Teknologinen singulariteetti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Teknologinen singulariteetti (lyh. singulariteetti) tarkoittaa tulevaisuudentutkimuksessa hypoteesiä, jossa tietyssä pisteessä tulevaisuudessa ihmiskunnan teknologinen kehitys kiihtyy niin nopeasti ja hallitsemattomasti, että siitä seuraa täysin edeltä arvaamattomia ja peruuttamattomia muutoksia kaikkiin ihmiskunnan perusrakenteisiin. Ilmiön nimitys on analogia, joka viittaa modernin fysiikan sääntöjen kaatumiseen lähellä mustan aukon singulariteettia.[1]

Singulariteettihypoteesin suosituimmassa mallissa syntyy ihmistä korkeampi älykkyys (tehostettu ihmisäly tai tekoäly), jonka seurauksena kyseinen älykkyys voi iteroivasti nostaa omaa älykkyyttään sitä mukaa mitä älykkäämmäksi se tulee.

Monet tutkijat, kuten Stephen Hawking, ovat ilmaisseet huolensa siitä, että keinotekoinen superälykkyys voi johtaa ihmiskunnan sukupuuttoon. Singulariteetin seurauksista ja sen mahdollisista hyödyistä tai haitoista ihmiskunnalle on keskusteltu kiivaasti.[2][3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsitteestä puhuttiin jo 1950-luvulla, alun perin "singulariteetin" konseptin kehitti John von Neumann. Vuonna 1965 I.J Good esitti älykkyysräjähdysmallin, jossa itseään paranteleva tekoäly luo itsestään uusia älykkäämpiä sukupolvia yhä nopeammin, mikä aiheuttaa älykkyyden "räjähdyksen", jonka tuloksena on voimakas superälykkyys joka ylittää moninkertaisesti kaiken ihmisälykkyyden.

Yleiseen tietoisuuteen teknologinen singulariteetti konseptina tuli vasta 1993 matemaatikko ja tieteiskirjailija Vernor Vingen artikkelissa Coming Technological Singularity. Vuonna 2005 Raymond Kurzweil julkaisi kirjan The Singularity is near: When human transcend biology ja on sen jälkeen ollut näkyvimpiä singulariteetista puhujia.[1]

Teknologisen singulariteetin ajankohdasta on tehty useita erilaisia ennusteita, jotka vaihtelevat vuodesta 2007 (Dan Clemens 1996) vuoteen 2017 (Terence McKenna 1996), ja siitä vuosikymmeniä tai vuosisatoja eteenpäin. Vinge ennusti kirjassaan singulariteetin saavuttamisen noin vuoteen 2023 ja Kurzweil ennustaa vuotta 2045.[1] Yleisin tarjottu ajanjakso on noin 2030-luvulta eteenpäin.

Singularitarianismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singularitarianismi on moraalifilosofia, jonka mukaan turvallisen teknologisen singulariteetin käynnistäminen on mahdollista ja toivottavaa. Alun perin termin ”singularitarianisti” määritteli Mark Plus vuonna 1991 tarkoittamaan ”singulariteettiin uskovaa”, mutta myöhemmin termi on määritelty uudelleen tarkoittamaan ”singulariteettiaktivistia” eli ihmistä, joka näkee singulariteetin rakennusprojektina ja toimii tavoilla, joiden arvelee edistävän turvallisen ja ihmisystävällisenlähde? supertekoälyn rakentamista.

Ajatuksen uskottavuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet tunnetut teknologit ja akateemikot ovat kiistäneet teknologisen singulariteetin uskottavuuden, mukaan lukien Paul Allen, Jeff Hawkins, John Holland, Jaron Lanier, sekä Gordon Moore, jonka lakiin viitataan usein käsitteen tukena.[4][5]

Useimmat ehdotetut menetelmät yli-inhimillisten tai transhumanistisien mielien luomiseksi voidaan jakaa kahteen kategoriaan: ihmisaivojen älykkyyden tehostaminen ja tekoäly. Moniin spekuloituihin keinoihin ihmisen älykkyyden lisäämiseksi kuuluvat muun muassa biotekniikka, geenitekniikka, nootropiinit, tekoälyavustajat, suorat aivokäyttöliittymät, sekä mielen lataaminen digitaaliseen ympäristöön. Nämä useat mahdolliset tiet älykkyysräjähdykseen, joita kaikkia oletettavasti tullaan tavoittelemaan, tekevät singulariteetistä todennäköisemmän.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ford, Martin: Robottien kukoistus. Suomentanut Kirsi Laitila. Turku: Kustannusosakeyhtiö Sammakko, 2017, alkuperäinen 2015. ISBN 978-952-483-322-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Ford, s. 235
  2. Top scientists call for caution over artificial intelligence www.telegraph.co.uk. Viitattu 30.10.2022.
  3. Stephen Hawking warns artificial intelligence could end mankind BBC News. 2.12.2014. Viitattu 30.10.2022. (englanniksi)
  4. Tech Luminaries Address Singularity IEEE Spectrum. 1.6.2008. Viitattu 30.10.2022. (englanniksi)
  5. Paul Allen: The Singularity Isn’t Near MIT Technology Review. Viitattu 30.10.2022. (englanniksi)
  6. What is the Singularity? | Singularity Institute for Artificial Intelligence web.archive.org. 8.9.2011. Arkistoitu 8.9.2011. Viitattu 30.10.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]