Tämä on lupaava artikkeli.

Lentokoneruoka

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 4. lokakuuta 2019 kello 08.15 käyttäjän J.K Nakkila (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Do & Co -cateringyhtiön valmistama Austrian Airlinesin lennoilla tarjottava à la carte -ateria.

Lentokoneruoka on lentokoneen matkustajille lennon aikana tarjoiltavaa ruokaa. Ruoan ja muiden tarjoilujen määrä, laatu ja hinta vaihtelevat lentoyhtiön, matkustusluokan ja lennon pituuden mukaan. Lyhyellä lennolla turistiluokassa saatetaan tarjoilla vain juomia ja naposteltavaa, kun taas kaukolennon ykkösluokassa matkustava voi saada jopa seitsemän ruokalajin lämpimän aterian.

Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen lentoliikenteelle aiheuttamien talousvaikeuksien sekä kiristyneen hintakilpailun myötä monet lentoyhtiöt, kuten Finnair[1] sekä British Airways, ovat luopuneet ilmaisesta ruokatarjoilusta lyhyillä lennoilla.[2]

Historia

Kuumailmapallojen ja ilmalaivojen aikakausi

Graf Zeppelinin ruokasali elokuussa 1929.

Ruoka- ja juomatarjoilun historian ilma-aluksissa voidaan katsoa alkaneen 1. joulukuuta 1783, kun Montgolfierin veljesten kuumailmapallolla Pariisissa lentäneet Jacques Charles ja Nicholas-Louis Robert juhlistivat lentoaan pullollisella samppanjaa.[3] Ilmailun varhaiset pioneerit olivat yläluokkaan kuuluvia seikkailijoita ja tieteilijöitä, ja heidän eväänsä heijastivat heidän sosiaalista asemaansa. Esimerkiksi italialainen seikkailija Vincenzo Lunardi otti vuonna 1785 ensimmäiselle kuumailmapallolennolleen mukaansa kylmää kanaa, viiniä ja lajitelman erilaisia salaatteja ja juustoja. Pyrkimys ylellisyyteen johti ensimmäiseen keksintöön, joka mahdollisti lämpimän ruoan valmistamisen lennolla. Keksijä William Maughan kehitti vuonna 1835 laitteen, joka lämmitti ruokaa käyttäen kalkin ja veden reagoidessa syntyvää lämpöä. Periaatteen varhaisin tunnettu käyttö tapahtui seuraavana vuonna kuumailmapallolennolla Lontoosta Saksaan, jolla oli mukana kalkilla toimiva kahvinkeitin. Laite ei kuitenkaan ole säilynyt, sillä lennon kapteeni pudotti sen vahingossa yli laidan pallon lentäessä Belgian yllä.[4]

Ruokatarjoilu lennoilla käynnistyi toden teolla saksalaisen kreivi Ferdinand von Zeppelinin kehittämien ilmalaivojen myötä. DELAG-yhtiö lensi vuodesta 1910 Friedrichshafenista zeppeliineillä maisemalentoja, joilla oli mukana stuertti tarjoilemassa ruokaa ja samppanjaa. Gourmet-ruoan valmistivat paikalliset ravintolat, ja se lastattiin kyytiin juuri ennen lähtöä. Vuonna 1912 DELAG lensi ensimmäisen kaupallisen kansainvälisen lennon Hampurista Kööpenhaminaan. Matkustajille tarjoiltiin kilpikonnalientä, lampaankyljyksiä a la Jardinière, leipää, juustoa, voita, samppanjaa ja sherryä.[5]

Ensimmäinen maailmansota keskeytti matkustajaliikenteen zeppeliineillä. Sodan jälkeen vuonna 1919 esitelty ilmalaiva Bodensee oli ensimmäinen ilma-alus, jossa oli keittiö lämpimän ruoan valmistamista varten. Keittiössä oli yksi uuni ja kaksilevyinen sähköliesi. Osana rauhanehtoja ilmalaivojen kehittämistä Saksassa kuitenkin rajoitettiin vuoteen 1925, ja seuraava edistysaskel ruokatarjoilussa nähtiin vasta vuonna 1928 Graf Zeppelinin myötä. Siinä oli matkustajille erillinen ruokasali, ja miehistöön kuuluivat kokki Otto Manz ja stuertti. Lennoilla tarjoiltiin aamiainen, lounas ja illallinen, minkä lisäksi matkustajat saivat tilata cocktaileja aterioiden välillä. Juomavesi Graf Zeppeliniin toimitettiin jäänä, jota sulatettiin tarpeen mukaan.[6]

Ilmalaivojen aikakausi huipentui Hindenburgiin, jonka henkilökuntaan kuului 15 kokkia ja tarjoilijaa, joita johti DELAG:n palveluksessa vuonna 1912 aloittanut Heirich Kubis. Hindenburg lensi maaliskuussa 1936 neitsytmatkansa Rio de Janeiroon. Aluksella oli noin 30-paikkainen ruokasali sekä baari, jossa baarimikko Max Schulze tarjoili teeman mukaan nimettyjä cocktaileja, kuten LZ-129 (aluksen mallinumero) ja Maybach 12 (aluksen moottorien tyyppi). Hindenburgista tuli uusi standardi ylelliselle matkustamiselle, mikä näkyi myös ruokatarjoilussa. Esimerkiksi lennolla 17. elokuuta 1936 tarjoiltiin lounaalla vahvaa Theodor-lientä, ankanpoikaa baijerilaisittain samppanjakaalin kera, mausteisia perunoita madiera-kastikkeessa, päärynöitä convent sekä kahvia. Hindenburg kuitenkin tuhoutui onnettomuudessa New Jerseyssä jo vuonna 1937. Sen sisaralus Graf Zeppelin II lensi ensilentonsa vuonna 1938, mutta natsihallinto otti sen haltuunsa ja käytti sitä vain propaganda- ja vakoilulennoilla. Graf Zeppelin II romutettiin Hermann Göringin määräyksestä vuonna 1940, mikä lopetti ilmalaivojen aikakauden.[7]

Ruokatarjoilu lentokoneissa

KLM:n purseri tarjoilemassa ruokaa yhtiön lennolla vuonna 1950.

Ruokaa tarjoiltiin ensimmäisen kerran lentokoneessa 11. lokakuuta 1919, kun Handley Page Transportin lennolla Lontoosta Pariisiin oli tarjolla eväslaatikoita kolmen šillingin hintaan.[2] Ruokatarjoilu lennoilla yleistyi kuitenkin vasta 1930-luvulla. Aluksi valikoimiin kuului kylmiä voileipiä, mutta 1930-luvun puolivälin jälkeen myös lämmintä ruokaa alettiin tarjoilla.[8] United Airlines asensi ensimmäisenä lentoyhtiönä koneisiinsa tarjoomot lämpimän ruoan tarjoilemiseksi vuonna 1936.[2]

Alkuaikojen lämpimät ateriat olivat erityisesti nykyiseen lentokoneruokaan verrattuna tasokkaita: tarjolla saattoi olla esimerkiksi lampaankyljyksiä, naudanpaistia, perunoita, shamppanjaa ja kaviaaria. Aterioista kuitenkin valitettiin, koska lentokoneessa niistä ei saatu tarpeeksi laadukkaita. 1930-luvun lopulla ja 1940-luvun alussa jotkin yhdysvaltalaiset lentoyhtiöt antoivat matkustajilleen mahdollisuuden käydä lentoaseman ravintolassa syömässä teknisten välilaskujen aikana. Nämä ateriat alkoholi- ja savuketarjoiluineen kuuluivat matkalipun hintaan. Lentomatkustamisen suosion kasvaessa ja matkustajien määrän ylittäessä lentokenttäravintoloiden kapasiteetin lentoyhtiöiden oli pakko alkaa taas panostaa tarjoiluun lennolla. Moni perusti oman catering-yhtiön tai ulkoisti ateriat ulkopuolisille yrityksille.[8]

Ilmailun kulta-ajaksikin kutsutulla 1950-luvulla lentokoneruoka tarjoiltiin pöytäliinoilta ja syötiin hopeoiduin aterimin.[2] Erityisesti Yhdysvalloissa, jossa lentolippujen hinnat olivat säännellyt, lentoyhtiöt panostivat ruokatarjoiluun, sillä kiinteillä lippujen hinnoilla se oli usein ainoa tapa erottua kilpailijoista.[8] Tilanne alkoi muuttua 1970-luvulla, kun ilmailualan säännöstely poistettiin. Siitä eteenpäin halvasta hinnasta alkoi hiljalleen tulla tärkeämpi kuin tasokkaasta ruokatarjoilusta. Lentokoneruoasta alkoikin tulla säästökohde. Väitetään, että American Airlinesin silloinen toimitusjohtaja Robert Crandall vähensi vuonna 1987 yhtiön vuotuisia menoja 40 000 dollarilla antamalla määräyksen laittaa jokaiseen ykkösluokassa tarjoiltuun salaattiin yhden oliivin vähemmän.[2]

Säästöt kiihtyivät entisestään syyskuun 11. päivän terrori-iskujen lentoliikenteelle aiheuttamien talousvaikeuksien sekä kiristyneen hintakilpailun myötä. Samalla lentoyhtiöt vaihtoivat metalliset ruokailuvälineet muovisiin. 2000-luvulla monet lentoyhtiöt, kuten British Airways ja Finnair, ovat luopuneet kokonaan ilmaisesta ruokatarjoilusta lyhyillä lennoilla.[2]

Valmistaminen

LSG Sky Chefsin kuormaaja-auto lastaamassa ruokaa American Airlinesin Boeing 767 -koneeseen.

Lentokoneissa tarjottavat ruoka-annokset on valmistettava maan pinnalla ja toimitettava koneeseen ennen lentoa. Tyypillisesti ruoasta vastaa joko lentoyhtiön oma catering-osasto tai ulkopuolinen yhtiö.[8] Suurimpia, maailmanlaajuisesti toimivia catering-yhtiöitä ovat saksalainen LSG Sky Chefs[9] ja sveitsiläinen Gate Gourmet.[10] Suomalaisia catering-yhtiöitä ovat Finnair Kitchen[11] ja Vantaa Catering Services.[12]

Lentokoneruoka suunnitellaan catering-yhtiöissä matkustajien mielipiteiden pohjalta. Ruoat jaetaan usein aasialaisiin ja länsimaisiin, sillä kunkin alueen asukkaat ovat tottuneet oman alueensa makuihin. Annoksen suunnitteluun voi kulua jopa puoli vuotta.[9] Suunnittelussa tärkeää on makujen lisäksi turvallisuus, sillä pilaantuneen tai saastuneen ruoan matkustajille aiheuttamat seuraukset voivat olla vakavat.[13] Näin kävi vuonna 1992, kun Aerolíneas Argentinasin lennolla 386 Buenos Airesista Los Angelesiin tarjoiltiin koleran saastuttamia katkarapuja.[14] Ainakin 65 matkustajaa sairastui, ja heistä yksi kuoli.[15] Catering-yhtiöt ja lentoyhtiöt ovatkin kehittäneet alalle ohjeistukset ruoan turvalliseen valmistukseen. Niitä julkaisee kansainvälinen lentopalveluliitto IFSA (International Flight Services Association).[16]

Kritiikki

Erityisesti turistiluokassa tarjoiltavaa lentokoneruokaa pidetään tasoltaan kehnona, jopa vastenmielisenä. Yksi suurimmista ongelmista on ruoan mauttomuus. Se johtuu osaltaan lentokoneen paineistetusta ja kuivasta ilmasta. Korkeampi ilmanpaine vähentää makunystyjen herkkyyttä ja kuiva ilma kuivattaa nenäonteloita, mikä heikentää kykyä aistia makuja ja hajuja. Tämän vuoksi lentoyhtiöt suosivatkin voimakkaan makuisia ruokia, kuten suolaisia muhennoksia tai mausteisia curryruokia. Ilmanalan vaikutus on pyritty huomioimaan niin, että ruokia maistetaan lennolla, jotta saadaan todellinen kuva niiden mausta. Jotkut lentoyhtiöt ovat jopa asentaneet keittiöihinsä painekammioita, joissa ruokaa voidaan maistaa lentokoneen paineistusta vastaavissa oloissa.[13]

Ongelmia lentokoneruoan laadulle aiheuttavat lisäksi logistiikka ja kustannukset. Ruoka valmistetaan muualla ja joko pidetään lämpimänä tarjoiluun saakka tai jäähdytetään ja sitten kuumennetaan koneen tarjoomoissa useita tunteja valmistamisen jälkeen. Pitkä lämpimänä pitäminen vahingoittaa lihan proteiineja, saa vihannekset nuutumaan ja jotkin tärkkelykset pilkkoutumaan. Kylmässä säilytettäviä ruokia ei usein saada lämmitettyä tasaisesti, sillä koneiden uunit ovat täynnä ruokaa. Pitkän säilytysajan vuoksi ruoat menevät helposti vetisiksi, elleivät ne ole hyvin kuivia. Kaikki tämä heikentää tarjoiltavan ruoan laatua.[13] Laadun parantaminen vaatisi kuitenkin suuria investointeja, mikä ei olisi järkevää, sillä matkustajien valintoihin kaikkein eniten vaikuttavat lippujen hinnat nousisivat liikaa.[13][8]

Kuvia

Lähteet

  • Foss, Richard: Food in the Air and Space – The Surprising History of Food and Drink in the Skies. Rowman & Littlefield, 2015. ISBN 978-1-4422-2728-6. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ Finnairin Sky Bistro starttaa marraskuussa 14.10.2014. Lentoposti. Viitattu 27.11.2017.
  2. ↑ a b c d e f Smith, Oliver: Airline food through the ages 11.10.2013. The Telegraph. Viitattu 27.11.2017. (englanniksi)
  3. ↑ Foss 2015, s. XI
  4. ↑ Foss 2015, s. 1–3
  5. ↑ Foss 2015, s. 5–6
  6. ↑ Foss 2015, s. 8–10
  7. ↑ Foss 2015, s. 15–17
  8. ↑ a b c d e Ronalds-Hannon, Eliza: Free peanuts on airplanes started out as a marketing ploy 6.8.2013. Quartz. Viitattu 27.11.2017. (englanniksi)
  9. ↑ a b Tiesitkö tätä lentokoneruuasta? 27.7.2016. Finavia. Viitattu 28.11.2017.
  10. ↑ Holmes, Zarina: Waking the Green Giants: World's largest airlines caterer Gate Gourmet to implement sustainable policies 6.7.2008. Optimist World. Viitattu 28.11.2017. (englanniksi)
  11. ↑ Finnairin haltuunottama catering-yhtiö vaihtaa nimensä - Finnair Kitchen Oy aloittaa toiminnan 13.4.2017. Lentoposti. Viitattu 28.11.2017.
  12. ↑ Remes, Matti: Pieni haastaja panostaa palveluun 10.12.2014. Fennia. Viitattu 28.11.2017.
  13. ↑ a b c d Smith, Oliver: Why is plane food so bad? 10.6.2017. The Telegraph. Viitattu 27.11.2017. (englanniksi)
  14. ↑ Mydans, Seth: Cholera Kills One and Fells Many on Flight 21.2.1992. Los Angeles: The New York Times. Viitattu 28.11.2017. (englanniksi)
  15. ↑ Cholera Cases on Jet Up to 65 23.2.1992. Los Angeles: The New York Times. Viitattu 28.11.2017. (englanniksi)
  16. ↑ World Food Safety Guidelines International Flight Services Association. Viitattu 28.11.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Lentomatkustaminen
Lentoyhtiöt
Allianssit
Historia
Kauppayhdistykset
Miehistö
Lentäminen
Lentoasemat
Tulli/Maahanmuutto
Matkatavarat
Turvallisuus
Lentoliput
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lentokoneruoka&oldid=18449268”