Ero sivun ”Suojaikäraja” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
kirjasta yleistä tietoa; järjestelyä, tiivistystä, joistain asioista voidaan kertoa muissa artikkeleissa |
→Lähteet: kirja |
||
| Rivi 40: | Rivi 40: | ||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
* {{Kirjaviite | Tekijä = Moore, Allison & Reynolds, Paul | Nimeke = Childhood and Sexuality: Contemporary Issues and Debates | Vuosi = 2018 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Palgrave Macmillan | Tunniste = ISBN 978-1-137-52495-9 }} |
|||
=== Viitteet === |
|||
{{Viitteet|sarakkeet}} |
{{Viitteet|sarakkeet}} |
||
Versio 2. tammikuuta 2023 kello 15.09
Suojaikäraja on lakisääteinen ikäraja, jota nuoremman henkilön kanssa ei saman ikärajan ylittänyt henkilö saa olla seksuaalisessa kanssakäymisessä, paitsi mahdollisesti, jos osapuolten välillä ei ole suurta kypsyyseroa. Suojaikärajan tarkoitus on suojella lapsia ja nuoria, joiden ei katsota vielä olevan tarpeeksi kypsiä antamaan suostumustaan seksiin. Useimmissa maissa suojaikäraja on 14–16 vuotta, mutta kaikkiaan se vaihtelee 12–18 vuoden välillä.
Tarkoitus
Suojaikäraja perustuu kahteen asiaan: yhtäältä lapsen kykyyn antaa suostumus seksiin, ja toisaalta lapsen kypsyystasoon.[1]
Laki katsoo vasta suojaikärajan ylittäneen ihmisen olevan riittävän kypsä kantaakseen aikuiselle kuuluvat vastuut ja kyetäkseen tekemään järjellisiä ratkaisuja, mukaan lukien päätöksen suostumisen antamisesta seksiin. Vasta kypsä ihminen kykenee tekemään valintoja sekä havaitsemaan ja erottamaan erilaiset vaikutteet harjoittaessaan vapaata tahtoaan, koska hänellä on jo kyky käsitellä ja arvioida relevanttia informaatiota. Vaikka suojaikärajaa nuorempienkin lasten ja nuorten tiedetään pystyvän ilmaisemaan halujaan ja mieltymyksiään, sitä ei pidetä ratkaisevana ennen suojaikärajan saavuttamista, eikä seksiä alaikäisen kanssa harjoittanut voi siksi käyttää sitä puolustusargumenttinaan tai nuori itse käyttäytymisensä oikeutuksena.[2]
Suojaikärajan tarkoitus on suojella lapsia. Toisaalta, koska suojaikäraja on sama kaikille kypsyystasosta riippumatta, se voi rajoittaa varhaiskypsien nuorten vapauksia mutta samalla sivuuttaa hitaasti kypsyvien lasten turvallisuuden. Keskustelu oikeasta suojaikärajasta käsitteleekin sitä väestötasollista kysymystä, kuinka suuri osa esimerkiksi 14–16-vuotiasta nuorista on saavuttanut riittävän kypsyyden.[3]
Yhtenäisen suojaikärajan ongelma on se, että lapset kypsyvät eri tahdissa. Fyysisesti murrosikä on yleensä 9. ja 14. ikävuoden välillä. Kypsymisikään, ja sitä kautta kykyyn tehdä valintoja, käsitellä tietoa tai vastustaa pakottamista, vaikuttavat myös esimerkiksi sukupuoli, seksuaalisuus, etnisyys, luokka ja vammaisuus. Lisäksi lapsen ympäristö, kuten perhe ja ikätoverit, vaikuttaa siihen, kuinka paljon lapsi tietää ja ymmärtää seksistä.[4]
Maittain
murrosikä alle 12 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 tai korkeampi vaihtelee alueittain
oltava avioliitossa ei suojaikärajaa tietoja ei saatavilla.
Eri maissa on käytössä erilaiset suojaikärajat. Useimmiten luku on 14–16 vuotta. Joissain maissa suojaikäraja voi olla vain 12, ja joissain maissa 18 tai korkeampi. Yhdysvalloissa suojaikärajasta päättävät osavaltiot, ja se on yleensä 16–18 vuotta. Katolisissa maissa suojaikärajat ovat usein matalia, koska näissä maissa perhesiteet ovat vahvempia ja uskonto kieltää esiaviollisen seksin. Monessa maassa suojaikäraja ei koske keskenään samanikäisiä nuoria, paitsi jos nuorten vanhemmat haluavat puuttua asiaan. Toisaalta suojaikärajaksi voidaan katsoa normaalia korkeampi ikä silloin, kun vanhempi osapuoli on nuorempaan jonkinlaisessa valtasuhteessa.[5]
Euroopassa
- 14 vuotta: Albania,[6] Bulgaria,[7] Italia,[8] Itävalta,[9][10] Kroatia,[11][12] Liechtenstein,[13][14] Montenegro, [15][16] Portugali,[17] Saksa,[18] Serbia,[19][20] Unkari,[21] Viro.[22]
- 15 vuotta: Färsaaret,[23] Islanti,[24] Puola,[25] Ranska,[26] Romania,[27] Ruotsi,[28] Slovakia,[29] Slovenia,[30] Tanska.[31]
- 16 vuotta: Espanja,[32][33] Latvia,[34] Norja,[35] Suomi,[36] Sveitsi.[37]
- 17 vuotta: Irlanti.[38]
Suomessa
Suomen rikoslainsäädännössä suojaikäraja on ollut pitkään 16 vuotta. Jos vanhempi osapuoli on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden oleva henkilö, joka asuu lapsen kanssa samassa taloudessa, suojaikäraja on 18 vuotta.
Suojaikäraja on 18 vuotta silloin, kun kyseessä on seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta, nuoren houkuttaminen seksuaalisiin toimiin ja nuoren henkilön sisältävän sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan materiaalin seuraaminen, levittäminen, esittäminen tai hallussapito.[39]
Suomen kansalainen joutuu noudattamaan ulkomailla ollessaan sekä Suomen että kyseisen ulkovallan seksuaalirikoslainsäädäntöä. Näin täysi-ikäisen harjoittama seksuaalisuus alle 16-vuotiaan kanssa on lainvastaista myös ulkomailla.[40]
Suomen hallitus on esittänyt ikärajan asettamista muiden olosuhteiltaan Suomeen rinnastettavien maiden tasolle 15 vuoteen seksuaalirikoksia koskevien lakiuudistusten yhteydessä vuosina 1970 ja 1997. Molemmilla kerroilla esityksen ikäraja on muutettu takaisin 16 vuoteen eduskunnan käsittelyssä.[41][42] Vuonna 1997 rikoslain kokonaisuudistuksen osana annetussa lakiesityksessä 15 vuoden ikärajaa perusteltiin tutkimuksin nuorten aikaistuneella sukupuolisella kypsymisellä sekä sukupuolisuhteessa olleiden 15-vuotiaiden nuorten suhteellisen suurella osuudella. 16 vuoden ikärajaa pidettiin tapahtuneeseen kehitykseen nähden korkeana. Kokonaisuudistus muutti homoseksuaalisuutta koskevan ikärajan yhdenvertaiseksi muun seksuaalisuuden kanssa. Ennen uudistusta vuoden 1999 alusta, homoseksuaalisia tekoja oli koskenut erillinen 18 vuoden suojaikäraja.
Rikoslain perustelujen mukaan rikoslainsäädännöllä ei ole tarkoituksenmukaista ohjata tai rajoittaa nuorten keskinäisiä sukupuolisuhteita, vaan säännöksen tarkoituksena on suojata lapsia ja nuoria vanhempien henkilöiden heihin kohdistamalta seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Perusteluissa todetaan, että vanhempien henkilöiden lapsiin kohdistamat seksuaaliset teot ovat lapsille vahingollisia, koska lapset eivät kykene tasavertaisista lähtökohdista arvioimaan varhaisen sukupuolisen seurustelun heille mahdollisesti aiheuttamia ongelmia.[43]
Suomessa suojaikäraja koskee laajasti seksuaalista kanssakäymistä alkaen erilaisista seksuaalisista teoista, joita pidetään yleensä muissa yhteyksissä seksuaalisena häirintänä. Esimerkiksi seksuaalisesti värittyneiden tekstiviestien lähettäminen voidaan tulkita lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Useissa muissa maissa rikoslainsäädännön hyväksikäyttösäännöksin puututaan ainoastaan yhdynnän käsittäviin tekoihin.
Seksuaalisista teoista ikärajaa nuorempaan henkilöön tuomitaan lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä tai törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä.[44] Ikäraja tarkoittaa, että sitä nuoremman henkilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta suojataan lailla myös silloin, kun seksuaalinen teko ei täytä pakottamiseen perustuen raiskausrikoksen tunnusmerkistöä tai sitä ei ole kriminalisoitu muuna seksuaalisena hyväksikäyttönä.
Lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ei pidetä tekoa, jossa osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa.[45]
Lähteet
- Moore, Allison & Reynolds, Paul: Childhood and Sexuality: Contemporary Issues and Debates. Palgrave Macmillan, 2018. ISBN 978-1-137-52495-9.
Viitteet
- ↑ Moore & Reynolds 2018, s. 85.
- ↑ Moore & Reynolds 2018, s. 85–87.
- ↑ Moore & Reynolds 2018, s. 89–90, 94–95.
- ↑ Moore & Reynolds 2018, s. 86.
- ↑ Moore & Reynolds 2018, s. 88–89.
- ↑ Kodi penal · Neni 100 [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Наказателния кодекс · Чл. 151. [2] (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Codice Penale · Art. 609-quater [3]
- ↑ Strafgesetzbuch § 207 [4]
- ↑ Strafgesetzbuch § 74 [5]
- ↑ Kazneni zakon · Članak 192. [6]
- ↑ Kazneni zakon · Članak 89. stavak 9. [7]
- ↑ Strafgesetzbuch § 206 [8]
- ↑ Strafgesetzbuch § 74 [9]
- ↑ Krivični zakonik · Član 206 [10] (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Krivični zakonik · Član 142 [11] (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Código Penal Português, Art 171-173
- ↑ Strafgesetzbuch § 176 [12] [13]
- ↑ Krivični zakonik · Član 180 [14]
- ↑ Krivični zakonik · Član 112 [15]
- ↑ büntető törvénykönyv 201. § [16] (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Karistusseadustik § 145 [17]
- ↑ Straffeloven § 222 [18]
- ↑ Almenn hegningarlög 202. gr. [19]
- ↑ Kodeks karny · Art. 200. § 1 [20]
- ↑ Code pénal · Art. 227-25[21]
- ↑ Codul penal · Art. 198 [22][23]
- ↑ Brottsbalk 6 kap. 4–5 §§ [24][25]
- ↑ Trestný zákon § 201 [26]
- ↑ Kazenski zakonik · 173. člen [27]
- ↑ Straffeloven § 222 [28]
- ↑ Diposición 3439 del BOE núm. 77 de 2015 BOLETÍN OFICIAL DEL ESTADO. 2015.
- ↑ Spain raises age of consent for marriage and sex to 16 The Irish Times. Viitattu 24.8.2015.
- ↑ Krimināllikums 161.pants. [29]
- ↑ Straffeloven § 196 [30]
- ↑ Rikoslaki 20 luku. 6–7 § [31]
- ↑ Strafgesetzbuch Art. 187 [32]
- ↑ The law on sexual offences in Ireland Citizens Information. Citizens Information Board. Arkistoitu 28.6.2013. Viitattu 24.8.2015.
- ↑ Rikoslaki 17 luku 18–19 §; 20 luku 8 §
- ↑ Rikoslaki 1 LUKU 11 § (6) finlex.fi. ”Vaikka teosta ei säädetä rangaistusta tekopaikan laissa, siihen sovelletaan Suomen lakia, jos sen on tehnyt Suomen kansalainen tai 6 §:n 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettu henkilö ja teosta säädetään rangaistus: ...20 luvun 6, 7 tai 8 a–8 c §:ssä”
- ↑ HE 6/1997 VP
- ↑ LaVM 3/1998 vp
- ↑ Hallituksen esitys HE 6/1997 VP
- ↑ Rikoslaki 20 luku 6–7 §
- ↑ Helsingin Sanomat 3.12.2003: Poikakaveri vapaaksi hyväksikäyttösyytteestä.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suojaikäraja Wikimedia Commonsissa
