Beck, Ulrich: Mitä globalisaatio on? Virhekäsityksiä ja poliittisia vastauksia. Suom. Tapani Hietaniemi. Tampere: Vastapaino, 1999. ISBN 951-768-057-0.
  • In Defense of Globalization, Jagdish Bhagwati (Oxford University Press, 2004)
  • Hardt, Michael & Negri, Antonio: Imperiumi. (Empire, 2000.) Suomentaneet Arto Häilä ym. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-29364-4.
  • Held, David & McGrew, Anthony: Globalisaatio: Puolesta ja vastaan. (Globalization / anti-globalization: Beyond the great divide, 2002, 2007.) Suomentanut Jyrki Vainonen. Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-149-6.
  • Kettunen, Pauli: Globalisaatio ja kansallinen me: Kansallisen katseen historiallinen kritiikki. Tampere: Vastapaino, 2008. ISBN 978-951-768-221-3.
  • Kultalahti, Jukka; Karppi, Ilari, Kultalahti, Olli; Todisco, Enrico (toim.): Globalisation - challenges to research and governance. East West Books, 2009.
  • Niiniluoto, Ilkka & Sihvola, Juha (toim.): Nykyajan etiikka: Keskusteluja ihmisestä ja yhteisöstä. Helsinki: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-939-3.
  • Martin, Hans-Peter & Schumann, Harald: Globalisaatioloukku: Hyökkäys demokratiaa ja hyvinvointia vastaan. (Die Globalisierungsfalle: Der Angriff auf Demokratie und Wohlstand, 1996.) Suomentanut Margit Heinämäki. Tampere: Vastapaino, 1998. ISBN 951-768-030-9.
  • Rodnik, Dani: Globaalisaatioparadoksi. (The globalization paradox, 2011.) Suomentanut Antti Immonen. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura, 2013. ISBN 978-952-5503-62-3.
  • Stiglitz, Joseph E.: Globalisaation sivutuotteet. (Globalization and its discontents, 2002.) Suomennos: Juhani Yli-Vakkuri. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2004. ISBN 952-471-430-2.
  • Wood, Ellen Meiksins: Pääoman imperiumi. (Empire of capital, 2003.) Suomentanut Juha Koivisto. Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-151-8.
  • Väyrynen, Raimo: Globalisaatiokritiikki ja kansalaisliikkeet. Sitra 239. Helsinki: Gaudeamus, 2001. ISBN 951-662-826-5.
  • Therborn Göran: Maailma: Aloittelijan opas (Vastapaino, 2012)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]