Dingo (yhtye)

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 28. huhtikuuta 2007 kello 23.53 käyttäjän Thi (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dingo (yhtye)
[[Tiedosto:Tiedosto:Dingo 1984.jpg|250px|]]
Tiedot
Toiminnassa 1982–
Laulukieli suomi ja englanti
Jäsenet

Pertti Neumann
Jarkko Eve
Erik Valkama
Jukka "Frogley" Mänty-Sorvari
Pekka Siistonen
Levy-yhtiö

Warner Music Finland (1983-1985 / 1992-2004)
Bang Trax (1986)
Edel Records (2005–)

Dingo on suomalainen rock-yhtye, joka on jäänyt suomalaisen kevyen musiikin historiaan yhtenä kaikkien aikojen suosituimmista kotimaisista yhtyeistä. Dingon kulta-aika oli vuosina 1984–1986. Yhtyeen perustamisesta lähtien sen keulakuva on ollut laulaja-lauluntekijä Neumann. Dingon tunnetuimpia hittejä ovat muun muassa Autiotalo, Levoton Tuhkimo, Sinä ja minä, Pyhä klaani ja Perjantai.

Historia

Dingon perusti vuonna 1982 kolmikko Pertti Nieminen (nykyinen Neumann, laulu ja basso), Jonttu Virta (kitara) ja Juha ”Quuppa” Seittonen (rummut). Keväällä 1983 kokoonpanoon liittyivät kosketinsoittaja Tuomo Vähä-Pesola ja basisti Jarkko Eve, jolloin muodostui Dingon alkuperäinen kokoonpano. Dingon klassinen kokoonpano (”the famous five”) esiintyi vuosina 1984–1986 ja 1998-2002. Dingo hajosi lokakuussa 1986. 1980-luvun jälkeen Dingo on tehnyt kolme paluuta. Ensimmäisen kerran vuosina 1993–1994, toisen vuosina 1998–2002 ja kolmannen vuodesta 2004 eteenpäin. Yhtyeessä on soittanut yhteensä 18 vakinaista muusikkoa, joista 10 vuoden 2002 jälkeen.

Uusimmat kokoonpanot ovat esiintyneet Dingon nimellä, mutta monet eivät pidä nykyistä Dingoa ”oikeana” Dingona. Sen ainoat alkuperäisjäsenet ovat Neumann ja yhtyeestä heinäkuussa 1984 lähtenyt, vuonna 2002 palannut basisti Jarkko Eve. Viimeisin Dingon levy on vuodelta 2005 oleva Purppuraa.

Dingon ensiaskeleet

Vuonna 1982 Neumann alkoi koota itselleen uutta yhtyettä hajonneen MAC:in tilalle. Yhtyeen rumpaliksi tuli Juha ”Quuppa” Seittonen ja kitaraan Kieltolaki-yhtyeen Jonttu Virta. Yhtye nimettiin Sous-Pierreksi, mutta nimi lyhennettiin pian Sohoksi. Yhtye kuitenkin kuuli, että Englannissa vaikutti samanniminen yhtye, joten Neumann keksi yhtyeelle uudeksi nimeksi Dingo.

Dingoon tulivat mukaan basisti Jarkko Eve ja kosketinsoittaja Tuomo Vähä-Pesola. Yhtyeen harjoituspaikka sijaitsi Porin Annankatu 6:ssa. Kesällä 1983 Finnlevyn ollessa kykyjenmetsästysretkellä Porissa sen edustaja kiinnostui Dingosta ja levytyssopimus Finnlevyn kanssa solmittiin.

Ennen ensilevytystä kokoonpanoa piti hieman muuttaa. Kosketinsoittaja Tuomo Vähä-Pesola vaihtui Pete Nuotioon, johon Eve oli tutustunut aikaisemmin. Vähä-Pesola lähti Annankadulta pois ovet paukkuen, kun sai kuulla, että kosketinsoittaja vaihtuu. Neumannin sanojen mukaan Dingo tarvitsi toisenlaisen kosketinsoittajan.

Ensialbumi Nimeni On Dingo ja vuosi 1984

Tammikuussa 1984 single ”Sinä ja minä” osallistui Levyraati-ohjelmaan televisiossa ja voitti sen. Huhtikuussa julkaistiin albumi Nimeni on Dingo, joka pysyi myydyimpien levyjen joukossa koko vuoden.

Juhannuksen jälkeen Dingon kokoonpano muuttui jälleen. Basisti Jarkko Eve lähti soolouralle. Tilalle Neumann kutsui basistiksi MACin ajoilta tutun Pepe Laaksosen. Saman vuoden syksyllä julkaistiin singlenä kappale Autiotalo, jonka ansiosta Dingo teki lopullisen läpimurtonsa. Autiotalo on edelleenkin Dingon eniten myydyin singlejulkaisu.

Menestysalbumi Kerjäläisten valtakunta ja vuosi 1985

Vuosi 1985 oli Dingolle kaikkein menestyksekkäin. Helmikuussa kakkosalbumin kansikuvia käytiin kuvaamassa Pohjois-Afrikassa, Marokossa.Seuraavassa kuussa albumi Kerjäläisten valtakunta nousi levylistojen kärkeen. Levy myi viikon aikana yhteensä 125 000 kappaletta nousten silloin Suomen kaikkien aikojen myydyimmäksi kotimaiseksi albumiksi. Nykyisin albumia on myyty yhteensä vähän alle 200 000 kappaletta, ollen Suomen kaikkien aikojen neljänneksi myydyin kotimainen albumi.

Kesä 1985 oli Dingo-hysterian aikaa. Esimerkiksi rumpali Quuppa huomasi eräänä päivänä nurmikkoa ajaessaan, että hänen toimiaan seurasi kadun varrella linja-autolastillinen ihmisiä. Tarinan mukaan matka Yyterin rannoille sisälsi kaikkien Dingon jäsenten asuintalojen esittelyn. Yhtye alkoi vähitellen turhautua suursuosion aiheuttamiin lieveilmiöihin.

Kolmas albumi Pyhä klaani ja vuosi 1986

Vuonna 1986 Dingon levytyssopimus Finnlevyn kanssa päättyi ja Dingo perusti oman levy-yhtiön, Bang Traxin. Helmikuussa Dingo vieraili Lontoossa ilmestyneen The House Without a Name / Tell Me Now -sinkun johdosta. Sonet-levy-yhtiö julkaisi Dingon englanninkielisen singlen Englannissa, Ruotsissa ja Tanskassa, joissa se nousi pieneksi radiohitiksi. Kappaleesta The House Without a Name tehtiin myös musiikkivideo.

Maaliskuussa ilmestyi kolmas albumi Pyhä klaani, joka arvosteltiin epäonnistuneeksi levyksi. "Pyhä klaani" myi ”vain” 80 000 kappaletta, kun samaan aikaan ihasteltiin suomalaisten iskelmätähtien 25 000 levyn ennätystä.

Vuonna 1986 Dingo teki siihen mennessä Suomen suurimman jäähallikiertueen, joka osoittautui lopulta tappiolliseksi ja Dingon alamäki alkoi. Kiertueen promoottori oli pistänyt Dingon rahoista noin 500 000 - 700 000 markkaa omaan pussiinsa. Rahojen myötä oli kadonnut myös mies itse, yhtyeelle tuli noin 450 000 markkaa tappiota. Suosio oli laskussa.

Kesällä kosketinsoittaja Pete Nuotio lähti yhtyeestä ja alkuperäinen kosketinsoittaja Tuomo Vähä-Pesola tuli takaisin yhtyeeseen. Esiintymiset eivät kuitenkaan onnistuneet ja lopulta yhtye hajosi. Dingo tuli tiensä päähän Nivalan Tuiskulassa 4. lokakuuta, jolloin Neumann ilmoitti muille jäsenille keikan jäävän Dingon viimeiseksi. Rahat olivat loppuneet, ja yhtye halusi lopettaa vielä huipulla ollessaan.

7. lokakuuta 1986 pidetyssä tiedotustilaisuudessa Dingo ilmoitti lopettavansa niin esiintymisen kuin levyttämisenkin - mahdollisesta jatkosta ei haluttu eikä voitu puhua mitään.

Dingon hajoamisesta ilmoitettiin tv-uutisissa, Kymmenen uutisissa, Ajankohtaisessa kakkosessa, lehdissä ja radiossa. Maan menestynein yhtye oli hajonnut.

Vuodet 1986-1993

Vuosina 1986-1993 Dingon jäsenet vaikuttivat musiikin saralla kukin omalla tahollaan. Neumann kokosi Pepe Laaksosen kanssa vuonna 1987 S.E.X.-yhtyeen, joka hajosi julkaistuaan vain pari singleä ja yhden albumin. Jonttu Virta soitti QQ Blue -yhtyeessä, Pepe Laaksonen julkaisi oman soololevynsä Veli kuu ja Quuppa vaikutti useissa eri kokoonpanoissa. Vuosien 1986-1993 aikana Neumann julkaisi kolme sooloalbumia ja toimi myös EMI:n tuotantopäällikkönä.

Neumann ja Quuppa soittivat 1980- ja 1990-lukujen taitteessa samassa yhtyeessä, ensin nimellä Neumann & Albion Rockers, mutta myöhemmin nimellä Neumann. Kokoonpano julkaisi muutaman singlen ja albumin Kotiinpaluu.

Vuonna 1992 Dingolle tarjottiin 100 000 markkaa yhdestä keikasta, mutta tuolloin yhtye ei vielä tarjoukseen suostunut. Saman vuoden syksyllä kappale ”Levoton Tuhkimo - remix” nousi radiossa soitetuimpien kappaleiden joukkoon. Neumann julkaisi omaelämäkerran ja samannimisen albumin Tähti ja meripoika samana syksynä.

Vuodet 1993-1994, Dingon ensimmäinen paluu

Keväällä 1993 ilmestyi kokoelmalevy Tuhkimotarina. Samoihin aikoihin alkoivat liikkua huhut Dingon paluusta, jotka myös toteutuivat: Dingo palasi lavoille lähes tunnetuimmassa kokoonpanossaan. Tällä kertaa koskettimissa oli Pave Maijanen, sillä Pete Nuotio ei lähtenyt tuolloin mukaan vedoten henkilökohtaisiin syihin. Syksyllä ilmestyi kokoelmalevy Sinä & Minä, joka sisälsi uuden ”Perjantai”-kappaleen. ”Perjantai” nousi uudeksi Dingo-hitiksi.

Dingo aloitti kiertueen kesällä 1993 ja aloitti vuodenvaihteessa 1993-1994 uuden albumin äänityksen. Dingo julkaisi 30. huhtikuuta 1994 uuden albumin, Via Finlandian, tasan 10 vuotta ensialbumi Nimeni on Dingon jälkeen. Albumin tunnetuin kappale on ”Elämäni sankari”. Albumi myi noin 13 000 kappaletta ollen siihen asti huonoimmin menestynyt Dingo-albumi. Kesän jälkeen Dingo ilmoitti jäävänsä toistamiseen ”telakalle”.

Vuodet 1994-1998

Vuosina 1994-1998 Dingon jäsenet esiintyivät ja levyttivät kukin omilla tahoillaan. Neumann sooloili, Jonttu Virta soitti eri kokoonpanoissa, Pepe Laaksonen toimi studiomuusikkona ja Quuppa soitti eri yhtyeissä ja työskenteli musiikkiliikkeessä.

Vuonna 1996 ilmestyi Neumannin toistaiseksi viimeisin sooloalbumi Nimeni on Neumann. Levyllä oli muutamia Dingon kappaleita Neumannin sooloversioina.

Vuodet 1998-2002, Dingon toinen paluu

Lokakuussa 1998 Dingo esiintyi Hartwall-Areenalla tunnetuimmassa kokoonpanossaan ensimmäistä kertaa 12 vuoteen. Samassa kuussa Dingo esiintyi myös Porin Karhuhallissa, minkä jälkeen Dingo kiersi vuosina 1999-2002 eri esiintymispaikkoja. Uutta musiikkia ei kuitenkaan saatu aikaan, minkä johdosta yhtye hajosi tammikuussa 2002. Yhtyeestä lähtivät kosketinsoittaja Pete Nuotio ja rumpali Quuppa Seittonen. Myös muut jäsenet olivat turhautuneita siihen, että samoja vanhoja kappaleita soitettiin illasta toiseen. Hajoamiseen vaikuttivat myös useat muut syyt.

Vuodenvaihde 2002-2003

Dingo esiintyi 31. joulukuuta 2002 Tallinnassa erikoiskokoonpanolla. Keikalla soittivat Neumann (laulu), Jarkko Eve (basso), Jari ”Heinä” Nieminen (kitara), Pekka Kuorikoski (koskettimet) ja Vesa Aaltonen (rummut). Sama kokoonpano soitti vielä Vuokatin Katinkullassa yhden keikan alkuvuonna 2003. Näiden kahden keikan jälkeen Dingo ei jatkanut keikkailua.

Dingon entiset jäsenet tulistuivat Neumannille, mistä kertoo seuraava lainaus lehtiartikkelista:

Dingo-yhtyeen ex-jäsenet ovat suuttuneet Neumannille, joka on buukannut bändin esiintymään Tallinnan Saku-halliin käyttäen Dingo-nimeä. Uudenvuoden aaton konserttia myydään ”legendaarisen suomalaisbändin spesiaalikeikkana”, vaikka lavalle nousee alkuperäisjäsenistä vain Neumann.

Entiset Dingo-miehet kummastelivat Nipan touhuja.

"Hävytöntä hommaa. Tässä tehdään liiketoimintaa ja hankitaan rahaa perusteilla, jotka koskettavat meitä ex-dingolaisia", ihmettelee kosketinsoittaja Pete Nuotio Ilta-Sanomissa.

Vuodet 2004-, Dingon kolmas paluu

Dingo Raumanmeren juhannuksessa 2006

Keväällä 2004 julkaistiin uusi kokoelmalevy ja DVD. Samalla ilmoitettiin, että Dingo alkaisi jälleen keikkailla. Dingon 20-vuotisjuhlakiertue aloitti Raumanmerellä 2004, ja kokoonpanossa soittivat Pertti Neumann (laulu), Jarkko Eve (basso), Hombre Lampinen (kitara), Sami Välimäki (koskettimet) ja Juha Jokinen (rummut).

Keväällä 2005 Dingon kokoonpano vaihtui Neumannia ja Eveä lukuun ottamatta. Yhtyeen kokoonpanoa vahvistettiin Bomfunk MC's-yhtyeen soittajilla, joita olivat Ari Toikka (rummut), Erik Valkama (kitara) ja Pekka Siistonen (koskettimet). Dingo julkaisi 8. kesäkuuta 2005 Musta Leski -singlen ja avasi samoihin aikoihin myös viralliset kotisivunsa.

12. lokakuuta 2005 Dingo julkaisi Purppuraa-singlen, joka oli toinen singlelohkaisu uudelta Purppuraa-albumilta. Purppuraa julkaistiin 26. lokakuuta ja sen tuotti Risto Asikainen.

Purppuraa ei kuitenkaan menestynyt hyvin. Ensimmäisellä viikolla albumi sijoittui Suomen viralliselle albumilistalle sijalle yhdeksän. Toisella viikolla albumi oli sijalla 23 ja kolmannen viikon jälkeen se ei ollut lainkaan listalla. Purppuraa on kaikkien aikojen huonosti menestynein Dingon albumi - levyä myytiin vain n. 10 000 kpl.

Vuonna 2006 Dingo esiintyi ympäri Suomea. Ohjelmistoon kuului sekä vanhoja hittejä että uutta materiaalia.

Dingon kokoonpano uudistui jälleen vuonna 2007, sillä rumpali Ari Toikka siirtyi Yön rumpaliksi. Dingon uudeksi rumpaliksi palkattiin Jukka "Frogley" Mänty-Sorvari, joka on tunnettu muun muassa yhtyeistä Skädäm ja Yö.

Dingo aloittaa maaliskuussa 2007 seuraavan kiertueensa. Samoihin aikoihin yhtye aloittaa myös seuraavan albumin tekemisen ja ensimmäinen singlejulkaisu tulevalta albumilta ilmestyy kevään 2007 aikana. Seuraava Dingo-albumi julkaistaan vuoden 2007 aikana.

Dingon kokoonpanot

Alkuperäinen kokoonpano (1983)

Ensilevytyksen kokoonpano (1983–1984)

  • Pertti Neumann (laulu)
  • Jonttu Virta (kitara)
  • Jarkko Eve (basso/laulu)
  • Pete Nuotio (koskettimet)
  • Juha ”Quuppa” Seittonen (rummut)

Tunnetuin kokoonpano (1984–1986 ja 1998–2002)

Tiedosto:Dingo 1984.jpg
Dingo klassisessa kokoonpanossaan vuonna 1984.
  • Pertti Neumann (laulu)
  • Jonttu Virta (kitara)
  • Pepe Laaksonen (basso/laulu)
  • Pete Nuotio (koskettimet)
  • Juha ”Quuppa” Seittonen (rummut)

Kokoonpano heinä–lokakuussa 1986

  • Pertti Neumann (laulu)
  • Jonttu Virta (kitara)
  • Pepe Laaksonen (basso/laulu)
  • Tuomo Vähä-Pesola (koskettimet)
  • Juha ”Quuppa” Seittonen (rummut)

Kokoonpano 1993-1994

  • Pertti Neumann (laulu)
  • Jonttu Virta (kitara)
  • Pepe Laaksonen (basso/laulu)
  • Pave Maijanen (koskettimet)
  • Juha ”Quuppa” Seittonen (rummut)

Kokoonpano 2002-2003

Kyseinen kokoonpano esiintyi kaksi kertaa; 31. joulukuuta 2002 Tallinnassa Saku-Suurhallissa ja tammikuussa 2003 Vuokatissa.

Dingomania-kiertueen kokoonpano (2004–2005)

Kokoonpano 2005-2007

Dingo Raumanmeren juhannuksessa 2006.

Nykyinen kokoonpano (2007-)

Dingon tuottajina ovat toimineet Pave Maijanen (1983-1986, 1993-1994), T. T. Oksala (1986), Antti Suomalainen (2005) ja Risto Asikainen (2005).

Diskografia

Albumit

Kokoelmat

Videot ja dvd:t

  • Nimemme on Dingo  (1984) (VHS)
  • Kerjäläisten valtakunnassa  (1985) (VHS)
  • Dingo Live  (1999) (VHS) (sisältää videot Nimemme on Dingo ja Kerjäläisten valtakunnassa)
  • Dingomania  (2004) (DVD)

Singlet

  • Sinä ja minä / Lakatut varpaankynnet (1984)
  • Levoton Tuhkimo / Aino (1984)
  • Pistoolisankari / Huumeita Japaniin (1984)
  • Pistoolisankari / Apinatarhaan (1984)
  • Autiotalo / Nimeni on Dingo (1984) (Dingon myydyin single, myyty yli 10 000 kpl) [1]
  • Kirjoitan / Rio Ohoi (1985)
  • Nahkatakkinen tyttö / Kerjäläisten valtakunta (1985)
  • Kunnian kentät (remix) / Sata rohkeaa laivaa / Ota paha pois (Live) (MAXI-single, 1985)
  • Kunnian kentät (remix) / Sata rohkeaa laivaa (1985)
  • Kreivin sormus / Koulukapina (1986)
  • Juhannustanssit / Hullu Henri (1986)
  • The House Without a Name / Tell Me Now (1986)
  • The House Without A Name (Extended version) / Tell Me Now (Maxi mix) (1986)
  • Levoton Tuhkimo (remix) / Nahkatakkinen tyttö (1992)
  • Perjantai / Sinä ja minä (remix) (1993)
  • Nähdään taas / Ruma ankanpoika (1994)
  • Elämäni sankari / Via Finlandia (1994)
  • Elämäni sankari / Ameriikassa (1994)
  • Sinä ja minä / Jokainen aamu (PROMO) (1999)
  • Sinä ja minä / Lakatut varpaankynnet (uusiojulkaisu) (2004)
  • Autiotalo (update 04) / The House Without A Name / Autiotalo (alkuperäinen) (2004)
  • Musta Leski (2005)
  • Purppuraa (2005)

Musiikkivideot

  • Sinä ja minä (1984)
  • Kunnian kentät (1985)
  • Sata rohkeaa laivaa (1985)
  • Penny Lane (1985)
  • The House Without a Name (1986)
  • Kreivin sormus (1986)
  • Koulukapina (1986)
  • Perjantai (1993)
  • Elämäni sankari (1994)
  • Autiotalo update 04 (2004)
  • Purppuraa (2005)

Muita Dingon jäsenten musiikkihankkeita

  • Jonttu Virta vaikutti ennen Dingoa Kieltolaki-yhtyeessä.
  • Dingon edeltäjä oli MAC, joka toimi 1980-luvun alussa. Dingon jäseniä MACissa olivat Neumann, Jarkko Eve ja Pepe Laaksonen. Yhtyeen tunnetuin kappale oli Suomi itkee.
  • Neumann vaikutti vuosina 1982–1983 Bwana-yhtyeessä.
  • Jonttu Virta vaikutti vuosina 1986–1987 QQ Blue-yhtyeessä. Yhtyeeltä ilmestyi vuonna 1987 myös albumi Crusade. QQ Blue kuitenkin lopetti toimintansa 1980-luvun lopulla.
  • Neumann ja Pepe Laaksonen perustivat S.E.X.-yhtyeen vuonna 1987 Dingon hajoamisen jälkeen. Se ehti kuitenkin hajota ennen kuin yhtyeen levy saatiin markkinoille. Yhtyeessä vaikuttivat Neumann, Pepe Laaksonen, Jussi Kinnunen ja Jippo Laaksonen.
  • Dingon entinen kosketinsoittaja Pete Nuotio on vaikuttanut vuodesta 1991 lähtien SlowGang-yhtyeessä. SlowGang esiintyy harvakseltaan.
  • Jarkko Eve vaikutti vuonna 2003 Dave Lindholmin Redclouds-yhtyeessä. Yhtyeeltä ilmestyi samanniminen albumi.
  • Dingon entiset jäsenet Juha Jokinen ja Sami Välimäki vaikuttivat Merkattu Maa-yhtyeessä. Merkattu Maa julkaisi kolme albumia ja hajosi vuonna 2006.
  • Jonttu Virta vaikuttaa nykyisin Solid Citizens-yhtyeessä. Yhtye ei ole toistaiseksi levyttänyt.
  • Pepe Laaksonen ja Juha "Quuppa" Seittonen vaikuttivat vuosina 2004–2005 Paalujuntta-nimisessä yhtyeessä. Paalujuntta teki muutamia keikkoja, mutta hajosi alkuvuonna 2005.
  • Dingon tunnetuin kokoonpano lukuun ottamatta Neumannia perusti Veli kuu-yhtyeen keväällä 2006. Mukana kokoonpanossa oli myös Juha "Quuppa" Seittosen pikkuveli Petri "Putte" Seittonen. Yhtye kuitenkin hajosi saman vuoden aikana.

Nippelitietoa

  • Dingo rikkoi vuosina 1984-1986 kaikki levy- ja keikkamyynnin ennätykset Suomessa.
  • Dingo teki vuosina 1985-1986 suurimman siihenastisen jäähallikiertueen.
  • Dingossa on soittanut 18 vakinaista muusikkoa, joista 10 vuoden 2002 jälkeen.
  • Kaikki kolme Dingon 1980-luvun albumia olivat vuoden myydyimpiä kotimaisia albumeita.
  • Dingolla on enemmän kokoelma-albumeita kuin varsinaisia albumeita.
  • Laulusolisti Pertti Neumann on ainoa Dingon jäsen, joka on vaikuttanut yhtyeessä koko sen historian ajan.
  • Dingon kokoonpano uusiutui täysin vuonna 2002 lukuun ottamatta Neumannia.
  • Neumannin ja hänen puolisonsa lapsettomuusongelmia käsiteltiin lehtien palstoilla, myös adoptiosta puhuttiin. Apu-lehti 2. helmikuuta 2002 julkaisi ”Kynä irti”- palstalla kirjoituksen, jonka aiheena olivat Neumannien lapsettomuus ja adoptiopuheet. Jutussa kerrottiin Neumannin tunnustaneen, että "intiaanilapsi olisi kiva". Neumann kanteli artikkelista Julkisen sanan neuvostolle, mutta JSN kallistui Apu-lehden puolelle. Julkisen sanan neuvoston päätös oli, että Pertti Neumann on julkisuuden henkilö, ja hänen yksityiselämänsä suoja on suppeampi kuin tavallisen kansalaisen.
  • Dingo on saanut vaikutteita muun muassa The Policelta, Queenilta ja KISSiltä.
  • Dingo otti pukeutumisessaan 1980-luvulla vaikutteita muun muassa Hanoi Rocksilta.
  • Virolaisen artistin Mari-Leen Kaselaan kappale "Rahutu tuhkatriinu" Perustuu Dingon kappaleeseen "Levoton tuhkimo".

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g Kultalevyhaku Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry. Viitattu 28.2.2007. (suomeksi)

Yleiset lähteet

  • Dingo Web Historiikki, diskografia ja kokoonpanotiedot ovat Dingo Webistä. Sivusto on myöntänyt luvan käyttää tietoja tässä artikkelissa.
  • Parhaat-kokoelman historiikki.

Kirjallisuutta

  • Kari Levola: Kunnian kentät (Artmix 1985)
  • Mika Virta ja Suvi Niemi: Dingolle rakkaudella (Mesomusiikki 1985)
  • Maria Schulgin, Johnny-Kai Forssell ja Pentti Kostamo: Kaikki huutaa Dingoo (Gummerus 1985)
  • Emmi Martin: Minun Dingoni (Otava, 1986)
  • Pertti Neumann: Tähti ja meripoika (Otava, 1992)

Nuottikirja

  • Complete (Gummerus 2001)
    • sisältää nuotit ja lyriikat kaikkiin vuosina 1984–1994 julkaistuihin suomenkielisiin kappaleisiin

Aiheesta muualla

Dingo
Studioalbumit
Livealbumit

Live

Kokoelmat
VHS/DVD
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Dingo_(yhtye)&oldid=2747832”