No Logo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
No Logo
No Logo - Taking Aim at the Brand Bullies
Nologo book cover.png
Alkuperäisteos
Kirjailija Naomi Klein
Kieli englanti
Genre Tietokirjallisuus
Kustantaja Knopf Canada
Julkaistu 2000
Sivumäärä 490
ISBN 0-312-20343-8
Suomennos
Suomentaja Liisa Laaksonen ja Maarit Tillman
Kustantaja WSOY
Julkaistu 2001
Sivumäärä 453
ISBN 951-0-26275-7
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

No Logo: tähtäimessä brändivaltiaat on kanadalaisen kirjailijan Naomi Kleinin kirjoittama teos. Sen julkaisi alun perin Knopf Canada -niminen kanadalainen yhtiö tammikuussa 2000. Kirja ilmestyi pian WTO:ta vastaan Seattlessa pidettyjen mielenosoitusten jälkeen. Kirja käsittelee globaalisaatiokriittisiä liikkeitä sekä suuria yhtiöitä, joiden tuotteet valmistetaan halvalla kehitysmaissa. No Logo on tähän mennessä käännetty 28 kielelle ja sitä on painettu yhteensä yli miljoona kappaletta.[1]

No Logo voitti ilmestymisensä jälkeen kaksi suurta palkintoa; kanadalaisen National Business Book Awardin sekä ranskalaisen Prix Médiationsin.[2][3]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirja on jaettu neljään osaan; ei tilaa, ei vaihtoehtoja, ei töitä sekä ei logoa. Jokainen osa on jaettu edelleen pienempiin lukuihin.

Ei tilaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luku 1 Uusi brändien maailma käsittelee brändien syntymistä 1800-luvun lopussa, mainonnan merkityksestä brändeille sekä mm. Marlboroperjantain jälkeisistä tapahtumista.

Luku 2 Brändi levittäytyy käsittelee eri brändien mainonnan leviämisestä kaduille, rakennusten seiniin ja julkisiin kulkuneuvoihin. Luku kertoo kuinka suuret yritykset alkoivat järjestää omia tapahtumiaan ja muita oheistuotteita pelkkien muiden tapahtumien sponsoroinnin sijaan. Lisäksi Klein käsittelee luvussa erityisesti Niken ja koripalloilija Michael Jordanin välistä mainossuhdetta.

Luku 3 Muutetaan kaikki, hei! kertoo 90-luvun alussa tapahtuneesta muutoksesta, jolloin suuret yhtiöt alkoivat markkinoida tuotteitaan nuorisolle. Luku käsittelee uuden kohderyhmän tuomaa utta ammattikuntaa, "coolin nuuskijoita", joiden tehtävänä oli tarkkailla nuoria ja saada selville mikä heidän mielestään olisi muodikasta, jotta suuret brändit saattoivat valmistaa myyviä tuotteita. Lisäksi luvussa kerrotaan uusista markkinointikeinoista, joihin kuuluvat mm. nuorison värvääminen jonkin tuotteen kehumiseen.

Luku 4 Brändit hotkaisevat opetuslaitoksen käsittelee sitä, kuinka eri yritykset tekevät oppilaitosten kanssa sopimuksia, joissa koulut saavat rahaa tai opetusvälineitä ja niiden tulee taas markkinoida eri tuotteita opiskelijoille; sopimuksiin kuuluvat esimerkiksi erilaiset seinämainokset ja yritysten järjestämät luennot.

Luku 5 Kyllä patriarkaattia nyt pelottaa käsittelee brändien 80- ja 90-luvuilla alkanutta tapaa mainostaa tuotteitaan seksuaalivähemmistömyönteisesti.

Ei vaihtoehtoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luku 6 Brändipommitusta käsittelee eri kauppaketjujen tapaa köyhdyttää muiden yritysten liiketoimintaa avaamalla toimipisteitä niin lähelle toisiaan, ettei pienemmille yrityksille jää mitään mahdollisuuksia kilpailla suuren kauppaketjun halpojen hintojen kanssa.

Luku 7 Fuusiota ja synergia käsittelee suurten yritysten tapaa ostaa muiden alojen yrityksiä saadakseen maksimoitua yrityksen voitot. Lisäksi luku käsittelee erilaisia täysin mainontaa varten rakennettuja kyliä ja lomakeskuksia.

Luku 8 Yritysten sensuuri käsittelee sitä, kuinka suuret kauppaketjut voivat kaupan imagon takia esimerkiksi estää lähes kokonaan jonkin elokuvan tai CD-levyn levityksen. Tämän lisäksi Klein käsittelee luvussa yritysten tapaa haastaa vähänkin niiden tavaramerkkejä käyttäviä pikkuyrityksiä- ja ihmisiä oikeuteen ja voittaa tapaukset lakimiesjoukon avulla.

Ei töitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luku 9 Hylätty tehdas kertoo suurten brändimerkkien tehtaiden siirtämisestä halpatyövoimalle kehitysmaihin ja säästettyjen rahojen käyttämisestä brändin imagon parantamiseen. Lisäksi Klein kritisoi luvussa voimakkaasti suurten yritysten tehtaiden siirtämistä aina kaikkein halvimpaan kehitysmaahan.

Luku 10 Tilapäistyön uhka käsittelee yritysten päätöksiä irtisanoa vakituisia työntekijöitä ja palkata tilalle halvemmalla määräaikaisia.

Luku 11 Katkeruus kytee kertoo nuorten uudesta tavasta olla täysin luottamatta yrityksiin.

Ei logoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luku 12 Kulttuurihäirintä käsittelee anti-mainontaa ja nuorisoryhmien tapoja sotkea ja uudelleenmuotoilla yritysten mainoskylttejä sekä hakkeroida näiden sivustoja mainonnan estämiseksi.

Luku 13 Kadunvaltaukset käsittelee Britanniassa toimivan Reclaim the Streets -järjestön kadunvaltaustempauksia, joilla yritetään saada kadut "takaisin ihmisille".


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.