Moritz Schlick

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Moritz Schlick
Schlick sitting.jpg
Henkilötiedot
Koko nimi Friedrich Albert Moritz Schlick
Syntynyt14. huhtikuuta 1882
Berliini
Kuollut22. kesäkuuta 1936 (54 vuotta)
Wien
Kansalaisuus saksalainen
Koulutus ja ura
Väitöstyön ohjaaja Max Planck
Opettaja Max Planck
Oppilaat Rudolf Carnap
Tutkimusalue fysiikka, filosofia
Tunnetut työt Allgemeine Erkenntnislehre Fragen der Ethik

Moritz Schlick (ääntäminen saksaksi: [ˈmoːʁɪts ʃlɪk] ; 14. huhtikuuta 1882 Berliini22. kesäkuuta 1936 Wien)[1] oli saksalainen fyysikko ja filosofi, joka tunnetaan yhtenä loogisen empirismin perustajista ja Wienin piirin johtohahmona.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schlick syntyi Berliinissä varakkaaseen perheeseen. Hänen isänsä oli Ernst Albert Schlick ja äitinsä Agnes Arndt. Kuusitoistavuotiaana hän alkoi lukea René Descartesin, Arthur Schopenhauerin ja Friedrich Nietzschen teoksia. Erityisesti Nietzschen Näin puhui Zarathustra teki häneen vaikutuksen. Schlick opiskeli fysiikkaa Heidelbergin yliopistossa, Lausannen yliopistossa ja lopulta Berliinin yliopistossa. Vuonna 1904 hän väitteli tohtoriksi Berliinin yliopistosta Max Planckin ohjauksessa. Oltuaan vuoden yksityisdosenttina Göttingenin yliopistossä Schlick aloitti opinnot Zürichin yliopistossa syksyllä 1907. Samana vuonna hän avioitui amerikkalaisen Blanche Hardyn kanssa.

Schlick suoritti ensimmäisen maailmansodan sotilaspalveluksen fyysikkona kahdessa vuodessa Johannisthalin sotilaslentokentällä. Vuonna 1918 julkaistiin Schlickin varhainen pääteos Allgemeine Erkenntnislehre, jossa hän puolusti realismia positivismia ja uuskantilaisuutta vastaan. Schlick työskenteli Rostockin yliopistossa vuoteen 1921 asti. Tuona aika Schlick myös tutki ensimmäisten joukossa Albert Einsteinin suhteellisuusteorian filosofisia seurauksia. Vuonna 1921 Schlick otti vastaan kutsun Kielin yliopiston professoriksi. Vuonna 1922 hänestä tuli Ernst Machin seuraaja Wienin yliopiston luonnonfilosofian professorina. Vuonna 1929 Schlick kieltäytyi nimityksestä Bonnin yliopistoon ja toimi seuraavina vuosina vierailevana professorina Stanfordin yliopistossa ja Berkeleyn yliopistossä.

Wienin piiri ja Wittgenstein[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schlickin ympärille muodostui 1920-luvulla hänen kollegoistaan ja oppilaistaan koostuva keskustelukerho, jota yhdisti kiinnostus tieteenfilosofiaan ja moderniin logiikkaan. Puolimuodollista kerhoa alettiin vähitellen nimittää Wienin piiriksi. Sen keskeisimpiä jäseniä olivat Schlickin itsensä lisäksi Rudolf Carnap, Otto Neurath, Kurt Gödel ja Herbert Feigl. Karl Popper oli yksi tunnetuista Wienin piirin aikalaiskriitikoista. Toiminnassa oli mukana kymmeniä muitakin filosofeja. Suomeen Wienin piirin ajatuksia toi Eino Kaila, vaikkei hän hyväksynytkään sen kaikkia linjauksia.

Schlick tunsi Ludwig Wittgensteinin, joka vaikutti huomattavasti hänen filosofiseen ajatteluunsa. Schlick puolusti Wienin piirin toimintaan merkittävästi kytkeytynyttä Wittgensteinin teosta Tractatus logico-philosophicus. Oli osaltaan Schlickin vaikutusta, että Wittgenstein jatkoi työskentelyä filosofian parissa.

Schlickin murha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wienin yliopiston päärakennuksen lattialaattaan kaiverrettu muistoteksti Schlickin murhapaikalla.

Kun natsit nousivat valtaan Saksassa ja Engelbert Dollfuss Itävallassa, monet Wienin piirin jäsenet muuttivat Yhdysvaltoihin ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Schlick jäi kuitenkin Wieniin. Hänen entinen opiskelijansa Johann Nelböck alkoi vainota Schlickiä ja uhkasi kahdesti tappavansa hänet. Schlick raportoi tapahtumista poliisille, minkä seurauksena Nelböck suljettiin psykiatriseen sairaalaan. Hänet kuitenkin vapautettiin jonkin ajan kuluttua kummallakin kerralla.

Nelböck ampui 22. kesäkuuta 1936 Schlickiä pistoolilla neljästi yliopiston portailla, kun hän oli matkalla pitämään luentoa. Schlick kuoli välittömästi.[2] Nelböckin tunnusti teon ja hänet pidätettiin ilman vastarintaa. Ampuja todettiin syylliseksi ja hän sai kymmenen vuoden vankeustuomion. Oikeudenkäynnin aikana Nelböck perusteli tekoaan muun muassa ideologisilla argumenteilla. Hänen mukaansa Schlickin metafysiikan vastainen filosofia oli horjuttanut hänen moraalista vakaumustaan.

Nelböck anoi 12. maaliskuuta 1938 armahdusta sen jälkeen, kun Itävalta liitettiin osaksi Natsi-Saksaa. Hänen perusteenaan oli, että Schlick oli juutalainen, joka kannatti valtiolle haitallisia oppeja ja että Nelböck oli palvellut kansallissosialismia tappamalla hänet.[3] Vaikka Schlick ei ollut juutalainen, jo aiemmin nationalistiset ja juutalaisvastaiset piirit olivat leimanneet Schlickin varsinaiseksi syylliseksi murhaansa hänen filosofiansa ja läheisten juutalaisten kollegoidensa vuoksi. Nelböck vapautettiin ehdonalaiseen kuitenkin vasta 11. lokakuuta, koska syyttäjä piti hänen motiivejaan pääasiassa henkilökohtaisina.[4] Nelböck oli vapautuessaan istunut kaksi vuotta kymmenen vuoden tuomiostaan.

Filosofia ja vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schlick oli yksi loogisen empirismin kehittäjistä. Tämä filosofinen koulukunta jatkoi Auguste Comten perustamaa positivistista perinnettä. Loogiset positivistit asettivat filosofialle useita lähtökohtia. He kannattivat tieteellistä maailmankuvaa vastustivat metafysiikkaa, jonka he tuomitsivat mielettömäksi. Loogisten empiristien mukaan tieteellisen tiedon on perustuttava kokemukseen. Filosofian tehtävänä oli puolestaan analysoida tieteen kieltä. Merkitykselliset väitteet ovat verifioitavissa, eli on loogisesti mahdollista osoittaa, ovatko ne tosia vai epätosia. Lauseet, jotka eivät ole verifioitavissa, ovat tieteen näkökulmasta sisällöltään merkityksetöntä. Loogiset empiristit puolustivat tieteiden ykseyttä eli ajatusta, jonka mukaan tulevaisuudessa yksi yhtenäinen tiede käsittäisi kaikki erityistieteet.

Schlickin tutkimuskohteita olivat muun muassa kausaliteetti, todennäköisyys, tietoteoria, logiikka, kielifilosofia, vapaa tahto, etiikka ja estetiikka. Etiikan alalla hän pohti onnellisuutta hyvän elämän päämääränä. Fysiikan alalla hän perehtyi Einsteinin erityiseen suhteellisuusteoriaan sekä modernin fysiikan käsityksiin ajasta ja avaruudesta. Hän antoi merkittävimman panoksensa kuitenkin tieteenfilosofiaan, ja myöhemmin Schlickin ajattelu vaikutti etenkin Pohjoismaissa, Isossa-Britanniassa ja Pohjois-Amerikassa.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanniksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennettuja artikkeleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Schlick, Moritz: ”Filosofian käänne” niin & näin 1/14.
  • Schlick, Moritz: ”Positivismi ja realismi”, teoksessa Raatikainen, Panu (toim.): Ajattelu, kieli, merkitys. Analyyttisen filosofian avainkirjoituksia, s. 70–94. Helsinki: Gaudeamus, 1997. ISBN 951-662-683-1.

Kirjallisuutta suomeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Niiniluoto, Ilkka & Koskinen, Heikki J. (toim.): Wienin piiri. Helsinki: Gaudeamus, 2002. ISBN 951-662-866-4.
  • Sintonen, Matti: ”Empirismi ja positivismi”, teoksessa Niiniluoto, Ilkka & Saarinen, Esa (toim.): Nykyajan filosofia, s. 45–109. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-26207-2.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. britannica.com: Moritz Schlick
  2. Stadler, Friedrich (2001). Documentation: The Murder of Moritz Schlick, teoksessa Friedrich Stadler (ed.). The Vienna Circle. Studies in the Origins, Development, and Influence of Logical Empiricism. Vienna, New York: Springer, 895. ISBN 978-3-211-83243-1. 
  3. Stadler, Friedrich (2001). Documentation: The Murder of Moritz Schlick, teoksessa Friedrich Stadler (ed.). The Vienna Circle. Studies in the Origins, Development, and Influence of Logical Empiricism. Vienna, New York: Springer, 906. ISBN 978-3-211-83243-1. 
  4. Stadler, Friedrich (2001). Documentation: The Murder of Moritz Schlick, teoksessa Friedrich Stadler (ed.). The Vienna Circle. Studies in the Origins, Development, and Influence of Logical Empiricism. Vienna, New York: Springer, 866–909. ISBN 978-3-211-83243-1. 

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]