Pelikortit

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Korttipakka)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Korttipakka” ohjaa tänne. Tapio Rautavaaran esittämästä kappaleesta kertoo artikkeli Korttipakka (kappale).
52 kortin korttipakka.

Pelikortit, joista muodostuu korttipakka, ovat peliväline, jolla pelataan erilaisia korttipelejä. Pelikortteja käytetään korttipelien ohella myös taikatemppujen tekemiseen ja ennustamiseen. Ne ovat yleensä kartongista tai muovista valmistettuja

Kortit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavallisessa länsimaisessa korttipakassa on 52 varsinaista pelikortia sekä lisäksi mahdollisesti Jokeri ja "lakanoista" eli tyhjiä kortteja.

Yleisimmin käytössä ovat angloamerikkalainen korttipakka, johon kuuluu 52 korttia. Angloamerikkalaisessa korttipakassa ovat käytössä ranskalaiset maat: mustat pata () ja risti () sekä punaiset hertta () ja ruutu (). Jokaisessa maassa on 13 korttia. Maiden kuviot symboloivat keskiajan yhteiskuntahierarkiaa: pata eli keihäänkärki symboloi aatelia, hertta eli sydän papistoa, ruutu eli nuolenkärki porvaristoa ja sotilaita ja risti eli apila talonpoikia.[1] Euroopassa on useita muita korttipakkoja (mm. saksalainen, sveitsiläinen, italialainen, espanjalainen ja Tarot-kortit), jotka poikkeavat angloamerikkalaisesta pakasta lähinnä eri maiden suhteen.

Jokaiseen korttiin on merkitty sen arvo ja maa, johon se kuuluu. Kortit, joiden numeroarvo on 2 - 10, on merkitty ao. luvulla. Korttia, jonka numeroarvo on 11 kutsutaan nimellä sotilas tai jätkä ja siinä on luvun sijasta kirjain J (engl. Jack), Kn (engl. Knave) tai V (ransk. Valet). Korttia, jonka numeroarvo on 12 kutsutaan nimellä kuningatar tai rouva ja siinä luvun paikalla on Q (Queen, engl.) tai D (Dame, ransk.). Korttia, jonka numeroarvo on 13 kutsutaan nimellä kuningas ja sen luvun tilalla on K (engl. King) tai R (ransk. Roi).[2] Kortteja 11–13 kutsutaan kuvakorteiksi. Ässä on kortti, joka on merkitty A-kirjaimella (engl. Ace, ransk. As).

Näiden 52 kortin lisäksi korttipakassa voi olla jokereita, kortteja, joita käytetään osassa korttipeleistä minkä tahansa muun kortin tilalla. Niitä on tavallisesti 2–3, joskus vain yksi, hyvin harvoin useampia kuin kolme. Jokereiden käyttö riippuu pelattavasta pelistä. "Lakana" on joissakin korttipakoissa mukana oleva kortti, jonka kuvapuoli on valkoinen. Sillä voi korvata kadonneen kortin tai sitä voi käyttää ylimääräisenä jokerina. Usein korttipakassa on mukana myös bridgen pistelaskusäännöt.

Korttien koot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

63 x 88 mm pokerikortit

Korttipakkoja on yleensä kahta kokoa: Euroopassa yleisempi on niin sanottu bridge-koko, joka on 58 x 89 millimetriä, jonka lisäksi on hiukan leveämpi ja matalampi pokerikoko, 63 x 88 mm, joka on suosittu Yhdysvalloissa sekä taikuri- ja pokeripiireissä. On myös olemassa hyvin erikokoisia kortteja: pieniä mini-kokoisia (niin sanottuja pasianssipakkoja) (6,5 cm x 4,5 cm) ja jättikokoisia (11,5 cm x 18 cm).

Erikoispakat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tehtaissa valmistetaan myös erikoiskorttipakkoja, joihin on painettu yleensä tiettyyn aihepiiriin liittyviä kuvia. Yleisimpiä näistä ovat erotiikka-aiheiset kortit. Suomessa suosittuja ovat Turun linna -pelikortit, joiden kuvakortteina on Vaasa-suvun kuninkaita, kuningattaria ja prinssejä. Muihin erikoisaiheisiin kortteihin ovat kuuluneet Suomessa esimerkiksi kortit, joiden pohjakuvina on käytetty Tuntematon sotilas -elokuvan henkilöhahmoja tai Akseli Gallen-Kallelan maalauksia.

Valmistajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisimpiä korttipakkojen valmistajia ovat Tactic, United States Playing Card Company, Cartamundi ja Piatnik. USPCC valmistaa Bicycle-, Tally Ho -, Hoyle- ja Bee-pakkoja. Amerikkalaisissa kasinoissa käytetään useimmiten kasinon logolla varustettuja Bee-kortteja. Suomessa pelikortteja valmistaa ainoastaan porilainen Tactic Games Oy tuotemerkillä Tactic, ja ne ovat myös Avainlipputunnuksen saaneita tuotteita.

Pääosin pelikortit tehdään kolmesta kerroskartongista: pintamateriaali + musta liima + pintamateriaali, joka on ns. pelikorttikartonkia. Suomeen tuodaan pelikortteja myös itämailtä (Kiinasta), joiden materiaaliksi ilmoitetaan "home made paper" ja ne eivät kestä pohjolan kuivaa talvi-ilmastoa. Siksi jotkut pelikortit halkeavat sekoitettaessa kahtia. On myös täysmuovisia pelikortteja, joiden materiaali ei ime painoväriä sisäänsä kuten oikea pelikorttikartonki. Ne ovat liukkaita ja helppoja sekoittaa, mutta korttien värinkesto on huomattavasti heikompi kuin pelikorttikartongista valmistetuilla korteilla. Testattaessa eri materiaaleja hankaustestissä, muovikortti oli yli puolet heikompi kuin pelikorttikartongista tehty kortti. Se on myös kartonkikortteja hinnakkaampi vaihtoehto.

Nykyisin on mahdollista myös painattaa omat pelikortit alkaen 288:sta pakasta, ja sitä isommissa määrissä. Mahdollisuuksia on monia, yksi mahdollisuus on käyttää esim. Bridge-kuvia kortin pelipuolella ja laittaa kortin taustaan haluttu kuva-aihe. Toinen mahdollisuus on tehdä kortin molemmin puolin omat kuva-aiheet.

Suomessa pelikortteja on leimaverotettu vuosina 1842–1983. Tällöin yksi kortti piti varustaa veroleimalla.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mitä korttipakan maat merkitsevät? Tieteen Kuvalehti. Viitattu 21.4.2016.
  2. Arkikielen nimityksiä ovat jätkä, akka, kurko, kunkku, kingi tai kalle.
  3. Pieni tietosanakirja

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ranskalainen korttipakka.