Albanian kieli

Albania
Oma nimi	shqip
Tiedot
Alue	Albania, Serbia ja Montenegro, Makedonian tasavalta, Kreikka, Turkki
Virallinen kieli	Albania, Serbia ja Montenegro, Makedonian tasavalta
Puhujia	6 169 000
Sija	ei sadan suurimman joukossa
Kirjaimisto	latinalainen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä	muodostaa oman kieliryhmänsä
Kielikoodit
ISO 639-1	sq
ISO 639-2	sqi
ISO 639-3	ALN, AAE, AAT ALS, ALN, AAE, AAT
Ohje
Infobox OK

Albania on yli 6 000 000 ihmisen äidinkielenään puhuma indoeurooppalainen kieli. Kieltä puhutaan ensisijaisesti Albaniassa, mutta puhujia on lisäksi muun muassa muualla Balkanilla. Albanian kieli on nykyisin Suomen 10. suurin kieliryhmä johtuen pääasiassa Jugoslavian hajoamissotien pakolaisista. Suomessa albaniaa äidinkielenään puhuvia asuu noin 5 000.

Luokitus

Albaniaa on pidetty indoeurooppalaisen kielikunnan jäsenenä 1850-luvulta lähtien. Albania muodostaa indoeurooppalaisessa kielikunnassa oman kieliryhmänsä. Jotkut tutkijat arvelevat albanian olevan sukua muinaiselle daakian kielelle.

Alueellinen sijoittuminen

Pääosa kielen puhujista elää Balkanilla. Kielellä on useita puhujia myös Etelä-Italiassa, mutta heistä suurin osa puhuu myös italiaa.

Kielellä on virallinen asema Albaniassa, Serbiassa ja Montenegrossa sekä Makedoniassa. Suomessa elää hieman yli 4 000 albaniaa äidinkielenään puhuvaa henkilöä.

Aakkoset

Albanian kielen aakkoset pohjautuvat latinalaisiin kirjaimiin. Ennen kuin albaniaa alettiin kirjoittaa latinalaisilla kirjaimilla vuonna 1908, kieltä oltiin kirjoitettu muun muassa kyrillisillä, kreikkalaisilla sekä arabialaisilla kirjaimilla.

Albanian kielessä on 36 aakkosta. Niistä vokaaleja on seitsemän ja konsonantteja 29. Aakkoset ovat :

• A, a (äännetään kuten suomessa)
• B, b (äännetään kuten suomessa)
• C, c (äännetään lähes samalla tavoin kuin suomen "ts")
• Ç, ç (äännetään, kuten suomen "tš")
• D, d (äännetään kuten suomessa)
• Dh, dh ([ð], kuten englannin kielen sanassa "this")
• E, e (äännetään kuten suomessa)
• Ë, ë (äännetään, kuten suomen "ö", mutta kirjaimen ollessa sanan lopussa sitä ei yleensä äännetä)
• F, f (äännetään kuten suomessa)
• G, g (äännetään kuten suomessa)
• Gj, gj ([ɟ])
• H, h (äännetään kuten suomessa)
• I, i (äännetään kuten suomessa)
• J, j (äännetään kuten suomessa)
• K, k (äännetään kuten suomessa)
• L, l (äännetään kuten suomessa)
• Ll, ll ([ɫ], kuten englannin sanassa "fall")
• M, m (äännetään kuten suomessa)
• N, n (äännetään kuten suomessa)
• Nj, nj (palataalinen nasaali ɲ, kuten espanjan ñ)
• O, o (äännetään kuten suomessa)
• P, p (äännetään kuten suomessa)
• Q, q
• R, r ([ɾ], kuten espanjan r)
• Rr, rr ([r], kuten espanjan rr)
• S, s (äännetään kuten suomessa)
• Sh, sh ([ʃ], kuten suomen š)
• T, t (äännetään kuten suomessa)
• Th, th ([θ], englannin sanassa "thunder")
• U, u (äännetään kuten suomessa)
• V, v (äännetään kuten suomessa)
• X, x (äännetään kuten "dz")
• Xh, xh (äännetään kuten "dž")
• Y, y (äännetään kuten suomessa)
• Z, z (äännetään lähes kuten suomen "ts")
• Zh, zh ([ʒ], kuten suomen "ž")

Kielioppi

Adjektiivit

Albanian kielessä joillakin adjektiiveillä on artikkelit. Yksiköllä se on joko i tai e. Monikolla se on të. Adjektiivi tulee useimmiten substantiivin jälkeen.

Vertailumuodot

Komparatiivi voidaan muodostaa lisäämällä adjektiivin eteen sana më ja jälkeen sana se. Superlatiivi voidaan muodostaa lisäämällä adjektiivin eteen sana më. Joissakin tapauksissa superlatiivi voidaan muodostaa myös laittamalla adjektiivi jonkin adverbin jälkeen.

Numeraalit

Numerot yhdestä kymmeneen ovat albaniaksi:

• një (yksi)
• dy (kaksi)
• tre (kolme)
• katër (neljä)
• pesë (viisi)
• gjashtë (kuusi)
• shtatë (seitsemän)
• tetë (kahdeksan)
• nëntë (yhdeksän)
• dhjetë (kymmenen)

Pronominit

Albanian kielen persoonapronominit ovat:

• unë (minä)
• ti (sinä)
• ai (hän, maskuliininen)
• ajo (hän, feminiininen)
• ne (me)
• ju (te)
• ata (he, maskuliininen)
• ato (he, feminiininen)

Kielessä ei ole lainkaan sanoja, jotka vastaisivat suomen kielen pronominejä "se" tai "ne". Niiden sijasta voidaan käyttää pronominejä "ai", "ajo", "ata" tai "ato".

Substantiivit

Albanian kielessä on käytössä viisi sijamuotoa. Ne ovat nominatiivi, genetiivi, datiivi, akkusatiivi ja prepositionaali. Monikko on vain harvoin säännöllinen. Jokaisella albanian kielen substantiivilla on sekä epämääräinen että määräinen muoto. Albanian substantiiveilla on kolme sukua, maskuliini, feminiini ja neutri.

Verbit

Albanian kielen verbit taipuvat persoona- ja aikamuodoissa. Albaniassa on kuusi tapaluokkaa, jotka ovat indikatiivi, konjunktiivi, imperatiivi, konditionaali, optatiivi ja admiratiivi. Lisäksi verbeillä on sekä aktiivi- että passiivimuodot.

Aikamuodot ovat preesens, imperfekti, futuuri, perfekti, pluskvamperfekti sekä menneen ajan futuuri. Imperfektejä on kahdenlaisia. Toiset voivat kuvata mitä tahansa mennyttä aikaa ja toiset jotakin tiettyä mennyttä aikaa.

Verbeillä on kaksi erilaista konjugaatiota, joista toisessa taivutusmuodot ovat säännölliset ja toisessa epäsäännölliset.

Lauseet

Albanian kielen sanajärjestys on useimmiten subjekti - verbi - objekti. Kysymyslauseissa sanajärjestys on tavallisesti verbi - subjekti - objekti. Lisäksi kysymyslauseissa verbin edessä tulee yleensä olla sana "a". Kieltolause voidaan muodostaa lisäämällä verbin eteen sana "nuk".

Paino

Albaniassa sanapaino voi olla millä tahansa tavulla.

Sanasto

Latina ja mahdollisesti myös kreikka vaikuttivat vanhan albanian kielen sanastoon. Sittemmin albaniaan on tullut useita lainasanoja myös slaavilaisista kielistä, erityisesti bulgariasta. Myös turkin kielellä on ollut vaikutusta albanian sanastoon.

Historia

Vanhin tunnettu albaniankielinen lause on ns. kasteformula vuodelta 1462. 1400-luvun lopulta tunnetaan myös lyhyt kirous ja saksalaisen matkailijan 1497 muistiin merkitsemä muutamia kymmeniä sanoja käsittävä sanasto. Ensimmäinen kreikkalaisella aakkostolla kirjoitettu albanialainen teksti on käännös muutamista Matteuksen evankeliumin jakeista, joka on peräisin joko 1400-luvun lopusta tai 1500-luvun alusta. Ensimmäinen säilynyt albaniankielinen kirja, Meshari (Messukirja) on vuodelta 1555. Sen kirjoitti albanialainen katolilainen pappi Gjon Buzuku.

Murteet

Albanian kielellä on kaksi tärkeintä murretta, jotka ovat tosk ja geg eli gheg. Gegin murretta puhutaan pääasiassa Pohjois-Albaniassa, Serbiassa ja Montenegrossa, Makedoniassa ja Bulgariassa. Toskin murretta puhutaan pääasiassa Etelä-Albaniassa, Kreikassa ja Turkissa. Murteilla on eroja sekä ääntämisessä että sanastossa eivätkä eri murteiden puhujat aina välttämättä ymmärrä toisiaan. Jotkut puhujat pitävätkin omaa murrettaan erillisenä kielenä.

Albanian kirjakieli perustuu suurimmilta osin toskin murteeseen.

Yleisiä fraaseja

• Hei! = Tungjatjeta!
• Näkemiin! = Mirupafshim!
• Kiitos! = Faleminderit!
• Kyllä. = Po.
• Ei. = Jo.
• En ymmärrä. = Nuk kuptoj.

Muuta

Merkittäviä albanian kielen tutkijoita ovat olleet muun muassa Johann Georg von Hahn, Franz Bopp, Gustav Meyer, Norbert Jokl, Eqrem Çabej, Stuart Edward Mann, Carlo Tagliavini, Wacław Cimochowski, Eric Pratt Hamp, Agnija Desnickaja ja Gjovalin Shkurtaj.

Aiheesta muualla

• Englanti-albania-englanti-sanakirja
• Albaniankielisiä sanontoja
• Albania Ethnologuessa
• Tietoa mm. albanian kieliopista

Indoeurooppalaiset kielet

• albania
• anatolialaiset kielet
• armenia
• balttilaiset kielet
• germaaniset kielet
• kelttiläiset kielet
• kreikka
• indoiranilaiset kielet
• itaaliset kielet
• slaavilaiset kielet
• tokaarilaiset kielet