Tämä on lupaava artikkeli.

Totuus kiihottaa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Totuus kiihottaa. Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä
Kirjailija Jukka Hankamäki
Kansitaiteilija Janne Turunen
Genre yhteiskuntafilosofia, pamfletti
Kustantaja Suomen Perusta
Julkaistu 8. kesäkuuta 2020
Ulkoasu nidottu
Sivumäärä 420
ISBN 978-952-7145-50-0 (painettu)
978-952-7145-49-4 (PDF)
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Totuus kiihottaa. Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä on suomalaisen filosofin Jukka Hankamäen kirja vuodelta 2020. Sen julkaisi perussuomalaista puoluetta lähellä oleva ajatushautomo Suomen Perusta.

Hankamäki arvostelee tiedeyhteisöä ja ”valtamediaa” vasemmistolaisesta populismista. Hänen mukaansa ne peittelevät itselleen epämieluisia tosiasioita, mikä on luonut tilausta MV-lehden kaltaiselle vastamedialle. Median jakautumisen perussyynä Hankamäki pitää suomalaisen yhteiskunnan halkeamaa, jonka syiksi hän mainitsee sananvapautta rajoittavan lainsäädännön, epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan sekä Euroopan unionin keskittämispolitiikan. Hankamäen mukaan vihapuhe ei ole ensisijainen ongelma, vaan tärkeämpää olisi pohtia, miksi ihmiset ovat tulleet vihaisiksi.

Totuus kiihottaa sai tiedotusvälineissä kielteisen vastaanoton. Erityisesti sen naisvihamielisiksi ja seksuaalisen ahdistelun puolusteluksi tulkitut kannanotot herättivät pahennusta. Muita kritiikin aiheita olivat teoksen väitetyt asiavirheet, epätieteellisyys, rasismi ja ylipituus. Myönteisemmissä arvioissa huomautettiin, että kohutuimmat näkemykset edustavat verrattain pientä osaa koko kirjasta eivätkä varsinaisesti liity sen pääaiheeseen eli tiedotusvälineiden väitettyyn puolueellisuuteen.

Kohun noustua perussuomalaisten puoluejohto irtisanoutui kirjasta, ja puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho totesi sen julkaisemisen virheeksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö ilmoitti lisäksi perivänsä Suomen Perustalta takaisin kirjaan käytetyn valtionavustuksen arvioidun määrän. Kohun vuoksi Suomen perusta keskeytti kirjan julkaisemisen, eikä se enää ole saatavilla ajatuspajan verkkosivuilla.

Hankamäki itse julkaisi vuonna 2022 kirjan saamasta vastaanotosta tutkimuksen Pavlovin koirat, jossa hän vastaa kohtaamaansa kritiikkiin ja kiistää kirjansa olevan naisvihamielinen tai rasistinen. Vastineen mukaan Totuus kiihottaa ei puolusta tai vähättele seksuaalirikoksia vaan arvostelee niistä käytyä julkista keskustelua. Hankamäen mukaan tutkimukseksi tarkoitettua kirjaa käsiteltiin viestimissä puoluepoliittisena kannanottona, mikä oli hänen mukaansa virheellistä.

Teoksen sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajityyppi ja metodologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoittaja Jukka Hankamäki on koulutukseltaan filosofian ja valtiotieteiden tohtori. Hän sanoo teostaan tieteelliseksi mediatutkimukseksi,[1] jonka aineisto koostuu vuosien 2005–2020 välillä valtavirtamediassa ilmestyneestä juttuaineksesta. Menetelmikseen Hankamäki nimeää diskurssianalyysin,[2] sosiaalipsykologisen väitöskirjansa vuorovaikutusteorian ja teoksessaan Dialoginen filosofia kehittelemänsä keskustelumenetelmän.[3]

Aineistona ovat esimerkiksi Turun terrori-iskua, translainsäädännön uudistamista, Suostumus2018-aloitetta, Me Too -kampanjaa ja koululaisten ilmastolakkoilua koskeva lehtikirjoittelu.[4] Kirjassa on 420 sivua ja 821 lähdeviitettä, ja se jakautuu kolmeen osaan: ”Tilanne ja teoria”, ”Todistelu ja tulkinta” sekä ”Merkitys medialle, tieteelle ja informaatioteorialle”.[5] Hankamäen mukaan hänen jäsenyytensä perussuomalaisissa ei ole vaikuttanut teoksen sisältöön.[6]

Median kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hankamäki väittää ruotsalaiselta viestinnän professorilta Jesper Strömbäckiltä peräisin olevaan medioitumisteoriaan tukeutuen, että poliitikkojen riippuvuus median suosiosta on siirtänyt poliittista valtaa toimittajille.[7] Hänen mukaansa sama ilmiö toistuu tiedepolitiikassa: toimittajat ”orkestroivat” mediajulkisuutta puhuttamalla tieteilijöitä valikoidusti, mistä syntyy puolueellista agendajournalismia. Samalla tieteilijät ovat alkaneet myötäillä tiedotusvälineiden näkemyksiä, mikä synnyttää tarkoitushakuista tutkimusta, hän katsoo.[8]

Teoksen mukaan journalismi on jakaantunut ”vihervasemmistolais-feministiseen ja oikeistoliberaaliin” perinnemediaan sekä ”kansallista etua tavoittelevaan” uusmediaan. Näistä ensin mainittu on hänen mukaansa tunteellinen ja idealistinen, jälkimmäinen realistinen ja rationaalinen,[9] ja taustalla vaikuttaa yhteiskunnan jakaantuminen liberaaliin ja konservatiiviseen väestönosaan.[10] Poliittista valtavirtaa kannattavat tiedotusvälineet eivät Hankamäen mukaan edes voisi olla totuudellisia, koska ”valhe, suodattaminen ja sensuuri” kuuluvat valtaan määritelmällisesti.[11]

Hankamäen mediakritiikki kohdistuu varsinkin Helsingin Sanomiin ja Yleisradioon.[12] Hankamäki katsoo toimittajien roolin muuttuneen tiedon välittäjistä valmiiden tulkintojen esittäjiksi.[13] Objektiivisten tosiasioiden sijaan viestimet kertovat tunteisiin vetoavia tarinoita yksittäisistä henkilöistä ja heidän subjektiivisista kokemuksistaan.[1] Tosiasiat säästetään ”kainalojuttuihin” tai ”faktanurkkiin”.[13] Hankamäen mukaan totuuden jälkeistä aikaa ovat äänekkäimmin kritisoineet sosiaalista konstruktionismia kannattavat jälkimodernistit,[14] jotka ristiriitaisesti itse samalla kiistävät objektiivisen totuuden olemassaolon.[15]

Koska toimittajat ovat Hankamäen mielestä etääntyneet arkitodellisuudesta, ovat kansalaisten mielipiteet päässeet paremmin esiin sosiaalisessa mediassa, jota koskeva sensuroiminen tosin antaa vääristyneen kuvan siitä, mitä todellisuudessa ajatellaan.[10] Lehtien tilaajakato ja talousahdinko eivät Hankamäen mukaan johdu digitalisoitumisesta,[16] vaan ongelmana on viestinnän sisältö, mikä on luonut tilauksen MV-lehden kaltaisille julkaisuille.[17] Valtavirran tiedotusvälineiden ja vaihtoehtoisen kansalaisjournalismin välinen kilpailu on Hankamäen mukaan merkki yhteiskunnan legitimiteetin kriisistä,[1] jonka aiheuttajaksi hän osoittaa maahanmuuton tuottaman eripuran ja EU-jäsenyydestä johtuvan keskittämispolitiikan.[10]

Yliopistolaitoksen kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hankamäen mukaan feminismi on politisoinut yliopistolaitosta ja lietsoo ihmisten välisiä ristiriitoja intersektionaalisuuden ja identiteettipolitiikan varjolla.[18] Hankamäki arvioi, että poliittinen korrektius ja ”turvallisten tilojen” politiikka ovat hävittämässä sananvapauden yliopistokampuksilta.[19] Tiedon ja totuuden sijasta yliopistoväki on nykyään kiinnostuneempi poliittisista päämääristä, kuten tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta, ja alalle hakeudutaan maailman parantamiseksi.[20] Tämä luo sosiaaliseen paineen liittyä hyvyyden edustajiin ja kieltää omassa toiminnassa mahdollisesti vallitseva pahuus.[21] Hankamäen mielestä oman poliittisuuden avoin tunnustaminen ei vapauta tutkijoita ja toimittajia sitoumuksistaan.[22]

Esimerkkitapauksina Hankamäki käsittelee Turun yliopiston sukupuolen tutkimuksen oppiaineessa koettuja kiistoja[23] ja filosofi Peter Boghossianin (ym.) kokeilua, jolla hän sai julkaistuksi tieteellisissä lehdissä suuren määrän parodisessa tarkoituksessa kirjoitettuja artikkeleita, jotka myötäilivät lehtien toimituskunnilla olevia näkemyksiä.[24] Myös tiedotusvälineillä on Hankamäen mukaan feministinen ideologia, jonka kyseenalaistamisesta jaellaan sosiaalisia rangaistuksia.[25]

Poliittiset kannanotot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hankamäen määritelmässä populismin tunnusmerkkejä ovat asiasisällön korvautuminen karismaattisilla auktoriteettihahmoilla sekä valmius sanoa mitä tahansa, mikä tuo kannatusta. Hänen mukaansa perussuomalaiset ei ole populistinen puolue, vaan sillä on selkeä poliittinen linja, josta se ei tingi pelkän suosion tavoittelun vuoksi. Populistiseksi leimattua elitisminvastaisuutta ja suorapuheisuutta Hankamäki pitää demokratian tunnusmerkkeinä.[26] Aidosti populistinen on sen sijaan vasemmalle kallistuva valtavirtamedia.[27]

Hankamäen mukaan vihapuhe ei ole ensisijainen ongelma, vaan tärkeämpää olisi pohtia, miksi ihmiset ovat tulleet vihaisiksi.[28] Hän pitää epätodennäköisenä, että tukahdutetut näkemykset olisivat vähemmän vaarallisia kuin julki lausutut,[29] ja katsoo, ettei yhteiskunnallista totuutta voida tavoitella tilanteissa, joita varjostaa rangaistusten uhka. Hankamäki puolustaa sananvapautta julkisen vallan rajoitustoimilta ja viestimien itsesensuurilta.[11] Uskonrauhan rikkomisen ja kansanryhmää vastaan kiihottamisen kaltaiset lait Hankamäki näkee vastaanottajien yrityksinä päättää viestien merkityksistä tai haluna projisoida oma suuttumus viestin lähettäjän ominaisuudeksi.[30]

Hänen mielestään vihapuhetta ja maalittamista ei pitäisi kriminalisoida, sillä ne ovat epätarkkoja käsitteitä, poliittiset aggressiot voivat olla myös perusteltuja, ja olisi valheellista, jos arvostelun kohteita ei saisi nimetä.[31]

Naiset ja seksuaalisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hankamäki arvostelee feminismiä, jonka hän katsoo tuomitsevan ihmisen luontaisen seksuaalivietin. ”Seksuaaliseksi ahdisteluksi” kutsuttu toiminta on Hankamäen mukaan tosiasiassa luonnollista sovinnaisuusrajojen koettelua, joka ei aiheuta konflikteja vaan laukaisee niitä.[32] Hankamäen mukaan naiset eivät vastaa seksuaalisiin aloitteisiin myöntävästi, koska se siirtäisi vastuun pois mieheltä, jolloin nainen ei voisi jälkeenpäin lavastaa yhteisymmärryksessä tapahtuvaa yhdyntää raiskaukseksi.[33] Avioliiton sisäisen raiskauksen kriminalisointi on Hankamäen mielestä ”vastoin avioliiton ideaa”,[34] eikä ”täysivaltaisten ihmisten seksuaalisesta kanssakäymisestä pitäisi olla valitusoikeutta.”[35][36]

Hankamäki viittaa muun muassa Henry Laasasen keskustelua herättäneeseen kirjaan Naisten seksuaalinen valta vuodelta 2008. Hankamäen mukaan ”seksiä säännöstelemällä naiset pyrkivät luomaan itselleen valtaa, kun taas miesten kiinnostus heitä kohtaan ei kerro vallasta vaan vallan puutteesta, jota säätelemällä naiset pidättävät vallan itselleen naisten ja miesten välisissä epätasapainoisissa vaihtosuhteissa”.[36]

Hankamäki esittää, että osa naisista on pariutunut ulkomaalaisten kanssa kostaakseen suomalaiselle yhteiskunnalle.[37] ”Rajat ylittävillä pariutumisellaan he ovat muokanneet kansamme geeniperintöä tavalla, joka on rikkonut biologisen rodun, etnisesti määriteltävissä olevan kansan, valtio-opillisesti jäsenneltävissä olevan kansakunnan, juridisen kansalaisuuden ja valtiofilosofisesti voimassa olevan kansallisvaltion välisen ekvivalenssin sekä korrelatiivisen ja luottamuksellisen suhteen.”[37]

Hankamäki selittää kahtiajakojen takana olevaa ongelmaa sosiaalisen vaihdon teorioilla ja pitää ristiriitojen esiinnousua seurauksena huonosta maahanmuuttopolitiikasta, joka on johtanut sukupuoliedustuksen epätasapainoon pariutumismarkkinoilla. Tämän seurauksena Suomeen on tullut suuri joukko turhautuneita, aggressiivisia ja huonosti yhteiskuntaan integroituneita nuoria miehiä, jotka ovat ajautuneet konfliktiin työttömyydestä ja toimeentulo-ongelmista kärsivien kantasuomalaisten miesten kanssa.[38]

Hankamäen mukaan feministit pyrkivät esiintymään seksuaalisen vapaamielisyyden nimissä mutta tuottavat tahattomasti myös ahdasmielisyyttä suosimalla maahanmuuttoa, joka on johtanut normien kiristämistä vaativiin seksuaalirikoksiin.[39]

Kirjoitusprosessi ja julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perussuomalaista puoluetta lähellä oleva ajatuspaja Suomen Perusta palkkasi Hankamäen mediaprojektiin vuodeksi syyskuusta 2018 alkaen. Hänelle maksettiin 1 800 euroa palkkatukea syys–joulukuulta eli yhteensä 7 200 euroa.[40] Syksyllä 2019 Hankamäki sai ajatuspajan vakituisilta työntekijöiltä palautetta ja häntä neuvottiin poistamaan alatyyliset kohdat, mitä Hankamäki ei Matias Turkkilan mukaan tehnyt.[41][42] Hankamäki on kuitenkin kertonut noudattaneensa toiveita poistoista ja sisällyttäneensä Totuus kiihottaa -kirjaan enemmän esilukijoiden näkemyksiä kuin olisi ollut tarpeen.[43] Suomen Perustan uudeksi toiminnanjohtajaksi tuli vuoden 2020 alusta Marko Hamilo, joka luki kirjan ennen sen julkaisua.[41][42]

Totuus kiihottaa julkistettiin perussuomalaisten järjestämässä tiedotustilaisuudessa 8. kesäkuuta 2020. Tilaisuudessa puhuivat Hankamäki, Hamilo sekä puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho. Teos oli ilmaiseksi ladattavissa ajatuspajan verkkosivuilta. Otteita kirjasta alkoi levitä sosiaalisessa mediassa pian sen julkaisun jälkeen,[41], minkä jälkeen asiasta uutisoivat myös lehdet. Erityisesti teoksen naisvihamielisiksi tulkitut ja seksuaalisen ahdistelun puolusteluksi tulkitut kohdat herättivät kohua,[44][45][37] jolloin perussuomalaisten puoluejohto irtisanoutui teoksesta.[46][47]

Suomen Perusta keskeytti kirjan julkaisun 10. kesäkuuta[41][48] ja otti sen pois verkkosivuiltaan.[44][49] Kesäkuussa 2020 arkistoitu PDF-tiedosto on kuitenkin saatavilla Internet Archive -verkkosivulla.[50] Julkistamistilaisuudessa Hankamäki esitteli pehmeäkantista painettua kopiota kirjasta.[51] Myynnissä painettu versio ei kuitenkaan ole ollut.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkinen keskustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksen vastaanotto tiedotusvälineissä oli erittäin kielteinen.[44][45][37] Teosta kommentoineiden media- ja politiikkatutkijoiden mukaan kyseessä ei ole tieteellinen tutkimus vaan poliittinen kiistakirjoitus. Heidän mukaansa Hankamäki ei käytä vakiintuneita tieteellisiä menetelmiä eikä pyri kyseenalaistamaan omia ennakko-oletuksiaan. Myöskään lennokas kirjallinen tyyli ei vastaa tieteellistä käytäntöä.[12][6] Perussuomalaisten Matias Turkkilan mukaan teoksen monet osuudet ovat alatyylisiä ja täysin asiattomia.[42] Sanat ’feminismi’ ja ’feministit’ esiintyvät teoksessa 251 kertaa, sana ’vihervasemmisto’ 233 kertaa ja ’kommunismi’ 80 kertaa.[12]

Helsingin Sanomien Juho Typpö kirjoitti, että Totuus kiihottaa ”sisältää suurimmaksi osaksi perussuomalaisten ja muiden oikeistopopulistien jo tutuksi tullutta ’mediakritiikkiä’.” Uutena ja yllättävänä piirteenä hän piti kirjan naisvihamielistä sisältöä.[44] Ylen artikkelissa Hankamäen katsottiin vähättelevän seksuaalista häirintää.[45] MTV Uutisten Eeva Lehtimäki piti Hankamäen huolta ihmisrotujen sekoittumisesta rasistisena.[37] Kansan Uutiset piti ristiriitaisena tapaa, jolla perussuomalaiset politikoivat maahanmuuttajien Oulussa 2018 tekemillä seksirikoksilla, mutta samalla puoluetta lähellä oleva ajatuspaja julkaisee kirjan, jossa hyväksikäytön uhreiksi joutuneita naisia ja tyttöjä syyllistetään tapahtuneesta.[52] Myös pääministeri Sanna Marin otti kohuun kantaa, joskaan ei maininnut Hankamäkeä tai kirjaa nimeltä: ”Rasismi, naisviha ja syrjintä eivät kuulu sivistyneeseen yhteiskuntaan. Ihmisyyttä on puolustettava sinnikkäästi. Jokaisen äänellä on merkitystä.”[36]

Kirja-arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Journalistiikan tutkija Pasi Kivioja katsoi, että teos antaa tarkoittamattaan kuvan siitä, miten ”yhteiskuntaa ja mediaa parhaillaan polarisoidaan tietoisesti kärjistämällä ja demonisoimalla viholliseksi tarkoituksenmukaisia tahoja.” Kivioja kritisoi kirjassa käytettyjä tutkimusmenetelmiä ja kirjaan sisältyviä asiavirheitä. Hänen mukaansa Hankamäellä ei ole minkäänlaista tieteellistä metodia eikä hän myöskään harjoita omaan kokemukseensa perustuvan havainnoinnin kriittistä itsearviointia:[12]

»Todellisesta mediatutkimuksesta ei ole millään muotoa kysymys vaan mielipiteellisestä ja kantaa ottavasta pamfletista, joka on noloimmissa kohdissa ennemminkin pefletti. Teksti vilisee asiantuntemattomuutta, laiskaa tiedonhankintaa ja suoranaisia virheitä. – – Mediatutkimuksesta puhuminen on siinäkin mielessä virheellistä, ettei kirjoittaja ole korkeista oppiarvoistaan huolimatta mediatutkija eikä näytä lähdeviitteistä päätellen tuntevan alan tutkimusta lainkaan.[12]»

Politiikan tutkija Emilia Palonen kommentoi Helsingin Sanomille, että Totuus kiihottaa jakaa ”laitapopulistien” tapaan ihmiset ”meihin” ja ”muihin”. Tämän kirja saavuttaa ”vääristelyn, syyttelyn, katkeruuden ja vihapuheen keinoin”. Teoksessa vahva naisviha yhdistyy median ja tieteen kritiikkiin. Palosen mukaan kirjaa on vaikea arvioida tieteellisin kriteerein, koska se on ”blogiteksteistä koottu lähdeviitteinen pamfletti, joka sisältää perättömiä ja tarkoitushakuisia väitteitä”.[6]

Sisällön ohella teosta kritisoitiin liiallisesta pituudesta.[12] Timo Hännikäinen arvioi Sarastus-verkkolehdessä, että puolet lyhyempänä ja kunnollisen kustannustoimittamisen jälkeen ”kirjasta olisi todennäköisesti saanut varsin hyvän”. Nykymuodossaan se on kuitenkin ”sekava henkilökohtainen purkaus”:[53]

»Hankamäen teoreettinen osuus on niin hyvin jäsennelty ja sisällöltään painava, että jäin odottamaan kirjasta kansallismielisen media- ja julkisuuskritiikin perusteosta. Kokonaisuus kuitenkin hajoaa nopeasti käsiin kirjan seuraaviin osioihin siirryttäessä. Kontrasti on jyrkkä: filosofiseksi tutkimukseksi nimetty kirja muuttuu rähjääväksi pamfletiksi. – – Olen itse pääpiirteittäin samanmielinen Hankamäen kanssa, mutta punavihreä kupla ja toimittajien mädännäisyys ovat minulle ennestään tuttuja ilmiöitä, eikä meuhkaava julistaminen paljasta niistä mitään uutta, varsinkaan kun se jatkuu sivusta ja luvusta toiseen. Erimielisiä valittu lähestymistapa vakuuttaa vielä vähemmän.[53]»

Professori Timo Vihavainen suhtautui teokseen myönteisemmin. Hän huomautti, että Hankamäki on filosofian ammattilainen eikä hänen näkemyksiään siksi pitäisi ohittaa pelkällä retoriikalla.[54]

»Hankamäen järkäle on herättänyt kohua vain ja ainoastaan luvun 11 johdosta, jossa kirjoittaja käsittelee feminismin nykyistä roolia ja asemaa lehdistössä. – – Hankamäki vyöryttää sellaisen määrän faktoja ja teräviä huomioita, että niiden kiistäminen olisi toivotonta. Niinpä ’kritiikki’ onkin kohdistettu pariin varsin yhdentekevään poleemiseen heittoon. – – Uskon, että hänen kirjallaan on suuri tulevaisuus. Se on vaikuttava analyysi nykyisestä mediajulkisuudesta ja perustuu suurelle määrälle faktoja.[54]»

Perussuomalaisten reaktiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kohun noustua perussuomalaisten johto irtisanoutui teoksesta ja tuomitsi Hankamäen näkemykset naisista. Puolue ei tarkasta ennakolta Suomen Perustan julkaisuja.[55]

Jussi Halla-aho piti kirjan julkaisua virheenä ja arvioi sen vahingoittavan perussuomalaisten julkisuuskuvaa erityisesti naispuolisten kansalaisten keskuudessa. Halla-ahon mukaan puolueen kannattajilta tuli ”hyvin paljon erittäin huonoa palautetta”. Hankamäen media- ja sensuurikritiikkiä hän piti kuitenkin onnistuneena.[56] Varapuheenjohtaja Riikka Purra luonnehti Hankamäen naisnäkemysten olevan ”silkkaa kuraa”.[12]

Suomen Perustan aiempi toiminnanjohtaja Simo Grönroos huomautti havainneensa jo käsikirjoitusvaiheessa, että Totuus kiihottaa ”vaatisi tosi isoa kursimista”, sillä ”se oli liian kärjekäs” eikä vastannut hänen tutkimukselle asettamiaan odotuksia.[45] Ajatuspajan varapuheenjohtaja Matias Turkkila kertoi ottavansa vastuun laadunvarmistuksen pettämisestä. Hän oli kuitenkin pettynyt siihen, ettei Hankamäki ollut oikolukijoiden suosituksista huolimatta poistanut alatyylisiä ja asiattomia kohtia.[41] Suomen Perustan toiminnanjohtajana julkaisun aikaan toiminut Marko Hamilo sen sijaan puolusti teosta: ”Asiasisältö oli hyvin suuressa osassa kirjaa aivan täyttä timanttia”.[12]

Hankamäki on kiistänyt, että kyse olisi naisvihasta ja on todennut kritisoineensa feminismiä,[36] joka hänen mukaansa on käänteistä sovinismia.[57] Hän on myös todennut argumenttiensa kohdistuneen translainsäädännön uudistuksen, Me too-kampanjan ja Suostumus2018-hankkeen mediakäsittelyihin, joita hän pitää yksipuolisina.[58] Hankamäen mukaan perussuomalaisten kielteiset kannanotot ovat pragmaattista kannatuksen tavoittelua muilta puolueilta, ja todellisuudessa suuri osa puolueen jäsenistä yhtyy hänen näkemyksiinsä.[59]

Suomen Perustan valtionavustuksen takaisinperintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjan sisällön vuoksi opetus- ja kulttuuriministeriö päätti selvittää, onko julkaisu ristiriidassa ajatuspajaa koskevan valtionavustuspäätöksen kanssa. Avustuksen saajan on edistettävä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, eikä ministeri Hanna Kososen mukaan julkaisu täytä tätä velvollisuutta.[60] Suomen Perusta keskeytti Hankamäen kirjan julkaisun. Syyskuussa 2020 ministeriö peri Suomen Perustalta takaisin kirjaan käytetyn valtionavustuksen arvioidun määrän eli noin 10 000 euroa.[48]

Jussi Halla-aho kritisoi selvitystä, jota hän piti poliittiseen oppositioon kohdistuvana taloudellisena painostuksena:[61]

»Kirja ei ole yhtä huono kuin sen huonoin luku. Kustantaja ei ole yhtä huono kuin sen huonoin kirja. – – Suomen Perusta tuottaa pelottavaa tietoa vastapainoksi punavihreälle utopialle ja valheelle. Valta-aseman käyttäminen opposition rahoitusaseman ja toimintamahdollisuuksien rajoittamiselle on kuitenkin vaarallinen, epäeurooppalainen ratkaisu, ja sen löytää helposti edestään, kun suhdanteet muuttuvat. Siksi toivon hallituksen ja hallituspuolueiden taistelevan kiusausta vastaan.[61]»

Vastineessaan Hankamäki totesi, ettei tutkijoilla ole velvoitetta edistää tieteen ulkoisia tarkoitusperiä[62] ja kertoo pitävänsä ministeriön toimintaa kiristyksenä, jolla yritetään alistaa tieteellinen tutkimus poliittiseen ohjaukseen.[63][64][65] Hankamäen mukaan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden käsitesisällöt eivät ole yksimielisesti määriteltävissä.[66]

Perussuomalaiset valittivat valtionavustuksen takaisinperinnästä hallinto-oikeuteen.[67][68]

Hankamäen vastine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hankamäki julkaisi vuonna 2022 vastaanottotutkimuksen Pavlovin koirat. Tieteellinen tuomio median ja byrokraattien kostosta. Siinä hän kirjoittaa, ettei mediatutkimuksen merkityksestä pitäisi päättää arvostelluissa medioissa eikä Totuus kiihottaa -kirjassa kritisoimiensa toimittajien omilla kannanotoilla, joiden tuloksena on syntynyt ”lehdistöreportaasitiedettä”.[69] Hän kirjoittaa teoksensa Totuus kiihottaa joutuneen tuhoisan cancel-aktivismin kohteeksi, mutta katsoo, että tiedotusvälineet ja ministeriö tulivat osoittaneiksi hänen väitteensä todenperäisiksi omilla reaktioillaan. Hankamäen mukaan kirjaa koskenut uutisointi siirsi huomion sukupuolipolitiikkaan ja pois medioihin kohdistetusta arvostelusta.[70] Hän katsoo tutkimuksensa vastaanoton vääristyneen mediassa, koska kirjan sisältämiä tutkimussisältöjä alettiin käsitellä perussuomalaisten puoluekannanottoina ja niistä tehtiin puolueiden välisen kiistelyn välineitä.[71]

Hankamäki vastasi myös syytöksiin naisvihamielisyydestä ja rasismista. Hänen mukaansa Suostumus2018-aloitteen ja Me Too -kampanjan arvosteleminen ei ole seksuaalista ahdistelua eikä raiskausten puolustelua. Sen sijaan toimittajat sekoittivat tutkimuksen esimerkkiaineistona olleiden lehtijuttujen ajatussisältöjä tutkimuksen argumentteihin, joissa Hankamäki arvosteli tekeillä olleita lainuudistuksia.[72] Käsitys ihmisrotujen olemassaolosta ei Hankamäen mukaan ole rotusyrjintää, vaan rotujen tunnustaminen päinvastoin takaa erään ihmisoikeuden: olla omaa rotuaan.[73] Hän on kiistänyt syyllistäneensä seksuaalisen hyväksikäytön uhreja ja katsoo toimittajien yhdistäneen Hankamäen vapaamieliset näkemykset seksistä eräisiin kirjaansa liittymättömiin ahdistelutapauksiin tarkoitushakuisesti.[74] Median väitteistä poiketen Hankamäki paheksui turvapaikanhakijoiden Oulussa 2015 tekemiä raiskauksia kirjassaan Totuus kiihottaa.[75]

Hankamäen mukaan tiedotusvälineet ja viranomaiset jättivät huomiotta, että hän esitti feminismin arvostelunsa ho momiehen näkökulmasta, joka poikkeaa tyypillisestä naisten ja miesten sosiaalista tasapainotilaa tavoittelevasta normistosta.[76] Hänen mukaansa syytökset naisvihasta kertoivat valtiollisen tasa-arvopolitiikan puolueellisuudesta.[77]

Timo Vihavainen kirjoitti teosta Pavlovin koirat koskevassa kirja-arviossaan vuonna 2023, että

»Hankamäen tapaus ei ole enempää eikä vähempää kuin aikamme törkein yksittäiseen tutkijaan kohdistuva oikeusmur ha.[78]»

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Hankamäki, Jukka: Totuus kiihottaa – Mitä sanon mediatutkimuksessani? Jukka Hankamäki. 8.6.2020. Viitattu 4.9.2020.
  2. ↑ Hankamäki 2020, s. 198.
  3. ↑ Hankamäki 2020, s. 20.
  4. ↑ Hankamäki 2020, s. 235 jss.
  5. ↑ Hankamäki 2020.
  6. ↑ a b c Niemi, Onni: Perussuomalaishautomon pamfletti sai salamatuomion Helsingin Sanomat, Nyt. 11.6.2020. Viitattu 10.9.2020.
  7. ↑ Hankamäki 2020, s. 123.
  8. ↑ Hankamäki 2020, s. 129, 370 jss.
  9. ↑ Hankamäki 2020, s. 28.
  10. ↑ a b c Hankamäki 2020, s. 28.
  11. ↑ a b Hankamäki 2020, s. 393 jss.
  12. ↑ a b c d e f g h Kivioja, Pasi: Kohupamfletti on raskasta luettavaa Mediaansekaantuja. 18.6.2020. Viitattu 29.6.2020.
  13. ↑ a b Hankamäki 2020, s. 29.
  14. ↑ Hankamäki 2020, s. 30–31.
  15. ↑ Hankamäki 2020, s. 30–31, 59–60.
  16. ↑ Hankamäki 2020, s. 128.
  17. ↑ Hankamäki 2020, s. 86–88, 98, 128.
  18. ↑ Hankamäki 2020, s. 228–279.
  19. ↑ Hankamäki 2020, s. 370–371.
  20. ↑ Hankamäki 2020, s. 16.
  21. ↑ Hankamäki 2020, s. 383.
  22. ↑ Hankamäki 2020, s. 332.
  23. ↑ Hankamäki 2020, s. 374–377.
  24. ↑ Hankamäki 2020, s. 377–380.
  25. ↑ Hankamäki 2020, s. 260–265.
  26. ↑ Hankamäki 2020, s. 193–194.
  27. ↑ Hankamäki 2020, s. 137, 200–201, 203, 221, 385–386.
  28. ↑ Hankamäki 2020, s. 356–357 jss.
  29. ↑ Hankamäki 2020, s. 361–362 jss.
  30. ↑ Hankamäki 2020, s. 165–192, 358–366 jss.
  31. ↑ Hankamäki 2020, s. 188–191, 356, 364–365.
  32. ↑ Hankamäki 2020, s. 255–253.
  33. ↑ Hankamäki 2020, s. 241.
  34. ↑ Hankamäki 2020, s. 251.
  35. ↑ Hankamäki 2020, s. 250–251.
  36. ↑ a b c d Paastela, Kaisa: ”Naiset pyrkivät luomaan itselleen valtaa seksiä säännöstelemällä” – perussuomalaisten ajatuspaja keskeyttää kohukirjan julkaisun Helsingin Uutiset. 11.6.2020. Viitattu 11.6.2020.
  37. ↑ a b c d e Lehtimäki, Eeva: Pihtarikartelli ja lutkanarsistit – perussuomalaisten ajatuspajan tuotoksesta pitää puhua MTV Uutiset. 10.6.2020. Viitattu 10.6.2020.
  38. ↑ Hankamäki 2020, s. 262.
  39. ↑ Hankamäki 2020, s. 240–242; luku 11.3: ”Suostumushankkeen mediakäsittely ja ’liberaalit’ naiset”.
  40. ↑ Manninen, Laura: Totuus kiihottaa -kohukirjan julkaissut ajatuspaja sai ministeriöltä yli 100 000 euron avustuksen Ilta-Sanomat. 11.6.2020. Viitattu 20.9.2020.
  41. ↑ a b c d e Ahonen, Hannamari: Näin asiat etenivät Jukka Hankamäen teoksen julkistuksesta kohuun ja ministerin päätökseen selvittää Keskipohjanmaa. 11.6.2020. Viitattu 20.9.2020.
  42. ↑ a b c Matias Turkkila otti vastuun perussuomalaisten ajatuspajan kohujulkaisun ”laadunvarmistuksen” virheestä Länsi-Suomi. 10.6.2020. Viitattu 20.9.2020.
  43. ↑ Hankamäki 2022, s. 50–52.
  44. ↑ a b c d Typpö, Juho: Perussuomalaisten ajatuspajan julkaisu hätkähdytti naisvihallaan Helsingin Sanomat. 10.6.2020. Viitattu 10.9.2020.
  45. ↑ a b c d Mäntymaa, Eero & Roslund, Riku & Konttinen, Matti:: Perussuomalaisten ajatuspajan kohukirjassa toistuu naisvihamielisyys Yle uutiset. 10.6.2020. Viitattu 15.8.2020.
  46. ↑ Mehtälä, Tauno O.: Kiihottuiko Jukka Hankamäki liikaa totuudestaan? Vastavalkea. 18.6.2020. Viitattu 17.9.2020.
  47. ↑ Korhonen, Petri: Onko tässä Suomen arkajalkaisin puoluejohto? Näin helposti perussuomalaisten pomot luikkivat karkuun, kun naisvihatohtorin tuotos iski tuulettimeen Seura.fi. 12.06.2020. Viitattu 20.11.2022.
  48. ↑ a b Pilke, Antti: Perussuomalaisten ajatuspaja joutuu maksamaan osan valtionavustuksestaan takaisin ”naisten tyranniasta” kertoneen kirjan takia Yle uutiset. 8.9.2020. Viitattu 9.9.2020.
  49. ↑ Suomen Perustan verkkosivujen mukaan kirjan julkaisu on keskeytetty ”uudelleenarvioinnin ajaksi”. Jukka Hankamäen kirja: Totuus kiihottaa Suomen Perusta. Viitattu 20.9.2020.
  50. ↑ Jukka Hankamäki: Totuus kiihottaa. Wayback Machine, arkistoitu 9.6.2020. Viitattu 17.9.2020.
  51. ↑ Tuumaustunnilla: Halla-aho, Hamilo ja Hankamäki (Tallenne suoratoistosta.) Verkkomedia Perussuomalaiset. 8.6.2020. YouTube. Viitattu 20.9.2020.
  52. ↑ Hirvasnoro, Kai: Perussuomalaisten ”tutkimus” veronmaksajien rahoilla: ”Ongelmien ongelma on yhteiskunnassamme vallalle päässyt naisten tyrannia” Kansan Uutiset. 10.6.2020. Viitattu 17.9.2020.
  53. ↑ a b Hännikäinen, Timo: Mitä Hankamäki todella sanoi? Sarastus 11.6.2020. Viitattu 3.10.2020.
  54. ↑ a b Vihavainen, Timo: Filosofin vaikeudet Vihavainen. 13.6.2020. Viitattu 14.6.2020.
  55. ↑ Perussuomalaisten johto: Totuus kiihottaa -kirjan ajatukset eivät edusta puolueen linjaa Suomenmaa. 10.6.2020. Viitattu 10.9.2020.
  56. ↑ Söderkultalahti, Olli: Halla-aho myöntää: Kohukirjan julkaisu oli virhe Ilta-Sanomat. 13.6.2020. Viitattu 9.9.2020.
  57. ↑ Hankamäki 2020, s. 271.
  58. ↑ Hankamäki, Jukka: Skandaali: Hiihtosuunnistaja Hanna Kosonen kiristää Suomen Perustaa tiedepolitiikalla Jukka Hankamäki. 11.6.2020. Viitattu 11.6.2020.
  59. ↑ Taskinen, Mika-Matti: Nyt puhuu kohutun Totuus kiihottaa -julkaisun kirjoittaja: Perusuomalaiset seisoivat kirjan takana ennen kohua Ilta-Sanomat. 11.6.2020. Viitattu 18.9.2020.
  60. ↑ Hara, Jyrki & Konttinen, Matti: OKM aloittaa selvityksen perussuomalaisten ajatuspajan julkaisusta Yle uutiset. 10.6.2020. Viitattu 10.6.2020.
  61. ↑ a b Jussi Halla-aho analysoi Jukka Hankamäen kirjaa Demokraatti. 13.6.2020. Viitattu 4.9.2020.
  62. ↑ Hankamäki 2022, s. 204, 326 ja 329.
  63. ↑ Hankamäki 2022, s. 189–190.
  64. ↑ Hankamäki, Jukka: Selvitytän tutkimustoimintani viranomaiskohtelun oikeuskanslerilla Jukka Hankamäki. 14.8.2020. Viitattu 4.9.2020.
  65. ↑ Hankamäki, Jukka: Miksi en ole Perussuomalaisten ehdokkaana kuntavaaleissa 2021? Jukka Hankamäki. 2.2.2021. Viitattu 4.9.2020.
  66. ↑ Hankamäki, Pavlovin koirat (2022, s. 176–177).
  67. ↑ Suomen Perusta tekee oikaisuvaatimuksen takaisinperintäasiassa Suomen Uutiset. 24.9.2020. Viitattu 2.12.2022.
  68. ↑ Hankamäki 2022, s. 196.
  69. ↑ Hankamäki 2022, s. 30, 32, 36–37, 71, 104.
  70. ↑ Hankamäki 2022, s. 12.
  71. ↑ Hankamäki 2022, s. 228–229.
  72. ↑ Hankamäki 2022, s. 63, 68–69.
  73. ↑ Hankamäki 2022, s. 115–116; Hankamäki 2020, s. 184.
  74. ↑ Hankamäki 2022. s. 89–92.
  75. ↑ Hankamäki 2020, s. 76.
  76. ↑ Hankamäki 2022, s. 31–32, 42, 73, 132, 137, 145, 171 alav., 172, 251.
  77. ↑ Hankamäki 2022, s. 166, 174, 197, 205, 207, 331.
  78. ↑ Vihavainen, Timo: Yhteiskunnan vihollinen? Vihavainen. 31.1.2023. Viitattu 17.4.2024.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Totuus_kiihottaa&oldid=22336561”