Taikurin sisarenpoika

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taikurin sisarenpoika
The Magician's Nephew
Narnian.world.map.jpg
Alkuperäisteos
Kirjailija C. S. Lewis
Julkaistu 1955
Sarja: Narnian tarinat
Edeltävä Hevonen ja poika
Seuraava Narnian viimeinen taistelu
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Taikurin sisarenpoika (engl. The Magician's Nephew) on C. S. Lewisin kirjoittaman Narnia-sarjan kuudentena ilmestynyt osa. Kirja julkaistiin vuonna 1955. Aikajärjestyksessä se on tarinan ensimmäinen osa. Kirja julkaistiin suomeksi 1959 Kyllikki Hämäläisen suomentamana.[1] 159-sivuisen romaanin kustansi Otava.[1]

Kirjan tapahtumat ovat tiiviisti sidoksissa Velhoon ja leijonaan, jossa Pevensien sisarukset löytävät tien Narniaan "taikurin sisarenpojan" Digoryn talossa olevan vaatekaapin kautta. Taikurin sisarenpojan tapahtumat poikkeavat muista Narnia-kirjoista siten, että myös aikuiset pääsevät kulkemaan maailmojen välillä. Lisäksi Taikurin sisarenpoika on ainut Narnia-kirja, jossa Pevensien sisaruksia ei mainita ollenkaan.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Lontoossa asuva Polly Plummer tapaa Digoryn, joka on juuri muuttanut naapurustoon. Digoryn äiti on sairas ja he asuvat Digoryn tädin ja enon luona. Digoryn isä on Intiassa. Digoryn eno, Andrew Ketterley, käyttäytyy omituisesti, eikä Digory pidä hänestä lainkaan. Kesä on sateinen ja lapset tekevät tutkimusretkiä talorivistön ullakolla. He päätyvät Plummereiden ullakolta lähtevän tunnelin kautta vahingossa Andrew-enon työhuoneeseen. Andrew houkuttelee Pollyn laittamaan erikoisen sormuksen sormeensa, ja Polly katoaa. Saadakseen Pollyn takaisin tähän maailmaan, on Digoryn seurattava häntä.

Metsä maailmoiden välillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sormukset kuljettavat metsään maailmoiden välillä. Metsään tullaan lammikon kautta, joita metsässä on lukuisia. Lapset päättävät kokeilla mihin muiden lammikoiden kautta pääsee. Valitsemastaan lammikosta he tulevat autioon rauniokaupunkiin. He menevät rakennukseen, jonka eräässä huoneessa on paikoilleen jähmettyneitä ihmisiä. Kaikki ihmiset ovat pukeutuneet hiehoihin pukuihin ja he istuvat huoneen seinustoilla olevilla tuoliriveillä. Huoneen keskellä on pylväs, jonka päällä on kello ja pieni vasara, jolla kelloa voi lyödä. Digory päättää kokeilla ja näin tehdessään hän purkaa vallinneen lumouksen. Eräs juhlapukuisista hahmoista nousee seisomaan ja kävelee lasten luokse. Hän on Charnin kuningatar Jadis. Kun Jadis saa selville, että lapset ovat toisesta maailmasta, hän haluaa heidän mukaansa. Lapset koettavat paeta, mutta Jadis tarraa kiinni Pollyyn ja sormus vaikuttaa häneenkin. Tuhottuaan Charnin Jadis haluaa valloittaa myös meidän maailmamme.

Narnian luominen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jadis aiheuttaa sekaannusta Lontoon kaduilla, mutta Polly ja Digory saavat kuitenkin sormusten avulla siirrettyä itsensä ja kuningattaren jälleen maailmoiden väliseen metsään. Mukana seuraavat myös Andrew-eno, ajuri ja hänen hevosensa. Kaikki astuvat jälleen lammikkoon. He päätyvät tyhjään maailmaan, joka on aivan autio ja niin pimeä, ettei siellä näe mitään. Jonkin ajan kuluttua pimeydestä alkaa kuulua laulua ja taivaalle syttyy tähtiä. Lapset, ajuri ja hevonen ovat ihastuksissaan, mutta Andrew ei pidä äänestä lainkaan. Jadis ymmärtää paikan olevan täynnä taikuutta, joka on paljon voimakkaampaa kuin hänen omansa. Itäiselle taivaalle kohoaa aurinko, jonka valossa vihdoin näkyy, miltä maailma näyttää. Matkalaiset ovat laaksossa ja kauempana näkyy vuoria ja kukkuloita. Maassa ei kasva mitään. Sitten näkyviin tulee laulaja, joka on valtava leijona, Aslan. Se jatkaa lauluaan ja maasta alkaa versoa ruohoa ja puita. Jadis vihaa mahtavaa leijonaa ja heittää sitä rautatangolla. Tällä ei ole kuitenkaan mitään vaikutusta ja järkyttynyt Jadis juoksee pakoon. Jadiksen heittämä rautatanko alkaa Aslanin taian vuoksi kasvaa puiden lailla. Siitä kasvaa täydellinen lyhtypylväs.

Aslan laulaa maasta esiin myös kaikki erilaiset eläimet. Hän antaa niille myös kyvyn puhua. Eläimien lisäksi puiden välistä kulkee leijonan luokse kääpiöitä, satyyreja, fauneja ja muita ihmeellisiä olentoja. Aslan kruunaa Frank-ajurin Narnian ensimmäiseksi kuninkaaksi. Myös ajurin vaimo Helen pääsee Narniaan ja he hallitsevat yhdessä.

Puun istutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valitettavasti uuteen maahan on saapunut jo paha Jadiksen muodossa. Koska Digory herätti Jadiksen lumouksestaan aiheuttaen tämän pääsyn Narniaan, Aslan pyytää Digorya hyvittämään tekonsa. Aslan haluaa istuttaa Narniaan puun, jonka siemen on haettava hyvin kaukaa. Tuota puuta Jadis ei uskaltaisi lähestyä. Ajurin hevonen saa siivet ja Polly ja Digory lentävät sen selässä kauas vuorille hakemaan omenaa muurilla aidatusta puutarhasta. Puutarhan portilla neuvotaan, "Läpi kultaisen portin käy ainoa tie. Ota omena, mutta se toisille vie. Yli muurin ken käy ja varkain puuhun puuttuu, sen hartain toive täyttyy, mutta murheeksi muuttuu." Digory käy poimimassa omenan puutarhasta, mutta hän huomaa ettei olekaan yksin vaan myös Jadis on siellä. Jadis on kiivennyt puutarhaan muurin yli ja syönyt hedelmän. Jadis kertoo Digorylle omenan nuorentavasta ja parantavasta vaikutuksesta ja yrittää houkutella Digorya haukkaamaan omenaa tai viemään sen äidilleen salaa Aslanilta. Digory ei kuitenkaan sorru velhon houkutuksiin vaan pakenee hevosen ja Pollyn kanssa viemään omenan Aslanille. Digory istuttaa omenan maahan ja siitä kasvaa kaunis ja tuoksuva puu. Jadiksen syömä omena antaa hänelle toki ikuisen nuoruuden, mutta hän ei voi sietää puun tuoksua ja siten puu pitää hänet poissa Narniasta. Aslan antaa Digoryn poimia puusta omenan, joka tekee hänen äitinsä terveeksi. Aslan käskee lapsia hautaamaan kaikki taikasormukset maahan, kun he pääsevät takaisin Lontooseen. Tämän jälkeen Aslan lähettää lapset ja Andrew-enon takaisin meidän maailmaamme.

Yhden kertomuksen loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Digory vie omenan äidilleen. Omenan siemenkodan hän hautaa talon puutarhaan. Seuraavana päivänä Digory ja Polly hautaavat sormukset samaan paikkaan. Digoryn äiti paranee, eivätkä hyvät uutiset lopu siihen. Digoryn vanha isosetä on kuollut ja Digoryn isä saa suuren perinnön. Isä tulisi pysyvästi takaisin Intiasta. Vaikka Digory muuttaakin vanhempiensa kanssa perintökartanoon, Digory ja Polly pysyvät ystävinä. Narnialaisen omenan siemenistä kasvoi suuri puu. Kun Digory oli jo keski-iässä ja omisti Ketterleyn vanhan talon, myrsky kaatoi tuon puun. Koska puu oli hyvin erityinen, Digory ei raaskinut hakkuuttaa sitä polttopuiksi, vaan teetti siitä suuren vaatekaapin kartanoonsa.

Tarinan symboliikkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Narnian luominen on verrattavissa Raamatun luomiskertomukseen. Luoja (Narniassa Aslan) tekee pimeyteen ja tyhjyyteen maailman ja synnyttää elämää. Tervehdyttäviä hedelmiä kantava puu löytyy myös Ilmestyskirjasta. "Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden." (Ilm. 22:2)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]