Viktor Frankl

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viktor E. Frankl
Viktor Emil Frankl
Viktor Frankl2.jpg
Henkilötiedot
Koko nimi Viktor Emil Frankl
Syntynyt 26. maaliskuuta 1905
Wien
Kuollut 2. syyskuuta 1997
Wien
Kansallisuus itävaltalainen
Tieteilijä
Tutkimusalue psykiatria, neurologia
Koulutus
Tutkinnot Wienin yliopisto

Viktor Emil Frankl (26. maaliskuuta 1905 Wien2. syyskuuta 1997 Wien) oli itävaltalainen neurologi ja psykiatri, joka tunnetaan logoterapian perustajana. Hän toimi Wienin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa psykiatrian ja neurologian professorina 1930-luvulla. Hänen logoterapeuttista lähestymistapaansa kutsuttiin psykologian kolmanneksi wieniläiseksi koulukunnaksi Sigmund Freudin ja Alfred Adlerin jälkeen.[1]

Lapsuus- ja opiskeluajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viktor Franklin isä Gabriel Frankl oli kotoisin Määristä ja työskenteli Itävallan sosiaaliministeriössä johtajana ja hänen äitinsä Elsa Frankl oli kotoisin Prahasta. Franklin oli keskimmäinen perheen kolmesta lapsesta. Hän kävi lukion viimeisellä luokalla kirjeenvaihtoa Sigmund Freudin kanssa, jonka myös tapasi henkilökohtaisesti, vuoden lukiosta pääsyn jälkeen vuonna 1925. Vuosina 1928 ja 1929 Frankl oli mukana orgnisoimassa Wienin ja kuuden muun kaupungin nuorille tarkoitettuja neuvontakeskuksia, ja aloitti myös työt yliopiston psykiatrianklinikalla.[2]

Frankl suoritti kotikaupunkinsa yliopistossa lääketieteen tohtorin tutkinnon vuonna 1930 väitteli vuonna 1949 myös filosofiasta.[1] Hän jatkoi opiskeluaan neurologiassa vuoden 1930 jälkeen ja vuonna 1933 hänet hoiti psykiatrisessa sairaalassa vuosittain tuhansia itsemurhaa hautoneita naispotilaita. Vuonna 1937 Frankl avasi oman neurologisen ja psykiatrisen vastaanoton.[2] Hänestä tuli Wienin Rothschildin sairaalan neurologian ylilääkäri vuonna 1938 samaan aikaan antisemitismi kuitenkin lisääntyi.[3] Hän sai viisumin Yhdysvaltoihin vuonna 1939, mutta koska oli huolissaan vanhemmistaan hän päästi sen vanhenemaan. Vuonna 1942 Frankl avioitui, mutta samana vuonna Natsi-Saksan vallattua Itävallan, Frankl joutui syyskuussa juutalaisena keskitysleirille.[2] Hän oli usealla keskitysleirillä (muun muassa Theresienstadt, Auschwitzissa ja Dachaussa), mutta selvisi hengissä ollen niillä kolme vuotta.[1]

Frankl oli aloittanut jo ennen vuotta 1942 käsikirjoituksen Ärztliche Seelsorge (suomennettu nimellä Olemisen tarkoitus). Kun hänet siirrettiin Auschwitziin se löydettiin ja tuhottiin. Hänen toiveensa saada teos valmiksi ja hänen haaveensa siitä että saisi olla perheensä kanssa jälleen yhdessä esti häntä menettämästä toivoa muuten toivottomassa tilanteessa. Hän oli menehtyä lavantautiin. Hän pidettyä itsensä elämässä kiinni kirjoittamalla käsikirjoitustaan uudestaan varastetuille papereille. Keskitysleireillä hän huomasi että vangit joilla oli jotain merkitystä elämässään selvisivät todenäköisimmin kuin ne jotka olivat menettäneet kaiken toivon.[2]

Frankl vapautui vuonna 1945 hutikuussa ja palasi Wieniin saaden tietää että hänen äitinsä, isänsä, veljensä ja vaimonsa oliva menehtyneet keskitysleireillä.[2][3] Vain hänen sisarensa Stella säilyi hengissä, koska hän oli päässyt lähtemään Australiaan aiemmin ennen muun perheen pidätystä. Hän sai kuitenkin Wienin Neurologisen poliklinikan ylilääkärin paikan vaikka ei ollut kovin hyvässä kunnossa.[2] Pian vapautumisensa jälkeen hän julkaisi ensimmäisen kirjansa, jonka hän saneli keskitysleireillä raapustamiensa muistilappusten avulla. Sanelu kesti yhdeksän päivää, ja teosta kirjoittivat useat pikakirjoittajat.[3] Teos on nimeltään Ein Psycholog erlebt das KZ[2] (Ihmisyyden rajalla). Sitä myytiin yhdeksän miljoonaa kappaletta 26 kielelle käännettynä.[3] Hän tapasi myös kirjan kirjoitamisen aikoihin nuoren leikkaussalihoitajan Eleonore Schwindtin ja he menivät naimisiin vuonna 1947 ja heille syntyi tytär Gabriele saman vuoden joulukuussa.[2]

Vuonna 1995 Frankl vastaanotti Wienin kaupungin kunniakansalaisen nimityksen. Lisäksi hän oli 29 yliopiston kunniatohtori muun muassa Yhdysvalloissa, Tšekissä, Unkarissa ja Israelissa.

Elämäntyönsä jatkajaksi hän nimesi entisen oppilaansa, müncheniläisen tohtorin Elisabet Lukasin.

Suomeksi Franklilta on ilmestynyt kymmenkunta kirjaa, kuten Olemisen tarkoitus ja Elämän tarkoitusta etsimässä.

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Frankl, Viktor E.: Ihmisyyden rajalla. Alkuteos Ein Psycholog erlebt das Konzentrationslager. Suomentanut Jokinen, Osmo & Sandborg, Eila. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-04774-4.
  • Frankl, Viktor E.: Elämän tarkoitusta etsimässä. Alkuteos The Unheard Cry for Meaning. Suomentanut Furman, Ben. Helsinki: Otava, 1980. ISBN 951-1-05932-7.
  • Frankl, Viktor E.: Olemisen tarkoitus. Alkuteos Ärztliche Seelsorge. Suomentanut Jokinen, Osmo & Sandborg, Eila. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07238-2.
  • Frankl, Viktor E.: Itsensä löytäminen. Alkuteos Psychotherapie für den Laien. Suomentanut Leistén, Paula. Helsinki: Kirjayhtymä, 1984. ISBN 951-26-2624-1.
  • Frankl, Viktor E.: Ehjä ihmiskuva. Alkuteos Das Menschenbild der Seelenheilkunde. Suomentanut Leistén, Paula. Helsinki: Kirjayhtymä, 1986. ISBN 951-26-3014-1.
  • Frankl, Viktor E.: Tarkoituksellinen elämä. Alkuteos Die Sinnfrage in der Psychotherapie. Suomentanut Stén, Raija-Leena & Stén, Matti. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08420-8.
  • Frankl, Viktor E. ym.: Tahdonvoimalla terveeksi. Viktor E. Franklin logoterapia.. Alkuteos Sinn-voll heilen. Suomentanut Kortekallio, Helena. Helsinki: Kirjayhtymä, 1986. ISBN 951-26-2818-X.
  • Frankl, Viktor E.: Tiedostamaton Jumala. Alkuteos Der unbewusste Gott. Suomentanut Kyrö, Marja. Helsinki: Kirjayhtymä, 1987. ISBN 951-26-3038-9.
  • Frankl, Viktor E.: Logoterapia – avain mielekkääseen elämään. Alkuteos The Will to Meaning. Suomentanut Viitanen, Raija. Helsinki: Lyhytterapiainstituutti, 2005. ISBN 952-5174-22-0.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Life and Work Viktor Frankl Institut. Viitattu 07.05.2018 (englanniksi) .
  2. a b c d e f g h Boeree, C. George: Viktor Frankl Personality Theories. 1998, 2002, 2006. Viitattu 06.05.2018 (englanniksi) .
  3. a b c d Viktor Frankl Encyclopædia Britannica. 19.3.2018. Viitattu 06.05.2018 (englanniksi) .

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]