Naomi Klein

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Naomi Klein
Naomi Klein vuonna 2007
Naomi Klein vuonna 2007
Syntynyt 5. toukokuuta 1970 Montreal (ikä 44)
Ammatit toimittaja, kirjailija
Kansallisuus kanadalainen
Äidinkieli englanti
Aiheet globalisaatiokritiikki
Ensiteokset No Logo (2000)
Tuotannon kieli englanti
Sivusto naomiklein.org (englanniksi)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Naomi Klein (s. 5. toukokuuta 1970 Montreal, Kanada) on kanadalainen toimittaja, kirjailija ja kansalaistoimija. Klein tunnetaan parhaiten vuonna 2000 julkaistusta globalisaatiokriittisestä teoksestaan No Logo.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekä Kleinin että hänen aviomiehensä perheillä on tausta kansalaistoimijoina. Kleinin isoisä animaattori Phil Klein erotettiin Disney-yhtiön palveluksesta vuoden 1942 animaattoreiden lakon jälkeen toimittuaan siinä aktiivisesti[1]. Kleinin lääkäri-isä Michael Klein oli Vietnamin sodan vastustaja ja Physicians for Social Responsibility -järjestön (Lääkärin sosiaalinen vastuu) jäsen. Hänen elokuvantekijä-äitinsä Bonnie Sherr Klein sai julkisuutta pornografian vastaisella elokuvallaan Not a Love Story.[2] Hänen veljensä Seth on Canadian Centre for Policy Alternatives -tutkimuskeskuksen Brittiläisen Kolumbian toimiston johtaja. Hänen appivanhempansa ovat Michele Landsberg ja Stephen Lewis, David Lewisin poika. Hänen tätinsä on naimisissa arkkitehti Daniel Libeskindin kanssa.

Klein opiskeli Toronton yliopistossa, mutta hän keskeytti opinnot kolmantena vuonna ja meni The Globe and Mailin palvelukseen. Myöhemmin hän siirtyi This Magazineen.

Klein on ollut London School of Economicsin vierailevana luennoitsijana.[3]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2000 Klein julkaisi kirjan No Logo, josta tuli pian globalisaatiokriittisen liikkeen tunnus. Tämä liike oli sulkenut WTO:n vuoden 1999 ministerikokouksen kuukautta ennen No Logon ilmestymistä. Kirjassa hän arvostelee brändipainotteista kulutuskulttuuria kuvaamalla suuryritysten toimintaa. Nämä yritykset ovat myös yleensä syyllistyneet maailman köyhimmissä maissa työntekijöiden riistoon tavoitellessaan yhä suurempia tuottoja, Klein kirjoittaa. Hän arvosteli Nike-yhtiötä kirjassaan niin voimakkaasti, että se oli ensimmäisiä julkaisuja, jonka kritiikkiin yhtiö vastasi suoraan.[4]

Vuonna 2002 Klein julkaisi teoksen Vastarintaa ja vaihtoehtoja, kokoelman artikkeleita ja puheita, joita hän oli kirjoittanut globalisaatiokriittisen liikkeen puolesta. Kirjan tuotto meni avustuksena aktivistijärjestöille The Fences and Windows Fund -säätiön kautta. Klein on kirjoittanut aika ajoin myös lehtiin The Nation, In These Times, The Globe and Mail, This Magazine ja The Guardian. Klein on kirjoittanut muun muassa Irakin sodasta. Syyskuussa 2004 Harper’s Magazinessa julkaistussa artikkelissa Klein kirjoitti,[5] että vastoin yleisiä luuloja Bushin hallinnolla oli selkeä suunnitelma miehityksen jälkeiselle Irakille. Suunnitelman tarkoituksena oli luoda esteetön vapaa markkinatalous. Hän kuvailee myös suunnitelmia sallia ulkomaalaisten poimia vauraudet Irakista ja menettelytapoja näiden päämäärien saavuttamiseksi. Vuonna 2004 Klein ja hänen puolisonsa Avi Lewis tekivät dokumenttielokuvan The Take, joka kertoi argentiinalaisista tehdastyöläisistä, jotka ottivat haltuunsa lakkautetut tehtaat ja aloittivat tuotannon uudelleen. Lokakuussa 2005 Klein oli yhdestoista ”The 2005 Global Intellectuals Poll” -listalla, jolla on maailman sata julkista älykköä. Sen kokosi Prospect-lehti[6] yhdessä Foreign Policyn kanssa. Klein oli korkeimmalle sijoittunut nainen listalla.[7]

Kleinin kolmas kirja, Tuhokapitalismin nousu (engl. The Shock Doctrine: The Rise of Disaster Capitalism), ilmestyi syyskuussa 2007. Klein esittää, että rahamarkkinat toimivat vastoinkäymisiä kokeneiden ihmisten kustannuksella. Katastrofialueet eivät tästä näkökulmasta ole humanitaarisen avun kohteita, vaan ”puhtaita pöytiä”, joissa raivaustyö on jo tehty turva-alan (Irak), hotelliketjujen (Sri Lanka) tai yksityisiä koulupalveluja myyvien yritysten (New Orleans) hyväksi. Vuonna 2009 kanadanjuutalainen Klein esitti, että Israel pantaisiin kulttuuriboikottiin, jotta palestiinalaiskysymys saataisiin ratkaistua. Klein totesi Israelille olevan tärkeää kuulua länsimaiseen kulttuuriin. Jos tuohon iskettäisiin, siinä osuttaisiin Kleinin mukaan valtion olennaiseen ytimeen.[8] Maailmanlaajuisen talouskriisin laajentuessa Klein iski jälleen Friedmanin oppien mukaisen talouspolitiikan kimppuun, jota hän arvosteli jo kirjassaan Tuhokapitalismin nousu. Kleinin mukaan maailmanlaajuisen talouskriisin aiheutti pitkälti Milton Friedmanin oppien noudattaminen säännöstelyn poistamisessa.[9]

Vuonna 2014 Klein julkaisi teoksen This Changes Everything: Capitalism vs. The Climate, jossa Klein esittää muun muassa, että ilmastonmuutoksen keskeinen syy liittyy kapitalistiseen tuotantojärjestelmään.

Arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen väittää, että Kleinin analyysit ovat virheellisiä: ”Suuri yleisö ihastelee Naomi Kleinin kirjoja tietämättä, että hänen analyysinsä ovat virheellisiä. - - Taloustieteilijät eivät vaivaudu edes arvioimaan niitä.”[10]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Larissa MacFarquhar, Outside Agitator, New Yorker, 8.12.2008, viitattu 23.6.2014 (englanniksi)
  2. Lisa DiCaprio: Not a Love Story: The film and the debate. Jump Cut, 1985, nro 30, s. 39–42. Artikkelin verkkoversio Viitattu 13.11.2007. (englanniksi)
  3. London School of Economics
  4. Nike's response to No Logo 8.3.2000. Nike Inc. Viitattu 13.11.2007. (englanniksi)
  5. Baghdad year zero: Pillaging Iraq in pursuit of a neocon utopia Harper's Magazine. 2004. The Harper's Magazine Foundation. Viitattu 13.11.2007. (englanniksi)
  6. Prospect Magazine List of Top 100 Public Intellectuals Prospect Magazine. Prospect Publishing Limited. Viitattu 13.11.2007. (englanniksi)
  7. David Herman: Global public intellectuals poll Prospect Magazine. 2005. Prospect Publishing Limited. Viitattu 13.11.2007. (englanniksi)
  8. Kirjailija Naomi Klein panisi Israelin kulttuuriboikottiin, Yle.fi, uutiset, Viitattu 21.7.2009
  9. DemocracyNow - Naomi Klein: Wall St. Crisis Should Be for Neoliberalism What Fall of Berlin Wall Was for Communism Viitattu 6.1.2010
  10. Vesa Kanniainen: Miksi taloustieteilijöitä vihataan? Tieteessä tapahtuu 8/2008, Viitattu 23.6.2014

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Naomi Klein.