Hampurilainen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee ruokaa. Hampurilainen voi tarkoittaa myös Hampurin kaupungin asukasta.
Juustohampurilainen

Hampurilainen on ruokalaji, joka koostuu kahdesta sämpylän puolikkaasta, joiden välissä on jauhelihapihvi. Pihvi koostuu useimmiten pelkästä naudanlihasta. Sämpylän väliin laitetaan myös kasviksia, kuten salaattia ja tomaattia, sekä maustekastikkeita, kuten esimerkiksi majoneesia, sinappia tai ketsuppia.[1]

Hampurilaisia syödään usein etenkin hampurilaisiin erikoistuneissa pikaruokaloissa, joiden ketjuista monet ovat kansainvälisesti tunnettuja, kuten McDonald's ja Burger King. Useimmat hampurilaisravintolat tarjoavat hampurilaisen, virvoitusjuoman ja ranskanperunoiden yhdistelmää yhteishintaan, jota kutsutaan hampurilaisateriaksi. Hampurilaisia tarjoillaan myös muissa ravintoloissa ja valmistetaan kotona.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burger Kingin Whopper-ateria.

Hampurilaisen nimitys juontunee Hampurissa suositusta saman tyyppisestä ruokalajista, joka uudisasukkaiden mukana Amerikkaan kulkeuduttuaan jalostui nykyään tunnettuun muotoon. Jauheliharuoat olivat suosittuja Pohjois-Saksassa, ja hampurinpihviksi kutsuttu ruokalaji muuttui Yhdysvalloissa sämpylän, aluksi leipäpalojen, väliin laitetuksi naudanlihapihviksi lisukkeineen.

Hampurilaisen suosittu muunnos juustohampurilainen keksittiin Yhdysvalloissa vuonna 1935. Juustohampurilainen on nimensä mukaisesti hampurilainen, jonka pihvin päällä on juustoviipale.

Tämän jälkeen hampurilaisesta on kehitetty lukuisia erilaisia versioita, joissa hampurilaista on suurennettu (esimerkiksi kerroshampurilainen) tai pihvin tilalle vaihdettu jotain muuta, kuten paneroitu kana- tai kalafilee. Joissakin tapauksissa käytetään myös esimerkiksi kebablihaa tai kasvispihviä.

Terveellisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hampurilainen on usein epäterveellisen ruuan maineessa, ja sitä pidetään yleisesti roskaruokana. Usein etenkin pikaruokalaketjujen hampurilaiset sisältävätkin runsaasti energiaa, huonolaatuista rasvaa ja puhdistettuja hiilihydraatteja, mikä nostaa nopeasti verensokeria ja saa aivot tuottamaan hyvänolon hormoneja. Lisäksi esimerkiksi tavallinen kerroshampurilainen sisältää runsaasti fruktoosisiirappia ja natriumia, mikä lisää myös riskiä sairastua esimerkiksi diabetekseen ja sydänsairauksiin. Hyvänolon hormoneja tuottavat vaikutukset, samoin kuin fruktoosi ja natrium, lisäävät myös riskiä ajautua pikaruokakoukkuun.[2] On kuitenkin myös mahdollista valmistaa terveellisempi hampurilainen esimerkiksi korvaamalla valkoinen sämpylä täysjyväsämpylällä sekä lisäämällä hampurilaisen väliin reilusti kasviksia, kuten sipulia, tomaattia, yrttejä ja herkkusieniä. Lisäksi runsaasti huonolaatuista rasvaa sisältävät ainekset, kuten majoneesi[3], voidaan jättää pois ja pihvi voidaan tehdä vähärasvaisesta lihasta.[4] Ketsuppiakin voidaan käyttää terveelliseen hampurilaiseen, sillä tomaatin sisältämä terveellinen lykopeeni imeytyy elimistöön parhaiten juuri kuumennetusta tomaatista.[5]

Hampurilainen Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa merkittäviä hampurilaisten myyjiä ovat suuret hampurilaisketjut, kuten Hesburger, McDonald’s, Rolls ja ScanBurger. Maailman toiseksi suurin hampurilaisketju Burger King palasi vuoden 2013 lopulla Suomen markkinoille[6] ja on avannut jo useita ravintoloita. Hampurilaisia myyvät myös grillikioskit ja huoltoasemat. Hampurilaisia saa myös einestuotteena päivittäistavarakaupoista. Niissä hampurilainen on valmiina, ja se vain lämmitetään mikroaaltouunissa. Täytteitä voi itse lisätä makunsa mukaan.

Suomen ensimmäisiä hampurilaisravintoloita oli Elannon omistama Speedy, joka toimi pyöreässä liiketilassa keskellä Helsingin Asematunnelia. 1970-luvun puolessavälissä Bulevardin ja Yrjönkadun kulmassa oli englantilaisen Wimpy-ketjun hampurilaisravintola, jossa oli pöytiintarjoilu.[7][8][9] Matkaravinto Oy:n Wimpyn ohella Tukku Oy toi Suomeen 1970-luvun puolivälissä Carrols-hampurilaisketjun, joka sulautui Hesburgeriin 2000-luvulla. 1980-luvun alussa Alko toi Suomeen ruotsalaisen Clockin, jolla oli pääkaupunkiseudulla puolen tusinaa ravintolaa 1990-luvulle asti.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jansz, Meg: Hampurilaiskirja. Porvoo ; Helsinki ; Juva: WSOY, 1996. ISBN 951-0-20897-3.
  • Kapiainen-Heiskanen, Päivi: Pihviä läheltä ja kaukaa: mistä hampurilaisen liha oikein tulee? Lihatalous, 2008, 66. vsk, nro 2, s. 35–37. Hämeenlinna: Osuusteurastamoryhmä. ISSN 1236-1895.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kenda, Margaret: Barron’s Cooking Wizardry for Kids, s. 113. Barron’s Educational Series, 1990. ISBN 978-0-8120-4409-6. Teos Google Books -palvelussa. (englanniksi)
  2. http://www.voice.fi/terveys-ja-hyvinvointi/mita-yksi-hampurilainen-tekee-kropallesi-lue-karut-faktat-81666 Voice.fi. Viitattu 2.6.2016.
  3. http://www.herkkusuu.fi/5-ruokaa-jotka-sinun-tulisi-jattaa-pois-ruokavaliostasi/ Herkkusuu.fi. Viitattu 2.6.2016.
  4. http://www.mtv.fi/teemasivut/grillaamo/grillauksen-vinkit/artikkeli/5-vinkkia-terveellinen-hampurilainen-kruunaa-grillibileet/3480968 MTV Grillaamo. Viitattu 2.6.2016.
  5. http://www.mtv.fi/lifestyle/makuja/artikkeli/hampurilainen-onkin-terveyspommi/3301726 MTV Lifestyle. Viitattu 2.6.2016.
  6. Maailman toiseksi suurin hampurilaisketju tulee Suomeen Yle Uutiset. 6.5.2013. Viitattu 2.9.2013.
  7. Calonius, Henrik: Kedjebildningarna i finländsk distribution, s. 68. Helsinki: Nordic Marketing & Consulting Grönroos Co., 1976. ISBN 951-9340-12-2.
  8. Koskinen, Pertti: Kommentti: Minne katosi Speedy-hampurilaisravintola? Ilta-Sanomat. 30.9.2017. Viitattu 17.10.2017.
  9. Bulevardi 6. Yrjönkatu 7.; Helsinki Finna-tietopalvelu. Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 17.10.2017.
  10. Saarenheimo, Eero: Kruunun krouvari, Arctia Oy:n vaiheita 1935–1985, s. 122. Helsinki: Arctia Oy, 1985. ISBN 951-99662-O-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä ruokaan, juomiin, ravintoon tai ruoanlaittoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.