Abraham Maslow

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Abraham Maslow
Syntynyt 1. huhtikuuta 1908
New York, New York, Yhdysvallat
Kuollut 8. kesäkuuta 1970 (62 vuotta)
Menlo Park, Kalifornia, Yhdysvallat
Tutkimusala psykologia
Instituutti Cornellin yliopisto
Brooklyn College
Brandeisin yliopisto
Tutkinnot Wisconsinin yliopisto, Madison
Väitöstyön ohjaaja Harry Harlow
Tunnetuimmat työt Maslow’n tarvehierarkia

Abraham Harold Maslow (1. huhtikuuta 1908 New York, New York, Yhdysvallat8. kesäkuuta 1970 Menlo Park, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen psykologi, joka oli kehittämässä niin sanottua humanistista psykologiaa. Maslow halusi löytää ihmistoiminnan taustalla olevan motivaation ja esitti niin sanotun tarvehierarkian, jonka pohjalla on fysiologiset tarpeet ja huipulla itsensä toteuttamisen tarve.

Nuoruus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maslow syntyi Brooklynissä huhtikuussa 1908. Hän oli Samuel ja Rose (Schilofsky) Maslow’n seitsenlapsisen perheen ensimmäinen lapsi. Vanhemmat olivat Venäjältä muuttaneita juutalaisia.[1] Abraham oli yksinäinen lapsi, ja hänen perheensä oli onneton. Maslow muisteli myöhemmin, että hän tunsi vihaa ja vihamielisyyttä isäänsä kohtaan, joka joi, tappeli ja kävi naisissa, mutta hänen suhde äitiinsä oli paljon huonompi. Maslow’n itsensä mukaan kaikilla hänen psykologisilla tutkimuksillaan on juurensa siitä vihasta ja inhosta, jota hän koki kaikkea hänen äitinsä edustamaa kohtaan.[2]

Maslow aloitti 17-vuotiaana psykologian opiskelun City College of New Yorkissa. Isänsä mieliksi hän otti vuonna 1926 myös iltakursseja Brooklyn Law Schoolista. Maslow tajusi kahdessa viikossa, ettei oikeustiede ollut oikea ala hänelle, joten hän jätti koulun. Hän siirtyi 1927 Cornellin yliopistoon, jossa hän oli menettämässä kiinnostuksensa psykologiaan Edward B. Titchenerin pitämän kurssin takia. Maslow palasi lukukauden jälkeen City Collegeen ja vaihtoi sen seuraavana vuonna Wisconsinin yliopistoon, josta hän suoritti alemman korkeakoulututkinnon 1930 ja ylemmän 1931.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wisconsinin yliopistossa Maslow pääsi kokeellisen psykologian huippunimen Harry Harlow’n tohtoriopiskelijaksi. Tohtoriksi Maslow väitteli vuonna 1934 ja jäi sen jälkeen opettamaan Wisconsiniin. Hän lähti 1935 Carnegie-stipendin turvin Columbian yliopistoon, missä hän oli noin 18 kuukauden ajan ja työskenteli Edward Thorndiken kanssa.[1]

Thorndike antoi Maslow’lle luvan tutkia ihmisen seksuaalisuutta. Hän oli tutkijana Brooklyn Collegessa 1937–1951, ja vuosien 1937–1942 aikana hän julkaisi useita artikkeleita naisen seksuaalisuudesta. Tutkimustensa lisäksi Maslow toimi Brooklyn Collegessa päätoimisena opettajana.[1] Brooklynissä hän pyrki ensimmäisen kerran inhimillistämään psykologiaa, mutta hänen teoriansa hylättiin, koska niitä pidettiin liian omalaatuisina ja ne olivat turhan kaukana psykologian valtavirran behaviorismista.[3]

Maslow sai sydänkohtauksen 1947 ja joutui sairauslomalle. Toivuttuaan hän palasi 1949 Brooklyniin, jossa vietti vuoteen 1951, jolloin lähti Brandeisin yliopistoon. Siellä hän toimi psykologian osaston puheenjohtajana.[1] Brandeisissa Maslow pystyi hoimaan teoriaansa ja julkaisi niistä suosittuja kirjoja.[3] Merktittävimmät olivat Motivation and Personality (1954) ja Toward a Psychology of Being (1962).[4]

Maslow valittiin heinäkuussa 1966 American Psychological Associationin puheenjohtajaksi. Heikkenevän terveytensä takia hän jätti opetustyöt 1968. Saga Administrative Corporation tarjosi hänelle pian tämän jälkeen stipendin, jonka hän otti vastaan. Maslow oli tyytyväinen uuteen asemaansa. Hän kuoli pari vuotta myöhemmin, 8. heinäkuuta 1970 saatuaan sydänkohtauksen hölkkälenkillä.[1]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maslow meni 31. joulukuuta 1928 naimisiin serkkunsa Bertha Goodmanin kanssa. Bertha oli ollut hänen pitkäaikainen rakkaansa, ja he olivat naimisissa Maslow’n kuolemaa saakka. He saivat kaksi tytärtä, Annin ja Ellenin.[1]

Tutkimukset ja vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maslow’n tarvehierarkia.

Maslow koki, että psykologia oli aiemmin keskittynyt vain ihmisen kielteisiin ja eläimellisiin piirteisiin, ja hän uskoi pystyvänsä tekemään teorian ihmisen motivaatiosta.[1] Merkittävimmissä töissään Motivation and Personality ja Toward a Psychology of Being Maslow väitti, että jokaisella henkilöllä on niin sanottu tarvehierarkia, joka alkaa fysiologisista perustarpeista ja päättyy itsensä toteuttamisen tarpeeseen. Ihminen pystyy nousemaan korkeamman tarpeen tasolla vain, jos sitä alempana olevan tarpeen tasot ovat tyydytetty.[4] Maslow’n mukaan hierarkian alimmalla tasolla ovat ruoka, juoma ja seksuaalisuus. Toisella tasolla ovat turvallisuuteen liittyvät tarpeet, sen yläpuolella sosiaaliset tarpeet ja vasta sitten itsenstä toteuttamisen tarpeet.[5]

Maslow’n arvostamat antropologi Ruth Benedict ja hahmopsykologi Max Wertheimer olivat hänen mallihenkilöitään itsensä toteuttamisesta.[5] Heidän lisäkseen Maslow tutki muun muassa fyysikko Albert Einsteinia, ihmisoikeusaktivisti Eleanor Rooseveltia ja tieteilijä George Washington Carveria.[3] Hän yleisti heidän pohjaltaan, että itseänsä toteuttavat henkilöt pystyvät keskittymään ulkopuolisiin ongelmaan, heillä on selvempi näkemys totuudesta sekä ovat spontaaneja ja luovia.[5]

Monet psykologit ennen Maslow’ta olivat keskittyneet lähinnä poikkeavuuksiin ja sairauksiin, mutta Maslow halusi tietää, mitkä tekijät vaikuttivat positiiviseen mielenterveyteen.[5] Hän olikin niin sanotun humanistisen psykologian perustajia.[4]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maslow, A.H.: A Theory of Human Motivation. Psychological Review 1943.
  • Maslow, A.H.: Motivation and Personality (2nd edition). New York 1970.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Schultz, Duane P. & Schultz Sydney Ellen: A History of Modern Psychology. Cengage Learning, 2015. ISBN 9781305548916. Google-kirjat (viitattu 11.7.2015).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Emrich, Michelle: Abraham Maslow Muskingum College. Viitattu 11.7.2015. (englanniksi)
  2. Schultz & Schultz, s. 324.
  3. a b c Schultz & Schultz, s. 344.
  4. a b c Abraham H. Maslow Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 11.7.2015. (englanniksi)
  5. a b c d Abraham Maslow PBS Online. WGBH. Viitattu 11.7.2015. (englanniksi)