Harper’s Magazine

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Harper’sin numero vuodelta 1905.

Harper’s Magazine (Harper’s) on kuukausittain ilmestyvä yhdysvaltalainen yleisaikakauslehti, joka käsittelee kirjallisuutta, politiikkaa, kulttuuria, taloutta ja taidetta edistysmielisestä, vasemmistolaisesta näkökulmasta. Se on toiseksi vanhin yhtäjaksoisesti julkaistu kuukausittainen aikakauslehti Yhdysvalloissa Scientific Americanin jälkeen. Lehden levikki on nykyisin (2007) hiukan yli 220 000. Sen päätoimittajana toimii Roger Hodge, joka korvasi pitkään tehtävässä vaikuttaneen Lewis Laphamin 31. maaliskuuta 2006.[1] Harper’s on voittanut lukuisia National Magazine Award -palkintoja.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harper’sin perusti kesäkuussa 1850 New York Cityssä toiminut kirjankustantamo Harper & Brothers, joka perusti myös muotilehden Harper’s Bazaar. Ensimmäistä painosta myytiin lähes välittömästi 7 500 kappaletta. Kuusi kuukautta myöhemmin levikki oli jo noin 50 000.[2]

Harper’s Weeklyssä julkaistu John R. Chapinin tulkinta Chicagon suuresta palosta.

Ensimmäisissä numeroissa julkaistiin pääasiassa Englannissa aiemmin ilmestynyttä aineistoa, mutta jonkin verran myöhemmin lehti alkoi sisällyttää sivuilleen yhdysvaltalaisten taiteilijoiden ja kirjailijoiden töitä. Sittemmin se julkaisi Atlantin kummallakin puolella vaikuttaneiden merkittävien poliitikkojen kuten Winston Churchillin ja Woodrow Wilsonin kommentaareja.

Vuonna 1962 Harper & Brothers yhdistyi Row, Peterson & Companyyn ja näin syntyi nykyään (2007) HarperCollins-nimellä tunnettu Harper & Row -yhtiö. Myöhemmin lehdestä tuli osa Star Tribunea. 17. kesäkuuta 1980 Star Tribune tiedotti, että Harper’s Magazinen toiminta lakkautettaisiin elokuun numeron jälkeen. 9. heinäkuuta Roderick ja John R. MacArthur kuitenkin suostuttelivat Atlantic Richfield Companyn ja John D. and Catherine T. MacArthur Foundationin perustamaan Harper’s Magazine -säätiön, joka ryhtyi hallinnoimaan lehteä.[2]

1970-luku toi mukanaan muun muassa Seymour Hershin My Lain verilöylyä käsitelleet reportaasit. Kiistellyn päätoimittaja Willie Morrisin lähdettyä 1971 Laphamista tuli lehden toimituspäällikkö[1]. Päätoimittajana hän toimi 1976–1981. Lapham astui päätoimittajan rooliin uudelleen 1983 ja jatkoi siinä maaliskuuhun 2006 saakka.

Vuonna 1984 Lapham sekä julkaisija ja säätiön johtaja MacArthur suunnittelivat lehden uudelleen ja lanseerasivat muun muassa suositun Harper’s Indexin,[2] joka on usein ironisen vaikutelman antaviksi järjestellyistä ja valikoiduista tilastoista tehty luettelo.

Laphamin ja MacArthurin johdon alaisuudessa lehti jatkoi John Updiken ja George Saundersin tapaisten tekijöiden kaunokirjallisuuden julkaisemista, ja siitä tuli Yhdysvaltain koti- ja ulkomaanpolitiikan erityisen äänekäs kriitikko. Laphamin kuukausittaiset Notebook-kolumnit sättivät niin Bill Clintonin kuin George W. Bushinkin hallintoa, ja vuodesta 2003 lähtien lehti on kiinnittänyt erityistä huomiota Irakin sotaan. Muut reportaasit ovat käsitelleet muun muassa aborttikeskustelua, kloonausta sekä ilmaston lämpenemistä.

Harper’s alkoi julkaista Harper’s Magazine -blogia verkkosivuillaan huhtikuussa 2006. Myös Washington Babylon -nimellä tunnettu Harper’sin Washingtonin toimittaja Ken Silversteinin kirjoittama blogi tarkastelee korruptiota Yhdysvaltojen politiikassa.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Carlson, Peter: Lewis Lapham Lights Up: The Longtime, Two-Time Harper’s Editor Is Retiring, but Not Quitting 21.3.2006. Washington Post. Viitattu 23.8.2007. (englanniksi)
  2. a b c d About Harper’s Magazine 2007. Harper’s Magazine. Viitattu 23.8.2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Harper’s Magazine.