Hampurilainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
McDonald’sin kerroshampurilainen.

Hampurilainen on ruokalaji, joka koostuu kahteen tai kolmeen osaan halkaistusta sämpylästä, jonka välissä on yleensä 1–2 naudanlihasta valmistettua jauhelihapihviä.

Sämpylän väliin laitetaan tyypillisesti myös juustoa ja maustekastiketta, kuten esimerkiksi majoneesia, sinappia tai ketsuppia sekä suolakurkkua, sipulia ja salaattia, joskus myös tomaattia tai pekonia.[1][2]

Hampurilaisia syödään usein runsaan hampurilaisvalikoiman omaavissa hampurilaisravintoloiksi kutsutuissa pikaruokaloissa, joiden ketjuista monet ovat kansainvälisesti tunnettuja, kuten McDonald’s ja Burger King. Useimmat hampurilaisravintolat tarjoavat hampurilaisen, ranskanperunoiden ja virvoitusjuoman yhdistelmää yhteishintaan, jota kutsutaan hampurilaisateriaksi.

Hampurilaisia tarjoillaan myös muissa ravintoloissa ja valmistetaan kotona.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burger Kingin Whopper-ateria.

Hampurilaisen nimitys juontunee Hampurissa suositusta saman tyyppisestä ruokalajista, joka uudisasukkaiden mukana Amerikkaan kulkeuduttuaan jalostui nykyään tunnettuun muotoon. Jauheliharuoat olivat suosittuja Pohjois-Saksassa, ja hampurinpihviksi kutsuttu ruokalaji muuttui Yhdysvalloissa sämpylän, aluksi leipäpalojen, väliin laitetuksi naudanlihapihviksi lisukkeineen.

Hampurilaisen suosittu muunnos, juustohampurilainen, keksittiin Yhdysvalloissa vuonna 1935. Juustohampurilaisessa on pihvin päälle asetettu juustoviipale, ja usein myös ketsuppia sekä suolakurkkua.

Tämän jälkeen hampurilaisesta on kehitetty lukuisia erilaisia versioita, joissa hampurilaista on suurennettu (esimerkiksi kerroshampurilainen) tai pihvin tilalle vaihdettu jotain muuta, kuten paneroitu kana- tai kalafilee, kebablihaa tai kasvispihvi.

Street food -buumin myötä niin sanotut premium- tai artesaaniburgerit ovat lisänneet viime vuosina suosiotaan, ja suurten kansainvälisten hampurilaisketjujen rinnalle on perustettu ensiluokkaisiin hampurilaisiin keskittyneitä ravintoloita. Näissä hampurilaisissa on usein briossisämpylä sekä itse jauhettu, puolikypsäksi jätetty laadukkaasta lihasta valmistettu pihvi.[3][4]

Terveellisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hampurilainen on usein epäterveellisen ruuan maineessa, ja sitä pidetään yleisesti roskaruokana. Usein etenkin pikaruokalaketjujen hampurilaiset sisältävätkin huonolaatuista rasvaa ja puhdistettuja hiilihydraatteja, mikä nostaa nopeasti verensokeria ja saa aivot tuottamaan hyvänolon hormoneja. Lisäksi esimerkiksi tavallinen kerroshampurilainen sisältää runsaasti fruktoosisiirappia ja suolaa, mikä lisää myös riskiä sairastua esimerkiksi diabetekseen ja sydänsairauksiin. Hyvänolon hormoneja tuottavat vaikutukset, samoin kuin fruktoosi ja suola, lisäävät myös riskiä ajautua pikaruokakoukkuun.[5]

On kuitenkin myös mahdollista valmistaa terveellisempi hampurilainen esimerkiksi korvaamalla valkoinen sämpylä täysjyväsämpylällä sekä lisäämällä hampurilaisen väliin reilusti kasviksia, kuten sipulia, tomaattia, yrttejä ja herkkusieniä. Lisäksi runsaasti rasvaa sisältävät ainekset, kuten majoneesi[6], voidaan jättää pois ja pihvi voidaan tehdä vähärasvaisesta lihasta.[7] Ketsuppiakin voidaan käyttää terveelliseen hampurilaiseen, sillä tomaatin sisältämä terveellinen lykopeeni imeytyy elimistöön parhaiten juuri kuumennetusta tomaatista.[8]

Hampurilainen Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotitekoinen hampurilainen ja ranskanperunoita. Hampurilaisessa käytetty sämpylä on kaupan einestiskistä. Kotona valmistettavat hampurilaiset syntyvät usein grillissä. Kuvassa on perinteinen versio jauhelihapihvin, cheddar-juuston, salaatin, tomaatin ja majoneesin kera.

Suomessa merkittäviä hampurilaisten myyjiä ovat suuret hampurilaisketjut, kuten Hesburger, McDonald’s, Rolls ja ScanBurger. Maailman toiseksi suurin hampurilaisketju Burger King palasi vuoden 2013 lopulla Suomen markkinoille[9] ja on avannut jo useita ravintoloita. Hampurilaisia myyvät myös grillikioskit ja huoltoasemat. Hampurilaisia saa myös einestuotteena päivittäistavarakaupoista. Niissä hampurilainen on valmiina, ja se vain lämmitetään mikroaaltouunissa. Täytteitä voi itse lisätä makunsa mukaan.

Suomen ensimmäinen hampurilaisketjuravintola oli Yhdysvalloissa perustetun, Englantiin lisenssoidun Wimpy-ketjun pöytiintarjoiluun perustuva hampurilaisravintola, joka avattiin huhtikuussa 1973 Helsingissä osoitteessa Simonkatu 10. Tätä ennen oli Helsingissä avattu Olympiavuonna 1952 Satu Tiivolan omistama Broadway-niminen hampurilaisravintola. Vuonna 1974 avattiin Wimpy-ravintolat osoitteisiin Bulevardi 6 ja Hämeentie 3. Myös Porvoon linja-autoasemalle avattiin Wimpy. Suomessa Wimpy-ravintoloita pyöritti Matkaravinto Oy.[10] [11][12][13][14] Pari vuotta myöhemmin Wimpy sai Suomessa kilpailijoita.[10] Elannon omistama Speedy toimi pyöreässä liiketilassa keskellä Helsingin Asematunnelia ja lisäksi ainakin Töölöntullissa osoitteessa Mannerheimintie 69. Toinen varhaisista hampurilaisravintoloista Helsingissä oli Fazerin ja Nestlén yhteisyritys Go-Inn[15]. Helsingin Osuuskauppa avasi vuonna 1975 Omena-nimisen myös hampurilaisia myyneen ruokapaikan Lasipalatsin kulmaan,[16], mutta kokeilu jäi lyhytikäiseksi.

Tukoon kuulunut Tukku Oy toi Suomeen Carrols-hampurilaisketjun, jonka ensimmäinen ravintola avattiin vuonna 1975 Helsingin City-käytävään.[10] Vuodesta 1997 Keskon omistama Carrols myytiin 2002 nopeasti kasvaneelle Hesburgerille, joka yritti ylläpitää sitä toisena ketjunaan mutta sulautti sen lopulta Hesburger-merkin alle. 1980-luvun alussa Alkon tytäryhtiö Arctia toi Suomeen ruotsalaisen Clockin, jolla oli pääkaupunkiseudulla puolen tusinaa ravintolaa 1990-luvulle asti.[17] Burger King toimi Helsingissä ja Tampereella 1980-luvun alkupuolen, kunnes Suomeen 1984 tullut McDonald’s osti sen toiminnot. Burger King rantautui uudelleen Suomeen 2013[9].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jansz, Meg: Hampurilaiskirja. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-20897-3.
  • Kapiainen-Heiskanen, Päivi: Pihviä läheltä ja kaukaa: mistä hampurilaisen liha oikein tulee? Lihatalous, 2008, 66. vsk, nro 2, s. 35–37. Hämeenlinna: Osuusteurastamoryhmä. ISSN 1236-1895.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Big Mac™ - Maailman tunnetuin kerroshampurilainen www.mcdonalds.com. Viitattu 2.11.2023.
  2. Tuotteet Burger King. Viitattu 2.11.2023.
  3. Helsingin parhaat hampurilaiset Reseptitaivas. Arkistoitu 3.8.2020. Viitattu 1.9.2020.
  4. Briossit Social Burgerjoint. Arkistoitu 27.1.2021. Viitattu 1.9.2020.
  5. http://www.voice.fi/terveys-ja-hyvinvointi/mita-yksi-hampurilainen-tekee-kropallesi-lue-karut-faktat-81666 Voice.fi. Viitattu 2.6.2016.
  6. http://www.herkkusuu.fi/5-ruokaa-jotka-sinun-tulisi-jattaa-pois-ruokavaliostasi/ Herkkusuu.fi. Viitattu 2.6.2016.
  7. http://www.mtv.fi/teemasivut/grillaamo/grillauksen-vinkit/artikkeli/5-vinkkia-terveellinen-hampurilainen-kruunaa-grillibileet/3480968 (Arkistoitu – Internet Archive) MTV Grillaamo. Viitattu 2.6.2016.
  8. http://www.mtv.fi/lifestyle/makuja/artikkeli/hampurilainen-onkin-terveyspommi/3301726 (Arkistoitu – Internet Archive) MTV Lifestyle. Viitattu 2.6.2016.
  9. a b Maailman toiseksi suurin hampurilaisketju tulee Suomeen Yle Uutiset. 6.5.2013. Viitattu 2.9.2013.
  10. a b c Väliaho, Tuomo: Hampurilaisketjun elonkaari jäi lyhyeksi. Helsingin Sanomat, 5.3.2023, s. A18–A19.
  11. Työpaikkailmoitus, Wimpy. Helsingin Sanomat, 29.5.1975, s. 40.
  12. Calonius, Henrik: Kedjebildningarna i finländsk distribution, s. 68. Helsinki: Nordic Marketing & Consulting Grönroos Co., 1976. ISBN 951-9340-12-2.
  13. Koskinen, Pertti: Kommentti: Minne katosi Speedy-hampurilaisravintola? Ilta-Sanomat. 30.9.2017. Viitattu 17.10.2017.
  14. Bulevardi 6. Yrjönkatu 7.; Helsinki Finna-tietopalvelu. Helsingin kaupunginmuseo. Arkistoitu 18.10.2017. Viitattu 17.10.2017.
  15. Setelilounaalla pikapaikoissa. Helsingin Sanomat, 25.1.1975, s. 11. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  16. Helsingin pienet ruokapaikat. Helsingin Sanomat, 1.5.1975, s. 12. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  17. Saarenheimo, Eero: Kruunun krouvari, Arctia Oy:n vaiheita 1935–1985, s. 122. Helsinki: Arctia Oy, 1985. ISBN 951-99662-O-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikikirjasto
Wikikirjasto