Persona 4 Arena Ultimax

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Persona 4 Arena Ultimax
Persona4ArenaUltimax.jpg
Kehittäjä Arc System Works
Atlus
Julkaisija JP NA Atlus
EU Sega
Käsikirjoittaja Teppei Kobayashi
Taiteilija Shigenori Soejima (hahmosuunnittelu)
Säveltäjä Atsushi Kitajoh
Shōji Meguro
Pelisarja Megami Tensei
Shin Megami Tensei: Persona (alasarja)
Julkaistu Kolikkopeli
JP 28. marraskuuta 2013
PlayStation 3, Xbox 360
JP 28. elokuuta 2014
NA 30. syyskuuta 2014
EU 21. marraskuuta 2014
Lajityyppi taistelupeli, visual novel
Pelimuoto yksinpeli
Ikäluokitus PEGI: 12
Alusta kolikkopeli, PlayStation 3, Xbox 360
Gamepad.svg
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Persona 4 Arena Ultimax, ilmestyi Japanissa nimellä Persona 4: The Ultimax Ultra Suplex Hold (jap. ペルソナ4 ジ・アルティマックス ウルトラス―プレックスホールド, Perusona Fō Ji Arutimakkusu Urutora-Sūpurekkusu Hōrudo), on taistelupelin Persona 4 Arena jatko-osa. Peli sijoittuu muutaman päivän edeltäjänsä tapahtumien jälkeen ja sisältää uusia pelattavia hahmoa. Peli on ilmestyi jo syksyllä 2013 kolikkopelinä ja vuonna 2014 myös konsoleille.[1][2]

Pelaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka edellisen pelin tarinatilassa oli kullekin pelattavalle hahmolle oma kampanja, tässä pelissä on vain kaksi tarinatilaa, joista toinen esitetään Persona 3:n hahmojen tai toinen Persona 4:n hahmojen näkökulmasta. Lisäksi pelissä on myös todellinen lopetus, joka on avattavissa molempien kampanjoiden suorittamisella.

Pelissä ovat mukana kaikki edellisen pelin hahmot, mutta heidän kykynsä ovat tasapainotettu uudelleen. Pelissä esiintyy myös uusia pelattavia hahmoja: edellisessä pelissä pelkkänä kommentaattorina ollut Rise Kujikawa, Persona 3:sta tutut Yukari Takeba, Junpei Iori, Ken Amada (yhteistyössä Koromarun kanssa) sekä ennen näkemätön hahmo nimeltä Sho Minazuki kahtena eri versiona ("Sho", jolla ei ole Persoonaa sekä "Minazuki", jolla on Persoona). Rise ja Ken ovat kuitenkin pelattavia vain konsoliversiossa. Pelissä esiintyvät myös kunkin hahmon (lukuun ottamatta Elizabethiä, Varjo-Labrystä, Sho Minazukia ja ladattavien lisäsisältöjen hahmoja) Varjominät.[3] Persona 4:n antagonisti Tohru Adachi, Igorin assistentti Margaret sekä Persona 4: Goldenissa esiintyvä Marie tulevat konsoliversioon pelattaviksi hahmoiksi myöhemmin ladattavan lisäsisällön kautta.[4][5][6]

Fuuka Yamagishi sekä Persona 3 Portablessa esiintynyt Theodore esiintyvät ei-pelattavina hahmoina.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kaksi päivää Persona 4 Arenan tapahtumien jälkeen Keskiyön kanavalla (Midnight Channel) näkyy uusi turnaus "P-1 Climax" sekä risteihin sidotut Shadow Operativesin jäsenet Aigis, Mitsuru Kirijo, Akihiko Sanada ja Fuuka Yamagishi. Lisäksi keskiyöllä Inaba kokee muutokseen, joka se muistuttamaan sekä televisiomaailmaa että pimeää tuntia (Dark Hour). Sähköt katkeavat, salaperäinen punainen sumu saartaa Inaban ja Tartaroksen (Tartarus) kaltainen torni ilmestyy Yasogamin lukion tilalle. Syylliseksi tähän sekä P-1 Grand Prixin tapahtumiin paljastuu punatukkainen ystävyyssiteitä halveksiva nuori mies nimeltä Sho Minazuki, jonka tavoite on tuhota maailmasta kaikki muut ihmiset ja joka oli pakottanut vankilasta vapauttamansa Tohru Adachin apurikseen.

Tutkintaryhmän jäsenet päättävät lähteä pelastamaan Shadow Operativesin jäsenet, nappaamaan Shon sekä selvittämään punaisen sumun alkuperän. Labrys saapuu Inabaan heidän avukseen mukanaan Yukari Takeba sekä Ken Amada ja Koromaru-koira. Lisäksi Junpei Iori päätyy myös sattuman kautta Inabaan. Turnauksessa Persoonan-käyttäjät kohtaavat tällä kertaa toistensa sijaan omat Varjominänsä, jotka ovat todellisuudessa Shon sekä edellisessä pelissä esiintyneen ja tällä kertaa "kenraali Teddieksi" naamioituneen pahansuovan olennon (Malevolent Entity) luomuksia.

Lopulta paljastuu, että Sho oli ollut vuosia sitten yksi Shuji Ikutsukin kokeiden kohteena olleista katulapsista, joka kasvoi haluavaksi elää ikuisesti yksin. Hänelle annetun Iltahyöhenen (Plume of Dusk) oli tarkoitus tehdä hänestä Persoonan-käyttäjä. Mutta sen sijaan Sho olikin vain saanut toisen persoonallisuuden, joka käytti nimeä "Minazuki" ja jolla oli Persoona nimeltä Tsukiyomi. Sho oli saanut yhdessä vaiheessa kutsun Samettihuoneeseen (Velvet Room), mutta kieltäytynyt tästä. Pahansuopa olento taas oli nimeltään Hi-no-Kagutsuchi. Hän oli syntynyt ihmisten sisällä elävästä itsekkyydestä ja tyytymättömyydestä Inaban ollessa aiemmin televisiomaailmasta tulleen sumun peitossa, sekä luvannut Shon molemmille persoonallisuuksille tekevänsä maailmasta näiden toiveiden mukaisen, jos onnistuisi saamaan itselleen todellisen ruumiinsa Shadow Operativesin jäsenten ja Tutkintaryhmän Persoonista "kaiverrettujen" palasten avulla.

Mutta tornin huipulla Kagutsuchi valtasi Shon kehon. Persona 3:n tarinatilassa Labrys kuitenkin tuhoaa hänet, kun taas Persona 4:n tarinatilassa sen tekevät Yu Narukami sekä Adachi yhteisvoimin. Samalla torni romahtaa ja Elizabeth sekä Margaret teleporttaavat muut Persoonan-käyttäjät turvaan. Tämän jälkeen Yu palaa Inabasta takaisin kotikaupunkiinsa, Mitsuru ottaa uuden askeleen Shadow Operativesin toiminnassa, sekä Labrys ja Yukari vierailevat hylätyssä laboratoriossa. Muut Persoonan-käyttäjät palaavat entisiin elämiinsä.

Jos pelaaja on suorittanut molemmat tarinatilat, hän pääsee näkemään todellisen lopetuksen, jossa tapahtuneesta hengissä selvinnyt Sho ei enää aistinut Minazukia Iltahöyhenessä, mutta kykeni nyt kutsumaan Tsukiyomin omin voimin. Hän kertoo muille kuinka seurasi sivusta viime vuoden sarjamurhatapausta ja kuinka tapasi Kagutsuchin. Kun Yu sanoo, ettei Shon pitäisi pelätä ystävyyssiteiden muodostamista, mutta Sho kuitenkin uskoo edelleen taistelemisen olevan ainoa keino oppia tuntemaan muita ihmisiä. Yu ja Sho käyvät vielä yhden taistelun, jonka Yu voittaa. Sho on vaikuttunut ja lähtee aloittamaan oman matkansa, minkä jälkeen hän vannoo palaavansa tappamaan Yun.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Äänirooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Daisuke Namikawa  … Yu Narukami  
 Shōtarō Morikubo  … Yosuke Hanamura  
 Yui Horie  … Chie Satonaka  
 Ami Koshimizu  … Yukiko Amagi  
 Tomokazu Seki  … Kanji Tatsumi  
 Rie Kugimiya  … Rise Kujikawa  
 Kappei Yamaguchi  … Teddie  
 Romi Paku  … Naoto Shirogane  
 Maaya Sakamoto  … Aigis  
 Rie Tanaka  … Mitsuru Kirijo  
 Hikaru Midorikawa  … Akihiko Sanada  
 Mamiko Noto  … Fuuka Yamagishi  
 Ayana Taketatsu  … Labrys  
 Megumi Toyoguchi  … Yukari Takeba  
 Megumi Ogata  … Ken Amada  
 Kōsuke Toriumi  … Junpei Iori  
 Miyuki Sawashiro  … Elizabeth  
 Kenichi Suzumura  … Sho Minazuki  
 Mitsuaki Madono  … Tohru Adachi  
 Kana Hanazawa  … Marie  
 Sayako Ohara  … Margaret  
 Fumihiko Tachiki  … kuuluttaja/Hi-no-Kagutsuchi  
 Junichi Suwabe  … Theodore  
 Hideyuki Hori  … Shuji Ikutsuki  
 Masumi Asano  … Kikuno Saikawa  
 Hirofumi Tanaka  … etsivä Kurosawa  
 Unshō Ishizuka  … Ryotaro Dojima  
 Akemi Kanda  … Nanako Dojima  

Englanninkieliset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Johnny Yong Bosch  … Yu Narukami, Tohru Adachi  
 Yuri Lowenthal  … Yosuke Hanamura, sivuäänet  
 Erin Fitzgerald  … Chie Satonaka, Kikuno Saikawa  
 Amanda Winn-Lee  … Yukiko Amagi  
 Matthew Mercer  … Kanji Tatsumi, sivuäänet  
 Laura Bailey  … Rise Kujikawa  
 Sam Riegel  … Teddie, sivuäänet  
 Valerie Arem  … Naoto Shirogane  
 Karen Strassman  … Aigis, Nanako Dojima, Kanjin äiti  
 Tara Platt  … Mitsuru Kirijo, Elizabeth  
 Liam O’Brien  … Akihiko Sanada, sivuäänet  
 Wendee Lee  … Fuuka Yamagishi  
 Cindy Robinson  … Labrys, Ken Amada  
 Michelle Ruff  … Yukari Takeba  
 Vic Mignogna  … Junpei Iori, Igor  
 Todd Haberkorn  … Sho Minazuki  
 Eden Riegel  … Marie  
 Marisha Ray  … Margaret  
 Patrick Seitz  … kuuluttaja/Hi-no-Kagutsuchi  
 Travis Willingham  … Theodore  
 J. B. Blanc  … Shuji Ikutsuki, Ryotaro Dojima, sivuäänet  
 Grant George  … etsivä Kurosawa, sivuäänet  
 David Vincent  … herra Inoue  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]