Utopia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee ihanneyhteiskuntaa. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Utopian saari Thomas Moren Utopiasta.

Utopia tarkoittaa jonkin aatteen mukaista, toistaiseksi toteutumatonta ihanneyhteiskuntaa.[1] Utopian vastakohta on dystopia eli antiutopia.

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sana utopia tulee kahdesta kreikankielisestä ilmauksesta: eu topia, ’hyvä paikka’ ja ou topia, ’ei paikkaa’. Termin otti käyttöön englantilainen renessanssihumanisti Thomas More teoksessaan Utopia (1516), joka kertoo kuvitteellisesta onnellisesta ja ihanteellisesta paikasta.[2]

Idea[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Utopiat perustuvat käsitykseen, jonka mukaan ihmiskunnan tavoite on toteuttaa potentiaalinsa, ja että parhaiten tämä tapahtuu yhteisesti omistetun ja omavaraisen yhteisön, kommuunin, kautta. Kun yksilöitä ei enää erota raha, valta ja perhetausta, utopistien mukaan päästään eroon myös tuhoisista tunteista, kuten kateudesta, mustasukkaisuudesta, ahneudesta ja ylpeydestä. Arvot, joilla yhteisön sisäiset ristiriidat ratkaistaan, voidaan ottaa uskonnosta, tieteestä, koulutuksesta, taiteesta tai lainsäädännöstä. Joskus konfliktit ratkaistaan laajentamalla yhteisöä tai ottamalla kontaktia ulkopuoliseen maailmaan.[2]

Varhaisimpien utopiateosten utopiat ovat rauhallisia ja onnellisia. 1800-luvulla julkaistiin paljon utopiakuvauksia, jotka perustuivat kristinuskolle omistautumiseen, utopistiseen sosialismiin tai sosialidemokratiaan. 1900-luvun utopioissa on tavoiteltu tasa-arvoa, ihmisoikeuksia, psykologista hyvinvointia ja sodan loppumista.[2]

Merkkiteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin kreikkalaisen filosofi Platonin teosta Valtio pidetään historian ensimmäisenä merkittävänä utopiana. Teoksessa Platon kuvaa valtiota, jota johtavat hyvän ideaa pohtivat ja sen saavuttavat filosofikuninkaat. Platonin ihanneyhteiskunnassa on yhteiskuntaluokkia, joista ylempiä ovat esimerkiksi soturit ja vartijat.[3]

Kirkkoisä Augustinuksen teoksessa Jumalan valtio tehdään jako erillisiin mutta rinnakkaisiin maallisen vallan valtioon ja sitä parempaan Jumalan valtioon.[4]

Thomas More kuvasi vuonna 1516 ilmestyneessä Utopiassaan saarta, jolla elävä yhteisö elää harmoniassa ja täydellisessä vapaudessa sekä jakaa kaiken ja toimii yhteiseksi parhaaksi, saaden nautintoa pelkästä hyveen harjoittamisesta. Utopiassa esitetään ensimmäistä kertaa tuotantovälineiden yhteisomistuksen ja taloudellisten hyödykkeiden yhteisen tuottamisen ajatus. Siksi jotkut ovat nähneet siinä modernin sosialismin lähtökohdan.[5]

Italialaisen Tommaso Campanellan utopiassa Aurinkokaupunki oli oleellista viisaan hallitsijan ajatus, ja valtaa piti ylipappi, jonka valta nojasi tieteelliseen tietoon ja tieteiden hierarkiaan.[6]

Francis Baconin Uusi Atlantis (1627) kuvaa Etelämeren Bensalemin saarta, jonka onnelliset kristityt asukkaat ovat omistautuneet tieteellisen tiedon hankkimiseen luonnontieteellisillä kokeilla.[7]

1800-luvulla utopioita ei enää sijoitettu kaukaisille saarille kuten ennen, vaan utopiat saivat olennaisemmin ajallisen luonteen. Ajan merkittävimpiä utopiasosialisteja olivat esimerkiksi Charles Fourier, Henri de Saint-Simon, Étienne Cabet ja Robert Owen.[8]

Uudempia utopiakuvauksia ovat esimerkiksi Edward Bellamyn Vuonna 2000 (1888), William Morrisin: Huomispäivän uutisia (1890), H. G. Wellsin Nykyaikainen utopia (1905), Charlotte Perkins Gilmanin Herland (1915) sekä Aldous Huxleyn Saari (1962).

Utopiakokeiluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokeellisia ihanneyhteisöjä perustettiin Yhdysvalloissa 1800-luvulla yli sata, ja niistä myös kirjoitettiin ja keskusteltiin paljon. Osa näistä yhteisöistä oli kristillisiä. Maatalous oli näiden yhteisöjen perinteinen pääelinkeino, ja usein ne vastustivat teollistumista. Moni yhteisö ansaitsi rahaa myymällä tuotteitaan ulkopuolisille. Moni niistä ei kuitenkaan onnistunut elättämään jäseniään, ja vuosisadan loppuun mennessä suurin osa oli hajonnut. 1800-luvun jälkeen utopiakokeilujen suosio on laskenut.[9] Suomalaiset ovat perustaneet toistakymmentä ihanneyhteiskuntaa. Tunnetuimmat niistä olivat Sointula Kanadassa, Colonia Finlandesa Argentiinassa ja Penedo Brasiliassa.

Myös natsi-Saksassa ja Neuvostoliitossa tavoiteltiin utopiaa, mutta nämä yritykset eivät johtaneet onnellisiin yhteiskuntiin.[2]

Psykologi Abraham Maslowin mukaan monet nykyajan vaihtoehtoiset utopiayhteisöt, kuten hippiyhteisöt, epäonnistuvat siitä syystä, että niihin liittyy lähinnä ihmisiä, jotka haluavat vain loisia ja antaa muiden tehdä kaiken työn. Lopulta ahkerat yhteisön jäsenet kyllästyvät hyväksikäyttöön ja lähtevät.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lakkala, Keijo: Utopia tänään. Yhteiskunnallisen mielikuvituksen metodologiaa. Jyväskylä: Kampus Kustannus, 2014. ISBN 978-951-9113-91-3.
  • Manuel, Frank E. (toim.): Utopias and Utopian Thought. Beacon Press, 1967.
  • Trahair, Richard C. S.: Utopias and Utopians: An Historical Dictionary. Greenwood Press, 1999. ISBN 0313294658.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio: utopia. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja, 35.) Kotimaisten kielten keskus.
  2. a b c d Trahair 1999, s. ix–xv.
  3. Lakkala 2014, s. 27.
  4. Lakkala 2014, s. 28–29.
  5. Lakkala 2014, s. 31–34.
  6. Lakkala 2014, s. 34.
  7. Lakkala 2014, s. 34–35.
  8. Lakkala 2014, s. 43–58.
  9. Lockwood, Maren (teoksessa Utopias and Utopian Thought, 1967), s. 183–192.
  10. Trahair 1999, s. 124–125.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jouhki, Jukka: Utopia: paikka ei missään, parhaan maailman puolesta". LÄHDE - Historiatieteellinen aikakauskirja 2, 2005: 60-77, 2005.
  • Koponen, Jari: Utopia- ja tieteiskirjallisuus Suomessa. Bibliografia 1803–2013. Helsinki: Avain, 2014. ISBN 978-952-304-046-5.
  • Lahtinen, Mikko (toim.): Matkoja utopiaan. Sisältö: Aurinkokaupunki / Tommaso Campanella. Uusi Atlantis / Francis Bacon. Täydellisen valtion idea / David Hume. Matkoja mahdolliseen / Mikko Lahtinen. Suomentaneet Pia Mänttäri, Topi Makkonen, Petri Koikkalainen ja Tuukka Tomperi. Tampere: Vastapaino, 2002. ISBN 951-768-058-9.
  • Peltoniemi, Teuvo: Kohti parempaa maailmaa. Suomalaisten ihannesiirtokunnat 1700-luvulta nykypäivään. Helsingissä: Otava, 1985. ISBN 951-1-08551-4.
  • Ennen ja nyt -verkkolehden teemanumero 2/2017, Utopiat ennen ja nyt.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Utopia.
Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Utopia.