Go-Inn
| Oy Go-Inn Ab | |
|---|---|
 |
|
| Yritysmuoto | osakeyhtiö |
| Perustettu | 1971[1] |
| Lakkautettu | 1983 |
| Toimitusjohtaja | Eila Kuurma |
| Kotipaikka | Helsinki |
| Toiminta-alue | Suomi |
| Toimiala | ravintolatoiminta |
| Henkilöstö | 500 (1982)[2] |
| Emoyhtiö | Nordgrill S. A.[3] |
| Omistaja | Oy Karl Fazer Ab (50 %) Nestlé (50 %)[3] |
Oy Go-Inn Ab oli suomalainen ravintolaketju, joka omisti 1970-luvulla muun muassa Helsingin Esplanadin puiston Happy Daysin ja Makkaratalon Omenapuu-ravintolan. Go Inn -nimisiä ravintoloita oli ainakin Helsingin Aleksanterinkatu 13:ssa 1970-luvun alussa[4] ja Lahden Aleksanterinkatu 10:ssä vuosikymmenen puolivälissä[5]. Jossain vaiheessa Go-Inn omisti myös Kalliossa sijaitsevan ravintola Oivan[6]. Vuonna 1982 Go-Inn-ketju käsitti kymmenen ravintolaa pääkaupunkiseudulla, Lahdessa ja Kouvolassa, ja sen palveluksessa oli keskimäärin 500 henkeä[2].
Go Inn -ravintolat olivat Matkaravinnon Wimpyn ja Tukon Carrolsin kanssa Suomen ensimmäisiä hampurilaisravintoloita 1970-luvun puolivälissä[7]. Myös pizzat kuuluivat niiden valikoimiin[5].
Vuonna 1979 avattu Happy Days oli Primulan Old Bakersin ohella Helsingin ensimmäisiä isoja iltaravintoloita, jotka pyrkivät tarjoamaan vaihtoehdon tanssiravintoloille ja hotellien yökerhoille.[8]
Oy Go-Inn Ab oli Oy Karl Fazer Ab:n ja sveitsiläisen elintarvikejätti Nestlén puoliksi omistama. Vuonna 1982 Nestlé luopui osuudestaan[2], ja vuonna 1983 ainoaksi omistajaksi jäänyt Fazer myi Go-Innin liiketoiminnan silloiselle toimitusjohtajalle Eila Kuurmalle, jonka Center-Inn-perheyhtiöstä tuli sittemmin merkittävä tekijä Helsingin ravintolaelämässä.[9] Jo vuonna 1982 Kantaravintolat osti Go-Innin ravintoloista Happy Daysin, Kluuvissa sijainneen Pampamin ja Kallion Bistron eli entisen Oivan[10].
Go-Inn on yhä yksi Karl Fazerin monista aputoiminimistä.[11]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tarinan mukaan Fazerin hallitus lähetti 1960-luvulla jäsenensä Magnus Linderin Sveitsin Nestlélle tutustumaan uusiin amerikkalaisiin johtamistaidon oppeihin, jotka olivat Marcus Wallenbergiltä saadun vinkin mukaan siellä aktiivisessa käytössä. Nestléllä ei kuitenkaan tiedetty tällaisesta mitään, mutta oltiinkin kiinnostuneita yhteistyöstä Fazerin kanssa. Näin perustettiin Helsinkiin Go Inn -ravintolaketju, joka toi kaupunkiin valkoisten liinojen ja jäykän tarjoilun sijaan väriä ja mutkattomuutta.[9] Fazer ja Nestlé perustivat Sveitsiin yhteisyrityksen nimeltä Nordgrill S. A., jonka tytäryhtiöiksi perustettiin Go Inn -nimiset yhtiöt Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Oy Go-Inn Ab, Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä. Viitattu 22.8.2016.(suomeksi)
- ↑ a b c Go-Inn-ketju kokonaan Fazerille. Helsingin Sanomat, 20.2.1982. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ a b c Calonius, Henrik: Kedjebildningarna i finländsk distribution, s. 68. Helsinki: Nordic Marketing & Consulting Grönroos Co., 1976. ISBN 951-9340-12-2. (ruotsiksi)
- ↑ Ravintola Go-Inn, Aleksanterinkatu 13. Helsingin kaupunginmuseo, Finna-tietopalvelu. Viitattu 22.8.2016.(suomeksi)
- ↑ a b Go Inn Lahden ilmoitus, Etelä-Suomen Sanomat 1975, julkaistu 70-luvulta päivää -blogissa 21.7.2013. Viitattu 22.8.2016.(suomeksi)
- ↑ Fredin ja Junnun Oivasta stadilainen ruokapaikka (Arkistoitu – Internet Archive), Ilta-Sanomat 28.10.2011. Viitattu 22.8.2016.(suomeksi)
- ↑ Sulamäki, Samuli: Amerikkalaisperäinen hampurilainen tuli Suomeen, Yle Elävä arkisto 14.12.2010. Viitattu 22.8.2016.(suomeksi)
- ↑ Ruoppila, Sampo & Cantell, Timo: Helsingin ravintolat ja kaupunkikulttuurin elävöityminen, teoksesta Urbs. Kirja Helsingin kaupunkikulttuurista. Helsinki: Edita, s. 35–53. Viitattu 22.8.2016.(suomeksi)
- ↑ a b Go Inn -ravintolat (Arkistoitu – Internet Archive), Fazer: Historia ja Perintö, Dreamdo-oppimisalusta. Viitattu 22.8.2016.(suomeksi)
- ↑ Lilius, Anna-Liisa: Oluesta se alkoi: Kantaravintoloiden historiikki 1962–1991 2014. Alko Oy. Viitattu 11.11.2017. Sivu 81.
- ↑ Oy Karl Fazer Ab, Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä. Haettu 22.8.2016.(suomeksi)