Symbolinen interaktionismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Symbolinen interaktionismi on George Herbert Meadin työn pohjalta kehittynyt näkemys ihmisen sosiaalisuudesta. Sen mukaan kun ihminen oppii tarkastelemaan itseään muiden näkökulmasta, hänen minäkäsityksensä kehittyy sosiaalisesti.

Symbolisessa interaktionismissa tärkeä on Thomasin teoreemana tunnettu ajatus: "Ne tapahtumat, jotka ihmiset määrittelevät todellisiksi, ovat todellisia seurauksiltaan"[1].

Symbolinen interaktionismi on yksi varhaisimmista sosiaalipsykologian minäteorioista ja on toiminut lähtökohtana monille muille teorioille, jotka painottavat minuuden muodostumisessa sosiaalisen ympäristön merkitystä. Meadin mukaan yksilön käsitys itsestä ja muista kehittyy rinnakkain. Lapsi kokee erilaisia rooleja varhaisessa leikki-iässä 3–4 vuoden iässä. Vähitellen lapsi alkaa leikeissään esittää myös toisenlaisia ihmistenvälisiin suhteisiin liittyviä rooleja ja samalla hän opettelee ymmärtämään näitä suhteita ja tarkastelemaan toisten ihmisten silmin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Merton, Robert K. (1995). The Thomas Theorem and The Matthew Effect. Social Forces 74(2), 379–424. http://www.garfield.library.upenn.edu/merton/thomastheorem.pdf


Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.