Tekoäly

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Tekoälytutkimus)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee tietotekniikkaan liittyvää käsitettä. A.I. Tekoäly on myös vuonna 2001 ensi-iltansa saanut tieteiselokuva.
Kuvantunnistus-tekoälyn tunnistamat jalankulkijat.

Tekoäly eli keinoäly on tietokone tai tietokoneohjelma, joka kykenee älykkäiksi laskettaviin toimintoihin. Tekoälyn tarkempi määrittely on avoin, koska älykkyyttä itsessään on vaikea määritellä. Tekoäly viittaa myös aihetta tutkivaan tieteen alaan.

Eräässä merkityksessä tekoälynä pidetään tietokoneohjelmaa, joka suorittaa yleisesti ihmismäistä ajattelua (laskennallinen lähestymistapa). Tämän niin kutsutun yleisen tekoälyn kehittämisen ajankohdasta ei voida antaa juurikaan luotettavia ennusteita.[1]

Suppeammassa merkityksessä tekoäly on mikä tahansa johonkin älykkääseen toimintoon kykenevä. Tälläisiä tekoälyjä on jo käytössä. Käytössä olevia tekoälyn sovelluksia ovat esimerkiksi luonnollisen kielen tuottamiseen ja tunnistamiseen erikoistuneet järjestelmät, asiantuntijajärjestelmät, robottitekniikka ja viihdesovellukset.

Vaikka äly-termiä käytenään myös yleisesti niin sanotuista tavallisista laitteista kuten älypuhelin, ei niitä lasketa yleensä mukaan tekoälyn kenttään.

Tekoäly ja tietoisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vahva tekoäly viittaa koneeseen, 1) joka lähestyy inhimillisen älykkyyden tasoa tai ylittää sen, 2) joka voi tehdä tyypillisesti ihmisille kuuluvia asioita, 3) joka voi soveltaa laajoja taustatietoja ja 4) jolla on jonkin tasoinen tietoisuus (konetietoisuus).

Heikko tekoäly puolestaan viittaa koneeseen, joka käyttää ohjelmistoa joidenkin sellaisten tiettyjen ongelmien tutkimiseen tai ratkaisemiseen, jotka eivät käsitä ihmisen kognitiivisia kykyjä kaikessa laajuudessaan. Päinvastoin kuin vahva tekoäly, heikko tekoäly ei saavuta tietoisuutta, vaan se on lähinnä tietyn sovellusalueen ongelmanratkaisija. Esimerkkinä heikosta tekoälystä ovat tekstin- ja kuvantunnistus, asiantuntijajärjestelmät ja shakkitietokoneet, kuten Deep Blue.

Tekoälytiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekoälyn taustalla on René Descartesin jo 1600-luvulla esittämä idea ajatusten matemaattisesta mallinnettavuudesta.lähde? Varsinaiseksi tieteenalaksi tekoäly eriytyi tietokoneiden kehittymisen myötä 1950-luvulla. Monitieteellinen tekoälytiede yhdistelee keskenään esimerkiksi tekniikkaa, psykologiaa, kognitiotiedettä, filosofiaa ja lääketiedettä.

Koulukunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekoälytiede voidaan karkeasti jakaa perinteiseen symbolipainotteiseen tekoälytieteeseen sekä uudempaan, hahmopohjaiseen, laskennallisen älykkyyden suuntaukseen. Perinteisen tekoälytieteen työkaluja ovat mm. asiantuntijajärjestelmät, ontologiat ja sääntöpohjainen päättely. Uudemman konnektionistisen suuntauksen tunnetuimpia menetelmiä ovat neuroverkot, sumeat järjestelmät ja evolutionäärinen laskenta.

Turingin testi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Turingin testi

Tekoälytieteen pioneeri Alan Turing määritteli käytännönläheisen kokeen, jolla voi mitata tietokoneen ihmismäisyyttä. Testin ajatus on, että tietokone on älykäs, jos sen vastauksia ei pysty erottamaan ihmisen vastauksista. Yksikään tietokoneohjelma ei ole läpäissyt tätä testiä valvotuissa olosuhteissa, vaikka vuodesta 1990 lähtien on järjestetty erityinen kilpailu Loebnerin-palkinnosta, missä Turingin testin läpäisseen laitteen kehittäjälle luvataan 100 000 dollaria.

Turingin testiä pidetään ongelmallisena sen takia, että siinä pärjäävät hyvin sellaiset ohjelmat, jotka pyrkivät huijaamaan ihmistuomareita. Paremmaksi tekoälytestiksi on ehdotettu Lovelacen testiä (engl. Lovelace test), jossa ajattelun kriteeri on se, ettei ulkopuolinen tarkkailija pysty tulostusten perusteella sanomaan, miten olento on päätynyt tuottamaan juuri ne.

Tekoäly ja ihminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uhkakuvaksi on nostettu, että tekoäly nopeuttaa teknologista ja sosiaalista muutosta niin paljon, etteivät ihmiset ehdi sopeutua siihen. Tällaista kehitystä kutsutaan singulariteetiksi.[2] Singulariteetti voidaan myös ymmärtää hetkeksi, jolloin kone tekee itseään paremman koneen. Biologiseen ja kultuuriseen muutokseen verrattuna tilanne voi muuttua äkisti.

Ylivertainen tekoäly saattaa esimerkkiksi päihittää finanssimarkkinat, ihmistutkijat, ihmisjohtajat ja pahimmillaan kykenee synnyttämään aseita, joita ihminen ei pysty edes ymmärtämään.

Hallitsemattoman tekoälyn vaaroista ovat varoittaneet mm. Microsoftin perustaja Bill Gates, fyysikko Stephen Hawking ja miljardöörikeksijä Elon Musk.[3] Jo nyt on nähtävissä joitakin merkkejä tekoälyn tavallista elämää mullistavista ilmiöistä.

Nykyisin kaupallista, hallinnollista ym. merkitystä on yleensä sillä, kuka hallitsee tekoälyä. Tulevaisuudessa ongelmaksi muodostuu se, pystytäänkö tekoälyä enää hallitsemaan ollenkaan.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. AlphaGo on merkittävä askel kohti yleistä tekoälyä – mutta miten pitkä? www.digitoday.fi. Viitattu 22.3.2016.
  2. Aleksi Moisio: Tutkijat pelkäävät koneiden selättävän ihmisrodun taloussanomat.fi. 27.7.2009. Viitattu 27.7.2009.
  3. http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/2015-01-29/Nyt-my%C3%B6s-Bill-Gates-varoitti-ihmiskuntaa-koskevasta-teknouhasta-3214774.html
  4. http://www.itviikko.fi/uutiset/2014/05/05/ihmiskunnan-loppu-hawking-pelkaa-tietoista-tekoalya/20146306/7

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hyvönen, Eero & Karanta, Ilkka & Syrjänen, Markku (toim.): Tekoälyn ensyklopedia. Helsinki: Gaudeamus: Suomen tekoälyseura, 1993. ISBN 951-662-559-2.
  • Niiniluoto, Ilkka: Maailma, minä ja kulttuuri: Emergentin materialismin näkökulma. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-11070-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]