Hyvä elämä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hyvän elämän käsite on perinteinen etiikan kysymys, joka koskee sitä, millainen inhimillinen elämä on hyvää.

Georg Henrik von Wrightin näkemys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Georg Henrik von Wright käsittelee päämäärärationaalisuuden pulmaa kirjassaan Filosofisia tutkielmia. Wrightin mukaan tuntuisi oudolta väittää, että kun ihmiset jo nuoresta pitäen asettavat itselleen päämääriä ja onnistuvat silti saavuttamaan ne valitsemiensa keinojen kautta, he eivät tunne tyydytystä elämästään. Toisin sanoen hän asetti elämänsä varrella päämääriä itselleen jatkuvasti arvojensa pohjalta, ja rationaalisesti onnistui saavuttamaan nuo päämäärät. Ongelmana onkin, että vanhempana miettiessään elämänsä laatua hän arvioi uudelleen toimintansa aiemman päämäärän hänen hyväänsä liittyvän harkinnan valossa. Tällaisen harkinnan puuttuminen alkuperäisen päämäärän valinnasta teki valinnasta rationaaliselta kannalta vajavaisen.

Henkilö osoitti aristoteelisen käytännöllisen viisauden (phronesis) puutetta. Ongelmana ei ollut päämäärien rationaalisuus sinällään, henkilö ei vain osannut ennakoida arvojensa muuttumista vuosien varrella. Hän ehkä toivoo, että olisi silloin arvostanut samoja asioita kuin myöhemmin arvostaa. Luonnollisesti kaikkien päämäärien saavuttamiseen tarvittaviin keinoihin liittyy erilaisia hintoja, kielteisiä asioita kuten uurastusta ja työtä, ja myöhemmässä valossa tuo hinta ei vaikutakaan enää palkkion arvoiselta.

Mihály Csíkszentmihályi ja flow[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mihály Csíkszentmihályi on kirjoittanut flow-käsitteestään sarjan kirjoja. Hänen mukaansa suuri osa myöhemmin ihmisten arvostamista asioista on klassisia kulttuurin mukana syntymiä arvostuksia. Ei loppujen lopuksi ole kovin vaikea päätellä, mitä asioita tulee vanhempana arvostamaan, jos on rehellinen itselleen. Kaikessa toiminnassa on enemmän tai vähemmän hyödyllinen ja nautinnollinen näkökulma. Siivoaminen on esimerkki toiminnasta, joka on pelkästään hyödyllinen mutta useimmille ei nautinnollinen, kun taas videopelien pelaaminen on esimerkki päinvastaisesta. Paras ratkaisu olisi, jos kykenisi täyttämään elämänsä asioilla, jotka tuovat mielihyvää, mutta tuntuvat silti oman arvomaailman mukaan hyödyllisiltä. Videopelien pelaaminen vie nopeasti mukaansa ja kivaa kuin se onkin, kesäloman lopulla voi harmittaa kovasti, jos koko kesäloma on mennyt siihen. "Myy televisiosi ja opettele soittamaan pianoa" onkin Csíkszentmihályin ehdotus, pianonsoitto kun voi olla oikein nautinnollista, samalla kun vanhoilla päivilläänkin voi vielä olla ylpeä itsestään tai tuntea ainakin oppineensa hyödyllisen taidon. "Tie onnellisuuteen ei löydy mielettömästä hedonismista, vaan rationaalisesta muutoksesta."

Csíkszentmihályin ajattelu ei poikkea paljoakaan ikivanhasta itämaisen filosofian perinteestä, jossa ykseys vastaa enemmän tai vähemmän samoja asioita.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]