Jukka Hankamäki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jukka Hankamäki
Henkilötiedot
Syntynyt30. kesäkuuta 1966 (ikä 58)
Tyrvää
Kansalaisuus suomalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Tampereen yliopisto FK, FM, Helsingin yliopisto FL, FT, VTT
Tutkimusalue filosofia, sosiaalipsykologia

Jukka Sakari Hankamäki (s. 30. kesäkuuta 1966 Tyrvää) on suomalainen filosofi ja sosiaalipsykologi. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori ja valtiotieteiden tohtori.[1][2]

Jukka Hankamäki kirjoitti ylioppilaaksi Vammalan lukiosta vuonna 1985. Hän opiskeli vuosina 1987–1993 filosofiaa Tampereen yliopistossa Juha Varton oppilaana. Siirryttyään Helsingin yliopistoon Hankamäki väitteli Esa Saarisen ohjauksessa tohtoriksi Simone Weilin eksistenssifilosofiasta vuonna 1997.[3][2]

Hankamäki on toiminut tutkijana ja opettajana Tampereen yliopistossa vuosina 1994–1995, Helsingin yliopistossa 1996–1997, 1998 ja 2003–2004, Taideteollisessa korkeakoulussa 2000–2001 ja Teatterikorkeakoulussa vuonna 2007[3]

Hän väitteli toistamiseen vuonna 2016 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa George H. Meadia ja symbolista interaktionismia käsittelevällä väitöskirjalla.[4]

Hankamäki työskenteli ajatuspaja Suomen Perustassa vuosina 2018–2019.[5]

Väitöskirjassaan Rakkauden välittäjä (1997) Hankamäki tarkastelee Weilia yhtenä platonistisen mystiikan edustajana, jonka ajattelussa eksistenssifilosofinen ihmiskäsitys ja hyve-eettinen moraaliajattelu liittyivät yhteen.[6] Toisessa väitöskirjassaan (2016) Sosiaalipsykologian sydän Hankamäki tulkitsee symbolista interaktionismia pragmatismin vastaukseksi behavioristisen ihmistutkimuksen haasteisiin.[4]

Teoksessaan Dialoginen filosofia (Yliopistopaino, 2003) Hankamäki johtaa tiedonmuodostuksen, viestinnän ja poliittisen sananvapauden perusteita ihmiskäsityksestä, jota hän kutsuu dialogiseksi.[7][8] Kirjassaan Työttömän kuolema (Yliopistopaino, 2005) Hankamäki on muotoillut oman ehdotuksensa perustulojärjestelmäksi,[9] joka toimisi negatiivisen tuloveron tavoin ja mahdollistaisi palkkatyöstä riippumattoman arvotuotannon.[10][11] Teos Filosofia räjähti, tulevaisuus palaa (Like, 2005) esittelee anarkismin aatehistoriaa.[12]

Hankamäki on puolustanut seksuaalivähemmistöjä ja arvostellut vahvasti feminismiä ja monikulttuurisuusajattelua.[13] Hän on arvostellut postmodernistisia, jälkistrukturalistisia ja queer-teoreettisia ajattelutapoja koulukuntaisuudesta ja kaksiarvoisen sukupuolieron kiistämisestä.[14] Kirjassa Enkelirakkaus: Filosofia ja uskonto homoseksuaalisuutena (2008) Hankamäki väittää, että kartesiolaiselle ajattelulle ominaiset jaottelut järkeen ja tunteisiin, tietoon ja todellisuuteen, kieleen ja kokemukseen sekä Jumalaan ja maailmaan ovat seuranneet heteroseksuaalisten filosofien oidipuskomplekseista sekä filosofian homoseksuaalisen olemuksen torjumisesta.[15] Sen sijaan samaa sukupuolta olevien ihmisten yhteiseen kokemusmaailmaan perustuva merkitysten oppiminen voisi luoda parhaat edellytykset filosofialle ja yhteisymmärrykselle.[16]

Hankamäki oli ehdokkaana vuoden 2019 eduskuntavaaleissa edustaen perussuomalaisia, mutta ei tullut valituksi.[17][18]

Hankamäki on kannattanut maahanmuuton rajoittamista talous- ja sosiaalipoliittisin perustein.[19] Hankamäki pitää itsenäisten kansallisvaltioiden järjestelmää ja kansojen itsemääräämisoikeutta aidon kulttuurisen monimuotoisuuden ehtoina.[20] Hankamäen mielestä Eurooppa on islamilaistumassa.[21] Ongelmien ytimenä Hankamäki pitää islamin asennoitumista naisiin, lapsiin ja seksuaalivähemmistöihin.[22][23]

Hankamäki on ilmaissut tukensa ydinvoiman lisärakentamiselle ja sanoo tavoitelleensa Suomen liittymistä NATOon 1990-luvun alusta asti.[24] Hän on suhtautunut kriittisesti Venäjään ja arvostellut Euroopan unionin liittovaltiosuuntausta, euroaluetta, yhteisvelkoja sekä verotuksen yhtenäistämistä, ilmastonsuojeluvelvoitteiden epätasapuolisuutta, toistuvia tukipaketteja ja jäsenmaihin kohdistettuja pakotteita.[25] Hankamäen mielestä oikeistovasemmisto-jaon on nyky-Euroopassa korvannut asetelma, jossa ovat vastakkain kansallisen edun puolustajat ja kansainvälisyyden puolestapuhujat.[26] Kulttuurivihkojen haastattelussa Hankamäki on pitänyt itseään konservatiivina, joka provosoi keskustelua liberalismin nimissä.[27]

Hankamäki kirjoitti Suomen Perustan julkaisun Totuus kiihottaa. Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä (2020), jossa hän väittää niin sanottuun medioitumisteoriaan tukeutuen, että poliitikkojen riippuvuus viestimien suosiosta on siirtänyt poliittista valtaa toimittajille.[28] Hankamäen julkaisemassa jatko-osassa Pavlovin koirat. Tieteellinen tuomio median ja byrokraattien kostosta (2022) hän kertoo kirjansa Totuus kiihottaa taustoista ja sanoo, että toimittajat, poliitikot ja viranomaiset osoittivat hänen esittämänsä kritiikin ansaituksi omalla suhtautumisellaan.[29]

Julkaisupolitiikassa Hankamäki on arvostellut vertaisarviointikäytänteitä holhoavuudesta sekä taivuttelusta konformisuuteen, konsensukseen ja ryhmäkoheesioon, joiden vallitessa dialoginen moniäänisyys ei toteudu.[30] Demokratia voi Hankamäen mukaan perustua vain avoimiin vastakkainasetteluihin ja näkemysten julkiseen kilpailuttamiseen.[31]

Jukka Hankamäen veli on työmarkkinajohtaja Teemu Hankamäki, ja vanhempansa olivat pankkivirkailijoita.[32]

Tieteellisiä tutkielmia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita verkkokirjoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Hankamäki, Jukka: Ura Jukka Hankamäen kotisivut. Viitattu 14.3.2010.
  2. a b Hankamäki, Jukka: Henkilötietoja Jukka Hankamäen kotisivut. Viitattu 14.3.2010.
  3. a b Hankamäki, Jukka: Suomalaisen nykyfilosofian historia (2009, 2. luku ja s. 175–176).
  4. a b Hankamäki, Jukka: Väitöskirja Helda, Helsingin yliopisto. Viitattu 14.9.2018.
  5. Lehtonen, Marko-Oskari: Perussuomalaisten kohuttu kirja tehtiin veronmaksajien piikkiin – kirjoittajalle 1 800 euroa kuussa palkkatukena Iltalehti. 11.6.2020. Viitattu 23.12.2022.
  6. Hankamäki, Jukka: Rakkauden välittäjä (2006, s. 30–35, 374)
  7. Varto, Juha: Dialogisen välttämättömyys Niin & Näin. 2/2003. Viitattu 10.10.2022.
  8. Lehtovaara, Maija: Etiikkaa arkeen ja tieteeseen Aikuiskasvatus. 4/2003. Viitattu 10.10.2022.
  9. Hankamäki, Jukka: Työttömän kuolema (Yliopistopaino 2005, s. 281–322).
  10. Wahlstedt, Pekka: Työ tekijänsä niittää (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 5.6.2005. Viitattu 12.1.2009.
  11. Eronen, Eeva: Työttömät vapaakansalaisiksi (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 28.8.2005. Viitattu 1.12.2022.
  12. Rantala, Janne: Yritys anarkismiin Voima. 8/2005. Viitattu 12.1.2009.
  13. Hankamäki, Jukka: Dialoginen filosofia (2008, s. 66–67 ja 265–268).
  14. Hankamäki, Jukka: Filosofiset viuhahdukset (2007, s. 246–292).
  15. Hankamäki, Jukka: Enkelirakkaus (2008, s. 69–74).
  16. Hankamäki, Jukka: Enkelirakkaus (2008, s. 97).
  17. Tuplatohtori Jukka Hankamäki perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaaksi Helsinkiin Suomen Uutiset. 14.11.2018.
  18. Yle - Tulospalvelu - Ehdokkaat - Eduskuntavaalit 2019 vaalit.yle.fi. Viitattu 15.4.2019.
  19. Hankamäki, Jukka: Kansallisfilosofinen manifesti (2011, s. 55–77).
  20. Hankamäki, Jukka: Dialoginen filosofia (2008, s. 345).
  21. Hankamäki, Jukka: Dialoginen filosofia (2008, s. 281).
  22. Hankamäki, Jukka: Kansallisfilosofinen manifesti (2011, s. 84).
  23. Hankamäki, Jukka: Kuinka Suomi korjataan? Arvopohja ja kokonaisvaltainen ratkaisu (2019, s. 135–141).
  24. Hankamäki, Jukka: Kuinka Suomi korjataan? Arvopohja ja kokonaisvaltainen ratkaisu (2019, s. 38–40 ja 101 ).
  25. Hankamäki, Jukka: Kuinka Suomi korjataan? Arvopohja ja kokonaisvaltainen ratkaisu (2019, s. 69, 71, 74–79 ja 103–104 ).
  26. Hankamäki, Jukka: Totuus kiihottaa (2020, s. 49).
  27. Riihimäki, Mikko: Filosofiaa vastahankaan (PDF) Kulttuurivihkot. 1/2020. Viitattu 1.12.2022.
  28. Hankamäki, Jukka: Totuus kiihottaa (2020, s. 123).
  29. Hankamäki, Jukka: Pavlovin koirat (2022, s. 37 ja 217).
  30. Hankamäki, Jukka: Pavlovin koirat (2022, s. 26–27, 243–244).
  31. Hankamäki, Jukka: Pavlovin koirat (2022, s. 97).
  32. Tyrvään yhteiskoulu – Vammalan lukio 1904–1979, matrikkeli, hakus. ”Hankamäki, Helena, os. Aalto”, Vammalan kaupunki 1979.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]