Tämä on hyvä artikkeli.

Jokerien historia

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jääkiekkoseura Helsingin Jokerien historia alkaa sen perustamisvuodesta 1967. Helsinkiläinen rakennusmestari Aimo Mäkinen osti itselleen Töölön Vesa -nimisen urheiluseuran jääkiekkotoiminnan, jolloin syntyi uusi seura Jokerit.

Jokerit nousi pian perustamisensa jälkeen kansalliselle huipulle voitettuaan Suomen-mestaruuden keväällä 1973. Vuosikymmenen puolivälissä menestys kuitenkin taantui, ja 1970-luvun lopulta aina 1980-luvulle joutui talousvaikeuksiin ajatunut joukkue lähes jatkuvasti taistelemaan sarjapaikastaan. Lopulta keväällä 1987 Jokerit putosi I-divisioonaan. Se palasi liigaan syksyksi 1989, mutta seura oli käytännössä konkurssikypsä. Uuden omistajan, Harry Harkimon, johdolla seura kuitenkin nousi takaisin huipulle voittaen 1990-luvun aikana neljä Suomen-mestaruutta ja yhden hopean. Uudelle vuosituhannelle tultaessa menestys heikkeni, vaikkakin seura voitti vielä mestaruuden vuonna 2002, hopeaa vuosina 2000, 2005 ja 2007 sekä pronssia vuonna 2012. Vuonna 2014 Jokerit siirtyi KHL-sarjaan.

Historiansa aikana joukkue on voittanut yhteensä kuusi Suomen-mestaruutta, kuusi hopeaa ja kaksi pronssia. Lisäksi se on saavuttanut muun muassa kaksi Euroopan cupin mestaruutta sekä Continental Cupin voiton.

Töölön Vesasta Jokereiksi: 1967–1969[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokerien edeltäjä oli Töölön Vesa. Kuvassa seurassa vuosina 1955–1964 pelanneet Veikko Haapakoski, Pentti Simola ja Kai Halimo.

Jokerien jääkiekkotoiminnan juuret ovat Töölön Vesassa, jonka ensimmäinen SM-sarjakausi oli 1955–1956. Töölön Vesa ajautui kuitenkin 1960-luvulla rahoitusongelmiin. Helsinkiläinen rakennusmestari Aimo Mäkinen osti 1967 Töölön Vesan jääkiekkotoiminnan, otti osan seuran veloista vastuulleen ja perusti samalla Helsingin Jokerit.[1][2] Mäkinen halusi Helsinkiin HIFK:n rinnalle toisen menestyvän jääkiekkojoukkueen.[1]

Ajatus uuden seuran nimestä syntyi Veikkauksen osastopäällikön ja Vesan joukkueenjohtajan Raimo Kähkösen ehdotuksesta. Hän oli ihastunut tuoreen porilaisjoukkueen Ässien nimeen. Hän pohti pataässää parempaa korttia ja päätyi jokeriin. Nimeen liittyi kuitenkin pari hidastetta: yhdistysrekisteristä löytyi käpyläläinen palloseura Jokerit ja Tikkurilan väritehtailla oli Jokeri-maali. Käpylän Jokerien toiminta oli kuitenkin loppunut jo kauan sitten, ja Tikkurilan maalitehdas ryhtyi sponsoroimaan uutta seuraa. Esikuva seuran logollekin löytyi korttipakasta.[3][4]

Virallisesti Jokerit aloitti toimintansa 27. lokakuuta 1967, jolloin pidettiin perustamiskokous. Kokouksen pitivät Mäkinen ja ”minijohtokunta”, johon kuuluivat maalarimestarit Eino Syrjänen ja Reino Vilen sekä taloudenhoitajaksi lupautunut Keijo Tamminen. Uusi joukkue tuli yleisön tietoon 6. marraskuuta, jolloin ruotsinkielinen päivälehti Nya Pressen julkaisi uutisen uudesta seurasta.[5]

»Taloudellisten vaikeuksien vuoksi Vesa on pakotettu lakkauttamaan jääkiekkojaostonsa. Tilanne on kuitenkin hallinnassa, sillä rakennusmestari Aimo Mäkinen on selvittänyt Vesan velat, perustanut uuden seuran nimeltään Jokerit, johon kaikki Vesan entiset pelaajat johtotähtensä Timo Turusen johdolla siirtyivät. Seura tulee anomaan Jääkiekkoliitolta Vesan paikkaa Suomen sarjan länsilohkosta.»
(Nya Pressen 6.11.1967[5])

Jokerien ensimmäinen peli oli 10. marraskuuta 1967 käyty harjoitusottelu ylimmällä sarjatasolla, SM-sarjassa, pelannutta Upon Palloa vastaan.[6] Pelaajat esiintyivät ottelussa Vesan paidoissa, sillä uudet peliasut eivät olleet vielä valmistuneet. Ottelu päättyi Jokerien 4–3-voittoon. Joukkueen historian ensimmäisen maalin teki Olli J. Hietanen.[7]

Helsingin jäähalli toimi Jokerien kotiotteluiden pelipaikkana aina kevääseen 1997 asti.

Ensimmäiset kaksi kauttaan Jokerit pelasi toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Suomen sarjassa.[1] Ensimmäinen sarjaottelu oli vieraspeli Karhu-Kissoja vastaan 23. marraskuuta 1967. Joukkue sai siitä 1–7-vierasvoiton. Ensimmäisen sarjaottelun maalin teki Timo Neira ja ensimmäisen jäähyn otti Osmo Kuusisto.[8] Joukkue sai ensimmäisellä kaudellaan 15 pistettä ja sijoittui tappiottomana pelanneen Rauman Lukon jälkeen toiseksi.[9] Tulokaskauden paras pistemies oli Timo Turunen, joka teki 18 pistettä 12 ottelussa (13 maalia ja 5 syöttöä).[10] Kauden jälkeen Jokerien valmentaja Jorma ”Jerry” Salmi siirtyi Mestaruussarjaan nousseen HIFK:n valmentajaksi.[11]

Kauden 1968–1969 ainoa tavoite oli sarjanousu, sillä seuran talous ei kestäisi kolmatta kautta alemmalla sarjatasolla.[12][13] Joukkuetta vahvistettiin edelliskaudesta, ja uutena tulokkaana seuraan tuli muun muassa Tapparan puolustaja Antti Perttula.[12] Kauteen lähdettäessä valmentajavastuuta kantoi Martti Sarlin, joka kuitenkin sai lähteä pian pelaajien kyllästyttyä valmentajaan, joka huusi kentänlaidalta megafonilla ohjeita. Edelliskauden valmentaja Jerry Salmi ei viihtynyt paikallisvastustajassa vaan tuli takaisin Jokereihin. Sarlinin jäljiltä valmentajavastuu siirtyi kuitenkin Jorma Kyntölälle. Seuran taustalla vaikutti myös Gustav Bubník, joka yhdessä Kyntölän kanssa analysoi ottelut.[11]

Sarjasysteemi oli muuttunut kaudelle 1968–1969siten, että Suomen sarjan lohkojen kaksi parasta eteni karsintoihin eikä mikään joukkue noussut enää suoraan.[9] Jokerit selvitti tiensä karsintoihin etelälohkon voittajana. Alkusarjan toisen sijan vei Jokerien kanssa tasapisteissä ollut TPS, joka jäi heikomman maalieron vuoksi toiseksi.[14] Jokerit voitti ensimmäisessä karsintasarjan ottelussa Kiekko-Pojat Mäntän lumipyryssä 1–2. Seuraavissa otteluissa kaatuivat JoKP ja TPV. Nousun kannalta ratkaisevana otteluna pidettiin TPS:n ja Jokerien kohtaamista. Alkusarjassa joukkueiden molemmat keskinäiset ottelut olivat päättyneet tasatulokseen 3–3. Karsintasarjan ottelussa Jokerit pelasi tiukkaa miesvartiointia. Ketju Neira–Hietanen–Kari Puolimatka eliminoi täysin Juhani Wahlstenin johtaman TPS:n ykkösketjun. Jokerit voitti ottelun lukemin 2–3. Viimeisessä karsintasarjan ottelussa se kukisti Hilparan ja varmisti näin sarjanousun.[15]

Pääsarjaan: 1969–1973[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokerien organisoiman Kanada-sarjan joukkueet.

Jokerien ensimmäinen SM-sarjakausi oli 1969–1970. Aimo Mäkinen oli aloittanut ennennäkemättömän joukkueenrakentamisen, ja joukkue sai ensimmäiselle SM-sarjakaudelleen lukuisia kovia vahvistuksia. Mäkisellä oli tapana tarjota pelaajille suoraan rahaa niin pitkään, kunnes sopimus syntyi.[1] Joukkueeseen liittyivät muun muassa Porin Ässissä maineeseen noussut Veli-Pekka Ketola, huippupuolustaja Ilpo Koskela ja Lauri Mononen. Tuona kautena Jokereissa pelasi myös myöhemmin A-maajoukkuetta, Jokereita ja Chicago Blackhawksia valmentanut Alpo Suhonen.[16] Pelaajista parhaiten esillä olivat Turunen ja Ketola, jotka sijoittuivat SM-sarjan pistepörssissä sijoille 4 ja 5. Ensimmäisen SM-sarjakauden sijoitus oli lopulta viides.[17]

Samanaikaisesti edustusjoukkueen rakentamisen kanssa Jokerit organisoi Itä-Helsinkiin Kanada-sarjan, joka oli suunnattu seuran omille junioreille. Idea saatiin Tampereen Ilveksen samankaltaisesta järjestelmästä, ja Kanada-sarjassa kiekkoharrastuksensa aloitti usea tuleva huippupelaaja.[1] Sarja käynnistyi vuonna 1969. Aimo Mäkisen haaveena oli saada sitä kautta kasvatetuksi edustusjoukkue täysin omista junioreista, mutta kokonaista liigajoukkuetta ei siltä pohjalta milloinkaan saatu aikaan.[18] Juniorien Kanada-sarja tosin tuotti nopeasti tuloksia: D-juniorit voittivat Suomen-mestaruuden keväällä 1973 ja sekä B-, C- että E-pojat kaudella 1975–1976.[19] Vahvan ja järjestelmällisen juniorityönsä avulla Jokerit sai kannattajia erityisesti nuorten keskuudesta.[1]

Kaudeksi 1970–1971 Jokerit sai yhden huippupelaajan lisää, kun Seppo Repo liittyi joukkueeseen osittain paikkaamaan Ässiin palannutta Ketolaa. Ensimmäinen mestaruus oli lähellä. Joukkue voitti runkosarjan, mutta jatkosarjassa se pelasi heikosti ja oli vasta sen viides eli toiseksi viimeinen. Lopullinen sijoitus oli mestaruuden vieneen Porin Ässien jälkeen toinen. Ässiin lähtenyt Ketola oli mestarijoukkueen paras pistemies.[20]

Kaudella 1971–1972 Jokereissa pelasi sen historian ensimmäinen ulkomaalaispelaaja, kun kanadalainen maalivahti Dwight Watson oli kokoonpanossa seitsemässä ottelussa.[21][22] Joukkueen tärkeimpänä pelaajana jatkoi kuitenkin Timo Turunen, joka sijoittui SM-sarjan pistepörssissä viidenneksi. Jokerit oli runkosarjan viides ja ylemmän loppusarjan toinen. Lopullinen sijoitus oli neljäs kaksi pistettä kolmanneksi sijoittuneelle HIFK:lle hävinneenä.[20]

Keväällä 1972 Jokerien toiminnan jatkuminen oli vaakalaudalla. Edellinen kausi oli ollut taloudellisesti raskas, ja Mäkisen kiinnostus seuraan alkoi hiipua. Maaliskuussa hänen oli tarkoitus ilmoittaa Kauppakorkeakoululla toiminnan päättymisestä. Juhlasalin monisatapäinen juniorijoukko sai kuitenkin Mäkisen muuttamaan mieltään vielä puhujapöntössä, jolloin lopettamisilmoitus muuttuikin jatkamisilmoitukseksi. Mäkiselle ei oltu tavallisuudesta poiketen kirjoitettu puhetta valmiiksi, minkä vuoksi hän joutui improvisoimaan. Se osoittautui Seuran pelastukseksi. Samana keväänä oli myös vahvasti vireillä kolmen helsinkiläisseuran – Jokerien, HJK:n ja Karhu-Kissojen – yhdistyminen. Jokerit jatkoi kuitenkin itsenäisesti.[23]

»Jokainen teistä on kuullut siitä fuusiohankkeesta – mutta kun minä olen seurannut sitä jokerihenkeä tämän fuusiokeskustelun aikana, niin olen tullut siihen tulokseen, että tätä seuraa ei voi hajottaa. Jokerien seitsemän kirjainta pysykööt koossa niin kauan kuin minä voin sille antaa tukeni ja voin siihen vaikuttaa, minä takaan sen. Fuusioitukoot muut Jokereihin jos haluavat.»
(Ote Aimo Mäkisen puheesta Helsingin Kauppakorkeakoululla keväällä 1972.[24])

Ensimmäisen Suomen-mestaruutensa Jokerit voitti 1973, jolloin taustalla oli paljolti eri kaupunginosajoukkueissa tehty juniorityö.[25] Joukkueeseen oli tehty myös kovia hankintoja, kuten Karhu-Kissoista palannut Lauri Mononen ja HJK:n Seppo Suoraniemi. Timo Sutinen muodosti Timo Turusen kanssa SM-sarjan pistepörssin kärkikaksikon. Jokerit oli saanut mestaruuskaudeksi myös maalivahteihin huippuosaamista, kun Jorma Valtonen oli liittynyt joukkueeseen. Huippumaalivahdin torjunnat olivatkin mestaruuskaudella keskeisiä. Mononen sen sijaan oli lähes koko kauden ajan kolmosketjun laituri, sillä valmentaja Matti Lampainen ei nähnyt syytä rikkoa kahta vahvaa kentällistä. Mononen jätti seuran kauden jälkeen.[26]

Tasaista vajoamista: 1973–1982[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mestaruudesta huolimatta Jokerien menestys ei kestänyt kauan, sillä joukkue sijoittui neljänneksi seuraavalla sarjakaudella 1973–1974. Timo Sutinen voitti kuitenkin pistepörssin. Valmennuksessa Matti Lampaisen oli korvannut tilapäisesti Koho-mailatehtaan johtaja Rauli Virtanen. Tämän vaatima pelityyli ei kuitenkaan saanut pelaajilta riittävästi kannatusta. Taitopelaajat eivät halunneet lähteä kanadalaistyylisen aggressiivisen kiekkoilun tielle, joten Lampainen palasi valmentajaksi jo sarjaneljänneksen jälkeen syksyllä 1973.[26]

Kesällä 1974 Jokerit menetti tärkeän maalivahtinsa Jorma Valtosen, jota tuli paikkaamaan nuori lupaus Hannu Kamppuri. Päävalmentajaksi nimitettiin neuvostoliittolainen Boris Maiorov. SM-sarjan viimeisellä kaudella 1974–1975 Jokerit oli ensimmäisen neljänneksen jälkeen viimeisenä, mutta kevättä kohden tilanne parani. Lopulta joukkue menetti mahdollisuutensa pronssiin hävittyään päätöskierroksella, joten loppusijoituksena oli toinen peräkkäinen neljäs tila. Sutinen voitti jälleen pistepörssin.[26]

Vuonna 1975 käynnistyi uusi SM-liiga, jossa Jokereilla alkoi jyrkkä alamäki. Seuran juniorit menestyivät omissa sarjoissaan erinomaisesti, mutta omat kasvatit eivät ehtineet kasvaa liigapelaajiksi syöksykierrettä katkaisemaan. Sijoitukset heikkenivät jatkuvasti: Jokerit sijoittui 1975–1976 kuudenneksi, 1976–1977 seitsemänneksi ja 1977–1978 kymmenenneksi eli sarjan viimeiseksi. Joukkue kuitenkin säilytti liigapaikkansa karsintojen kautta. Kaudella 1977–1978 joukkueessa pelasi ensimmäiset liigapelinsä Kanada-sarjan kasvatti Jari Kurri.[27]

Vuonna 1979 Jokerit vältti liigakarsinnat kahdeksannella sijallaan, mutta kolmena seuraavana keväänä joukkue oli joka vuosi karsimassa liigapaikastaan. Tasoero I-divisioonan joukkueisiin oli kuitenkin joka kerta Jokerien eduksi. Heikko kilpailullinen asema johti siihen, että omat nuoret kasvatit kaupattiin nopeasti muihin seuroihin. Ensimmäinen naapuriseura HIFK:hon siirtynyt kasvatti oli Rainer Risku keväällä 1979. Saman tekivät pari vuotta myöhemmin kohun saattelemina Tony Arima ja Anssi Melametsä.[27]

Kauden 1978–1979 jälkeen maalivahti Kamppuri siirtyi Pohjois-Amerikkaan. Hänet korvasi Mäkisen KooVeestä löytämä Rauli Sohlman, joka oli 1980-luvulla joukkueen tärkeimpiä pelaajia. 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa seuraa koetteli pelaajien suuri vaihtuvuus. Myös valmennuspuolella oli liikehdintää, mutta kukaan ei onnistunut muovaamaan sekavasta aineksesta menestyvää joukkuetta.[27] SM-liigakaudella 1979–1980 Jokerit sijoittui runkosarjassa yhdeksänneksi. Joukkueen pistepörssin kärjen muodostivat Henry Leppä (48 pistettä), Jari Kurri (40 pistettä) ja Ari Mikkola (35 pistettä).[28] Kauden päätteeksi Kurri siirtyi NHL:ään.[27]

Kaudella 1980–1981 Jokerit uusi edelliskauden yhdeksännen tilan.[29] Kauden 1981–1982 sijoitus oli niin ikään yhdeksäs. Joukkueen sisäisen pistepörssin voitti tuona kautena ensimmäistä kertaa ulkomaalainen pelaaja, kun yhdysvaltalainen Jon Fontas teki 43 pistettä (20 maalia ja 23 syöttöä) 36 ottelussa. Joukkueessa pelasi myös kovuutta edustanut Charles Luksa, jolle kertyi 58 jäähyminuuttia 21 ottelussa.[30]

Hetkellinen nousu ja liigasta putoaminen: 1982–1987[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokerien taustayhdistyksen talousvaikeudet johtivat siihen, että joukkueen nimi oli ennen kauden 1982–1983 alkua vähällä muuttua HJK:ksi. Jokeriklubin Tuki ry lähestyi SM-liigaa 1. syyskuuta 1982 päivätyllä kirjeellä, jossa seura ilmoitti käyttävänsä itsestään tulevalla kaudella kirjainlyhennettä HJK. Yhdistyksen mukaan lyhenne oli peräisin nimestä Helsingin Jokeri-Klubi, minkä lisäksi kirjeessä pyydettiin merkitsemään liigaseuran emäseuraksi Helsingin Jääkiekkoklubi ry. Molempien yhdistysten puheenjohtajana toimi Tapani Korpela. Mäkinen suuttui suunnitelmista ja lähetti SM-liigalle tiukkasanaisen kirjeen, jossa ilmoitti nimenmuutoksen olevan sopimusrike, ja asiasta tulisi sopia SM-liigan sijaan Helsinki-Hockey 75:n kanssa. Niinpä ehdotus HJK-nimen käytöstä hylättiin yksimielisesti liigahallituksen kokouksessa 21. syyskuuta 1982. Liigakauteen valmistuva joukkue ehti kuitenkin pelata uudella logolla painetulla peliasulla yhdessä harjoitusottelussa, tosin vain avauserässä. Jokerien narrilogon yläpuolella ollut HJK-teksti herätti niin suuren kohun, että toiseen erään joukkue luisteli vanhassa peliasussaan.[31]

Pelillisesti Jokerit tuli kaudelle 1982–1983 vahvempana kuin aikaisempina vuosina, vaikka joukkue oli jälleen asetettu karsijakandidaatiksi. Uusi valmentaja Reino Ruotsalainen teki onnistuneiden hankintojen myötä joukkueesta talven sensaation. Uusista hankinnoista primus motor oli puolustaja Nikolai Makarov. Jokerit voitti runkosarjan viiden pisteen erolla HIFK:hon ja pääsi suoraan välieriin, joissa se kukisti Tapparan. Jopa vuosisadan finaaliksi kutsutuissa loppuotteluissa vastaan asettui paikallisvastustaja HIFK. Jokerit jäi lopulta hopealle voitoin 2–3, vaikka johti sarjaa – ja viimeistä peliäkin – jo 2–0. Kuitenkin pitkän tarpomisen jälkeen hopeakin tuntui voitetulta mitalilta.[32] Kauden päätteeksi hopeajoukkueesta palkittiin useampikin pelaaja. Sohlman valittiin liigan parhaaksi maalivahdiksi, Makarov parhaaksi puolustajaksi ja Reino Ruotsalainen parhaaksi valmentajaksi.[33] Jokerit teki kuitenkin mittavat taloudelliset tappiot johtuen bonuspalkkiojärjestelmästä, jossa maksettiin pisteistä, tehopisteistä ja erikseen runsasmaalisista vierasvoitoista. Myös laaja pelaajarinki kulutti varoja.[34]

Jokerit palasi sarjan viimeisten joukkoon jo kaudella 1983–1984, jolloin joukkue sijoittui seitsemänneksi. Kausi 1982–1983 oli ollut suuren pelaajaringin ja odottamattoman menestyksen vuoksi seuralle taloudellisesti vaikea, vaikkakin ainoa joukkueen jättänyt pelaaja oli Pekka Järvelä. Ruotsalaisen valmennusansiot veivät hänet myös Suomen olympiamaajoukkueen rinkiin. Kari Kinnusen tilalle tullut uusi kakkosvalmentaja Jussi Masala joutui kovan urakan eteen, minkä lisäksi joukkueen iskukykyä heikensivät lukuisat loukkaantumiset.[35]

Kaudella 1984–1985 vaikeudet jatkuivat ja Jokerien sijoitus oli kahdeksas. Joukkue vältti liigakarsinnat vasta päätöskierroksen voitolla SaiPasta. 1980-luvun alussa seuran taloudellisen vastuun Tapani ottanut Korpelan johtama Jokeri-klubin Tuki ry kärsi yhä vaikeammista talousongelmista, ja siksi seuran tilanne oli jatkuvasti lehtien palstoilla. Touko- ja elokuussa 1985 Uudenmaan lääninverovirasto haki Jokeriklubin Tukea konkurssiin, mutta Kalervo Kummolan toimenpiteet mahdollistivat Jokerien toiminnan jatkumisen. Uskottavuus oli kuitenkin kärsinyt, ja pelaajamarkkinoilla Jokerit oli jatkuva häviäjä, kun joukkueesta lähti monta runkopelaajaa.[35]

Kaudella 1985–1986 Jokerit taisteli jälleen liigapaikasta SaiPan kanssa, sillä tällä kertaa liigan viimeinen putosi suoraan I-divisioonaan. Lopulta SaiPa jäi jumboksi, ja Jokerit joutui sarjan toiseksi viimeisenä liigakarsintaan. Karsintasarjan niukkana voittajana se kuitenkin jälleen säilytti paikkansa pääsarjassa, kun se voitti uusintaottelussa Turussa TuTon 4–1.[36] Kauden 1986–1987 päätteeksi joukkue putosi sarjaporrasta alemmas, sillä joukkue jäi historiansa toisen – ja toistaiseksi viimeisen kerran – sarjan jumboksi. Sarjasysteemi oli sama kuin edellisellä kaudella, joten Jokerit joutui hakemaan uutta vauhtia I-divisioonasta.[36]

I-divisioonaa, liiganousu ja talousongelmia: 1987–1991[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokerien ensimmäistä kautta I-divisioonassa, 1987–1988, on pidetty sen historian urheilullisesti heikoimpana. Joukkue oli menettänyt putoamisen myötä lähes kaikki liigatasoiset pelaajat, eivätkä valmentajat Henry Leppä ja Kari Kinnunen saaneet iskostettua joukkueeseen voittamisen nälkää. SM-liigan laajentuessa pääsarjaan nousi divisioonan kaksi parasta, mutta Jokerit oli vasta seitsemäs.[36]

Korpelan johtama Jokeriklubin Tuki myi edustusjoukkueen uudelle taustaorganisaatiolle, Jokeri-Hockey Oy:lle, jossa työskentelivät muun muassa Kalervo Kummola, Martti Larva, Kimmo Leinonen ja Jyrki Otila.[36] Ellei Kummola apureineen olisi ottanut Jokereita ohjaukseensa, seuran taival olisi päättynyt, sillä johtokunta oli päättänyt lopettaa seuran toiminnan, jos uusia jatkajia ei olisi löytynyt.[37] Jokeri Hockey Oy oli suomalaisen joukkueurheilun ensimmäinen osakeyhtiö. Ennen tätä seuran takana oli kaksi yhdistystä: Aimo Mäkisen johtama Jokerit ry ja Tapani Korpelan vetämä Jokeriklubin Tuki ry, jotka eivät enää toimineet yhteisymmärryksessä.[38] Jokerit onnistui kuitenkin saamaan osakseen myönteistä julkisuutta, kun valmentaja Leo Äikäs puhui nuoren Teemu Selänteen jatkamaan vielä I-divisioonassa, vaikka hänelle tarjosivat sopimusta myös SM-liigan HIFK ja Ilves.[37]

Uudeksi päävalmentajaksi kaudelle 1988–1989 hankittiin Kari Mäkinen. Joukkueessa pelasi Teemu Selänteen, Waltteri Immosen ja Markus Kettererin kaltaisia nuoria lupauksia, joiden lisäksi Tony Arima ja Anssi Melametsä palasivat HIFK:sta. Jokerit sijoittui toiseksi Kiekko-Poikien jälkeen, ja liigakarsinnoissa joukkue onnistui palaamaan SM-liigaan, kun se kaatoi Oulun Kärpät voitoin 3–2.[39] Teemu Selänne oli karsintojen paras pistemies, viidessä ottelussa syntyivät tehot 7+3=10.[40]

SM-liigakaudella 1989–1990 Jokerit jatkoi pitkälti samalla joukkueella. Kausi oli tahmea, ja Teemu Selänteen pelit loppuivat jo yhdennessätoista pelissä, kun tämän sääri- ja pohjeluu katkesivat ottelussa JyP HT:tä vastaan. Nuori joukkue ei ollut vielä kypsä menestymään liigassa varsinkaan ilman johtotähteään. Se sijoittui kymmenenneksi ja vältti täpärästi liigakarsinnat.[41]

Divisioonakausien aikana seurassa ilmeni suuria rahoitusvaikeuksia.[1] Jo keväällä 1989 Jokerien johto oli aloittanut osakeannin, jonka avulla seuran fanit pääsivät tukemaan seuraa. Se tuotti seuran hyväksi kaksi miljoonaa markkaa.[37] Vuonna 1990 joukkueen kulisseissa käytiin kovaa valtapeliä, jossa erilaiset henkilöryhmittymät taistelivat omien ideologioidensa puolesta.[41] Keväällä valmentaja Kari Mäkisestä tehtiin toimitusjohtaja-valmentaja. Hän huomasi kirjanpidosta puuttuvan kuitteja, ja lisäksi kausikorttien tilityksissä oli epäselvyyksiä. Lopulta paljastui, että Jokeri-Hockey Oy:lle oli kahden tilikauden aikana kertynyt tappiota 5,6 miljoonaa markkaa. Jokerit ajautui selvitystilaan, seura joutui korottamaan osakepääomaansa ja pelaajien palkanmaksu myöhästyi. Seurasi lukuisia ristiriitoja. Kummola halusi, että toimitusjohtaja-valmentaja Mäkinen jatkaa ainoastaan toimitusjohtajana, mutta Mäkinen itse halusi vain valmentaa.[37]

Elokuussa 1990 kilpapurjehtijana kuuluisuutta niittänyt Harry ”Hjallis” Harkimo osti itselleen Moro Oy:ltä kuusi prosenttia Jokerien osakkeista. Kummola oli huomannut Harkimon kyvyt ja tuki tätä voimakkaasti. Kummolan ja Harkimon sopimuksen mukaan Harkimosta olisi tullut yhtiön seuraava puheenjohtaja, mutta 19. joulukuuta 1990 puheenjohtajaksi valittiin Jorma Saarikivi. Lopulta Jokerit oli jälleen matkalla kohti selvitystilaa, joka kuitenkin vältettiin Kummolan esityksestä. Uuteen hallitukseen valittiin puheenjohtaja Saarikiven lisäksi Harkimo, Aarre Lepistö, Mäkinen, Taito Tuunanen ja Kummola.[37]

Kausi 1990–1991 alkoi Jokereilta heikosti, ja valmentaja Mäkinen erotettiin marraskuussa joukkueen jäätyä viimeiseksi. Tilalle tuli Boris Maiorov, jonka kanssa neuvoteltiin Helsingin rautatieasemalla juuri ennen tämän Moskovan junan lähtöä. Maiorov palasi Suomeen 15. marraskuuta ja ryhtyi Jokerien uudeksi päävalmentajaksi. Joukkueen kurssi kääntyi, ja joukkue sijoittui sarjassa yhdeksänneksi.[42]

Vuoden 1991 alussa seura oli periaatteessa konkurssikypsä, eikä kukaan enää näyttänyt suostuvan satsaamaan joukkueeseen enempää rahaa.[37] Lisäksi talouslama kolkutteli jo ovelle.[43]

Harkimon dynastia ja ”Jokeri-ilmiö”: 1991–1997[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harry ”Hjallis” Harkimo osti vuonna 1991 Jokerien osake-enemmistön.

Harry Harkimo osti itselleen Taito Tuunasen osakkeet helmikuun lopulla 1991, minkä jälkeen hän omisti ystävänsä Henrik de la Chapellen kanssa 74 prosenttia Jokeri-Hockey Oy:stä. Jokereilla oli tuolloin velkaa kuusi miljoonaa markkaa.[37] Harkimolla oli kokemusta urheilumarkkinoinnista ja selvät suunnitelmat seuran nostamiseksi kannattavaksi liikeyritykseksi. Nuoresta Jokeri-kasvatista Teemu Selänteestä tehtiin mediasuunnitelma ja tuote. Lisäksi pelaajia vietiin mukaan yritystilaisuuksiin, ja kentällisiä ja yksittäisiä pelaajia alettiin myydä yrityksille. Harkimo toimi hyvin ennakkoluulottomasti, sillä tämänkaltainen toiminta oli uutta Suomessa. Mallin ja vaikutteet työskentelylleen hän sai NHL:stä.[44] Aluksi Harkimo aiheutti monessa seuran fanissa vastustusta. Hän oli tunnettu naapuriseura HIFK:n kannattaja, joka oli muun muassa julkisesti pitänyt purjehtiessaan yllä seuran pelipaitaa.[45] Myöskään Harkimon suomenruotsalaisuus ei miellyttänyt kaikkia kannattajia.[46]

Harkimon satsaukset tuottivat tulosta heti ensimmäisellä kaudella 1991–1992. Jokerit sijoittui runkosarjassa toiseksi, pisteen päähän JyP HT:stä. Välierissä se pudotti Ässät pronssiotteluun voitoin 3–2, ja finaalissa se kohtasi runkosarjan voittajan JyP HT:n, jonka se kukisti voitoin 4–1.[47] Kaksi päivää myöhemmin Jokerit järjesti Helsingin keskustassa NHL-vaikutteiset kultajuhlat, jotka olivat tyyliltään Suomessa ennennäkemättömät. Autosaattue ajoi Eduskuntatalolta Helsingin jäähallille tuhansien fanien seuraamana. Hallilla juhlat jatkuivat täyden katsomon edessä myöhään iltaan.[48]

Mestaruus oli paljolti nuorten omien kasvattien Waltteri Immosen, Markus Kettererin, Teemu Selänteen, Mika Strömbergin ja Keijo Säilynojan ansiota.[25] Kevään 1992 mestaruus oli Kettererille ennätyksellisesti neljäs perättäinen.[47] Lisäksi venäläisestä Boris Maiorovista tuli SM-liigan ensimmäinen ulkomaalainen mestarivalmentaja. Kaudesta 1991–1992 katsotaan myös alkaneen uuden ajan seuran historiassa, ja monta vuotta kestäneen ”Jokeri-ilmiön” keulakuvana toimi Selänne. Selänne myös palkittiin pudotuspelien parhaana pelaajana.[48] Joukkueessa pelasi myös tšekkoslovakialainen Otakar Janecký, jonka laitahyökkääjinä pelasivat lähinnä Säilynoja ja Selänne. Esimerkiksi Iltalehden lukijaäänestyksessä vuonna 2012 tämä ketju valittiin SM-liigan historian parhaaksi hyökkäyskolmikoksi.[49] Myös Jokerien rahahuolet väistyivät, vaikka Suomessa elettiin vuosikymmenen alussa lama-aikaa. Harkimo oli onnistunut neuvottelemaan sponsorisopimukset valtionyhtiöiden, kuten Telen, Veikkauksen ja VR:n kanssa. Se oli tärkeää, sillä yksityisen sektorin tuki oli käytännössä kiinni.[50]

Hannu Aravirta johdatti Jokerit Suomen-mestaruuteen vuosina 1994 ja 1996. Kuva on vuodelta 2008, jolloin Aravirta valmensi Pelicansia.

Runkosarjan kakkostilasta huolimatta Jokerit putosi vuonna 1993 jo puolivälierissä hävittyään runkosarjan seitsemänneksi sijoittuneelle Porin Ässille suoraan kolmessa ottelussa. Kauteen 1992–1993 päättyi myös Boris Maiorovin vuonna 1990 alkanut aikakausi Jokerien valmentajana. Maiorovin tilalle palkattiin maajoukkueen apu- ja päävalmentajana työskennellyt Alpo Suhonen.[51] Suhonen erotettiin marraskuussa 1993 kesken kauden 1993–1994, ja hänen tilalleen pestattiin Hannu Aravirta.[42] Runkosarjassa Jokerit sijoittui kolmanneksi TPS:n ja Ässien jälkeen. Puolivälierissä joukkue pudotti jatkosta Tampereen Ilveksen voitoin 3–1 ja välierissä Rauman Lukon niin ikään 3–1. Jokerit kohtasi SM-liigan loppuottelussa TPS:n. Loppuottelusarjan neljäs peli Helsingissä toi ratkaisun Jokerien hyväksi. TPS johti ottelua jo 2–0, mutta Jokerit tuli kolmannen erän loppuvaiheilla tasoihin. Lopulta Otakar Janecký ratkaisi mestaruuden Jokereille jatkoajalla ajassa 69.04. Kuuluisa maali syntyi ”pesäpallolyönnillä” suoraan ilmasta.[52]

Kaudella 1994–1995 NHL:ssä oli työsulku, ja siksi Jari Kurri ja Teemu Selänne pelasivat parikymmentä ottelua Jokereissa.[53] Pohjois-Amerikan luetuin jääkiekkolehti The Hockey News listasi lakon aikana Jokerit maailman toiseksi parhaimmaksi jääkiekkoseuraksi IHL-liigan Detroit Vipersin jälkeen. The Hockey News perusteli Jokerien sijoitusta muun muassa hyvällä puolustuksella ja taitavalla tšekkihyökkääjällä Otakar Janeckýllä.[54] 3. joulukuuta 1994 pelattiin Helsingin jäähallissa näytösottelu, jossa Jokerit kohtasi NHL-tähdistä koostuneen Wayne Gretzky -all starsin. NHL-ammattilaiset voittivat ottelun selvin lukemin 7–1.[55]

Vuodenvaihteessa 1994–1995 Jokerit voitti Helsingissä Euroopan cupin. Loppuottelussa kukistui venäläinen Lada Togliatti luvuin 4–2. Ottelun voittomaalin ujutti maalivahti Aleksei Marjinin taakse Teemu Selänne Juha Jokiharjun syötöstä.[56]

Jokerit voitti SM-liigan runkosarjan, mutta jäi hopeaan hävittyään TPS:lle finaalisarjan ratkaisevan viidennen ottelun kotikentällään maalein 1–5.[57]

Jokerien budjetti oli kasvanut kaudelle 1995–1996 yli 50 prosenttia. Joukkue voitti runkosarjan, ja finaaleissa se sai revanssin TPS:stä, jonka se kaatoi voitoin 3–1. Jokerit saavutti myös toisen peräkkäisen Euroopan cupin voittonsa.[58] Samalla päättyi päävalmentaja Hannu Aravirran aikakausi.[59]

Päävalmentaja Aravirran korvasi kaudeksi 1996–1997 ruotsalainen Curt Lundmark. Hänen johdollaan seura voitti jälleen Suomen-mestaruuden, ja se on myös ainoa kerta, jolloin Jokerit on uusinut mestaruuden puolustavana mestarina. Runkosarjan voittaja Jokerit ja TPS kohtasivat finaaleissa jo neljännen kerran peräkkäin. Jokerit oli pudotuspelien jokaisessa otteluparissa parempi voitoin 3–0, eli se ei hävinnyt yhtään ottelua. Mestaruus oli joukkueen neljäs kuuden kauden sisällä. Niitä kaikkia olivat voittamassa seuran omat kasvatit Waltteri Immonen, Keijo Säilynoja, Mika Strömberg ja Ari Sulander.[60]

Uuteen Areenaan: 1997–2003[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hartwall-areena.

Kaudella 1997–1998 Jokerit aloitti pelinsä uudessa Hartwall-areenassa. Seuralla oli koossaan nimellisesti todella vahva joukkue, sillä sen pelaajista neljätoista oli edustanut Suomen A-maajoukkuetta.[61] Nimellisesti vahva joukkue ja hulppeat olosuhteet eivät kuitenkaan osoittautuneet takeeksi menestykselle. Uusi valmentaja Sakari Pietilä ehti luotsata Jokereita vain noin kuukauden ennen potkuja lokakuussa 1997. Tilalle tuli edelliskauden mestarivalmentaja Curt Lundmark, mutta hänkään ei saanut joukkuetta toivottuun iskuun. Niinpä maaliskuussa 1998 Jokerit teki jo kauden toisen valmentajavaihdoksensa, kun Lundmark korvattiin Hannu Kapasella.[59] Runkosarjassa joukkue sijoittui lopulta neljänneksi. Puolivälierissä se pudotti Tapparan jatkosta voitoin 3–1, mutta välierissä toinen tamperelaisseura Ilves oli parempi selvästi suoraan 3–0. Pronssiottelussa Kiekko-Espoo taipui Hartwall-areenalla lukemin 8–0.[62]

Myös kausi 1998–1999 sujui sekavissa merkeissä. Päävalmentaja Hannu Kapanen vapautettiin tehtävistään helmikuussa 1999, jolloin hänet korvasi Timo Lahtinen. Jokerit sijoittui runkosarjassa kolmanneksi ja kohtasi puolivälierissä SaiPan. Taitoluistelun MM-kilpailujen vuoksi kaksi ensimmäistä peliä pelattiin SaiPan kotijäällä Lappeenrannassa, jotka molemmat SaiPa yllättäen voitti. Kolmas ja samalla ainoa Hartwall-areenalla pelattu peli päättyi SaiPan 4–5-vierasvoittoon.[59] Samalla katkesi Jokerien vuodesta 1994 alkanut mitaliputki. Joukkueen pelaajista Pasi Saarela voitti runkosarjan maalikuninkuuden ja ylsi pistepörssissäkin toiseksi tehoin 38+20=58.[63]

Vuonna 1999 Harry Harkimo siirsi toimintaansa myös jalkapallon puolelle, kun FC Jokerit perustettiin. Joukkue voitti lyhyen historiansa aikana Suomen Cupin ja SM-hopeaa, kunnes Harkimo myi tappiollisen seuran HJK:lle maaliskuussa 2004.[64]

Keväällä 1999 Harkimo hankki Jokereihin HIFK:n valmentajakaksikon Erkka Westerlund-Raimo Summanen, jotka olivat saavuttaneet naapuriseurassa kahden kauden aikana Suomen-mestaruuden ja hopean. Kaudella 1999–2000 Jokerit ylsi parin vuoden tauon jälkeen jälleen SM-finaaleihin, joissa TPS oli kuitenkin parempi voitoin 3–1.[65][66] Westerlundin toisella vastuuvalmentajakaudella 2000–2001 Jokerit voitti runkosarjan, mutta hävisi puolivälierissä Kärpille voitoin 2–3.[65]

Jokerien oli tarkoitus kohdata 18. syyskuuta 2001 kotiareenallaan Colorado Avalanche NHL Challenge -ottelussa. Tapahtuma kuitenkin peruuntui viime hetkellä WTC-terrori-iskujen vuoksi. Alkavalla kaudella 2001–2002 joukkueen valmennusvastuun otti aiemmin kakkosvalmentajana toiminut Raimo Summanen, kun Erkka Westerlund siirtyi Jääkiekkoliiton palvelukseen.[65] Kauden aikana joukkue sai huippumaalivahdin, kun Kari Lehtonen teki läpimurron ja nousi joukkueen johtavien pelaajien joukkoon. Lisäksi kesken kauden hankittiin Vladimír Machulda sarjajumbo SaiPasta.[67] Machulda ja Lehtonen olivat pelaajat, jotka pudotuspeleissä olivat runkosarjan kolmanneksi sijoittuneessa joukkueessa suuressa roolissa. Välierissä joukkue kaatoi HPK:n voitoin 3–1, ja finaaleissa vastaan asettui runkosarjan voittanut Tappara. Tappara aloitti finaalisarjan voitolla, mutta Jokerit vei sarjan lopulta 3–1.[68] Kauden jälkeen, vuoden 2002 NHL-varaustilaisuudessa, Lehtonen varattiin NHL:ään varausnumerolla 2, joka on alhaisin, jolla suomalaispelaaja on koskaan varattu.[69]

Summanen valmensi Jokereita myös kaudella 2002–2003. Tammikuussa 2003 joukkue voitti Milanossa ja Luganossa järjestetyn Euroopan mestarijoukkueiden Continental Cupin. Finaalissa joukkue kaatoi rangaistuslaukauskilpailun jälkeen venäläisen Lokomotiv Jaroslavlin. Ratkaisevan osuman teki kahdeksannessa laukaisuparissa Jukka Voutilainen.[65] SM-liigan runkosarjassa Jokerit sijoittui toiseksi HPK:n jälkeen, ja puolivälierissä se pudotti paikallisvastustaja HIFK:n jatkosta suoraan voitoin 4–0. Välierissä joukkue hävisi kuitenkin Kärpille 2–3, johdettuaan sarjaa jo 2–1. Sen kausi päättyi lopulta neljänteen sijaan, kun joukkue hävisi pronssiottelun HPK:lle vieraissa 0–3. Kauden päätteeksi se kuitenkin sai Aaro Kivilinnan muistopalkinnon Suomen parhaana jääkiekkoseurana.[70]

Menestyspaineita: 2003–2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Glen Hanlon valmensi Jokereita kaudella 2008–2009.

Summasen siirryttyä keväällä 2003 A-maajoukkueen päävalmentajaksi Jokereihin valmentajaksi tuli TPS:n kaudeksi 2003–2004 kuuteen Suomen-mestaruuteen johdattanut Hannu Jortikka. Pudotuspeleissä pelattiin ensimmäistä kertaa sijoille 7–10 sijoittuneiden joukkueiden kesken playoffsien ensimmäinen kierros. Jokerit sijoittui runkosarjassa sijalle seitsemän ja kohtasi pudotuspelien avauskierroksella JYPin, jonka se pudotti jatkosta suoraan voitoin 2–0. Puolivälierissä Kärpät kuitenkin voitti numeroin 4–2.[71] Ennen kauden alkua Hartwall-areenalla Jokerien vieraana oli pelannut NHL-seura Toronto Maple Leafs, joka voitti harjoitusottelun 5–3.[65]

Jortikan seuraava kausi, 2004–2005, sujui paremmin. NHL:ssä oli koko kauden kattava työsulku, joka toi Jokereihin puolustajat Brian Campbellin ja Ossi Väänäsen.[65] Joukkueessa pelasi myös maalivahti Tim Thomas, joka torjui runkosarjassa ennätykselliset 15 nollapeliä.[72] Joukkue eteni vakuuttavasti loppuotteluihin, joissa Kärpät osoittautui kuitenkin jälleen paremmaksi voitoin 3–1.[65]

Jortikka oli jo tammikuussa 2005 ilmoittanut lopettavansa valmentajantehtävät Jokereissa kauden 2004–2005 jälkeen. Kaudelle 2005–2006 päävalmentajana aloitti oman pelaajauransa lopettamisesta asti, vuodesta 1999, seuran valmennustiimissä mukana ollut Waltteri Immonen. Maalivahti Tim Thomas ja nuori hyökkääjä Valtteri Filppula siirtyivät NHL:ään juuri ennen kauden alkua. Alkukausi oli heikko, joten sekä Immonen että apuvalmentaja Jouko Lukkarila vapautettiin tehtävistään marraskuun maaottelutauolla. Tilalle tuli Suomen maailmanmestariksi vuonna 1995 luotsannut Curt Lindström, ja kakkosvalmentajaksi nostettiin toimitusjohtaja Matti Virmanen. Myöhemmin talvella aitiossa nähtiin myös Vesa Surenkin. Mikään ei kuitenkaan auttanut, ja runkosarjan päätyttyä Jokerien sarjasijoitus oli sen kaikkien aikojen huonoin, yhdestoista. Se ei riittänyt edes pudotuspelien ”villi kortti” -kierrokselle.[73]

Jo edellisen kauden aikana Hjallis Harkimo oli siirtänyt katseensa naapuriseura HIFK:n suuntaan, ja kaudeksi 2006–2007 Jokerien valmentajaksi tuli kanadalainen Doug Shedden. Kakkosvalmentajaksi palasi edelliskaudella vastuuvalmentajan tehtävästä vapautettu Waltteri Immonen. Suunta kääntyi heti ylöspäin, ja runkosarjan toiseksi sijoittunut Jokerit pääsi SM-finaaleihin Kärppiä vastaan. Oululaiset eivät kuitenkaan hävinneet pudotuspeleissä otteluakaan ja jättivät Jokerit hopealle voitoin 3–0.[73] Jani Rita voitti runkosarjan maalipörssin 32 osumalla.[74]

Jokerit ja Kärpät vastakkain kevään 2009 puolivälierissä Hartwall-areenalla.

Sheddenin toisella päävalmentajakaudella, 2007–2008, Jokerien runkosarjasijoitus heikkeni pykälällä. Puolivälierissä joukkue selätti Pelicansin. Välierissä vastaan asettui Blues, jota vastaan joukkue johti jo voitoin 3–1, mutta espoolaiset menivät finaaleihin voitettuaan kolme seuraavaa ottelua. Pronssiottelun Jokerit hävisi Tapparalle. Petri Varis teki pudotuspeleissä kolme maalia, jotka nostivat hänet kaikkien aikojen playoffs-maalitilaston kärkeen 40 osumalla.[73]

Doug Shedden siirtyi sveitsiläisen EV Zugin valmentajaksi, joten kaudelle 2008–2009 Jokerien luotsiksi nimettiin kanadalainen Glen Hanlon. Kauden alussa, 2. lokakuuta, vieraaksi saapui NHL-joukkue Pittsburgh Penguins, joka voitti Jokerit 4–1. SM-liigassa pelit eivät sujuneet kaksisesti. Runkosarjan neljäs tila toi kotiedun pudotuspeleihin, joissa Kärpät pudotti jälleen Jokerit jatkosta voitoin 1–4.[75] Jokerit oli ilmoittanut jo tammikuussa 2009, että Hanlon ei jatka valmentajana kauden jälkeen. Päätös oli seuran ja Hanlonin yhteinen.[76]

Kaudelle 2009–2010 uudeksi päävalmentajaksi palkattiin 1990-luvun menestysvuosien valmentaja Hannu Aravirta. Hänen avukseen valmennukseen palkattiin joukkueessa aiemmin pelannut Antti Törmänen.[77] Ennen SM-liigakauden alkua Jokerit kohtasi Hartwall-areenalla NHL-seura Florida Panthersin, jolle se hävisi 2–4.[75] Kausi alkoi heikosti: marraskuun lopulla joukkue oli sarjassa viimeisenä. Aravirta ja Törmänen erotettiin, ja päävalmentajaksi palkattiin Jortikka ja kakkosvalmentajaksi A-nuorten luotsi Sami Ranta. Uusien valmentajien kanssa kurssi parani jonkin verran, mutta Jokerit sai taistella tosissaan pudotuspelipaikan eteen. Se varmistui lopulta runkosarjan viimeisessä ottelussa, kun Jokerit voitti KalPan 3–2. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Tappara kuitenkin pudotti Jokerit niukasti jatkosta. Seuran lopullinen sijoitus oli kymmenes.[75]

Kekäläisen aikakausi: 2010–2013[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Janne Lahti oli 37 osumallaan runkosarjan paras maalintekijä kaudella 2010–2011. Kuva on seuraavalta kaudelta.

Pian kauden 2009–2010 jälkeen Jokerit ilmoitti, että pitkäaikainen joukkueen toimitusjohtaja ja urheilutoimenjohtaja Matti Virmanen lopettaa joukkueessa uransa.[78] Seuran uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin Jarmo Kekäläinen, joka oli toiminut muun muassa NHL-seura St. Louis Bluesin varatoimitusjohtajana sekä pelaajatarkkailijana. Kekäläisen vastuulla tuli olemaan myös seuran kehittäminen sekä pelaaja- ja valmentajavalinnat.[79] Pesti oli viisivuotinen, ja Kekäläinen halusi omien sanojensa mukaan parantaa seuran junioritoimintaa selvästi paremmaksi, minkä lisäksi tarkoituksena oli luoda joukkueeseen pysyvä runko.[80]

Kausi 2010–2011 alkoi odotettua heikommin. Päävalmentaja Jortikka vapautettiin tehtävistään 24. marraskuuta 2010, ja uudeksi luotsiksi pestattiin jo vuosina 1999–2001 Jokereita valmentanut Erkka Westerlund. Apuvalmentajaksi Sami Rannan tilalle tuli Lahden Pelicansin A-nuoria valmentanut Tomi Lämsä.[81] Jokerit ja HIFK pelasivat kauden aikana niin sanotun Talviklassikon. Joukkueet kohtasivat helmikuussa 2011 Helsingin olympiastadionilla järjestetyssä ulkoilmaottelussa, jonka HIFK voitti 4–3. Peli veti paikalle yleisöä yli 36 000, mikä oli eurooppalaisen seurajääkiekkoilun ennätys.[82] Janne Lahti voitti runkosarjan maalintekijätilaston 37 osumalla. Teemu Pulkkinen puolestaan valittiin vuoden tulokkaaksi rikottuaan tulokkaiden yhden kauden syöttöennätyksen 36 maalisyötöllään. Jokerit sijoittui runkosarjassa kuudenneksi, mutta kausi päättyi puolivälierätappioon HIFK:lle voitoin 4–3. Joukkueessa jossitteltiin erityisesti Jukka Hentusen läpiajoa kuudennen kohtaamisen jatkoajalla, jossa onnistuminen olisi vienyt joukkueen jatkoon.[83]

NHL:n parhaaksi puolustajaksikin valittu ruotsalainen Erik Karlsson vieraili Jokereissa kaudella 2012–2013.

SM-liigakauteen 2011–2012 Jokerit lähti hyvistä asetelmista, sillä se saavutti ennen kauden alkua pelatuissa European Trophy -otteluissa lopputurnauspaikan.[84] Se sijoittui siinä toiseksi, kun se hävisi joulukuussa finaalin Red Bull Salzburgille.[85] Lisäksi Jokerit pelasi lokakuun alussa kotonaan harjoitusottelun Teemu Selänteen Anaheim Ducksia vastaan, joka voitti pelin jatkoajan jälkeen 4–3. Vuoden 2012 Talviklassikon järjesti vuorostaan HIFK, joka voitti ottelun rangaistuslaukauskilpailun jälkeen varsinaisen peliajan päätyttyä tasan 2–2. Puolivälierissä paikalliskilpailijat kohtasivat jälleen, ja runkosarjan kuudenneksi sijoittunut Jokerit otti edelliskauden tapahtumista revanssin voitoin 4–0. Välierissä JYP sen sijaan osoittautui vahvemmaksi voitoin 4–1. Jokerit sijoittui kuitenkin vuosien tauon jälkeen mitaleille, kun se kaatoi pronssiottelussa Bluesin jatkoajan jälkeen 4–3.[75]

Jo joulukuussa 2011 Jokerit oli ilmoittanut, että kaudella 2012–2013 joukkueen päävalmentajan tehtävän ottaa vastaan kaksivuotisella sopimuksella silloinen kakkosvalmentaja Tomi Lämsä. Uudeksi kakkosvalmentajaksi nimitettiin tuolloin Jokerien A-junioreita valmentanut, seuran entinen pelaaja Tomek Valtonen.[86] NHL:ssä oli jälleen työsulku, joten joukkueessa nähtiin edelliskaudella sarjan parhaaksi puolustajaksi valittu ruotsalainen Erik Karlsson.[87] Toinen NHL:stä tullut pelaaja oli hyökkääjä Valtteri Filppula.[88] Jokerit voitti runkosarjan, mutta Rauman Lukko pudotti tehottomuudesta kärsineen joukkueen puolivälierissä voitoin 4–2.[89]

Helmikuussa 2012 tiedotettiin, että seuran toimitusjohtaja Jarmo Kekäläinen siirtyy välittömästi NHL-joukkue Columbus Blue Jacketsin vastaavaan virkaan. Kekäläisen aikakaudella kehitettiin muun muassa seuran junioritoimintaa. Esimerkiksi vuoden 2012 NHL-varaustilaisuudessa varattiin neljä Jokeri-pelaajaa. SM-liigakaudella 2012–2013 joukkue kärsi alkukaudella loukkaantumisista, mutta pelaajia ei hankittu ulkopuolelta, vaan joukkueen omat nuoret täyttivät paikat. Kynnys nuorten peleistä SM-liigaan madaltui, mihin osaltaan vaikutti Kekäläisen aikana aloitettu yhteistyö Mestis-seura Kiekko-Vantaan kanssa.[90]

Viimeinen kausi SM-liigassa: 2013–2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

28. kesäkuuta 2013 Harry Harkimon ilmoitettiin myyvän Hartwall-areenan suomalais-venäläisille liikemiehille Gennadi Timtšenkolle sekä Arkadi, Boris ja Roman Rotenbergille, joille tuli myös optio ostaa osa Jokereista.[91] Uudeksi toimitusjohtajaksi nimettiin Harkimo itse. Samalla tiedotettiin, että Jokerit siirtyy KHL-liigaan kaudelle 2014–2015 ensimmäisenä suomalaisena seurana.[92]

Vaikka Suomen Jääkiekkoliitto antoi Jokereille luvan siirtoon, SM-liigan mukaan seura ei ollut konsultoinut liigaa IIHF:n sääntöjen mukaisesti. Muut liigaseurat katsoivat Jokerien rikkoneen osakassopimusta, ja siksi osa niistä vaati jopa joukkueen sulkemista SM-liigakaudelta 2013–2014. Vihdoin 30. heinäkuuta järjestetyssä SM-liigan osakassopimuksessa päästiin sopuun ehdoista, joiden mukaan joukkue pääsi pelaamaan seuraavalla kaudella SM-liigassa. Yksityiskohdiltaan salaisten ehtojen mukaan seura saattoi myöhemmin siirtyä KHL-liigaan.[93] Harkimo kertoi, että Jokerit tekee päätöksen osallistumisestaan KHL:ään todennäköisesti syksyllä.[94] Harkimon mukaan seuralla ei silloin ollut sopimusta KHL-liigan kanssa.[95]

Jokerien siirtyminen KHL:ään kaudeksi 2014–2015 vahvistettiin 30. lokakuuta. Samalla ilmoitettiin Arena Eventsin ostaneen 49 prosenttia Jokerit Hockey Club Oy:n osakkeista. 51 prosentin osake-enemmistö säilyi edelleen Harry Harkimolla.[96] 4. joulukuuta seura ilmoitti, että sen ensimmäisen KHL-kauden päävalmentaja on kaksivuotisella sopimuksella Erkka Westerlund.[97]

Kauden 2013–2014 joulutauon alkaessa kovien menestyspaineiden alainen mutta runkosarjassa vasta seitsemännellä sijalla ollut Jokerit antoi potkut Tomi Lämsälle ja nosti Tomek Valtosen päävalmentajan tehtäviin. Valmennusrinkiin liittyi myös entinen maalivahti Pasi Nurminen.[98] Helmikuussa 2014 uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin Jukka Kohonen.[99]

Jokerit sijoittui runkosarjassa seitsemänneksi, ja sija oikeutti pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle.[100] Siinä se hävisi Hämeenlinnan Pallokerholle suoraan voitoin 0–2. Joukkueen lopullinen sijoitus sarjassa oli yhdeksäs.[101] Markus Hännikäinen jäi historiaan joukkueen viimeisen SM-liigamaalin tekijänä.[102]

Siirtyminen KHL:ään: 2014–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokerien ottelu Slovan Bratislavaa vastaan Hartwall Arenalla marraskuussa 2014.

KHL:ään siirtyminen merkitsi seuran pelaajabudjetin merkittävää kasvua.[103][104] Ensimmäisellä KHL-kaudellaan 2014–2015 Jokerit sijoittui 28 joukkueen sarjassa sijalle kuusi. Runkosarjassa joukkue sai 119 pistettä, mikä oikeutti läntisen konferenssin neljännelle sijalle. Se oli parempi kuin yhdelläkään KHL:n tulokasseuralla koskaan aiemmin. Pudotuspeleissä Jokerit pudotti jatkosta Dinamo Minskin, jolloin Jokereista muodostui historian ensimmäinen konferenssin puolivälieristä jatkoon päässyt tulokasseura. Joukkue putosi jatkosta konferenssin välierissä TsSKA Moskovaa vastaan.[105] Jokerien kotipeleissä kävi runkosarjassa yhteensä 327 972 katsojaa, mikä oli uusi suomenennätys.[106] Lisäksi yhdysvaltalaishyökkääjä Steve Moses teki 36 osumallaan KHL:n yhden kauden maaliennätyksen.[107]

Seuran sisällä ja mediassa ensimmäistä KHL-kautta pidettiin kaikin puolin onnistuneena. Hyvien peliotteiden ja yleisön suuren kiinnostuksen lisäksi Jokerit oli kauden aikana otsikoissa muun muassa ulkomaisen vedonlyöntiyhtiön NordicBetin kanssa solmitun sopimuksen sekä Venäjän poliittisen tilanteen vuoksi.[108] Seuralla oli ollut palkanmaksuongelmia Ukrainan sodan aiheuttamien talouspakotteiden vuoksi, joiden kohteina olivat Jokerien taustavoimiin kuuluneet Gennadi Timtšenko ja Arkadi Rotenberg.[109]

Toisella KHL-kaudellaan 2015–2016 Jokerit voitti ensimmäisenä Venäjän ulkopuolisena joukkueena divisioonan läntisessä konferenssissa, jossa se sijoittui toiseksi. Koko sarjassa se sai kolmanneksi eniten pisteitä.[110] Pudotuspeleissä joukkue kuitenkin hävisi heti konferenssin puolivälierissä Torpedo Nižni Novgorodille voitoin 2–4.[111] Kaudella 2016–2017 uudeksi päävalmentajaksi tuli Jukka Jalonen. Joukkue putosi jälleen konferenssin puolivälierissä, nyt runkosarjan voittaneelle TsSKA Moskovalle voitoin 0–4.[112]

Maaliskuussa 2017 Jokerit ilmoitti jatkavansa KHL:ssä ainakin seuraavat viisi vuotta.[113] Kausi 2017–2018 oli sen 50-vuotisjuhlakausi.[114] Kauden alussa joukkue teki uuden seuraennätyksen voittamalla 16 ottelua peräkkäin. Pudotuspeleissä Jokerit voitti konferenssin puolivälierissä HK Sotšin otteluvoitoin 4–1, mutta putosi konferenssin välierissä TsSKA Moskovalle voitoin 2–4.[115][116] Sijoitus oli kuitenkin seuran KHL-aikakauden paras: KHL:n viides ja läntisen konferenssin kolmas.[117]

Kauden 2018–2019 avausottelussa syyskuussa 2018 Jokerit teki suomalaisten palloilulajien historiaa, kun sen pelipöytäkirjaan merkityssä kokoonpanossa oli enemmän ulkomaalaisia kuin suomalaisia pelaajia.[118]

Juniorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokerien organisoiman Kanada-sarjan joukkueita. Lähinnä Itä-Helsingin kaupunginosiin keskittynyt juniorisarja käynnistyi vuonna 1969.

Jokerien nuorisokiekkoilu sai alkunsa, kun tamperelainen kirjapainoalan yrittäjä Kalervo Lindgren muutti 1960-luvun lopulla Itä-Helsinkiin ja alkoi ihmetellä järkevän tekemisen puutetta helsinkiläispoikien keskuudessa. Tamperelaisen silmin kaupungin juniorikiekkoilu oli täysin lamassa. Helsinkiläisseurat huolehtivat vain edustusjoukkueista, kun Tampereella sosiaalikiekkoa pelasi vuosittain 1 200–1 500 poikaa. Niinpä alkoi kehittyä ajatuksia tamperelaismallisen kaupunkisarjan perustamisesta myös pääkaupunkiin. Tämän pohjalta syntyi Kanada-sarja. HJK ei ensimmäisenä idealle syttynyt, mutta Jokerien Aimo Mäkisellä oli valmiina myönteinen vastaus. Hänen unelmana oli täysin omista kasvateista koostuva edustusjoukkue. Timo Haapaniemestä tehtiin junioripäällikkö, jonka tehtäväksi tulivat käytännön järjestelyt.[119]

Ensimmäinen kokoontumistilaisuus järjestettiin Itä-Helsingissä Myllypuron koululla, ja paikalle saapui lähes viisisataa jääkiekkoilijan alkua.[119] Kanada-sarja käynnistyi talvella 1969,[120][121] jolloin siihen osallistui viisisataa pelaajaa kuudesta Helsingin kaupunginosasta sekä Espoon Tapiolasta, jossa seuraavana vuonna aloitettiin itsenäisenä Jäähongan junioritoiminta. Seuraavina vuosina Kanada-sarja kasvoi. Kaudella 1971–1972 pelaajia oli 32 joukkueessa lähes tuhat, ja parissa vuodessa kortistoon oli tullut 1 500 juniorin nimet. Parhaimpana vuotena sarjaan osallistui 42 joukkuetta neljässä ikäluokassa. Heistä kaikkiaan kymmenen pelasi myös Jokerien edustusjoukkueessa.[119]

Kanada-sarjaa pelattiin kaikkiaan kahdeksan vuotta. Joukkueiden nimet tulivat suoraan NHL:stä: Myllypuron Detroit Red Wings, Vuosaaren Toronto Maple Leafs, Kulosaaren Minnesota North Stars, Puotilan Montreal Canadiens, Jakomäen New York Rangers, Kontulan Ottawa Silver Seven, Herttoniemen Chicago Black Hawks sekä Lauttasaaren Boston Bruins, joka tuli sarjan ainoana joukkueena Kulosaaren sillan länsipuolelta. Joukkueissa pelasi lukuisia tulevia huippupelaajia Jari Kurrista lähtien. Laaja kasvatustyö tuotti tulosta, ja Jokerit alkoi menestyä juniorisarjoissa.[119][122] Jokerit voitti Suomen-mestaruuden D-junioreissa ensimmäisen kerran vuonna 1973 sekä E-, C- ja B-pojissa vuosina 1975–1976.[123] Ensimmäiset edustusjoukkueeseen yltäneet omat kasvatit olivat Kurri ja Timo Blomqvist kaudella 1977–1978.[124]

Keväällä 1972 Jokerit suunnitteli fuusioituvansa HJK:n ja Karhu-Kissojen kanssa. Suunnitelma kariutui Jokerien Mäkiseen, joka Kanada-sarjan päätöstilaisuudessa liikuttui paikalla olleesta yli 600 juniorin joukosta. Mäkinen totesi puheessaan, että jos joku fuusio halutaan tehdä, uuden seuran nimi olisi Jokerit. Seuran yli 80 juniorihuoltajaa olivat alusta alkaen olleet yhdistymistä vastaan. Fuusio olisi merkinnyt juniorityön luhistumista, sillä HJK:n ja Karhu-Kissojen johtomiehille tärkeää oli vain edustuskiekkoilu. Huoltajat, vanhemmat ja pojat olivat kolmessa vuodessa oppineet pitämään Jokereita omana joukkueenaan, jonka eteen oli tehty työtä vuorotta ilman palkkaa. Jokerit oli heille jotain muuta kuin jääkiekkoseura: Itä-Helsingin ylpeys ja itsetunnon ylläpitäjä.[125]

Nykyisin Jokerien junioritoiminnasta vastaa lapsi- ja nuorisojääkiekkoseura Helsingin Jokerit r.y. Joukkueita on G1-junioreista lähtien, ja nuorimmat niistä kootaan pelaajien ollessa noin kuusivuotiaita. Alle kouluikäisille järjestetään ohjelmaa luistelukoulussa. Seura tarjoaa toimintaan mukaan tulleille lapsille mahdollisuuden jääkiekon harrastamiseen. Lapsi opetetaan lajin perustaitoihin, terveisiin elämäntapoihin, toiset huomioivaan ryhmätoimintaan sekä tarjotaan mahdollisuus tasapainoiseen kasvuun osana urheilujoukkuetta. Lopullisena tavoitteena on myös tuottaa uusia pelaajia edustusjoukkueen käyttöön. Seura kuitenkin muistuttaa, että valtaosalle lapsista jääkiekko on vain hyvä harrastus.[126]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aalto, Seppo: Jokerit liukkaalla jäällä – 25 vuotta jokeri-kiekkoa. Helsinki: Team-Erica, 1992. ISBN 952-9743-01-7.
  • Hannula, Matti: 45 Jokeria pakan päältä. Helsinki: Print Line Helsinki, 2012. ISBN 978-952-93-1225-2.
  • Jokerit.com
  • Mennander, Ari: Hjallis – Hartwall Areena: miten mahdottomasta tehtiin mahdollinen?. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14874-5.
  • Mennander, Ari & Mennander, Pasi: Leijonien tarina. Helsinki: Gummerus: Ajatus, 2003. ISBN 951-20-6455-3.
  • Mennander, Ari & Mennander, Pasi: Liigatähdet. Helsinki: Ajatus : Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6684-X.
  • Wickstöm, Mika: HIFK–Jokerit: taistelu Helsingin herruudesta. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-6869-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Mennander & Mennander 2003, s. 172–174.
  2. Hannula 2012, s. 12.
  3. Aalto 1992, s. 25.
  4. Wickström: s. 41.
  5. a b Aalto 1992, s. 26.
  6. Historiaa jokerit.com. Viitattu 12.5.2010.
  7. Aalto 1992, s. 28.
  8. Aalto 1992, s. 29.
  9. a b Aalto 1992, s. 30.
  10. Aalto 1992, s. 277.
  11. a b Aalto 1992, s. 36.
  12. a b Aalto 1992, s. 34.
  13. Hannula 2012, s. 13.
  14. Aalto 1992, s. 278.
  15. Aalto 1992, s. 32.
  16. Aalto 1992, s. 40–43.
  17. Aalto 1992, s. 280–281.
  18. Jokeri historia 70-luku: Ensimmäinen mitali Jokerit.com. Helsingin Jokerit. Viitattu 11.5.2010.
  19. Jokeri historia 70-luku: SM-sarjasta liigaksi Jokerit.com. Helsingin Jokerit. Viitattu 11.5.2010.
  20. a b Mennander & Mennander 2004, s. 336.
  21. Jokerit 1969/70 – 2001/02 Pelaajarekisteri / Runkosarja. Jokerit Kausikirja 2002–2003, Jokerit hockey news, 2002. Helsinki: Arin painopalvelut. ISSN 1459-076X.
  22. Pelaajatilastot kausilta 1967-2015 – Kausi 1971-72 Jokerit.com. Viitattu 21.9.2015.
  23. Hannula 2012, s. 14–15.
  24. Aalto 1992, s. 87–88.
  25. a b Harry Harkimo: "Juhlakaudella juhlatunnelma!". Elämyksiä, 2007, nro ?, s. 3. lähde tarkemmin?
  26. a b c Hannula 2012, s. 16.
  27. a b c d Hannula 2012, s. 17.
  28. Aalto 1992, s. 300–301.
  29. Mennander & Mennander 2004, s. 157.
  30. Aalto 1992, s. 304–305.
  31. Mennander & Mennander 2003, s. 40.
  32. Hannula 2012, s. 17–18.
  33. Mennander & Mennander 2004, s. 169.
  34. Wickström 2012, s. 107.
  35. a b Hannula 2012, s. 18.
  36. a b c d Hannula 2012, s. 19.
  37. a b c d e f g Mennander & Mennander 1997, s. 35–39.
  38. Mennander & Mennander 2003, s. 173.
  39. Hannula 2012, s. 19–20.
  40. Mennander & Mennander 2004, s. 211.
  41. a b Hannula 2012, s. 20.
  42. a b Hannula 2012, s. 21.
  43. Mennander & Mennander 2004, s. 233.
  44. Mennander & Mennander 2004, s. 264–266.
  45. Mennander 1997, s. 33.
  46. Mennander 1997, s. 40.
  47. a b Mennander & Mennander 2004, s. 238–239.
  48. a b Mennander & Mennander 2004, s. 242.
  49. Juha Jaakkonen: Kaikkien aikojen ketju. Iltalehti Urheilu, 31.1.2012, s. 2.
  50. Wickström 2012: s. 119–120.
  51. Mennander & Mennander 2004, s. 244–245.
  52. Mennander & Mennander 2004, s. 250–251.
  53. Hannula 2012, s. 21–22.
  54. Jokerit toisena Hockey Newsin rankilistalla. Pohjolan Sanomat, 19.10.1994. Kemi:
  55. Ei taklauksia, ei rajuja kaksinkamppailuja. Pohjolan Sanomat, 4.12.1994. Kemi:
  56. Jokerit Euroopan mestari. Pohjolan Sanomat, 31.12.1994. Kemi:
  57. Mennander & Mennander 2004, s. 256.
  58. Mennander & Mennander 2004, s. 264–265.
  59. a b c Hannula 2012, s. 22.
  60. Mennander & Mennander 2004, s. 270–271.
  61. Jääkiekkolehti, syyskuu 1997, 7. vsk. vsk, s. 39–41. Tampere: Semic. ISSN 1238-0903.
  62. Mennander & Mennander 2004, s. 281.
  63. Mennander & Mennander 2004, s. 293.
  64. Veikkausliigan verkkonäyttely: FC Jokerit Urheilumuseo.fi. Viitattu 24.8.2015.
  65. a b c d e f g Hannula 2012, s. 23.
  66. Mennander & Mennander 2004, s. 299.
  67. Mennander & Mennander 2004, s. 310.
  68. Mennander & Mennander 2004, s. 310–311.
  69. Tiesitkö tämän NHL:n varaustilaisuudesta? 22.6.2011. Yle Urheilu. Viitattu 21.9.2015.
  70. Mennander & Mennander 2004, s. 319.
  71. Mennander & Mennander 2004, s. 324–325.
  72. Janne Petäjäjärvi, Eetu Huisman: Tim Thomas ja 15 nollapeliä 10.5.2005. Jatkoaika.com. Viitattu 22.6.2013.
  73. a b c Hannula 2012, s. 24.
  74. Hannula 2012, s. 109.
  75. a b c d Hannula 2012, s. 25.
  76. Jokereiden päävalmentaja Glen Hanlon ei jatka tehtävässään ensi kaudella. 29.1.2009. Jokerit.com. Viitattu 21.9.2015.
  77. Aravirta palaa Jokereihin Jatkoaika.com. Viitattu 20.4.2009.
  78. Matti Virmanen ei jatka Jokereissa Jokerit.com. 29.4.2010. Jokerit. Viitattu 13.9.2015.
  79. Helsingin Jokerit uudistaa organisaationsa johtoa 24.5.2010. jokerit.com. Viitattu 13.9.2015.
  80. "Mahdotonta kieltäytyä" 24.5.2010. Jokerit.com. Viitattu 13.9.2015.
  81. Jokerit vaihtaa päävalmentajaa 24.11.2010. jokerit.com. Viitattu 21.9.2015.
  82. HIFK vei Talviklassikon, JYP liigan kärkipelin 5.2.2011. MTV3. Viitattu 19.10.2011.
  83. Kausi kaudelta Jokerit.com. Viitattu 9.9.2015.
  84. Jokerit jatkoon European Trophyssä 3.9.2011. Iltasanomat.fi. Viitattu 8.9.2015.
  85. Salzburg vei European Trophyn 18.12.2011. Iltalehti. Viitattu 24.8.2013.
  86. Jokerit vahvisti Lämsän nousun päävalmentajaksi (digitilaajille) 1.11.2011. HS. Viitattu 26.6.2013.
  87. Jokerit ja Erik Karlsson sopimukseen 26.9.2012. Jokerit.com. Viitattu 21.9.2015.
  88. Valtteri Filppula liittyy Jokereiden vahvuuteen 21.9.2012. Jokerit.com. Viitattu 21.9.2015.
  89. Kausi päättyi puolivälieriin 28.3.2013. Jokerit.com. Viitattu 21.9.2015.
  90. Kekäläinen NHL-seuran GM:ksi 13.2.2013. Jokerit.com. Viitattu 21.9.2015.
  91. Harkimo KHL-Jokereista: "Meidän budjetti pitää kolminkertaistaa" 28.6.2013. Ilta-Sanomat. Viitattu 31.7.2013.
  92. Jokerit siirtyy KHL:aan, halli uuteen omistukseen 28.06.2013. Jatkoaika.com. Viitattu 28.06.2013.
  93. Näin Jokereiden ja SM-liigan riita eteni 30.7.2013. Turun Sanomat. Viitattu 31.7.2013.
  94. Nyt se on varmaa 30.7.2013. Yle Urheilu. Viitattu 31.7.2013.
  95. Jokerien KHL-päätös syksyllä 30.7.2013. Iltalehti.fi. Viitattu 1.8.2013.
  96. Jokerit pelaa KHL:ssä kaudella 2014–15 30.10.2013. Jokerit.com. Viitattu 21.9.2015.
  97. Jokerit vahvisti: Westerlund ensi kauden päävalmentaja 4.12.2013. Yle Urheilu. Viitattu 20.12.2013.
  98. Jokerit antoi potkut päävalmentaja Tomi Lämsälle 16.12.2013. hs.fi. Viitattu 18.3.2014.
  99. Jukka Kohosesta Jokereiden toimitusjohtaja 3.2.2014. Jokerit.com. Viitattu 21.9.2015.
  100. Joukkuetilastot - Runkosarja 2013-2014 Liiga.fi. Viitattu 8.9.2015.
  101. Kiekkosensaatio: HPK pudotti miljoona-Jokerit! 16.3.2014. Ilta-Sanomat.fi. Viitattu 8.9.2015.
  102. Kaudelle tyly päätös 16.3.2014. Jokerit.com. Viitattu 8.9.2015.
  103. Jokerien pelaajabudjetti alle 10 miljoonaa 1.8.2014. Suomikiekko.com. Viitattu 23.12.2014.
  104. Venäläiset lunastivat osuutensa: Jokereiden budjetti moninkertaistuisi 30.10.2013. Uusisuomi.fi. Viitattu 23.12.2014.
  105. Loppusijoitus kuudes 1.4.2015. Jokerit.com. Viitattu 6.8.2015.
  106. Tulos jäi vajaaksi, tunnelma täysi kymppi 9.2.2015. Jokerit.com. Viitattu 6.8.2015.
  107. Moses jättää Jokerit 25.3.2015. Jokerit.com. Viitattu 9.8.2015.
  108. KHL-debytantti Jokerit vältti katastrofin ja yllätti 9.4.2015. Yle Urheilu. Viitattu 6.8.2015.
  109. KHL: Jokereilla taas haasteita palkkojen kanssa: "Maksuliikenteemme on ollut tahmeaa läpi syksyn" 1.12.2014. iltasanomat.fi. Viitattu 17.12.2014.
  110. Kurri: Edessä uusi alko 9.3.2016. Jokerit.com. Viitattu 21.5.2016.
  111. Kaudelle tyly päätös 2.3.2016. Jokerit.com. Viitattu 24.4.2016.
  112. Analyysi: Jokerien pelitapa ei tukenut yksilöitä - tiivis viisikkopeli loisti poissaolollaan 6.3.2017. Jatkoaika.com. Viitattu 9.3.2017.
  113. Jokerit jatkaa KHL:ssä 17.3.2017. Jokerit. Viitattu 18.3.2017.
  114. Anniversary season Jokerit.com. Viitattu 6.8.2017.
  115. Seppä, Petri: Jokerit – maantieteen ikuinen vanki Is.fi. 24.3.2018. Ilta-Sanomat. Viitattu 27.3.2018.
  116. Tolvanen johdatti Jokerit välieriin Jokerit.com. 9.3.2018. Helsingin Jokerit. Viitattu 27.3.2018.
  117. Laine, Joonas: https://www.hs.fi/urheilu/art-2000005796024.html Helsingin Sanomat. 19.8.2018. Viitattu 20.8.2018.
  118. Seppä, Petri: Jokerit teki historiallisen tempun Suomen jääkiekossa – ja voitti Ilta-Sanomat. 3.9.2018. Viitattu 4.9.2018.
  119. a b c d Historia Helsingin Jokerit r.y.. Viitattu 24.8.2013.
  120. Jokeri historia 70-luku: Ensimmäinen mitali Jokerit.com. Helsingin Jokerit. Viitattu 11.5.2010.
  121. Wickström 2012, s.48
  122. Wickström 2012: s.49–50
  123. Wickström 2012: s.50
  124. Wickström 2012: s.51
  125. Aalto 1992: s. 87–88
  126. Toimintaperiaatteet Helsingin Jokerit r.y.. Viitattu 24.8.2013.