Karl Popper

Karl Popper

Sir Karl Raimund Popper (28. heinäkuuta 1902 Wien, Itävalta-Unkari – 17. syyskuuta 1994 Lontoo, Britannia) oli itävaltalais-brittiläinen tieteenfilosofi, jonka näkemyksiä pidetään eräinä vaikutusvaltaisimmista myös 1900-luvun yhteiskuntafilosofiaan.

Hänen suurin saavutuksensa tieteenfilosofian saralla oli falsifioinnin painottaminen induktivismin sijaan tieteellisten teorioiden todellisena tunnusmerkkinä. Popper vaikutti merkittävästi analyyttisen filosofian kehitykseen. Hänen tietoteoreettinen kantansa on instrumentalistinen, vaikka sen pohjana onkin vahva tieteellinen realismi.

Elämä

Karl Raimund Popper syntyi Wienissä 28. heinäkuuta 1902 Simon ja Jenny Popperin kolmantena ja nuorimpana lapsena. Varakkaan lakimiehen perhe oli juutalaista alkuperää, mutta kääntynyt protestanttiseen uskoon, mikä oli Habsburgien keisarikunnassa sangen tavallista. Isän suku tuli Böömistä, kun taas äidin juuret olivat Sleesiassa ja Unkarissa.

Vuonna 1918 Popper lopetti koulun ja kirjoittautui ulkopuolisena opintojen suorittajana Wienin yliopistoon.

Ensimmäisen maailmansodan seurauksena Itävalta-Unkarin keisarikunta hajosi, uusi valtio Itävalta sai tasavaltalaisen valtiomuodon. Talouden romahdus köyhdytti myös Popperit. Karl näki väkivaltaisia yhteenottoja kotikaupunkinsa kaduilla ja muutti pois kotoa.

1920-luvun alussa Popper harrasti musiikkia ja liittyi Arnold Schönbergin johtamaan yhdistykseen.

Hän sai opettajan diplomin vuonna 1924, ja aloitti työt vähäosaisten lasten parissa. Opinnot jatkuivat Wienin pedagogisessa oppilaitoksessa.

Popperin väitöskirja musiikin, filosofian ja psykologian historiasta hyväksyttiin vuonna 1928 parhain arvosanoin. Hän pätevöityi vielä opettamaan matematiikkaa ja fysiikkaa. Samalla hän tutustui Wienin piirin jäseniin, mutta häntä ei kuitenkaan kutsuttu piirin tilaisuuksiin. Eräs syy saattaa olla kriittinen suhtautuminen Wittgensteiniin, joka piiriin kuulumattomanakin nautti suurta arvonantoa.

Popper meni naimisiin Josefina Anna Henningerin eli "Hennien" kanssa vuonna 1930. Hän alkoi kirjoittaa tieteenfilosofista teosta Die beiden Grundprobleme der Erkenntinstheorie.

Oikeistolaisten valtaannousu vuoden 1933 jälkeen kiristi poliittisen tilanteen Itävallassa. Juutalaisvastaisuus kasvoi ja sosialidemokraatteja vainottiin.

Popperin teos julkaistiin joulukuussa 1934 lyhennettynä ja nimettynä Logik der Forschungiksi. Englanninkielinen The Logic of Scientific Discovery ilmestyy vasta vuonna 1959.

Vuosina 1935-36 Popper vieraili Britanniassa solmien suhteita ajan filosofiseen eliittiin Mooresta Russelliin. Hän osallistui tieteellisiin kokouksiin Lontoossa, Oxfordissa ja Cambridgessa pitäen itsekin esitelmän Moral Science Clubissa. Hän tapasi myös Niels Bohrin Kööpenhaminassa.

Popper anoi Englannin Academic Assistance Councililta avustusta voidakseen lähteä antisemitismin riivaamasta kotimaastaan. Vihdoin vuonna 1937 Popper sai valita tilapäisen toimen Cambridgessa tai vakinaisen viran Christchurchissa, Uudessa-Seelannissa. Popper tarttui jälkimmäiseen.

Sodan aikana Popper kirjoitti pääteoksensa Avoin yhteiskunta ja sen viholliset. Se valmistui vuonna 1943, ja julkaistiin Englannissa kahta vuotta myöhemmin.

Vuoden 1946 alussa Popper saapui Britanniaan, sai kansalaisoikeudet, ja aloitti opettajana London School of Economicsissa.

25. lokakuuta Popper luennoi Cambridgen Moral Science Clubilla, jossa tapahtui filosofipiireissä legendaksi muodostunut yhteenotto Ludwig Wittgensteinin kanssa. Tämä heilutti uunin reunalta sieppaamaansa hiilihankoa kiihkeän argumentointinsa tueksi. Kun Popperilta tivattiin esimerkkiä moraalisesta periaatteesta, tämä vastaa: "Ei pidä uhkailla vierailevaa luennoitsijaa hiilihangolla." Ovi läimähti kiinni Wittgensteinin perässä.

Vuonna 1949 Popper nimitettiin logiikan ja tieteellisen metodin professoriksi ja hän sai aatelisarvon vuonna 1960.

Popper vieraili Yhdysvalloissa Harvardissa ja Princetonissa Albert Einsteinin vieraana. Kirjoja ilmestyi aina 1990-luvulle saakka.

Popperin vaimo Hennie kuoli vuonna 1985, ja Karl syyskuun 17. vuonna 1994.

Popper vastaanotti eläessään palkintoja ja kunnianosoituksia Euroopasta, Amerikasta ja Japanista, mukaan lukien kunniatohtorin arvon parissakymmenessä yliopistossa.

Talousnobelisti, filosofi Friedrich Hayek oli Popperin pitkäaikainen läheinen ystävä. Popper omisti tälle kirjansa "Conjectures and Refutations". Kirjeessään Hayekille vuonna 1944 Popper sanoi: "Luulen oppineeni sinulta enemmän kuin keltään muulta elävältä ajattelijalta kenties Alfred Tarskia lukuun ottamatta".

Unkarilaissyntyinen miljardööriksi kivunnut liikemies George Soros kunnioitti entistä opettajaansa perustamalla Avoimen yhteiskunnan säätiön edistämään tiedonkulkua Itä-Euroopan sosialistimaissa.

Popperin ihailijoihin kuului kansainvälisen politiikan eliittiä; niinkin erilaisia henkilöitä kuin Helmut Kohl, Margaret Thatcher, Vaclav Havel ja Dalai Lama.

Filosofia

Hypoteesit ja falsifioitavuus

Teoksessaan Logik der Forschung (1934, 'Tutkimuksen logiikka') Popper arvosteli loogisen empirismin käsitystä tieteestä induktiivisena toimintana. Popper kannatti itse niin kutsuttua hypoteesi-deduktio -mallia: tieteelliset teoriat ovat hypoteeseja eli oletuksia, joista johdetaan uusia ennusteita.

Falsifikaatioperiaatteen pohjalla on Popperin havainto siitä, että tieteellisiä selitysjärjestelmiä on mahdotonta todistaa aukottomasti oikeiksi, koska induktiivisen eli yksityistapauksista, esimerkiksi tieteellisistä kokeista, yleistävän päättelyn pohjalta voidaan päätellä itse asiassa vain se, että tähän mennessä ei ole tullut vastaan yksittäistapausta, joka kumoaisi esitetyn selityksen tai teorian. Sen sijaan falsifikaatioperiaatteen mukaisesti teorian aukottomasti vääräksi todistaminen on mahdollista. Sen vuoksi tieteellisestä teoriasta on oltava mahdollista johtaa ennuste tai seuraamus, jota voidaan kokeellisesti testata. Näin voidaan tieteellisten kokeiden avulla löytää alkuperäisen teorian heikkoja kohtia tai virheellisyyksiä.

Falsifikaatioperiaate on vanhan kokemusperäisen koeteltavuuden vaatimuksen uusi muoto. Muita tieteellisen teorian kriteerejä ovat esimerkiksi looginen ristiriidattomuus. Popper määritteli muun muassa astrologian, freudilaisuuden (psykoanalyysi) ja marxilaisuuden näennäistieteiksi, koska niitä ei voi (edes teoriassa) todistaa vääriksi.

Yhteiskunnallisesti falsifiointi edellyttää avointa keskustelua, joka on mahdollista vain avoimessa yhteiskunnassa (The Open Society and its Enemies (1945), suom. Avoin yhteiskunta ja sen viholliset (2000)). Popperin mielestä avoimen yhteiskunnan vihollisia olivat varsinkin Platon, Hegel ja Marx. Yhteiskuntafilosofiassa Popper perusteli käytännöllisesti liberalistista kansanvaltaa ja yhteiskuntakritiikkiä avoimen yhteiskunnan perustana.

Popper ei pitänyt evoluutiota testattavana ja falsifioitavissa olevana teoriana, vaan tautologiana, jossa väitettiin että "ne organismit jotka jättävät eniten jälkeläisiä jättävät eniten jälkeläisiä". Myöhemmin Popper kuitenkin kumosi kannanottonsa: Hän myönsi että luonnonvalinta oli falsifioitavissa ja että kyseessä oli hänen erehdyksensä ja että luonnonvalinta, kuten muutkin historialliset tieteet ovat testattavia vaikka ne kuvaavatkin ainutlaatuisia tapahtumia. Testaus onnistuu jos niistä voidaan johtaa testattavia ennusteita.

Totuudenkaltaisuus

Myöhemmin Popper yritti määritellä myös totuudenkaltaisuuden (truthlikeness) käsitettä (Conjectures and refutations, 1963, suom. Arvauksia ja kumoamisia, 1995; Objective Knowledge, 1972). Popperin myöhempi filosofia ei miellyttänyt kaikkia hänen oppilaitaan. Ilkka Niiniluoto on jatkanut totuudenkaltaisuuden ongelman käsittelyä. Totuudenkaltaisuuden sijaan nykyisin puhutaan myös karkeistuksesta.

Popperin kolme maailmaa

Pääartikkeli: Popperin kolme maailmaa

Popper tunnetaan myös niin sanotusta kolmen maailman ontologiastaan, jota Suomessa on tehnyt tunnetuksi Ilkka Niiniluoto. Teoria edustaa niin kutsutta emergenttiä materialismia. Aineellista todellisuuskäsitystä edustavat vastustajat ovat arvioineet, että popperilaisen ontologian ottaminen vakavasti tuottaa tuskin parempia tuloksia kuin emergenssin luonnontieteelliseltä pohjalta karkeistuksena määrittelevä palauttava aineellinen todellisuuskäsitys eli reduktiivinen materialismi. Popperin oppilaana tunnettu Paul Feyerabend kritisoi opettajaansa hyväksymällä tieteeksi kaiken.

Historisismin kritiikki

Karl Popperin hauta Wienissä.

Historisismi on Karl Popperin määrittelemä, mutta hänen itsensä kritisoima yhteiskuntafilosofinen oppi, jonka kannattajien mukaan yhteiskuntatieteiden ensisijainen tarkoitus on historiallisten ennustusten tekeminen. Historisismi pyrkii tähän etsimällä "rytmejä" tai "kuvioita", löytäen "lakeja", "trendejä" tai "välttämättömyyksiä" historian kehityksestä. Näillä "laeilla" historisistit pytkivät oikeuttamaan harvainvaltaisia yhteiskuntajärjestyksiä.

Historisismin alullepanijaksi Popper osoittaa Platonin, jonka näkemyksiä hän kritisoi armottomasti pääteoksessaan Avoin yhteiskunta ja sen viholliset.

Uudempia historisismista oikeutuksensa ammentavia poliittisia suuntauksia ovat kansallissosialismi ja kommunismi. Vaikutusvaltaisia historisisteja ovat Platonin lisäksi historiallisen materialismin isät Hegel ja Marx. Heidän ajattelunsa ei täytä Popperin mielestä luotettavan tieteellisen tutkimustyön kriteerejä, falsifioitavuudesta objektiivisuuteen. Hän käsittelee aihetta kirjassaan Poverty of Historicism sekä jatkaa omalla vaihtoehdollaan kirjassa Avoin yhteiskunta ja sen viholliset. Jälkimmäisessä hän tiivistää vastauksensa historisismille: "Tulevaisuus riippuu meistä itsestämme, ja me emme ole riippuvaisia mistään historiallisesta välttämättömyydestä."

Popper näkee historisismin haitallisena, koska se on hänen mielestään pohjavire ja perimmäinen syy lähes aina totalitarismiin ja autoritarismiin. Se perustuu hänen mukaansa vääränlaisiin oletuksiin luonnontieteellisten lakien ja ennustamisen suhteesta. Koska ihmisten tieto on kausaalinen tekijä ihmiskunnan historian kehityksessä ja koska "yksikään yhteiskunta ei voi tieteellisesti ennustaa tulevaa tietoaan", ei myöskään ihmiskunnan tulevaisuutta ennustavaa tiedettä voi olla olemassa.

Popperilla metafyysinen ja historiallinen indeterminismi kulkevat käsi kädessä.

Avoin yhteiskunta

Kuten yllä on kuvattu, Popperin mielestä yhteiskunnan tuli olla avoin keskustelulle, eli avoin yhteiskunta. Valtion ei pitäisi toteuttaa mitään utopiaa ylhäältäpäin vaan antaa kansalaisten elää elämiään ja tavoitella onneaan haluamallaan tavalla, ja tehdä ainoastaan pieniä korjausliikkeitä, joilla yritetään lievittää kärsimystä aiheuttavia ongelmia. Nämäkin päätökset tulee alistaa tarkastelulle ja kritiikille - falsifioitavuudelle.

Vuonna 1947 Popper perusti avoimen yhteiskunnan hengessä klassista liberalismia puolustavan Mont Pelerin Society -ryhmän yhdessä ystäviensä Friedrich Hayekin, Milton Friedmanin, Ludwig von Misesin ym. kanssa.

Popper-kritiikki

Popperilainen tieteenteoria joutui Thomas Kuhnin sekä postmodernististen filosofien (Michel Foucault ja Jacques Derrida) hyökkäyksen kohteeksi 1960-luvulla. Osa arvostelusta oli selkeästi poliittista. Popperin ajattelu sai osakseen myös rakentavampaa arvostelua. Popper joutui peräytymään yleistävän päättelyn vastaisuudessaan. Tilastotieteen kehitys teki mahdolliseksi kokemusperäisten tutkimusten aikaisempaa luotettavamman tekemisen, ja myös induktiologiikka kehittyi. Filosofi Adolf Grünbaum puolestaan arvosteli Popperin psykoanalyysikritiikkiä.

Katso myös

• Avoin yhteiskunta
• Falsifiointi

Teoksia

• The logic of scientific discovery. (Logik der Forschung, 1934.) Originally published: New York, Basic Books, 1959. London: Routledge, 2002. ISBN 0-415-27843-0. (englanniksi)
• Avoin yhteiskunta ja sen viholliset. (The open society and its enemies, 1945.) Suomentanut Paavo Löppönen. Helsinki: Otava, 1974 (2. painos 2000). ISBN 951-1-01593-1.
• Arvauksia ja kumoamisia. (Conjectures and refutations: The growth of scientific knowledge, 1963.) Suomentanut Eero Eerola. Helsinki: Gaudeamus, 1997. ISBN 951-662-625-4.
• Objective knowledge: An evolutionary approach. Oxford: Clarendon Press, 1972 (revised edition 1979). ISBN 0-19-875024-2. (englanniksi)

Kirjallisuutta

• Deutsch, David: Todellisuuden rakenne. (The fabric of reality: The science of parallel universes and its implications, 1997.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 1997. ISBN 952-5202-05-4.
• Edmonds, David ja Eidinow, John: Wittgensteinin hiilihanko
• Frederic Raphael: Popper: historismi ja sen riittämättömyys
• Haila, Yrjö: Evoluutioteoria, evoluution lait ja Popper: Sir Karl Popperin biologista evoluutioteoriaa koskevien kannanottojen arviointia. Tutkijaliiton julkaisusarja 14. Helsinki: Suomen tutkijaliitto, 1980. ISBN 951-9297-22-7.

Aiheesta muualla

• Jokinen, Christian: Estetisismi ja hetki nolla: Karl Popper ja Kambodzhan apokalypsi The Eurasian Politician (englanniksi)
• Thornton, Stephen: Karl Popper The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• The Karl Popper Web (englanniksi)

Nykyaikaiset filosofit

Analyyttiset filosofit

William Alston Simon Blackburn Ned Block J. Budziszewski David Chalmers Patricia Churchland Paul Churchland Donald Davidson Daniel Dennett Jerry Fodor Susan Haack Jaakko Hintikka Jaegwon Kim Saul Kripke Thomas Kuhn Bryan Magee Ruth Barcan Marcus Colin McGinn Bradley Monton Thomas Nagel Robert Nozick Martha Nussbaum Alvin Plantinga Karl Popper Hilary Putnam W. V. Quine John Rawls Richard Rorty Roger Scruton John Searle Peter Singer David Stove Eleonore Stump Charles Taylor Nicholas Wolterstorff Georg Henrik von Wright

Mannermaiset filosofit

Louis Althusser Giorgio Agamben Roland Barthes Jean Baudrillard Isaiah Berlin Maurice Blanchot Pierre Bourdieu Hélène Cixous Guy Debord Gilles Deleuze Jacques Derrida Herman Dooyeweerd Michel Foucault Hans-Georg Gadamer Jürgen Habermas Werner Hamacher Luce Irigaray Julia Kristeva Henri Lefebvre Claude Lévi-Strauss Emmanuel Lévinas Jean-François Lyotard Paul de Man Jean-Luc Nancy Antonio Negri Paul Ricoeur Michel Serres Paul Virilio Slavoj Žižek

1900-luvun filosofia – Looginen empirismi

Wienin piiri: Gustav Bergmann · Rudolf Carnap · Herbert Feigl · Philipp Frank · Kurt Gödel · Hans Hahn · Victor Kraft · Karl Menger · Otto Neurath · Moritz Schlick · Friedrich Waismann
Berliinin piiri: Kurt Grelling · Carl Gustav Hempel · David Hilbert · Richard von Mises · Hans Reichenbach
Muita edustajia: Alfred J. Ayer · Eino Kaila · Ernest Nagel · Karl Popper · Louis Rougier · Alfred Tarski · Willard Van Orman Quine