Jukka Hankamäki
| Jukka Hankamäki | |
|---|---|
 |
|
| Syntynyt |
30. kesäkuuta 1966 Tyrvää |
| Asuinpaikka | Helsinki |
| Kansallisuus | suomalainen |
| Tutkimusala | filosofia |
| Tutkinnot | Tampereen yliopisto, Helsingin yliopisto |
Jukka Sakari Hankamäki (s. 30. kesäkuuta 1966 Tyrvää) on filosofian tohtori ja suomalainen filosofi. Hän on kirjoittanut muun muassa dialogisesta filosofiasta.
Sisällysluettelo
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jukka Hankamäki kirjoitti ylioppilaaksi Vammalan lukiosta vuonna 1985. Hän opiskeli vuosina 1987–1992 filosofiaa Tampereen yliopistossa Juha Varton oppilaana sekä osallistui Tampereen fenomenologiapiirin toimintaan. Hankamäen ajattelun taustalla ovat Martin Heideggerin eksistenssihermeneuttinen perinne sekä filosofisesti painottuneet psykoanalyysin teoriat. Valmistuttuaan maisteriksi ja siirryttyään teoreettisen filosofian jatko-opiskelijaksi Helsingin yliopistoon Hankamäki väitteli Esa Saarisen ohjauksessa tohtoriksi Simone Weilin eksistenssifilosofiasta vuonna 1997.[1][2] Hankamäki väitteli toistamiseen vuonna 2016 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa väitöskirjalla Sosiaalipsykologian sydän: George H. Mead ja symbolinen interaktionismi sosiaalipsykologian tutkimustraditioissa ja toimijuuden teoriassa [3].
Hankamäki on toiminut tutkijana ja opettajana Tampereen yliopistossa vuosina 1994–1995, Helsingin yliopistossa 1996–1997, 1998 ja 2003–2004, Taideteollisessa korkeakoulussa 2000–2001 ja Teatterikorkeakoulussa 2007.[1] Nykyisin hän toimii Helsingissä vapaana filosofina ja ja kirjailijana.[4]
Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1992 julkaistu Tasapainon geometria oli ensimmäinen Simone Weilia käsittelevä teos Suomessa. Väitöskirjassaan Rakkauden välittäjä (1997) Hankamäki tarkastelee Weilia platonistisen mystiikan edustajana, jonka ajattelussa eksistenssifilosofinen ihmiskäsitys ja hyve-etiikka liittyivät yhteen.[5] Vuoden 2006 painos on ensimmäinen suomenkielinen väitöskirja, joka on julkaistu myös taskukirjana.[2]
Teoksessa Minän rakentuminen ihmistieteissä (1994) Hankamäki tulkitsee symbolista interaktionismia pragmatismin vastaukseksi behavioristisen ihmistutkimuksen haasteisiin. Kirjasta on myöhempi painos nimellä Minä: Minäfilosofioiden filosofiaa (1995). Hankamäen mukaan G. H. Meadin vuorovaikutuksellinen ihmiskäsitys kuvaa ihmisen olemassaoloa ja elämäntilannetta hyvin, mutta se ei yllä selittämään minuuden alkuperää, jota koskeva kysymys olisi hänen mielestään edelleen ymmärrettävä kantilaisittain transsendentaaliseksi.[6]. Koska itsehavainnointiin perustuva identiteettien jäljitys johtaa paradokseihin, esimerkiksi subjektina ja objektina olemisen samanaikaisuuteen, Hankamäki suosittaa toiminnallista maailmassa suuntautumista olemusajattelun sijaan.[7] Teoksen johtopäätöksissä puolustetaan yksilökeskeistä yhteiskunnallista ajattelua.
Kampusromaani Kuka halusi murhata filosofin? (2000) on välityö, josta Suomen Dekkariseuran kriitikko kirjoitti Ruumiin kulttuuri -lehdessä, että ”tavallaan Hankamäen esikoisessa on kulttikirjan aineksia, mutta lähinnä miespuolisille yliopistoälyköille”.[8] Kirjan henkilöhahmot eivät tekijän mukaan viittaa todellisuuteen vaan kuvaavat erilaisia filosofiakäsityksiä.[9]
Teoksessaan Dialoginen filosofia (2003) Hankamäki johtaa tiedonmuodostuksen, viestinnän ja poliittisen sananvapauden perusteita ihmiskäsityksestä, jota hän kutsuu dialogiseksi. Teos tukeutuu Martin Buberin ja Emmanuel Levinasin ajatteluun.
Avoimesti homoseksuaalinen[10] Hankamäki on puolustanut seksuaalivähemmistöjä ja arvostellut feminismiä ja monikulttuurisuusajattelua.[11] Monille seksuaalivähemmistötutkijoille epätyypilliseen tapaan hän on arvostellut postmodernistisia, jälkistrukturalistisia ja queer-teoreettisia ajattelutapoja koulukuntaisuudesta ja kaksiarvoisen sukupuolieron kiistämisestä.[12] Hankamäen seksuaalisuuden filosofia perustuu hänen Platonilta omaksumiinsa oppeihin, joissa korostetaan filosofian ja homoseksuaalisen rakkauden yhteenkuuluvuutta.[13] Kokoelma Filosofiset viuhahdukset (2007) sisältää Niin & näin -lehdessä julkaistuja esseitä.
Pääteoksenaan pitämässään kirjassa Enkelirakkaus: Filosofia ja uskonto homoseksuaalisuutena (2008) Hankamäki väittää, että kartesiolaiselle ajattelulle ominaiset jaottelut järkeen ja tunteisiin, tietoon ja todellisuuteen, kieleen ja kokemukseen sekä Jumalaan ja maailmaan ovat seuranneet heteroseksuaalisten filosofien oidipuskomplekseista sekä filosofian homoseksuaalisen olemuksen torjumisesta.[14] Sen sijaan samaa sukupuolta olevien ihmisten yhteiseen kokemusmaailmaan perustuva merkitysten oppiminen voisi luoda parhaat edellytykset filosofialle ja yhteisymmärrykselle.[15] Niin filosofisen ja tieteellisen kuin uskonnollisen ja taiteellisenkin kulttuurin juuret perustuvat Hankamäen mukaan homoerotiikan ja filosofian yhteyksiin. Ontologisen Jumala-oletuksen todellisuuskäsitykseensä sisällyttäviä uskontoja hän taas pitää homoseksuaalisuuden ylevöittämisenä samoin kuin objektiivisen totuuden ja yleispätevyyden ihanteisiin pyrkivää tiedettäkin.[16] Hankamäki arvostelee teoksessaan heteroseksuaalisen valtakulttuurin tabuja ja kaksinaismoralismia aina työn ja sodankäynnin jumalankuvista päätyen lapsiarvoilla politikoimiseen.[17]
Omaelämäkerrallisessa Suomalaisen nykyfilosofian historiassa (2009) Hankamäki esittää käsityksensä kotimaisen filosofian tilasta 1980-luvulta 2000-luvulle. Hankamäki analysoi Juha Varton ja Esa Saarisen asemaa ja katsoo itsensä sivuutetun yliopistoviroista muiden eksistenssifilosofien tavoin. Kirjoittaja näkee syiksi tieteelliset koulukuntaerot, seksuaalisesta suuntautumisesta johtuvat arvomaailmojen erot sekä poliittiset näkemyserot.[18]
Yhteiskunta ja politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Poliittisissa kirjoituksissaan Hankamäki on yhdistellyt kansallismielisyyttä ja liberalismia. Hän on puolustanut mahdollisimman laajaa sananvapautta kaikkien poliittisten oikeuksien ja tieteellisen ajattelun perustana.[19][20] Hankamäki julkaisi poliittisen ohjelmansa nimellä Kansallisfilosofinen manifesti vuonna 2011. Hänen mukaansa kansallisliberaali ajattelu koostuu kansallisen edun tavoittelusta, arvoliberalismista ja kansanvallasta.[21]
Kirjassaan Työttömän kuolema (2005) Hankamäki on muotoillut oman ehdotuksensa perustulojärjestelmäksi,[22] joka korvaisi sosiaalietuuksien tilkkutäkin ja yritteliäisyyskielteisen sosiaalietuusjärjestelmän, kannustaisi toimintaan ja takaisi selkänojan myös henkiselle arvotuotannolle.[23] Filosofia räjähti, tulevaisuus palaa (2005) esittelee anarkismin aatehistoriaa.[24]
Hankamäki on kannattanut maahanmuuton rajoittamista talous- ja sosiaalipoliittisin perustein[25] sekä pitänyt omakulttuurisuuden arvoa monikulttuurisuutta ensisijaisempana päämääränä.[26] Hankamäki pitää itsenäisten kansallisvaltioiden järjestelmää ja kansojen itsemääräämisoikeutta aidon kulttuurisen monimuotoisuuden ehtoina.[27]
Hankamäen mielestä Eurooppa on islamilaistumassa, ja hän sanoo pelkäävänsä sen aiheuttavan länsimaissa yhteenottoja.[28] Ongelmien ytimenä Hankamäki pitää islamin asennoitumista naisiin, lapsiin ja seksuaalivähemmistöihin muslimiyhteisön sisällä.[29] Toisaalta Hankamäki on arvostellut myös kristillistä ajatteluperinnettä ja pitänyt kristillisiä kirkkoja tieteellisen maailmankatsomuksen ja hyvinvoinnin esteinä muun muassa seksuaalikysymyksissä.[30]
Sitoutumaton[31][32] Hankamäki oli ehdolla perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaaksi vuonna 2011, mutta häntä ei hyväksytty puolueen listoille.[33] Hankamäen mukaan se johtui hänen homoseksualisuudestaan.[34]
Hankamäki on pitänyt blogia, jossa hän on arvostellut muun muassa maahanmuuttopolitiikkaa sekä tiedotusvälineiden ja viranomaisten pyrkimystä tuottaa poliittista korrektiutta esimerkiksi lapsiargumenttien ja Hitler-korttien tapaisilla pelotteilla.[35] Hankamäki on julkaissut blogikirjoituksiaan kirjoina Sensuurin Suomi (2009), Kansanvallan varkaat (2010) ja Valhe kaatuu (2012).[36]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tasapainon geometria: Simone Weilin käsitys eettisen ihmisen todellistumisesta. Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta. Tampere: Tampereen yliopisto, 1992. ISBN 951-44-3093-X.
- Minän rakentuminen ihmistieteissä. Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta. Tampere: Tampereen yliopisto, 1994. ISBN 951-44-3629-6.
- Minä: Minäfilosofioiden filosofiaa. Helsinki: Yliopistopaino, 1995. ISBN 951-570-243-7.
- Rakkauden välittäjä: Kulttuurikritiikki ja eettisen ihmisen ideaali Simone Weilin ajattelussa. Väitöskirja: Helsingin yliopisto. Helsinki: J. Hankamäki [Jakaja: Like], 1997. ISBN 952-90-8598-2.
- Kuka halusi murhata filosofin? Romaani filosofian hulluista päivistä ja myös rikoksesta. Helsinki: Feenix, 2000. ISBN 951-98538-0-4.
- Dialoginen filosofia: Teoria, metodi ja politiikka. Helsinki: Yliopistopaino, 2003. ISBN 951-570-540-1.
- Työttömän kuolema: Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan. Helsinki: Yliopistopaino, 2005. ISBN 951-570-612-2.
- Filosofia räjähti, tulevaisuus palaa: Vähä katekismus filosofiselle anarkistille. Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-623-2.
- Rakkauden välittäjä: Kulttuurikritiikki ja eettisen ihmisen idea Simone Weilin ajattelussa. 2. uudistettu painos. Like-pokkari. Helsinki: Like, 2006. ISBN 952-90-8598-2.
- Filosofiset viuhahdukset: Populaarifilosofisia tekstejä sekseistä, vallasta ja filosofisista liikkeistä. Helsinki: Feenix, 2007. ISBN 978-951-98538-1-9.
- Dialoginen filosofia: Teoria, metodi ja politiikka. 2. uudistettu painos. Helsinki: Books on Demand, 2008. ISBN 978-952-498-131-6.
- Enkelirakkaus: Filosofia ja uskonto homoseksuaalisuutena. Helsinki: Books on Demand, 2008. ISBN 978-952-498-092-0.
- Suomalaisen nykyfilosofian historia: Mustelmani taisteluista tieteen ja filosofian kentillä. Helsinki: Books on Demand, 2009. ISBN 978-952-498-154-5.
- Sensuurin Suomi: Filosofisesti korrekteja kolumneja arkipäivän ajatusrikoksista. Helsinki: Books on Demand, 2009. ISBN 978-952-498-168-2.
- Työttömän kuolema: Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan. 2. uudistettu painos. Helsinki: Books on Demand, 2010. ISBN 978-952-498-315-0.
- Kansanvallan varkaat: Kirjoituksia demokratian kaventamisesta Suomessa. Helsinki: Books on Demand, 2010. ISBN 978-952-498-322-8.
- Kansallisfilosofinen manifesti: Suuntaviitat tulevaisuuden Suomeen. Helsinki: Books on Demand, 2011. ISBN 978-952-498-443-0.
- Valhe kaatuu: Fatwoja ja jeremiadeja eripuraisesta Euroopasta. Helsinki: Books on Demand, 2012. ISBN 978-952-498-601-4.
Verkkokirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Contra academia: Tutkielma tiedepoliittisesta vallasta. Helsinki: Feenix, 2007. ISBN 978-951-98538-3-3. Teoksen verkkoversio (PDF).
- Seksit selviksi: Onko naistutkimus tiedettä, filosofiaa vai poliittinen ideologia?. Helsinki: Feenix, 2007. ISBN 978-951-98538-2-6. Teoksen verkkoversio (PDF).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Hankamäki, Jukka: Suomalaisen nykyfilosofian historia (2009, 2. luku ja s. 175–176).
- ↑ a b Hankamäki, Jukka: Ura Jukka Hankamäen kotisivut. Viitattu 14.3.2010.
- ↑ https://helda.helsinki.fi/handle/10138/159313
- ↑ Hankamäki, Jukka: Curriculum Vitae Jukka Hankamäen kotisivut. Viitattu 14.3.2010.
- ↑ Hankamäki, Jukka: Rakkauden välittäjä (2006, s. 30–35, 374)
- ↑ Hankamäki, Jukka: Minän rakentuminen ihmistieteissä (1994, s. 31).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Minän rakentuminen ihmistieteissä (1994, s. 95–96).
- ↑ Matero, Johanna: Ruumiin kulttuuri 4/2000 (s. 63–64).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Suomalaisen nykyfilosofian historia (2009, s. 198).
- ↑ Jukka Sakari Hankamäki: Elämää homomiehenä Viitattu 24.10.2012.
- ↑ Hankamäki, Jukka: Dialoginen filosofia (2008, s. 66–67 ja 265–268).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Filosofiset viuhahdukset (2007, s. 246–292).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Enkelirakkaus (2008, 1. luku).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Enkelirakkaus (2008, s. 69–74).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Enkelirakkaus (2008, s. 97).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Enkelirakkaus (2008, s. 138).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Enkelirakkaus (2008, s. 305 jss.).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Suomalaisen nykyfilosofian historia (2008, passim).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Filosofia räjähti, tulevaisuus palaa (2005, s. 260–277).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Dialoginen filosofia (2008, s. 290–300).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Kansallisfilosofinen manifesti (2011, s. 26).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Työttömän kuolema (2005, s. 281–322).
- ↑ Wahlstedt, Pekka: ”Työ tekijänsä niittää” 5.6.2005. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.1.2009.
- ↑ Rantala, Janne: ”Yritys anarkismiin” 8/2005. Voima. Viitattu 12.1.2009.
- ↑ Hankamäki, Jukka: Kansallisfilosofinen manifesti (2011, s. 68–77).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Kansallisfilosofinen manifesti (2011, s. 55–67).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Dialoginen filosofia (2008, s. 345).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Dialoginen filosofia (2008, s. 281).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Kansallisfilosofinen manifesti (2011, s. 84).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Enkelirakkaus (2008, s. 1. luku).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Suomalaisen nykyfilosofian historia (2009, s. 396).
- ↑ Kirjoittajatiedot Uusi Suomi.
- ↑ Perussuomalaisilla ehdokasskandaali Helsingissä 4.1.2011. Verkkouutiset. Viitattu 3.10.2012.
- ↑ Hylätty homo syyttää: Perussuomalaisilla fobia 5.1.2011. Uusi Suomi. Viitattu 3.10.2012.
- ↑ Hankamäki, Jukka: Sensuurin Suomi (2009, s. 9–10).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Valhe kaatuu (2012, s. 6).
