Jukka Hankamäki
| Jukka Hankamäki | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt |
30. kesäkuuta 1966 Tyrvää |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Tampereen yliopisto FK, FM, Helsingin yliopisto FL, FT, VTT |
| Tutkimusalue | filosofia, sosiaalipsykologia |
Jukka Sakari Hankamäki (s. 30. kesäkuuta 1966 Tyrvää) on suomalainen filosofi ja sosiaalipsykologi. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori ja valtiotieteiden tohtori.
Hankamäki on kehittänyt dialogisen filosofian metodologiaa ja vuorovaikutusteorioita, joiden pohjalta hän on analysoinut viestinnän, kansainvälisen politiikan ja maahanmuuton ongelmia.
Sisällysluettelo
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jukka Hankamäki kirjoitti ylioppilaaksi Vammalan lukiosta vuonna 1985. Hän opiskeli vuosina 1987–1993 filosofiaa Tampereen yliopistossa Juha Varton oppilaana. Siirryttyään Helsingin yliopistoon Hankamäki väitteli Esa Saarisen ohjauksessa tohtoriksi Simone Weilin eksistenssifilosofiasta vuonna 1997.[1][2]
Hankamäki väitteli toistamiseen vuonna 2016 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa George H. Meadia ja symbolista interaktionismia käsittelevällä väitöskirjalla.[3]
Hankamäki on toiminut tutkijana ja opettajana Tampereen yliopistossa vuosina 1994–1995, Helsingin yliopistossa 1996–1997, 1998 ja 2003–2004, Taideteollisessa korkeakoulussa 2000–2001 ja Teatterikorkeakoulussa 2007.[1] Nykyisin hän toimii mediatutkijana Suomen Perustassa.[4].
Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väitöskirjassaan Rakkauden välittäjä (1997) Hankamäki tarkastelee Weilia yhtenä platonistisen mystiikan edustajana, jonka ajattelussa eksistenssifilosofinen ihmiskäsitys ja hyve-eettinen moraaliajattelu liittyivät yhteen.[5] Toisessa väitöskirjassaan (2016) Sosiaalipsykologian sydän Hankamäki tulkitsee symbolista interaktionismia pragmatismin vastaukseksi behavioristisen ihmistutkimuksen haasteisiin.[3]
Teoksessaan Dialoginen filosofia (2003) Hankamäki johtaa tiedonmuodostuksen, viestinnän ja poliittisen sananvapauden perusteita ihmiskäsityksestä, jota hän kutsuu dialogiseksi. Hankamäki on puolustanut seksuaalivähemmistöjä ja arvostellut vahvasti feminismiä ja monikulttuurisuusajattelua.[6] Hän on arvostellut postmodernistisia, jälkistrukturalistisia ja queer-teoreettisia ajattelutapoja koulukuntaisuudesta ja kaksiarvoisen sukupuolieron kiistämisestä.[7]
Kirjassa Enkelirakkaus: Filosofia ja uskonto homoseksuaalisuutena (2008) Hankamäki väittää, että kartesiolaiselle ajattelulle ominaiset jaottelut järkeen ja tunteisiin, tietoon ja todellisuuteen, kieleen ja kokemukseen sekä Jumalaan ja maailmaan ovat seuranneet heteroseksuaalisten filosofien oidipuskomplekseista sekä filosofian homoseksuaalisen olemuksen torjumisesta.[8] Sen sijaan samaa sukupuolta olevien ihmisten yhteiseen kokemusmaailmaan perustuva merkitysten oppiminen voisi luoda parhaat edellytykset filosofialle ja yhteisymmärrykselle.[9]
Yhteiskunta ja politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjassaan Työttömän kuolema (2005) Hankamäki on muotoillut oman ehdotuksensa perustulojärjestelmäksi,[10][11] Teos Filosofia räjähti, tulevaisuus palaa (2005) esittelee anarkismin aatehistoriaa.[12]
Hankamäki on kannattanut maahanmuuton rajoittamista talous- ja sosiaalipoliittisin perustein.[13][14] Hankamäki pitää itsenäisten kansallisvaltioiden järjestelmää ja kansojen itsemääräämisoikeutta aidon kulttuurisen monimuotoisuuden ehtoina.[15]
Hankamäen mielestä Eurooppa on islamilaistumassa.[16] Ongelmien ytimenä Hankamäki pitää islamin asennoitumista naisiin, lapsiin ja seksuaalivähemmistöihin muslimiyhteisön sisällä,[17] mutta myös sen ulkopuolella.[18] Lisäksi hän on kritisoinut blogissaan seksuaalisen ahdistelun käsitettä ja väittänyt seksuaalisuutta vaarallistavaan kotimaiseen keskusteluun viitaten, että ”[t]odellinen ahdistelu [...] on seksuaalisesti aktiivisiin miehiin kohdistuvaa tuomioiden uhkaa”, jolloin tilanteet nähdään etupäässä uhrien näkökulmasta ja miehiä syytetään kyvyttömyydestä lukea naisten ajatuksia.[19] Hän on samassa blogissaan myös väittänyt, että ”[l]iberaalin ajattelun mukaista ei ole se, että puolustetaan mahdollisuutta kieltäytyä seksistä keholliseen itsemääräämisoikeuteen vedoten”, sillä ongelmana on Hankamäen mielestä liberaalien itsensä pyytämä julkisen vallan väliintulo: ”Seksuaalisesta lähentelystä tuomitsemallahan viranomaistaho pyrkii määräämään toisia ihmisiä, tässä tapauksessa seksuaalisten aloitteiden tekijöitä”.[19]
Hankamäki oli ehdokkaana vuoden 2019 eduskuntavaaleissa edustaen perussuomalaisia, muttei tullut valituksi.[20][21]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tasapainon geometria: Simone Weilin käsitys eettisen ihmisen todellistumisesta. Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta. Tampere: Tampereen yliopisto, 1992. ISBN 951-44-3093-X.
- Minän rakentuminen ihmistieteissä. Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta. Tampere: Tampereen yliopisto, 1994. ISBN 951-44-3629-6.
- Minä: Minäfilosofioiden filosofiaa. Helsinki: Yliopistopaino, 1995. ISBN 951-570-243-7.
- Rakkauden välittäjä: Kulttuurikritiikki ja eettisen ihmisen ideaali Simone Weilin ajattelussa. Väitöskirja: Helsingin yliopisto. Helsinki: J. Hankamäki [Jakaja: Like], 1997. ISBN 952-90-8598-2.
- Kuka halusi murhata filosofin? Romaani filosofian hulluista päivistä ja myös rikoksesta. Helsinki: Feenix, 2000. ISBN 951-98538-0-4.
- Dialoginen filosofia: Teoria, metodi ja politiikka. Helsinki: Yliopistopaino, 2003. ISBN 951-570-540-1.
- Työttömän kuolema: Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan. Helsinki: Yliopistopaino, 2005. ISBN 951-570-612-2.
- Filosofia räjähti, tulevaisuus palaa: Vähä katekismus filosofiselle anarkistille. Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-623-2.
- Rakkauden välittäjä: Kulttuurikritiikki ja eettisen ihmisen idea Simone Weilin ajattelussa. 2. uudistettu painos. Like-pokkari. Helsinki: Like, 2006. ISBN 952-90-8598-2.
- Filosofiset viuhahdukset: Populaarifilosofisia tekstejä sekseistä, vallasta ja filosofisista liikkeistä. Helsinki: Feenix, 2007. ISBN 978-951-98538-1-9.
- Dialoginen filosofia: Teoria, metodi ja politiikka. 2. uudistettu painos. Helsinki: Books on Demand, 2008. ISBN 978-952-498-131-6.
- Enkelirakkaus: Filosofia ja uskonto homoseksuaalisuutena. Helsinki: Books on Demand, 2008. ISBN 978-952-498-092-0.
- Suomalaisen nykyfilosofian historia: Mustelmani taisteluista tieteen ja filosofian kentillä. Helsinki: Books on Demand, 2009. ISBN 978-952-498-154-5.
- Sensuurin Suomi: Filosofisesti korrekteja kolumneja arkipäivän ajatusrikoksista. Helsinki: Books on Demand, 2009. ISBN 978-952-498-168-2.
- Työttömän kuolema: Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan. 2. uudistettu painos. Helsinki: Books on Demand, 2010. ISBN 978-952-498-315-0.
- Kansanvallan varkaat: Kirjoituksia demokratian kaventamisesta Suomessa. Helsinki: Books on Demand, 2010. ISBN 978-952-498-322-8.
- Kansallisfilosofinen manifesti: Suuntaviitat tulevaisuuden Suomeen. Helsinki: Books on Demand, 2011. ISBN 978-952-498-443-0.
- Valhe kaatuu: Fatwoja ja jeremiadeja eripuraisesta Euroopasta. Helsinki: Books on Demand, 2012. ISBN 978-952-498-601-4.
- Sosiaalipsykologian sydän: George H. Mead ja symbolinen interaktionismi sosiaalipsykologian tutkimustraditioissa ja toimijuuden teoriassa. Väitöskirja, Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2015: 20. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2015. ISSN 1798-9124. ISBN 978-951-51-1035-0. Teoksen verkkoversio.
- George Herbert Mead ja symbolinen interaktionismi: Tutkimus minuuden, merkitysten ja yhteiskunnan rakentumisesta. Helsinki: Books on Demand, 2015. ISBN 978-952-318-538-8.
Verkkokirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Contra academia: Tutkielma tiedepoliittisesta vallasta. Helsinki: Feenix, 2007. ISBN 978-951-98538-3-3. Teoksen verkkoversio (PDF).
- Seksit selviksi: Onko naistutkimus tiedettä, filosofiaa vai poliittinen ideologia?. Helsinki: Feenix, 2007. ISBN 978-951-98538-2-6. Teoksen verkkoversio (PDF).
- Kuinka Suomi korjataan: Arvopohja ja kokonaisvaltainen ratkaisu. Helsinki: J. Hankamäki, 2019. ISBN 978-952-689-6-3. Teoksen verkkoversio (PDF).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Hankamäki, Jukka: Suomalaisen nykyfilosofian historia (2009, 2. luku ja s. 175–176).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Ura Jukka Hankamäen kotisivut. Viitattu 14.3.2010.
- ↑ a b Jukka Hankamäki: Väitöskirja Helda Helsingin yliopisto. Viitattu 14.9.2018.
- ↑ Jukka Hankamäki: Blogisivu Puheenvuoro, Uusi Suomi. Jukka Hankamäki 12.5.2016.
- ↑ Hankamäki, Jukka: Rakkauden välittäjä (2006, s. 30–35, 374)
- ↑ Hankamäki, Jukka: Dialoginen filosofia (2008, s. 66–67 ja 265–268).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Filosofiset viuhahdukset (2007, s. 246–292).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Enkelirakkaus (2008, s. 69–74).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Enkelirakkaus (2008, s. 97).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Työttömän kuolema (2005, s. 281–322).
- ↑ Wahlstedt, Pekka: ”Työ tekijänsä niittää” Helsingin Sanomat. 5.6.2005. Viitattu 12.1.2009. (maksullinen artikkeli)
- ↑ Rantala, Janne: ”Yritys anarkismiin” Voima. 8/2005. Viitattu 12.1.2009.
- ↑ Hankamäki, Jukka: Kansallisfilosofinen manifesti (2011, s. 68–77).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Kansallisfilosofinen manifesti (2011, s. 55–67).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Dialoginen filosofia (2008, s. 345).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Dialoginen filosofia (2008, s. 281).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Kansallisfilosofinen manifesti (2011, s. 84).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Kuinka Suomi korjataan? Arvopohja ja kokonaisvaltainen ratkaisu (2019, s. 135–141).
- ↑ a b Seksuaalisuuden rikollistamisesta — J. Sakari Hankamäki web.archive.org. 4.1.2017. Viitattu 26.3.2019.
- ↑ ”Tuplatohtori Jukka Hankamäki perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaaksi Helsinkiin” Suomen Uutiset. 14.11.2018.
- ↑ Yle - Tulospalvelu - Ehdokkaat - Eduskuntavaalit 2019 - Yle.fi vaalit.yle.fi. Viitattu 15.4.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jukka Hankamäen Internet-kotisivu.
- Jukka Hankamäen Internet-sivut Perussuomalaisissa.
- Jukka Hankamäen blogi.
- Jukka Hankamäen blogi Uudessa Suomessa.
- Mikko Riihimäki: Filosofiaa vastahankaan. Kulttuurivihkot 1/2010, s. 34–36.
|
