Väinö Malmivaara

Väinö Malmivaara
Väinö Malmivaara.
Oulun piispa
1943–1954
Edeltäjä	Yrjö Vallinmaa
Seuraaja	Olavi Heliövaara
Kansanedustaja
1927-1933
Henkilötiedot
Koko nimi	Väinö Rafael Malmivaara
Syntynyt	7. marraskuuta 1879 Kiuruvesi
Kuollut	13. marraskuuta 1958 (79 vuotta) Kiuruvesi
Kansalaisuus	suomalainen
Ammatti	kansanopiston johtaja, kirkkoherra, piispa, kirjailija, kansanedustaja
Arvonimi	Rovasti Teologian kunniatohtori (1945) Kansanopistoyhdistyksen, Suomen Pyhäkouluyhdistyksen ja Oulun Diakonissalaitoksen kunniajäsen Kunnia- ja ansiomerkit: K.SVR 1 ja VR 4, Vapaussodan muistomitali, Suojeluskuntain ansioristi
Vanhemmat	Wilhelmi Malmivaara Karin Rajander
Puoliso	Ellen Maria Gummerus ( 1904)
Lapset	Paavo Vilho Arvi Taneli Malmivaara Heikki Tapani Kaisa Salome Väinö Juhani Malmivaara
Muut tiedot
Koulutus	pappisvihkimys (1913) teologinen erotutkinto (1912)
Merkittävät teokset	Herännäisyyden vainioilta 1 (1908)
Uskonto	kristinusko
Tunnustuskunta	luterilaisuus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Osa artikkelisarjaa
Herännäisyys
Henkilöitä 1800-luku Juhana Lustig Paavo Ruotsalainen Jonas Lagus Niilo Kustaa Malmberg Johan Fredrik Bergh Julius Immanuel Bergh Leontine Castrén Carl Gustaf von Essen Anders Wilhelm Ingman Wilhelmi Malmivaara Arvid Logrén Mauno Rosendal Aku Räty Lars Stenbäck Pietari Joosef Väänänen Jakob Wegelius 1900-luku Osmo Alaja Armas Antila Jaakko Elenius Jaakko Haavio Olavi Kares Juho Koskimies Juho Kuoppala Jussi Kuoppala Juho Malkamäki Väinö Malmivaara
Liike Telppäs-niityn ihme Herättäjä-Yhdistys Kaijenikulaisuus
Paikat Aholansaari Kainuun Opisto Kosolan talo Jyväskylän kristillinen opisto Lapuan kristillinen opisto Lieksan kristillinen opisto Linnasmäen opisto Portaanpään kristillinen opisto Raudaskylän Kristillinen Opisto Savonlinnan kansanopisto Valkealan kristillinen kansanopisto
Media Henki
Kulttuuri Herättäjäjuhlat Körttipuku Seurat Hartausseurat Siionin virret Viimeiset kiusaukset
Lisää aiheesta Kansallismielisyys Kansallisromantiikka

Väinö Rafael Malmivaara (vuoteen 1906 Malmberg, 7. marraskuuta 1879 Kiuruvesi – 13. marraskuuta 1958 Kiuruvesi) oli suomalainen pappi, uskonnonopettaja, kansanopiston johtaja, kirkkoherra, piispa, kansanedustaja ja kirjailija. Malmivaara toimi Oulun hiippakunnan piispana 1943–1954.

Varhainen elämä ja koulutus

Väinö Malmivaara kirjoitti ylioppilaaksi Oulun suomalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna 1899, valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1907, suoritti teologisen erotutkinnon 1912, ja hänet vihittiin papiksi 1913. Aluksi Väinö Malmivaara toimi Lapuan yhteiskoulun uskonnonopettajana vuosina 1904–1908 ja vt. uskonnonlehtorina Oulun klassillisessa lyseossa 1908–1909.

Ura pappina

Kansanopistotyö

Malmivaara aloitti kansanopistotyön vuonna 1909. Hän oli Kainuun kansanopiston johtajana Paltamossa vuosina 1909–1913 ja Karhunmäen kristillisen kansanopiston johtajana Lapualla 1914–1926.

Seurakuntapappina

Papin tehtäviä hän hoiti 1913–1914 ylimääräisenä pappina Paltamossa, Ristijärvellä ja Kiuruvedellä. Karhunmäen aikana Malmivaara toimi ylimääräisenä pappina Ylistarossa ja kenttäpappina valkoisessa armeijassa 1918. Kirkkoherraksi hänet valittiin Kiuruvedelle, jossa työkaudeksi tuli 1926–1943.

Iisalmen lääninrovastiksi Malmivaara valittiin 1933, ja hän hoiti tehtävää, kunnes siirtyi Lapualle vuonna 1943. Kirkolliskokouksen jäsenenä hän oli 1927–1954. Vuosina 1937–1938 hän kuului virsikirjan tarkastuskomiteaan varajäsenenä. Kirkkokäsikirjakomitean jäsenenä hän myös oli sekä kotielämän ongelmia pohtivan komitean puheenjohtajana 1949–1951.

Oulun piispa (1943–1954)

Lapualle hänet valittiin kirkkoherraksi 1943, mutta ehti hoitaa virkaa puoli vuotta. Oulun hiippakunnan piispa Yrjö Wallinmaa oli 1943 tutustumismatkallaan pohjoisen Lapin seurakuntiin. Neuvostopartisaanien hyökkäyksessä tämä sai surmansa. Väinö Malmivaara valittiin Wallinmaan tilalle piispaksi. Oulun piispanvaalissa 1943 presidentti Risto Ryti nimitti Malmivaaran Oulun piispaksi aiemmin vastaavassa tilanteessa syrjäytetyn Malmivaaran ohi Olavi Heliövaaran.

Malmivaaran piispankausi osui sotien jälkeiseen aikaan, ja hän osallistui keskeisesti seurakuntien jälleenrakennustyöhön. Vuonna 1954 Malmivaara jäi eläkkeelle.

Herättäjä-Yhdistys

Herännäisyys oli Malmivaaralle läheisin herätysliikkeistä. Herättäjä-Yhdistyksen päätoimikunnan puheenjohtajuutta hän hoiti 1922–1954, kuului Hengellisen Kuukauslehden toimitukseen vuodesta 1906 vuoteen 1954, kaksi viimeistä vuotta lehden päätoimittajana, ja kirjoitti Herättäjä-Yhdistyksen muihinkin julkaisuihin. Hän oli Karhunmäen ja Portaanpään kansanopistojen johtokunnissa.

Kansanedustaja

Malmivaaran tehtäväalue ulottui myös kunnallisiin ja yleisiin tehtäviin. Eduskunnan jäsenenä hän oli 1927–1933 Kuopion vaalipiiristä. Hän edusti Kansallista Kokoomusta ja kuului kulkulaitos-, perustuslaki- ja sivistysvaliokuntiin.

Malmivaara teki opinto- ja edustusmatkoja Yhdysvaltoihin 1925, Ruotsiin 1945, 1947 ja 1951. Norja oli vuorossa 1947 ja Tanska 1948.

Yksityiselämä

Väinö Malmivaara syntyi rovasti Wilhelmi ja Karin Malmivaaran (o.s. Rajander) perheeseen. Wilhelmi Malmivaara oli silloin Kiuruveden pitäjänapulaisena, ja hän oli herännäisyyden eli körttiläisyyden johtohahmoja 1900-luvun alussa. Malmivaara avioitui Ellen Maria Gummeruksen kanssa. Perheeseen syntyi viisi lasta: Paavo Vilho (1906), Arvi Taneli ”Tatu” (1908), Heikki Tapani (1912), Kaisa Salome (1914) ja Väinö Juhani ”Jukka” (1916).

Huomionosoituksia

Väinö ja Ellen Malmivaaran perhe Kiuruvedellä 1920-luvulla. Vasemmalta: tuleva kouluneuvos Tatu, Kaisa, isä Väinö, tuleva piispa Jukka, äiti Ellen, Heikki ja Paavo.

Malmivaara sai rovastin arvon 1929 ja jumaluusopin kunniatohtorin arvon 1945. Hän sai Kansanopistoyhdistyksen kunniajäsenyyden 1952, Suomen Pyhäkouluyhdistyksen 1954 ja Oulun Diakonissalaitoksen 1956. Hänelle myönnettiin kunnia- ja ansiomerkit K.SVR 1 ja VR 4, Vapaussodan muistomitali sekä Suojeluskuntain ansioristi.

Kirjallisuudesta

Väinö Malmivaara kirjoitti runoja, virsiä ja tietokirjallisuutta muiden tehtäviensä ohessa.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa on viisi Malmivaaran kirjoittamaa virttäː 174 "Vielä, Herra, kutsut meitä"; 244 "Te murheelliset"; 467 "Oi Jeesus, siunaa äitiä"; 496 "Oi Jeesus, ota syliisi" sekä 504 "Ah vuodata, Herra, jo Henkesi". Siionin virret -kokoelmassa on kuusi hänen kirjoittamaansa virttä sekä Hengellisiä lauluja ja virsiä -kirjassa kaksi.

Teokset

• Herännäisyyden vainioilta 1. Väinämöisen kirjakauppa, 1908.
• Rukousvirsiä. Kustannusosakeyhtiö Herättäjä, 1933.
• Matti Mankulanaho: Heränneen kansanmiehen elämäkerta. WSOY, 1934.
• Kun unesta noustiin. Herättäjä, 1937.
• Kuivettunut käsi. Herättäjä, 1938.
• Uusi virsi: Kertomuksia nuorille. Herättäjä, 1938.
• Hän haavoittaa ja parantaa: Paimenkirje Oulun hiippakunnan seurakunnille ja papistolle. Kirjapaja, 1945.
• Kristuksen rakkaus: Puheita ja kirjoitelmia. Kuva ja sana, 1945.
• Oulun hiippakunta 1942–1946: Oulun hiippakunnan papiston lokakuun 7-9 p. 1947 pidettävälle synodaalikokoukselle. Oulun hiippakunta, 1947.
• Kohti isänmaata. Muut tekijät Olavi Kares ja Armas Antila. Herättäjä-yhdistys, 1952.
• Armoistuimen eteen: Puheita ja kirjoitelmia vuosien varrelta. Herättäjä-yhdistys, 1954.
• Korven vaeltaja: Heränneen kansanmiehen elämäkerta. Herättäjä-yhdistys, 1955.
• Se armo on sanomaton: Saarnoja ja puheita. Herättäjä-yhdistys, 1960.

Lähteet

• Huhta, Ilkka: ”Malmivaara, Väinö (1879–1958)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 474–475. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. Teoksen verkkoversio.
• Nils Gustaf Malmbergin suku: Sukukirja. Nils Gustaf Malmbergin sukuseura r.y., 1993
• Toivorikas ja uskollinen: Piispa Väinö Rafael Malmivaaran muistokirja. Herättäjä-Yhdistys, 1961.

Aiheesta muualla

• Oulun hiippakunta: Piispojen muotokuvat. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Aapeli ja muita tuttavia: Pohjoissavolaisen kaunokirjallisuuden bibliografia. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Väinö Malmivaara Suomen kansanedustajat. Eduskunta.

Edeltäjä: Yrjö Vallinmaa

Oulun piispa 1943–1954

Seuraaja: Olavi Heliövaara

Kansallisen kokoomuspuolueen kansanedustajat