Utopia (kirja)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Utopia on englantilaisen lakimiehen ja katolisen kirkon pyhimyksen Thomas Moren kirjoittama kirja. Sitä kutsutaan joskus myös nimillä Thomas Moren utopia tai Moren utopia. Se on kuvaus ihanneyhteiskunnasta ja Moren vastalause aikansa vallitseville yhteiskunnallisille olosuhteille. Kirjassa voidaan nähdä monia Morea omana aikanaan henkilökohtaisesti askarruttaneita kysymyksiä. Fiktiivisen teoksensa hän kirjoitti ja sai valmiiksi vuonna 1516. Hänen hyvä ystävänsä - toinen renessanssifilosofi - Erasmus Rotterdamilainen valmisteli samoihin aikoihin omaa merkittävintä teostaan Tyhmyyden ylistys. He tukivat toistensa työn edistymistä. Erasmuksen lisäksi More sai kirjalleen paljon vaikutteita Platonin Valtiosta ja Uudesta testamentista. Lisäksi teoksen on arveltu saaneen vaikutteita tutkimusmatkailijoiden kertomuksista. Esimerkiksi inkavaltakunta oli olemassa vielä kirjaa kirjoitettaessa ja sen on katsottu eräissä suhteissa muistuttavan Moren Utopiaa.

Perusjuonena Utopiassa on portugalilaisen löytöretkeilijän Raphael Hythlodaeuksen kertomukset seikkailuistaan. Hän muun muassa mainitsee matkustelleensa Amerigo Vespuccin kanssa, käyneensä Englannissa tapaamassa Canterburyn arkkipiispaa John Mortonia, jonka hovipoikana More oli ollut, ja tutustuneensa outoon saareen nimeltään Utopia. Teoksesta syntyi myös itse käsite utopia, joka tulee kreikan kielestä (u = ei ja topos = paikka) ja tarkoittaa ’olematonta paikkaa’.

Utopian saari. Kuvitusta kirjan vuoden 1518 laitokseen.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos sisältää kaksi kirjaa, joista ensimmäisessä tapahtumat alkavat Ranskassa Pariisin Notre Damen katedraalissa. Siellä messussa käytyään More tapaa ystävänsä Pieter Gillesin, joka esittelee hänet Raphaelille. Löytöretkeilijä kertoo miehille matkoistaan, mutta sen sijaan, että hän kertoisi uuden ajan alun mukaisesti tarinoita hurjista merihirviöistä ja hydroista, hän toteaa merimiesten nähneen niitä jo tarpeeksi. Sen sijaan kukaan ei ole koskaan aiemmin löytänyt täydellistä yhteiskuntaa. Tämän johdosta Raphael ryhtyy vastaamaan molempien kuuntelijoiden esittämiin kysymyksiin Utopian saaresta. More ehdottaa Raphaelille, että tuollaisen miehen täytyisi olla hallitsijan apulaisena, koska hänellä on kyseisestä asiasta niin kattavat tiedot. Raphael tyrmää ehdotuksen mielettömänä, sillä umpikuurot ja omahyväisyyttä täynnä olevat päättäjät eivät kuitenkaan ottaisi hänen opeistaan vaarin. Heidän nautittuaan aterian Moren kotona tarina siirtyy toiseen kirjaan. Ensimmäisen kirjan painoarvo on dialogissa, jossa käsitellään monia asioita. Toinen osa on puolestaan omistettu lähes kokonaan Raphaelin monologin muodossa esitetylle kertomukselle Utopian yhteiskunnasta kokonaisuutena.

Saari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Utopian saari (alun perin Abraxa) on kuunsirpin muotoinen ja on leveimmillään keskikohdasta kaksisataa mailia, josta se sitten suippenee kapeammaksi päitä kohden. Se on varsinaisesti muinaisen utopialaisten kuninkaan ja saaren valloittajan Utopuksen muusta rannasta eristämä tekosaari, jonka luonnonolosuhteen ovat saaren puolustuksen kannalta suosiolliset viholliskansoja vastaan. Saarella on viisikymmentäneljä kaupunkivaltiota, joiden pääkaupunki on Amaurotum. Kieli, lait ja hallintolaitokset ovat niissä kaikissa samat. Valtion asioista päättävät kerran vuodessa jokaisesta kaupungista tulevat kolme kaupungin vanhinta, ja kyseisestä perinteestä voidaan kuitenkin poiketa, mikäli vanhin on ikänsä vuoksi kykenemätön osallistumaan. Tällöin hänen paikkansa ottaa seuraavaksi vanhin. Kaupunkielämän vastakohtana Utopiassa vallitsee maalaiselämä, ja jokainen utopialainen vuorottelee niissä parin vuoden välein. Näiden niin sanottujen maatalouksien (=perhekuntien) kokonaisuuden muodostavat vähintään neljäkymmentä miestä ja naista sekä kaksi orjaa, ja näiden kaikkien johdossa toimii viisas ja kunnioitusta nauttiva pariskunta. Kolmenkymmenen talouden johdossa toimii aina fylarkki, jonka alamaiset valitsevat. Kustakin taloudesta siirtyy vuosittain takaisin kaupunkiin noin 20 henkeä, ja heidän tilalleen tulee teollisuusmaailmasta sama määrä uusia. Saarella on kaksi jokea, joista tunnetumpi ja suurempi on Anydrus. Tavaroita kuljetetaan jokien sijasta kuitenkin yleisemmin joko merellä tai maalla. Saaren sijainnista ei kirjassa ole tietoa, koska Hythlodaeus ei sitä maininnut eivätkä More tai Gilles hoksanneet kysyä.

Valtion kansalaisina utopialaiset pitävät yllä yhteisomistusoikeutta, ja vanhimpien kunnioitus on hyve. He eivät koe tarvetta varastaa, koska heillä on riittävästi kaikkea. Niinpä lainsäädäntö on yksinkertainen. Utopialaiset vievät ulkomaille ainoastaan tuotteita, joista heillä itsellään ei ole pulaa, jolloin mahdollisten ulkomailla tapahtuvien rosvousten viemä menetys olisi pieni, joten kostamisen tarvetta ei ole. Varsinaista sotavoimaa heillä ei ole muuhun kuin oman valtionsa puolustamiseen. Auttaessaan liittolaisiaan tai ystäviään heillä on tapana tilata palkkasotureita erään lähialueen valtion barbaarijoukoilta, jolloin utopialaiset puolustavat sekä liittolaisiaan että vähentävät aggressiivisten barbaarien määrää.

Saaren kansalaiset käyttävät yksinkertaista vaatetusta ja ovat omistautuneita yleensä yhdelle alalle maanviljelytaidon lisäksi. He eivät olleet alun perin kovinkaan kehittyneitä tekniikassa, mutta löytöretkeilijöiden siellä käytyä utopialaiset alkoivat omaksua eurooppalaista osaamista ja pääsivät kiitettävän pian samoihin lukemiin. Lisäksi heillä on hyvin outoja perinteitä länsimaihin verrattuna, kuten että avioliittoa solmittaessa pariskunta on alaston.

Sanoma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

More ei voinut henkilökohtaistista syistä kirjoittaa minämuodossa, ja siksi hän keksi kertojaksi Hythlodaeuksen. More halusi kritisoida 1500-luvun alun Englannissa käytössä olevia rangaistustapoja ja lieventää niitä. Hän pohtii teoksessaan, miksi yhteiskunnassa vilisee varkaita, vaikka rangaistuksena ryöstöstä on kuolemantuomio. Kaiken pahuuden hän kokee aiheutuvan työttömyydestä, ja ankarat olot eivät suo muutakaan mahdollisuutta kuin varastaa leipänsä. Kuolemantuomion pelosta taas koituu rikosten julmistuminen: on paljon kannattavampaa ryöstön päätteeksi murhata mahdolliset todistajat, sillä kiinni jäämisen todennäköisyys on siten pienempi. Hän myös painottaa humanistina ihmisoikeuksien merkitystä. Orjuudelle täytyy olla painavat perustelut ja orjalla suuret rikokset tehtynä, ja vieraiden maiden orjia on kohdeltava paremmin, koska he ovat ilmeisimminkin joutuneet asemaansa huonojen yhteiskunnallisten olojen vuoksi.

Omistusoikeuden ei-yksityistäminen vetää viivan kaikelle eriarvoisuudelle ihmisten välillä, tosin Utopia on muutenkin rikas valtakunta, kun pienet lapsetkin leikkivät kullalla ja jalokivillä. More hyväksyy katolilaisen uskonsa pohjalta saaren kristillisten pappien oikeuden avioliittoon ja täydellisen uskonnonvapauden, kunhan kaikenlainen fanaattisuus ja ateismi pyrittäisiin pitämään mahdollisimman vähäisenä. Edellinen koskien avioliittoa on kuitenkin varsin ristiriitaisa kirjoittajan mielipide. Martti Lutherin mentyä avioliittoon Thomas More kritisoi hänen toimintaansa jyrkästi kristinuskon vastaisena tekona. Thomas myös korostaa hyödyllisen vapaa-ajan merkitystä kuuden tunnin työpäivän jälkeen kehittävillä harrastuksilla, kuten lukemisella ja jumalanpalveluksilla.

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyaikana Moren Utopia on ollut jo pitkään valtio-opin tutkijoiden keskeisimpiä kirjoja Machiavellin Ruhtinaan rinnalla. Teoksen ilmestyttyä monet katoliset kristityt tulkitsivat kirjan kuvaavan keskiaikaisen munkkiyhteisön ja sen toiminnan ihannetta. Myöhemmin 1800-luvun puolivälissä syntynyt Karl Kautsky sanoi Moren ennustaneen nykykapitalistisen pääomakeskeisen länsimaisen kulttuurin synnyn ja sen vastapainon sosialismin, joista jälkimmäistä kirja edustaa.[1] Utopia ei tullut tunnetuksi Moren elinaikana.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Karl Kautsky: Thomas More und seine Utopia 1887

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]