Narnian tarinat
| Narnian tarinat | |
|---|---|
| [[Tiedosto:Narnia-kirjasarja|200x300px|]] | |
| Kirjailija | C. S. Lewis |
| Genre | fantasia |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Narnia on seitsemän lapsille suunnatun fantasiakirjan muodostama sarja, jonka C. S. Lewis kirjoitti 1950-luvulla. Se on tekijänsä parhaiten tunnettu työ, ja lastenkirjallisuuden klassikko. Myös Pauline Baynesin kirjoihin tekemä kuvitus on muodostunut klassikoksi. Kirjojen tapahtumapaikka Narnia on kuvitteellinen maa, jossa eläimet puhuvat, taikuus on yleistä ja hyvä ja paha taistelevat keskenään. Innoituksen Narnian tarinoihin C. S. Lewis sai, kun toisen maailmansodan aikana hänen luokseen majoitettiin evakkoon neljä lasta. Lewis alkoi kirjoittaa tarinaa, josta 1950 sai muotonsa sarjan ensimmäinen tarina "Velho ja leijona".
Narnia-kirjoja on käännetty 41 eri kielelle ja myyty yli 85 miljoonaa kappaletta.[1] Pelkästään Suomessa sarjan levikki on kohonnut runsaaseen 170 000:een.[1] Narnia-kirjoja on myös filmatisoitu, joista viimeisin elokuvasovitus on The Walt Disney Companyn tuottama Narnian tarinat: Velho ja leijona.
Kirjasarja
Kirjat
| Ilmestymisjärjestys | Kronologinen järjestys |
|---|---|
| Velho ja leijona (The Lion, the Witch and the Wardrobe ilmestyi 1950) | Taikurin sisarenpoika (The Magician's Nephew ilmestyi 1955) |
| Prinssi Kaspian (Prince Caspian ilmestyi 1951) | Velho ja leijona (The Lion, the Witch and the Wardrobe ilmestyi 1950) |
| Kaspianin matka maailman ääriin (The Voyage of the "Dawn Treader" ilmestyi 1952) | Hevonen ja poika (The Horse and His Boy ilmestyi 1954) |
| Hopeinen tuoli (The Silver Chair ilmestyi 1953) | Prinssi Kaspian (Prince Caspian ilmestyi 1951) |
| Hevonen ja poika (The Horse and His Boy ilmestyi 1954) | Kaspianin matka maailman ääriin (The Voyage of the "Dawn Treader" ilmestyi 1952) |
| Taikurin sisarenpoika (The Magician's Nephew ilmestyi 1955) | Hopeinen tuoli (The Silver Chair ilmestyi 1953) |
| Narnian viimeinen taistelu (The Last Battle ilmestyi 1956) | Narnian viimeinen taistelu (The Last Battle ilmestyi 1956) |
Kirjasarjan historia
Ajatus Narnian kirjoittamiseen syntyi C. S. Lewisin päässä hänen ollessaan kuudentoista vuoden ikäinen.[2] Tällöin hän tuli ajatelleeksi faunia kantamassa lahjapaketteja lumisessa metsässä. Myöhemmin, toisen maailmansodan aikana Lewisin taloon majoitettiin koulutyttöjä pakoon Lontoon pommituksia. Tällöin Lewis sai ajatuksen kirjasta, josta myöhemmin kehittyi Narnia-sarja.[2] Lewis jätti kuitenkin kirjoitustyön kesken, ja vasta vuosien kuluttua sodan jo loputtua hän palasi jatkamaan kirjaansa. Kirjoitustyö sujui nopeasti, ja kirja Velho ja leijona (The Lion, the Witch and the Wardrobe) oli pian valmis.
Lewis esitteli kirjansa ensimmäisenä muille kirjallisuuspiirillensä, jonka jäsenet kokoontuivat oxfordilaisessa pubissa ja käyttivät itsestään nimeä The Inklings. Tähän ryhmään kuului Lewisin lisäksi myös muun muassa J. R. R. Tolkien, joka myös oli Lewisin hyvä ystävä. Velho ja leijona ei kuitenkaan saanut lämpimää vastaanottoa Tolkienilta, eikä tämä siis pitänyt kirjasta.[3] Lewis päätti kuitenkin julkaista kirjan, ja vuonna 1950 kirja ilmestyikin. Kirja ei kuitenkaan alkuun myynyt hyvin, ja syyksi Lewis itse arveli eräälle lukijalleen kirjoittamassa kirjeessä, että "monet äidit ja opettajat olivat sitä mieltä, että se pelotti lapsia". Lewis myös lisäsi, että "todelliset lapset pitävät siitä, ja olen ällistynyt siitä, kuinka jotkut hyvin nuoret näyttävät ymmärtävän sitä. Luulen, että se pelottaa useita aikuisia, mutta hyvin harvoja lapsia."[3] Huolimatta kirjan aluksi saamasta viileästä vastaanotosta, kaksikymmentä vuotta myöhemmin se sijoittui Times -lehden äänestyksessä Englannin lapsien toisiksi suurimmaksi kirjallisuussuosikiksi heti Roald Dahlin Jali ja suklaatehdas -kirjan jälkeen.[4]
Lewisin seuraavan kirjan alkuperäinen nimiehdotus kirjalle oli Narniaan houkutellut, mutta kustantajan hylättyä nimen Lewis ehdotti Narnian tornia.[5] Tämäkään nimi ei mennyt läpi, ja vasta Lewisin kolmas ehdotus Prinssi Kaspian hyväksyttiin.[5] Kirja ilmestyi vuonna 1951. Kirjasta tuli kuitenkin Lewisin itsensäkin kertoman mukaan kaikista Narnia -sarjan kirjoista vähiten suosittu.[6]
Sarjan kolmas kirja oli nimeltään Kaspianin matka maailman ääriin. Kirjan kantava elementti on vesi, ja tarina kertookin pitkästä laivamatkasta Narnian kaukaisimmilla merillä. Kirjassa on muiden kirjojen tapaan vahva kristillinen teema, ja useiden lukijoiden mielestä Lewisin kuvaamaa matkaa "Aslanin maan" löytämiseksi voidaan pitää matkana Jumalan löytämiseksi.[7] Kirjassa onkin näkyvissä selkeitä merkkejä Lewisin omasta elämästä ja unista, sekä hänen menneisyydestään ateismin ja kristinuskon välillä.[7]
Neljäntenä kirjana julkaistu Hopeinen tuoli oli Lewisin viides Narnia-kirja, mutta hän päätti julkaista sen ennen kirjaa Hevonen ja poika, joka kronologisesti sijoittui Prinssi Kaspianin ja Velhon ja leijonan väliin.[8] Hopeinen tuoli taas oli kronologisesti seuraavana Kaspianin matkasta maailman ääriin. Myös Hopeiselle tuolille oli useita muita nimivaihtoehtoja, kuten "The Wild Waste Lands", "Night under Narnia", "News under Narnia" ja "Gnomes under Narnia".[8]
Hopeisen tuolin jälkeen Lewis luovutti kustantajalle uuden tarinansa, jolle hän oli antanut nimeksi Narnia and the North. Kustantaja Geoffrey Bles ei kuitenkaan pitänyt Lewisin ehdottamasta nimestä, joten 13. huhtikuuta 1953 Lewis antoi lisää nimivaihtoehtoja. Kirjailija ehdotti tarinan nimeksi sellaisia kuin "The Desert Road to Narnia", "Cor of Archenland", "The Horse and the Boy", "The Horse Stole the Boy", "Over the Border" ja "The Horse Bree".[9] Kustantaja keksi yhdistää nimiehdotukset "The Horse and the Boy" ja "The Horse Stole the Boy", jolloin lopulliseksi nimeksi tuli The Horse and His Boy (suomennettu Hevonen ja poika).[9]
Saatuaan sarjan viisi ensimmäistä kirjaa valmiiksi Lewis palasi työskentelemään keskeneräisen Narnia-käsikirjoituksensa parissa, jota hän oli aloitellut jo Velhon ja leijonan jälkeen. Tällöin hän oli yrittänyt kirjoittaa tarinaa, joka sijoittuisi aikaan ennen ensimmäistä Narnia-kirjaa. Lewis ei kuitenkaan aikanaan ollut tyytyväinen tarinaan, minkä vuoksi hän oli lopettanut sen kirjoittamisen ja siirtynyt työstämään Prinssi Kaspiania. Hevosen ja pojan jälkeen Lewis kuitenkin halusi saada aikaan kirjan, joka selittäisi jotkin Velhon ja leijonan selittämättömiksi jääneet omituisuudet – esimerkiksi Narnian "Lyhtykorvessa" seisovan katulampun. Luovuttaessaan käsikirjoituksensa kustantajalleen Lewis oli saanut valmiiksi myös sarjan seitsemännen ja viimeisen osan, Narnian viimeisen taistelun. Myöhemmin, vuonna 1956, Narnian viimeinen taistelu päätti julkaisullaan Narnia-sarjan.
Kirjojen juonet
Taikurin sisarenpoika
- Pääartikkeli: Taikurin sisarenpoika
Taikurin sisarenpojassa Digory -niminen poika ja Polly -niminen tyttö joutuvat Digoryn enon taikakokeiden seurauksena toiseen todellisuuteen. He tuovat Charnin kuolevasta maailmasta maan kuningattaren vahingossa Lontooseen, missä tämä aiheuttaa sekasortoa kaupungin kaduilla. Lopulta Digoryn enon taian avulla kuningatar saadaan siirrettyä toiseen maailmaan. Mukaan joutuvat myös Polly, Digory, tämän eno sekä sivullisena ollut ajuri Lontoon kadulta.
Uudessa maailmassa ihmiset pääsevät todistamaan, kuinka Aslan -leijona luo maailman laulullaan. Uudesta maailmasta tulee Narnia, ja Charnin kuningattaresta sen pahin vihollinen. Kirjan lopussa kuningatar yrittää saada Digoryä pettämään Aslanin, mutta Digory kieltäytyy. Kirja päättyy siihen, että kuningatar pakenee Narnian kaukaisiin kolkkiin, lontoolainen ajuri kruunataan Narnian kuninkaaksi ja Alsan lähettää Digory, tämän enon sekä Pollyn takaisin omaan maailmaansa.
Velho ja leijona
- Pääartikkeli: Velho ja leijona
Peter, Susan, Edmund ja Lucy lähetetään pakoon pommituksia vanhan professorin luo. Eräänä sadepäivänä he leikkivät piilosta ja Lucy menee vanhaan vaatekaappin piiloon. Hän huomaa, että vaatekaapin kautta pääsee uuteen maailmaan ja tapaa fauni Tumnuksen. Muut lapset eivät usko Lucyn kertomusta vaan luulevat hänen kuvittelevan kaiken. Pian he kuitenkin joutuvat itsekin Narniaan.
Valkea velho on saanut houkuteltua Edmundin puolelleen ja Edmund lähtee etsimään häntä. Muut lapset päätyvät Aslanin luo, joka on palannut Narniaan pelastaakseen sen velhon hirmuvallalta. Valkea velho kuitenkin on sitä mieltä, että ikivanhan lain mukaan Edmund kuuluu hänelle. Aslan suostuu itse tapettavaksi Edmundin sijasta. Sen jälkeen Valkea velho tappaa Aslanin kiviveitsellään. Aslan kuitenkin nousee kuolleista ja voittaa yhdessä narnialaisten kanssa Valkean velhon armeijan. Peter, Susan, Edmund ja Lucy kruunataan Narnian kuninkaiksi ja kuningattariksi.
Eräänä päivänä he ratsastavat metsässä, ja löytävät tien takaisin vaatekaappiin. Kun lapset tulevat takaisin Narniasta, ei minuuttuakaan ole kulunut, eivätkä he ole vanhentuneet päivääkään.
Hevonen ja poika
- Pääartikkeli: Hevonen ja poika
Hevonen ja poika poikkeaa kaikista muista Narnia-kirjoista siinä, ettei tässä kirjassa Narniaan saavu ihmisiä meidän maailmastamme, vaan tarina kertoo Narnian maailmassa asuvista ihmisistä.
Kirja kertoo Sastra -nimisen pojan ja Riia-hevosen pakomatkasta Narnian eteläpuolella sijaitsevasta Kalormenista Arkkimaahan ja Narniaan. Matkalla he törmäävät toisiin karkulaisiin. Aravis on lähtenyt pakoon välttyäkseen pakkoavioliitolta ja myös hänen ratsunsa Hvinna on narnialainen puhuva hevonen.
Myöhemmin pakomatkalaiset kuulevat vahingossa kuinka Kalormenin hallitsija, Tisrok, suunnittelee yllätyshyökkäystä Narnian ja Kalormenin välissä olevaan Arkkimaahan. Pakomatkalaiset lähtevät varoittamaan Arkkimaan kuningasta, ja näiden varoituksen perusteella Kalormenin yllätyshyökkäys onnistutaankin torjumaan. Myöhemmin selviää myös, että Sastra on todellisuudessa prinssi Koor, Arkkimaan kuninkaan poika.
Prinssi Kaspian
- Pääartikkeli: Prinssi Kaspian
Peter, Susan, Edmund ja Lucy istuvat juna-asemalla, kun heidät taiotaan Narniaan. Narniassa he huomaavat, että heidän edellisestä vierailustaan on Narnian ajassa kulunut monta sataa vuotta.
Narniassa ovat vallassa muualta saapuneet ihmiset, ja melkein kaikki eli faunit, puunhenget, kääpiöt, kentaurit, satyyrit ja puhuvat eläimet on joko tapettu, tai ajettu pakoon, eikä moni ihminen edes usko niiden olemassaoloon. Nuori prinssi Kaspian aikoo kuitenkin syöstä vallasta ilkeän setänsä ja päästää Narnian alkuperäiset asukkaat valtaan. Lapset ryhtyvät auttamaan Kaspiania. Aslan palaa Narniaan ja lopulta huono kuningas saa surmansa, ja hänen armeijansa karkotetaan maasta. Myös lapset taiotaan takaisin Englantiin.
Kaspianin matka maailman ääriin
- Pääartikkeli: Kaspianin matka maailman ääriin
Aiemmista Narnian tarinoista tutut Lucy ja Edmund Pevensie pääsevät jälleen Narniaan. Heidät on lähetetty viettämään lomaa serkkunsa Eustacen luokse. Porttina Narniaan toimii meriaiheinen maalaus. Lapset päätyvät Sarastus-laivalle (engl. Dawn Treader), jolla kuningas Kaspian X purjehtii. Matkan tarkoituksena on seitsemän kadoksissa olevan lordin löytäminen. Matka jatkuu aina maailman ääriin saakka.
Matkallaan Eustace joutuu moniin kahnauksiin mm. aiemmin lukijoille jo tutuksi tulleen Riipitsiip-hiiren kanssa, joka haluaa taistelulla hyvitystä Eustacen tehtyä hänelle kiusaa. Riipitsiipillä itsellään on omat päämääränsä, kun hän päättää ainoana retkikunnan jäsenenä jatkaa matkaansa maailman reunan yli Aslanin maahan. Lucy ja Edmund eivät tule kirjan jälkeen enää pääsemään Narniaan, mutta Aslanin mukaan heidän omasta maailmastaankin pääsee Aslanin maahan; Lucyn ja Edmundin on vain opittava tietämään tämän toinen nimi omassa maailmassaan.
Hopeinen tuoli
- Pääartikkeli: Hopeinen tuoli
Eustace Ruikku, jonka aiemmista seikkailuista Narnian maassa kerrotaan kirjassa Kaspianin matka maailman ääriin, ja hänen luokkatoverinsa Jill Pölkky yrittävät piiloutua heitä kiusaavilta vanhemmilta oppilailta. He pääsevätkin yllättäen Narniaan koulun kiviaidassa olevan portin kautta. Aslan on kutsunut lapset etsimään kadonnutta prinssi Riliania. Rilianin isä kuningas Kaspian X on jo hyvin vanha, ja hän haluaa ainoan lapsensa löytyvän ennen kuolemaansa.
Aslanin ohjeita seuraten lasten onnistuu yhdessä Rapanhapakko -nimisen seuralaisensa kanssa löytää kadonnut prinssi syvistä luolastoista Narnian alta.
Narnian viimeinen taistelu
- Pääartikkeli: Narnian viimeinen taistelu
Narniassa Metku-apina löytää leijonan taljan. Metku aikoo huijata narnialaisia ja naamioi taljan avulla Pulma-aasin Aslaniksi. Narnialaiset luulevat Aslanin palanneen ja Metku hallitsee "Aslanin" nimessä.
Kalormenilaiset päästetään Narniaan ja Metku liittoutuu heidän kanssaan. Nämä toteuttavat Narnian viimeisen kuninkaan ollessa väliaiksesti poissa verilöylyn hallintopalatsissa Cair Palaverissa ja valtaavat Narnian sotilaallisella ylivoimallaan. Asiasta kuullut kuningas saa avukseen edellisissä tarinoissa esiintyneet lapset Narnian hyännyttä Susania lukuun ottamatta. Saamansa avun turvin kuningas käy viimeiseen taisteluun kalormenilaisia ja Metkua vastaan. Taistelu kuitenkin keskeytyy, sillä Narnian viimeiset hetket koittavat ja maailmanloppu saapuu.
Oikea Aslan palaa ja kutsuu Peterin, Edmundin, Lucyn, Eustacen ja Jillin takaisin Narniaan. Narniaan tulee maailmanloppu ja kaikki Aslaniin uskovat pääsevät Aslanin maahan, todelliseen Narniaan. Aslan myös tuomitsee kaikki turmeltuneet ja epäuskoiset olennot kadotukseen.
Kirjailija
Clive Staples Lewis (29. marraskuuta 1898 – 22. marraskuuta 1963) oli Irlannissa syntynyt ja suurimman osan elämästään Isossa-Britanniassa viettänyt kirjailija ja tutkija.
Lewis oli tunnettu keskiajan ja renessanssin kirjallisuuden tutkija, joka puolusti aktiivisesti kristinuskoa, mikä heijastui myös hänen teoksiinsa. Narnian lisäksi Lewis kirjoitti myös tieteiskirjallisuutta, "avaruustrilogian" Äänetön planeetta ("Out of the Silent Planet"), Matka Venukseen ("Perelandra" – tunnettu myös nimellä "Voyage to Venus") ja Piinattu planeetta ("That Hideous Strength"). Trilogia yhdisti perinteisiä tieteiskirjallisuuden elementtejä kristillisiin teemoihin kuten syntiin, lankeemukseen ja lunastukseen.
Lewisin uskonnollinen tausta oli Pohjois-Irlannin protestantismissa. Kotikasvatus ei ollut voimakkaan hengellinen, mutta vanhemmat olivat silti – osin ajan tavan mukaan – aktiivisia seurakuntalaisia. Opiskellessaan Oxfordin yliopiston pääsykokeisiin Lewisistä tuli ateisti. Lewis kuitenkin luopui myöhemmin ateismista ja kääntyi kristityksi, anglikaaniksi. Kääntymisensä jälkeen hän aloitti varsin pian kristillisen kirjallisuuden tuottamisen. Suurin osa hänen tuotannostaan on ei-fiktiivistä hartaus- ja tietokirjallisuutta, lähinnä esseitä erilaisista etiikkaan ja dogmatiikkaan liittyvistä aiheista.
Narnian saamat vaikutteet
Lewisin elämä
Narniassa on useita yhtäläisyyksiä C. S. Lewisin oman elämän kanssa. Ensinnäkin jo ajatus ensimmäisessä kirjassa esiintyviin Pevensien sisaruksiin syntyi Lewisin mielessä toisen maailmansodan aikana, jolloin hänen taloonsa majoitettiin koulutyttöjä pakoon Lontoon pommituksia.[2] Kirjassa esiintyvien lasten ja Lewisin talossa asuneiden evakkolaisten nimissä on yhtäläisyyksiä.[10]
Narniassa lapsilla on erittäin tärkeä rooli, ja ensimmäisissä kirjoissa vain lapset pääsevät siirtymään Narnian maailmaan. Lewisillä itsellään ei kuitenkaan ollut lapsia Narnian kirjoittamisprosessin aikana.[11] Lewisillä oli silti tilaisuus seurata tuttujensa lasten kasvamista ja elämää, ja siten hän saattoi muodostaa itselleen käsityksen lapsista Narniaa varten.[11] Narniassa onkin paikoin nähtävillä, että useat Lewisin kuvaamat tyttöhahmot tuntuvat poikia perinpohjaisemmilta, mikä saattaa johtua Lewisin mahdollisuudesta seurata tuttavansa rouva Mooren tytärtä Maureenia.[11] Tämän lisäksi Lewisillä oli myös useita kummilapsia.[11]
The Inklings
Lewisin kirjoihin vaikuttivat myös hänen The Inklings -kirjallisuuspiirinsä jäsenien mielipiteet. Lewisin teokset jakoivat mielipiteitä, sillä esimerkiksi piirin jäsenistä J. R. R. Tolkien ei pitänyt Lewisin ensimmäisestä kirjasta Velho ja leijona lainkaan.[12] Toinen piirin jäsenistä, Roger Lancelyn Green, taas piti suuresti Lewisin tarinoista, ja oli tärkeässä osassa useiden Narniaan kuuluvien kertomusten työstövaiheessa. Tolkien itse totesi Greenille kuultuaan tämän lukevan Lewisin työstövaiheessa olevaa kirjaa: "Kuulin, että luet Jackin [Lewisin] lastenkertomusta. Se ei kerta kaikkiaan kelpaa! Tarkoitan sanoa: Nymfit ja heidän tapansa, faunin rakkauselämä. Eikö hän tiedä, mistä hän puhuu?"[12]
Green kuitenkin oli mukana Lewisin kirjoittamisprosessien aikana, ja hän antoikin useita neuvoja kirjoihin liittyen. Lewis antoi Greenin lukea kirjojaan ennen kuin tarjosi niitä kustantajalle, ja Greenin kommenttien pohjalta Lewis esimerkiksi saattoi poistaa jotain toimimattomiksi todettuja kohtauksia.[13]
Mytologiat
Narniassa esiintyy paljon vaikutteita niin kreikkalaisesta kuin myös skandinaavisesta mytologiasta. Esimerkiksi kirjojen kentaurit tulevat kreikkalaisen mytologian puolelta, kun taas muun muassa kääpiöt kuuluvat skandinaavisen mytologian piiriin. Näiden lisäksi Narniassa on muitakin erilaisiin mytologioihin ja kansanperinteisiin kuuluvia taruolentoja, kuten noitia, ihmissusia, jättiläisiä ja yksisarvisia.
Narnian antamat vaikutteet
Narnian katsotaan olleen mukana aloittamassa aikaa, joka johti fantasiakirjallisuuden suureen suosioon lukijoiden parissa.[14] Ennen Velhon ja leijonan ilmestymistä kustantajat yleensä palauttivat fantasiaan viittaavat teokset huomauttaen, että "nykylapset eivät ole kiinnostuneita taikuudesta eivätkä fantasiasta."[15] Lewis oli kuitenkin mukana aloittamassa fantasian nousua, johon kuuluivat myös maailmanmainetta saaneet kirjasarjat kuten J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -trilogia ja Hobitti, ja johon myös J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjasarja kuuluu.[16]
Narnian maailma
- Pääartikkeli: Narnia (fantasiamaa)
Narnia tarkoittaa Lewisin tuotannossa Suuren Meren rannalla sijaitsevaa pientä maata, joka on hyvin hedelmällinen verrattuna eteläpuolellaan vuorten ja autiomaan erottamaan Kalormenin valtioon. Samoin Narniaa hallitsevat Cair Palaver -nimisessä linnassa asuvat kuninkaat tai kuningattaret, jotka kuvataan kirjoissa yleisesti viisaiksi ja oikeamielisiksi vastakohdiksi Kalormenin sotaisille ja vallanhimoisille Tisrokeille. Narniaa ja Kalormenia erottaa Arkkimaa -niminen vuoristovaltio, joka pitää yllä läheistä liittolaisuutta Narnian kanssa.
Vaikka Narniaa hallitsevat ihmiset, on näiden kuninkaiden tai kuningattarien kuninkaana Aslan-niminen leijona. Kultaharjainen leijona karjuu Narnian maailman esiin ja on mukana kaikissa seitsemässä sarjan kirjassa.
Narnia on myös täynnä puhuvia eläimiä sekä erilaisten mytologioiden taruhahmoja, joiden synty selitetään kirjassa Taikurin sisarenpoika. Kyseisessä kirjassa Aslan luo Narnian maailman sekä sen eläimistön, ja antaa näille puheen lahjan.
Tärkeimmät henkilöhahmot
- Professori Digory Kirke. Kirjan Taikurin sisarenpoika päähenkilö ja kirjojen Velho ja leijona sekä Narnian viimeinen taistelu sivuhahmo.
- Polly Plummer. Kirjan Taikurin sisarenpoika päähenkilö Digory Kirken ohella. Esiintyy myös sivuhahmona viimeisessä kirjassa.
- Pevensien lapset: Lucy Pevensie, Susan Pevensie, Edmund Pevensie ja Peter Pevensie. Esiintyvät kaikissa kirjoissa lukuun ottamatta Taikurin sisarenpoikaa.
- Eustace Ruikku. Esiintyy päähenkilönä Prinssi Kaspianin matkassa maailman ääriin ja Hopeisessa tuolissa sekä sivuhenkilönä Narnian viimeisessä taistelussa.
- Jill Pölkky. Päähenkilönä Hopeisessa tuolissa ja sivuhahmona Narnian viimeisessä taistelussa.
Kirjojen kristillisyys
| ” | Taikurin sisarenpoika kertoo luomisesta ja siitä, kuinka paha tuli Narniaan.
Velho ja leijona kertoo ristiinnaulitsemisesta ja ylösnousemuksesta. Prinssi Kaspian kertoo aidon uskon paluusta rappion jälkeen. Hevonen ja poika kertoo pakanoiden kutsumisesta ja kääntymisestä. Prinssi Kaspianin matka maailman ääriin kertoo hengellisestä elämästä (varsinkin Ripitsiipin) Hopeinen tuoli kertoo jatkuvasta sodasta pimeyden voimia vastaan. Narnian viimeinen taistelu kertoo Antikristuksen (apina) tulosta, maailman lopusta ja viimeisestä tuomiosta. |
” |
Narnia-sarjan kirjoissa on vahva kristillinen tematiikka, jossa Aslan – Jeesus Juudan leijonana – uhrautuu ja verellään pelastaa maailman – vaikkakin Velhossa ja leijonassa Aslan pelastaa uhrautumisellaan vain yhden henkilön.[18] Esimerkiksi edellä mainitun Velhossa ja leijonassa nähdyn uhrautumisen ja kuoleman voittamisen lisäksi kirjassa Kaspianin matka maailman ääriin Aslan sanoo, että hänellä on oma nimensä myös ihmisten maailmassa. Kirjoittamassan kirjeessä eräälle amerikkalaiselle pikkutytölle kirjailija C. S. Lewis muotoili itse asian seuraavanlaisesti:[19]
»Entä sitten Aslanin toinen nimi? Haluan, että arvaat itse. Eikö tässä maailmassa koskaan ole ollut ketään, joka (1) saapui samaan aikaan kuin joulupukki; (2) sanoi, että hän oli Suuren Kuninkaan Poika; (3) antoi itsensä toisten vikojen tähden pahojen ihmisten pilkattavaksi ja tapettavaksi; (4) heräsi kuolleista; (5) josta toisinaan käytetään nimeä Karitsa (kirjan "Kaspianin matka Maailman Ääriin" lopussa)? Etkö todellakaan tiedä hänen nimeään tässä maailmassa?»
Taikurin sisarenpoikaan voidaan katsoa sisältyvän luomistarina, ja Narnian viimeisessä taistelussa nähdään tässä katsannossa Apina, Antikristuksena, ja Aslanin toinen tuleminen. Samoin Aslan puhuu "Merentakaisesta Majesteetista" ja sanoo olevansa "Suuren Kuninkaan Poika". Näillä viitattaneen kristinuskon Jumalaan.[20] Narnia-sarjassa Kolminaisuusopin kolmantena jäsenenä Aslanin ja Merentakaisen Majesteetin lisäksi on kirjassa Velho ja leijona esiintyvä Joulupukki, joka edustaa Pyhää Henkeä.[20] Lewisin kirjassa Joulupukki jakaa kirjan lapsille aseita taistelussa pahaa vastaan, kuten Pyhän Henki lahjoittaa hengelliset lahjat ihmisten maailmassa.[20] Toisaalta kristillisten teemojen rinnalla C. S. Lewis on tuonut kirjoihin runsaasti vaikutteita myös muista kulttuuriperinteistä.
Lewis ilmaisi Narnia-kirjojensa kautta käsitystään Jumalasta.[21] Esimerkiksi kirjassa Narnian viimeinen taistelu käsitellään ajatusta kristinuskon sopeuttamisesta muihin uskointoihin.[22] Kirjassa apina Metku alkaa saarnata narnialaisille omaa oppiaan Aslanista käyttäen apunaan leijonantaljaan puettua aasia, ja liittouduttuaan Narnian sotaisan vihollisvaltion Kalormenin kanssa aletaan puhua "Tarslanista" Narnian Aslanin ja Kalormenin Tarsin yhtenä ilmentymänä.[23] Saman kirjan lopussa tapahtumat Narniassa huipentuvat Aslanin toiseen tulemiseen sekä Tarsin saapumiseen, jolloin Kalormenin jumalaa palvoneet luovutetaan palvomansa hirviön haltuun.[24]
Lewis itse kirjoitti vuonna 1961 kirjojen kristillisyydestä:[25]
»Mitä Aslan tarkoitti sanoessaan, että hän oli kuollut, on jossakin mielessä tarpeeksi selvää. Lue tämän sarjan varhaisempi teos, Velho ja leijona, niin löydät koko tarinan siitä, kuinka valkea velho surmasi hänet ja kuinka hän heräsi taas eloon. Kun olet lukenut sen, uskon sinun ymmärtävän, että taustalla on syvempi merkitys. Koko Narnian tarina kertoo Kristuksesta. Kysyin nimittäin itseltäni: "Oletetaan, että Narnian kaltainen maailma olisi todella olemassa, ja oletetaan, että se (meidän maailmamme tavoin) olisi mennyt vikaan, ja oletetaan, että Kristus haluaisi mennä tuohon maailmaan pelastamaan sen (kuten Hän tuli meidän maailmaamme), mitä olisi saattanut tapahtua." Tarinat ovat minun vastaukseni. Koska Narnia on puhuvien eläinten maailma, ajattelin, että Hänestä tulisi siellä puhuva eläin samalla tavoin kuin Hänestä tuli ihminen täällä. Kuvittelin hänet siellä leijonaksi, koska a) leijonaa pidetään eläinten kuninkaana, b) Kristusta kutsutaan Raamatussa "Juudan leijonaksi" c) ja olen nähnyt outoja unia leijonista sen jälkeen kun ryhdyin kirjoittamaan tätä teosta. Koko sarja on suunniteltu tällaiseksi.»
Kritiikkiä
Narniaa kohtaan esitetty kritiikki kohdistuu pääosin kirjan tarinoiden, juonien ja kaunokirjallisten seikkojen sijasta kirjojen sisältämiä tiettyjä elementtejä – kuten kristillisyyttä – vastaan.[26] Lewisiä on myös syytetty esimerkiksi siitä, että paikoin hän kuvaa kirjoissaan lapsihahmoja turhan epämiellyttäviksi ja inhottaviksi.[26] Esimerkkejä näistä arvostelijoiden epämiellyttävistä lapsihahmoista ovat Edmund Pevensie, joka kirjassa Velho ja leijona pettää sisarensa ja joutuu ahneuksissaan valkean velhon valtaan, sekä Eustace Ruikku, joka kuvataan vaikeaksi luonteeksi ennen kuin hän ahneuksissaan muuttuu lohikäärmeeksi.[26] Näiden lisäksi kirjat ovat keränneet arvostelua myös niissä esitettyjen julmuuksien takia.[26] Kirjoissa muun muassa uhrataan Aslan kiviveitsellä, laitetaan Eustace Ruikku kärsimään kovia kipuja lohikäärmeenä ja annetaan nuoren Peterin surmata suden miekalla.[26]
Toisaalta pääosa arvostelijoista on aikuisia, ja kirjat ovat saavuttaneet erittäin suurta suosiota juuri lapsien keskuudessa.[27] Lewisin puolustajat ovatkin huomauttaneet, että valtava joukko lapsia nauttii suuresti Narnian kirjoista, eivätkä edes huomaa aikuisten osoittamia epäkohtia, eivätkä kiinnitä niihin juuri mitään huomiota ilman aikuisten huomautuksia.[27]
Seksismi
Narniaan kohdistuva kritiikki seksismistä liittyy pääosin Susan Pevensien hahmoon viimeisessä kirjassa. Narnian viimeisessä taistelussa todetaan, että ennen sisarustensa rinnalla Narnian puolesta taistellut Susan "ei enää ole Narnian ystäviä". Kirjan lopussa useat Narniaa edellisissä kirjoissa puolustaneet henkilöhahmot pääsevät osallistumaan Narnian viimeiseen taisteluun, mutta Susan ei ole paikalla. Kysyttäessä Susanin poissaoloa vastataan:[28]
»"Sisareni Susan", Peter vastasi lyhyesti ja totisesti, "ei enää ole Narnian ystäviä."
"Niin", Eustace jatkoi, "ja aina kun te olette yrittäneet saada hänet puhumaan Narniasta, hän sanoo: 'Onpas teillä ihania muistoja! Ajatella että vieläkin muistelette niitä mainioita leikkejä, joita me aina leikimme lapsina.' "
"Voi Susan!" Jill sanoi. "Hän se ei ole nykyään mistään muusta kiinnostunut kuin nailonsukista ja huulipunasta ja vieraskutsuista. Hän oli aina vähän liiankin hanakka olemaan aikuinen."»
( Narnian viimeinen taistelu, luku kaksitoista.)
Susanin sulkemista Narnian ulkopuolelle hänen heränneen aikuisuutensa takia on kritisoitu. Esimerkiksi Harry Potter -sarjan kirjoittanut J. K. Rowling totesi eräässä haastattelussaan, että hänelle itselleen on iso ongelma siinä, että Susan jätettiin ulkopuolelle hänen löydettyään sukupuolensa.[29] On myös huomautettu, että kirjoittamistyön aikana naimaton ja lapseton Lewis ei juuri välittänyt naisista.[30] Toisaalta Lewisin puolustajat ovat huomauttaneet, että arvostelijoiden käyttämät lainaukset "nailoneista ja huulipunista" ovat asiayhteydestään irrotettuja, ja että oikeastaan kirjat esittävät todelliseksi syyksi Susanin jättämisestä ulkopuolelle sen, että hän on lakannut uskomasta Narniaan. On myös huomautettu, että Lewisin tarinoissa esiintyy voimakkaita naishahmoja – esimerkiksi Lucy Pevensie ja Aravis. Samoin Susanin aikuisuus ja myös avioliittoaikeet kuvataan positiivisessa valossa kirjassa Hevonen ja poika.
Rasismi
Narnian tarinoita on myös syytetty rasistisiksi. Kritiikki liittyy vahvasti Lewisin tapaan kuvata varsinkin Narnian etelänaapurissa asuvat kalormenilaiset – jotka käytännössä toimivat roistoina useissa kirjoissa – iholtaan tummiksi. Narnian kritisoijiin kuuluva Phil Pullman esimerkiksi on todennut, että "Lewisille kuolema on elämää parempaa, pojat ovat tyttöjä parempia, vaaleaihoiset ihmiset ovat tummaihoisia parempia, ja niin edelleen."[31] Toinen arvostelija, Kyrie O'Connor, taas totesi rasisimista erityisesti Hevoseen ja poikaan liittyen, että "kirjasta on helppo tunnistaa arabivastaisuutta, tai idänvastaisuutta tai ottomaanivastaisuutta."[32]
Jotkin arvostelijat, esimerkiksi Philip Hensher, ovat sitä mieltä, että Lewisin tapa kuvata kalormenilaisia on islamin ja paikoin myös sikhiläisyyden vastaista.[33] Narniassa kalormenilaiset esimerkiksi käyttävät turbaaneja, mikä yleisesti liitetään muslimeihin ja aikuisiin sikhiläisiin. Kalormenilaiset itse kuvaillaan yleisesti epämiellyttäviksi, petollisiksi, sotaisiksi ja väärän jumalan, Tars'n, palvojiksi.
Toisaalta kalormenilaisten uskonto ei juuri muistuta islamia. Samoin kalormenilaisten kuvaaminen yleisesti inhottaviksi ei pidä täydellisesti paikkaansa, sillä Lewisin kirjoissa esiintyy myös muutama selvästi positiivisessa valossa esiintyvä kalormenilainen hahmo: kalormenilaiseen ylhäilistöön kuuluva Aravis kirjassa Hevonen ja poika, joka on mukana pelastamassa Arkkimaata Kalormenin yllätyshyökkäykseltä sekä Tars'n hylkäävä Emeth, kalormenilainen sotilas kirjassa Narnian viimeinen taistelu.
Pakanuus
Huolimatta kirjojen vahvasta kristillisestä teemasta Lewis joutui vastaanottamaan kritiikkiä myös siitä, että hänen kirjojaan pidettiin liian myönteisinä pakanuudelle. Arvostelijoiden mukaan Lewis esitti Narniassa liian positiivisesti erilaiset mytologiset taruolennot kuten kentaurit, satyyrit, kääpiöt ja jättiläiset. Lewis myös kuvasi myönteisessä valossa pakanallisen Dionysos-jumalan (eli Bacchuksen). Josh Hurst -niminen arvostelija on todennut, että "Lewisin kirjat lainaavat pakanuudesta yhtä paljon kuin Raamatustakin".[34]
Narnian suosio
Narnia-kirjoja on käännetty 41 eri kielelle ja myyty yli 85 miljoonaa kappaletta.[1] Pelkästään Suomessa sarjan levikki on kohonnut runsaaseen 170 000:een.[1]
Narnian tarinoiden myötä C. S. Lewis on noussut yhdeksi suurimmaksi lastenkirjailijaksi historiassa.[35] Kirjojen hiukan laimeasta alkuvastaanotosta huolimatta ne nousivat klassikoiksi, ja vielä puolen vuosisadankin jälkeen ne kuuluvat suosituimpiin lastenkirjoihin.[36]
Narnia-filmatisoinnit
Narniasta on tehty useita filmatisointeja. Bill Melendezin ohjaama piirroselokuva Narnia - Velho ja leijona on vuodelta 1979. Vuosina 1988-1990 ilmestyi Marilyn Foxin ohjaama näytelty sarja Chronicles of Narnia (suom. Narnia). Tuorein filmatisointi on Walt Disneyn tuottama Narnian tarinat: Velho ja leijona vuodelta 2005. Elokuva tuli Suomeen saman vuoden joulukuussa. Elokuvassa Lucya näyttelee Georgie Henley, Edmundia Skandar Keynes, Susania Anna Popplewell ja Peteriä William Moseley. Walt Disneyn tuottaman Narnia-sarjan seuraava elokuva, Prinssi Kaspian, ilmestyy vuonna 2008.
Kuvitus
Myös Pauline Baynesin tekemä alkuperäiskuvitus on muodostunut klassikoksi. Lewis ei kuitenkaan itse juuri pitänyt Baynesin kuvituksista, mutta totesi ainakin viimeisimpien teosten kohdalla kuvien parantuneen.[37] Tosin sarjan alkupään kirjojen kuvituksista Lewis oli erittäin pettynyt varsinkin lapsia esittäviin piirroksiin, sillä hän piti niitä rumina ja tyhminä.[38] Hän itse kommentoi Baynesin lapsipiirroksia, kun Prinssi Kaspianiin oltiin hankkimassa kuvitusta: "Tiedän, että teitte lapsista varsin mitättömiä – realismin nimissä – mutta luuletteko, että voisitte tehdä nyt heistä pikkuisen somempia?"[38]
Hevosen ja pojan kuvituksiin Lewis itse oli jo tyytyväinen, ja kiitteli Baynesia siitä, että tämä teki "jokaisen kirjan vähän paremmin kuin edellisen".[37] Muutamat Baynesin kuvituksista saivat erittäin hyvää palautetta:[38]
»Molemmat piirrokset Lasaraleenasta kantotuolissaan olivat viivan ja fantastis-satiirisen mielikuvituksen juhlaa: sääli, ettemme voineet pitää molempia. Sastra hautapaasien keskellä (uudella ihastuttavalla tekniikalla toteutettuna) on juuri, mitä minä halusin. Rabadasin kuvat hänen roikkuessaan koukussa ja ollessaan muuttumaisillaan aasiksi olivat toistaiseksi parasta komiikkaanne. Tisrok oli ylivertainen: paljon enemmän kuin mikään, mitä teitte viisi vuotta sitten. Minusta ihmiskasvonne – pojat, kuningas Lunus jne. – olivat tällä kertaa todella hyviä.»
Lähteet
- Roger Green ja Walter Hooper: C. S. Lewis: Elämäkerta (Otava, 2002) ISBN 951-1-20691-5
- Esko Miettinen. Velhot, örkit, sankarit : Johdatus fantasian maailmaan (Kirjapaja, 2004) ISBN 951-607-119-8
- Kathryn Lindskoog: Matka Narniaan (PerusSanoma oy, 2006) ISBN 951-888-409-9
Viitteet
- ↑ a b c d Otava: Narnia .otava.fi. Viitattu 23. lokakuuta 2007.
- ↑ a b c Lindskoog s. 120
- ↑ a b Lindskoog s. 121
- ↑ Lindskoog s. 122
- ↑ a b Lindskoog s. 156
- ↑ Lindskoog s. 157
- ↑ a b Lindskoog s. 173
- ↑ a b C. S. Lewis : Elämänkerta s. 354
- ↑ a b C. S. Lewis : Elämänkerta s. 355
- ↑ Wilson, Tracy: How Narnia Works howstuffworks.com. Viitattu 6. joulukuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ a b c d C. S. Lewis : Elämäkerta s. 351
- ↑ a b C. S. Lewis : Elämäkerta s. 350
- ↑ C. S. Lewis : Elämäkerta s. 357
- ↑ C. S. Lewis : Elämäkerta s. 372. Sitaatti: Kirjojen valtavaa suosiota osoittaa myös niiden aikaansaama muutos, joka tapahtui lasten lukutottumuksissa sekä pitämissä ja vieroksumissa.
- ↑ C. S. Lewis : Elämäkerta s. 372
- ↑ C. S. Lewis : Elämäkerta s. 372 ja 373
- ↑ C. S. Lewis : Elämäkerta s. 368
- ↑ Narnia-sarjaan kuuluvissa kirjoissa ei suoraan sanota Lewisin voimakkaan leijonahahmon olevan Jeesus, mutta tarinoiden rakenteesta se varsin ilmeistä. Esimerkiksi Espoon helluntaissaeurakunnan kirjoitus Narniasta puoltaa tätä näkemystä. Lähde: Narnian tarinat espoohsrk.fi. Viitattu 30. marraskuuta 2007.
- ↑ Lindskoog s. 12
- ↑ a b c Lindskoog s. 131
- ↑ Lindskoog s. 37-63
- ↑ Lindskoog s. 45
- ↑ Narnian viimeinen taistelu s. 34 tai esimerkiksi Lindskoog s. 45
- ↑ Lindskoog s. 45 ja 46
- ↑ C. S. Lewis : Elämäkerta s. 367
- ↑ a b c d e C. S. Lewis : Elämäkerta s. 371
- ↑ a b C. S. Lewis : Elämäkerta s. 372
- ↑ Narnian tarinat -kirjan s. 506, luku kaksitoista, Tallin ovesta.
- ↑ Grossman, Lev: J.K. Rowling Hogwarts And All Time. Viitattu 7. joulukuuta 2007. Sitaatti: "There comes a point where Susan, who was the older girl, is lost to Narnia because she becomes interested in lipstick. She's become irreligious basically because she found sex, I have a big problem with that."
- ↑ Pullman, Philip: The Darkside of Narnia The Guardian. Viitattu 7. joulukuuta 2007. Sitaatti: "Susan, like Cinderella, is undergoing a transition from one phase of her life to another. Lewis didn't approve of that. He didn't like women in general, or sexuality at all, at least at the stage in his life when he wrote the Narnia books. He was frightened and appalled at the notion of wanting to grow up."
- ↑ Pullman, Philip: The Darkside of Narnia The Guardian. Viitattu 7. joulukuuta 2007.
- ↑ O'Connorin kommentti alkuperäiskielellä: "While the book's storytelling virtues are enormous, you don't have to be a bluestocking of political correctness to find some of this fantasy anti-Arab, or anti-Eastern, or anti-Ottoman."
- ↑ Hensher, Philip: Don't let your children go to Narnia: C.S. Lewis's books are racist and misogynist The Independent (London). Viitattu 7. joulukuuta 2007.
- ↑ Hurst, Josh: Nine Minutes of Narnia Christianity Today.
- ↑ C. S. Lewis : Elämäkerta s. 373
- ↑ C. S. Lewis : Elämäkerta s. 371
- ↑ a b C. S. Lewis : Elämäkerta s. 355
- ↑ a b c C. S. Lewis : Elämäkerta s. 356
Kirjallisuutta
- Narniaa koskevaa yleistä kirjallisuutta
- Gregory Bassham (Editor), Jerry Walls (Editor): "The Cronicles of Narnia and Philosophy" (2005, Carus Publ. Company)
- Narnian kristillisiä piirteitä koskevaa kirjallisuutta
- Jari Kekäle, Esko Murto: Narnia todellisuuden peilinä. Uusi Tie, 2005. ISBN 951-619-439-7
Aiheesta muualla
