Hahmopsykologia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sulkeutuvuuden laki
Samankaltaisuuden laki
Läheisyyden laki

Hahmopsykologia on psykologian suuntaus, josta humanistiset oppimisteoriat ovat ottaneet vaikutteita. Hahmopsykologia syntyi Saksassa 1920-luvulla vastareaktiona behavioristiselle oppimis- ja ihmiskäsitykselle. [1]Koulukunnan merkittävimpiä edustajia olivat Max Wertheimer, Kurt Koffka ja Wolfgang Köhler. Nykyään koulukunnalla on merkitystä enimmäkseen havaintopsykologian saralla.

Hahmoteorioiden perusajatus on, että oppimisen taustalla on ihmisen oma oivallus, joka johtaa ymmärrykseen. Hahmopsykologian mukaan kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, ja sillä on ominaisuuksia, joita itsenäisillä osilla ei ole. Tätä ilmiötä on havainnollistettu hahmopsykologiaan perustuville hahmolaeilla, jotka kuvaavat havaintojen jäsentymistä ja selittävät, miten havainnon kohteiden osat muodostuvat laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Hahmolakeja on tutkittu eniten näköaistissa. [2]

Hahmolait[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. Hyvän muodon laki

Havainnon kohteet ryhmitellään niin, että niistä muodostuvat kohteet olisivat mahdollisimman yksinkertaisia.


2. Läheisyyden laki

Toisiaan lähellä olevat havainnon kohteet ryhmitellään samaan joukkoon kuuluviksi.


3. Hyvän jatkon laki

Koemme, että esimerkiksi keskenään risteävät viivat jatkuvat risteyskohdissa niin, että niiden suunta muuttuu mahdollisimman vähän.


4. Samankaltaisuuden laki

Samanlaiset kohteet ryhmitellään yhteen. Tämän vuoksi esimerkiksi lihavoidut sanat erottuvat selkeästi tekstistä.


5. Sulkeutuvuuden laki

Kuvio hahmotetaan yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, vaikka siitä puuttuisi osia. Esimerkiksi epäselvän käsialan lukeminen tai vajavaisesti piirretyn kuvion tunnistaminen onnistuu.


6. Symmetrian laki

Symmetrisiä kokonaisuuksia muodostavat osat ryhmitellään yhteen.


7. Yhteisen liikkeen laki

Samaan suuntaan liikkuvat kohteet ryhmitellään yhteen.


8. Ajallisen lähekkäisyyden laki

Esimerkiksi toisiaan seuraavien tapahtumien ajatellaan johtuvan syy–seuraus-suhteesta. [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Peltomaa, Mattila: Psykologian verkot, sivu 69. Karisto, 2006
  2. Paavilainen: Persoona 3 - tiedonkäsittelyn perusteet, sivu 58. Edita, 2008
  3. Paavilainen: Persoona 3 - tiedonkäsittelyn perusteet, sivu 57. Edita, 2008