Humanistinen psykologia

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Humanistinen psykologia sai alkunsa 1950-luvulla kun joukko humanistisesti suuntautuneita psykologeja halusi korjata behaviorismin sekä psykodynaamisen psykologian puutteita.


Menneisyydellä ei ole merkitystä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Humanistisessa psykologiassa esimerkiksi lapsuuden ei tarvitse antaa määrätä tulevaisuutta, vaan ihminen voi koska tahansa tehdä tulevaisuutta koskevat valintansa.

Laadullinen tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Humanistiset psykologit uskoivat, että ihmisen käsittäminen ilman hänen kokemuksiensa huomioimista eri tilanteissa on mahdotonta. Siksipä humanistisessa psykologiassa ei pyritä tarkkaan ja mitattuun tietoon kuten behaviorismissa vaan tärkeämpää oli kuvailla avoimesti ja monipuolisesti tutkimuksen kohteesta saatua tietoa. Humanistit eivät pyri yleistettävissä olevaan tietoon vaan yksittäistapaukset ovat heille tärkeämpiä.

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Humanistinen psykologia on ollut merkittävä psykologian historialle sillä sen parissa on kehitetty monia terapiamuotoja. Humanistisen psykologian ongelma on kuitenkin se ettei sillä ole mitään yleistä teoriaa, jota kaikki humanistit kannattaisivat. Lisäksi se esittää psykologiatieteelle vieraita idealistisia käsityksiä siitä, miten asioiden tulisi olla ilman että se vetoaa tutkimustuloksiin.

Humanistisia psykologeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet Lukion psykologia 1, Otava, Karrasch Mira, Lindblom-Ylänne Sari, Niemelä Raimo, Päivänsalo Tiina-Maria, Tynjälä Päivi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]