Asevelvollisuus Suomessa

Suomalaisia varusmiehiä antamassa sotilasvalaansa.

Asevelvollisuus Suomessa on miesten velvollisuus osallistua maanpuolustukseen. Asevelvollisuuden merkittävin käytännön velvoite on varusmiespalveluksen tai siviilipalveluksen suorittaminen. Asevelvollisuudesta määrittävät asevelvollisuuslaki ja siviilipalveluslaki. Kyseessä on osa perustuslain 127 §:ssa säädettyä maanpuolustusvelvollisuutta, joka koskee kaikkia Suomen kansalaisia. Asepalvelukseen ei kutsuta niitä, joilla on ahvenanmaalaisen kotipaikkaoikeus tietystä iästä alkaen. He voisivat palvella siviilipalveluksessa Ahvenanmaan maakunnan pelastustoimessa, mikäli heidät kutsuttaisiin palvelukseen. Myös se, jolla ei ole ahvenanmaalaisen oikeuksin velvollisuutta osallistua asepalvelukseen, voi suorittaa asepalveluksen manner-Suomessa vapaaehtoisesti. Tämä toteutuu yleensä ruotsinkielisessä joukko-osastossa Uudenmaan prikaatissa.

Asevelvollisuus kestää sotilasarvosta riippumatta 60-vuotiaaksi. Henkilön pitäminen reservissä riippuu sotilasarvosta: miehistön jäsen on reservissä 50-vuotiaaksi, upseerit ja aliupseerit 60-vuotiaiksi.

Lisäksi kaikki asevelvollisuusikäiset, jotka ei ole varsinaisessa reservissä tai palveluksessa, mukaan lukien terveydellisistä syistä vapautetut ja kutsunnoissa käymättömät, kuuluvat varareserviin eli aiempaan nostoväkeen.

Jokainen 18 vuoden täyttämisvuotta elävä suomalainen mies – ahvenanmaalaisia lukuun ottamatta – käsketään kutsuntoihin. Kutsunnoissa asevelvollinen määrätään yleensä vuoden tai kahden päästä alkavaan palvelukseen. Varusmies- tai siviilipalveluksen suorittamisen aloittamisajankohdan muutosta voi hakea kutsunnassa henkilökohtaisten syiden vuoksi aina sen vuoden loppuun asti, jona täyttää 28 vuotta. Aloittamisajankohdan lykkäämistä ei tämän jälkeen myönnetä, ja asevelvollisen on aloitettava palvelus, ellei häntä vapauteta siitä. Velvollisuus ase- ja siviilipalveluksen suorittamiseen päättyy sen vuoden lopussa, jolloin henkilö täyttää 30 vuotta.

Vastuu varusmiespalveluksen järjestämisestä on puolustusvoimilla, jonka reserviin miehiä asevelvollisuuden avulla koulutetaan. Vuonna 2015 oli tavoitteena kouluttaa 21 000 varusmiestä ja kertausharjoituksissa 18 000 reserviläistä. Vuonna 2018 vapaaehtoiseen asepalvelukseen haki 1 516 naista.

Vastuu siviilipalveluksen järjestämisestä on Työ- ja elinkeinoministeriöllä. Vuosittain hakeutuu siviilipalvelukseen noin 2 600 henkilöä.

Vuosittain kieltäytyy kokonaan asevelvollisuuspalveluksesta noin 70–80 miestä. Heitä kutsutaan totaalikieltäytyjiksi, joiden palvelusvelvollisuus katsotaan suoritetuksi, kun totaalikieltäytymisestä määrätty valvontarangaistus (ns. pantarangaistus) tai ehdoton vankeusrangaistus on suoritettu. Valvontarangaistus on ollut yleisin tapa, jolla totaalikieltäytyjät suorittavat tuomionsa 2012 lähtien, jolloin se tuli mahdolliseksi. Ahvenanmaalaiset miehet ovat vapautettuja asevelvollisuudesta rauhan aikana. Naiset eivät ole asevelvollisia, mutta voivat hakeutua asepalvelukseen vapaaehtoisina.

Historia

Ase- ja siviilipalveluksen kesto Suomessa vuodesta 1950 lähtien (kuukausissa)

Pääartikkeli: Suomen asevelvollisuuden historia

Suomessa on Ruotsin kuningaskunnan aikana vuoteen 1809 ja Suomen suuriruhtinaskunnan aikana ollut eri laajuisia asevelvollisuuksia, joista Ruotsin vallan loppupuolella leimaa-antavin oli ruotusotaväki. Haminan rauhan jälkeen Suomessa ei ollut käytännössä yleistä asevelvollisuutta. Oolannin sodan aikana pyrittiin perustamaan myös kansallista sotaväkeä suojaamaan Suomen rannikkoja Englannin laivaston ja Ranskan laivaston kauppasaartotoimia vastaa, joihin kuului rannikkokaupunkien vientitavaravarastojen hävittäminen nousemalla maihin laivoilta. Krimin sodan jälkeen asiaa pohdittiin ja 1878 säädettiin asevelvollisuuslaki.

Suomessa oli säätyvaltiopäivillä johtavana ajatuksena se, ettei asevelvollisuus Suomessa saisi johtaa maailmanlaajuiseen asevelvollisuuteen eli siihen, että suomalaisia asevelvollisia määrättäisiin mihin tahansa sotiin ja konflikteihin minne tahansa Venäjän keisarikunnan armeijan osana. Ensimmäisen maailmansodan lähestyessä tästä kehkeytyi riita Venäjän keisarikunnan sotaministeriön kanssa, mikä osaltaan johti helmikuun manifestin antamiseen vuonna 1899. Sen nojalla keisari Nikolai II päätti vuonna 1901 yhdistää Suomen armeijan Venäjän armeijaan. Kahden seuraavan vuoden aikana kutsuntalakkojen seurauksena Venäjän keisarikunta luopui yleisvenäläisen asevelvollisuuden vaatimuksesta suomalaisten osalta Suomen suuriruhtinaskunnassa ja puuttuva kansalaisvelvoite korvattiin Venäjän keisarikunnan sotilasbudjettiin sotilasmiljoonina. Suomen sisällissodan aikana Vaasan senaatti otti käyttöön käytöstä poistetun vuoden 1878 asevelvollisuuslain ja perusti Suomen maavoimien ensimmäisen joukko-osaston, Suomen Tasavallan Vartioston pääasiassa Jalasjärven suojeluskunnalta saaduilla kivääreillä ja osin sen joukoista. Suomen sisällissodan jälkeen säädettiin itsenäiselle Suomelle ensimmäinen oma asevelvollisuuslaki. Se oli voimassa vuoteen 1950 saakka, jolloin sen tilalle säädettiin uusi asevelvollisuuslaki. Nykyinen laki on vuodelta 2007. Vuoden 2007 Suomen asevelvollisuuslain uutuuksiin kuuluu asepalveluksessa olevalle ja reserviläiselle säädetty velvollisuus palvella tarvittaessa Suomen solmiman kansainvälisen sopimuksen perusteella enintään puoli vuotta ilman, että Suomen tasavalta on julistettu poikkeustilaan tai sotatilaan.

Varusmiespalvelus

Suomalainen kranaatinheitinryhmä ampumassa.

Pääartikkeli: Varusmiespalvelus Suomessa

Aseellinen varusmiespalvelus on 165, 255 tai 347 vuorokauden pituinen. Aseeton varusmiespalvelus kestää 255 tai 347 päivää. Palvelus vastaa muuten normaalia varusmiespalvelusta, mutta se ei sisällä aseellista koulutusta.

Palveluksen aloitettaessa ei voi tietää minkä pituiseen palvelukseen tulee määrätyksi, koska palvelusajan pituus määräytyy tehtävän ja siihen tarvittavan koulutuksen perusteella. Varusmiehiä kehotetaan usein lähtökohtaisesti varautumaan 347 vuorokauden palvelusaikaan.

Aseellinen varusmiespalvelus oli vuodesta 1998 lähtien säädetyn lainmuutoksen mukaan 180, 270 tai 362 vuorokauden mittainen, vuoteen 2013 asti. Ennen vuotta 1998 palvelusajat olivat 240, 285 tai 330 vuorokautta.

Miehistötehtäviin koulutettavat, joita on enemmistö, palvelevat tavallisesti 165 vuorokautta. Erityistehtäviin koulutettavat varusmiehet (esimerkiksi lääkintämiehet, miehistöarvossa palvelevat lääkärit ja sotilaspoliisit) palvelevat 255 tai 347 vuorokautta (esimerkiksi kuorma-autonkuljettajat tai panssarimiehet). Reservin aliupseereiksi ja reserviupseereiksi koulutettavien palvelujakson pituus on 347 vuorokautta. Jos asevelvollisen uskonnollinen tai eettinen vakaumus estää häntä suorittamasta asevelvollisuuttaan aseellisessa palveluksessa, hän voi suorittaa palveluksensa aseettomana joka on yleensä 255 tai 347 vuorokautta.

Varusmiespalveluksen jälkeen asevelvollisuus jatkuu reservissä. Reserviläisiä voidaan lain mukaan kutsua kertausharjoituksiin koulutuksesta riippuen enintään 40, 75 tai 100 vuorokaudeksi. Reservin kertausharjoitukset perustuvat asevelvollisuuslakiin, ja ne ovat yhtä velvoittavia kuin varusmiespalvelus.

Koko 2000-luvun ajan 71–81 prosenttia varusmiehistä on vastannut myönteisesti kysymykseen: ”Jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta?” Tosin varusmiespalveluksen aikana varusmiesten maanpuolustusmyönteisyys keskimäärin laskee, vaikka varusmiespalvelukseen ollaan entistä tyytyväisempiä.

Siviilipalvelus

Pääartikkeli: Siviilipalvelus Suomessa

Suomessa asevelvollisuuden voi suorittaa varusmiespalveluksen ohella myös siviilipalveluksena. Siviilipalvelus kestää 347 päivää ja se muodostuu 28 vuorokauden peruskoulutusjaksosta ja noin 10,5 kuukauden työpalvelusta.

Armeijan reservistä voi myös kieltäytyä varusmiespalveluksen jälkeen hakemalla täydennyspalvelukseen. Täydennyspalvelus kestää enintään 40 päivää, se on tällä hetkellä viisi päivää.

Siviilipalveluksesta ei voi palveluksen alkamisen jälkeen hakea takaisin varusmiespalvelukseen.

Aseistakieltäytyminen

Pääartikkeli: Aseistakieltäytyminen Suomessa

Varusmiespalveluksesta ja siviilipalveluksesta kieltäytyminen eli totaalikieltäytyminen on säädetty lainvastaiseksi teoksi, josta rangaistuksena on ehdoton vankeusrangaistus. Aseistakieltäytymiseksi luetaan myös osittaiskieltäytyminen eli totaalikieltäytyjäksi ryhtyminen kesken palveluksen. Asevelvollisuuteen voi reagoida myös jättämällä saapumatta kutsuntoihin, mikä on lainvastaista.^lähde?

Helsingin hovioikeus hylkäsi 23.2.2018 syytteen siviilipalveluksesta kieltäytymisestä. Käräjäoikeus oli aiemmin tuominnut vastaajan teosta laissa säädettyyn 173 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että tuomitseminen siviilipalveluksesta kieltäytymisestä on perustuslaissa kiellettyä syrjivää kohtelua Jehovan todistajiin nähden, jotka on lailla vapautettu sekä asepalveluksen että siviilipalveluksen suorittamisesta. Korkein oikeus ei myöntänyt syyttäjälle valituslupaa tapauksessa, joten hovioikeuden tuomio jäi pysyväksi.

Reservi- ja siviilipalvelus normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa

Kansainvälisen tilanteen kiristyessä puolustusvoimat kohottaa valmiuttaan käytettävissä olevan tiedustelutiedon nojalla. Jotta valmiuden kohottaminen onnistuisi, reservin täydennyskoulutus on aloitettava jo verrattain varhaisessa vaiheessa. Vuoden 2007 asevelvollisuuslaki täydensi tuntuvasti puolustusvoimien keinovalikoimaa aikaisempaan verrattuna.

Kriisin uhatessa tasavallan presidentti voi oikeuttaa päätöksellään pääesikunnan kutsumaan reserviläisiä ylimääräiseen palvelukseen (aikaisemman terminologian mukaan ylimääräisiin harjoituksiin, jollaiset toimeenpantiinkin syksyllä 1939). Päätösesityksen tekee presidentille puolustusministeri puolustusvoimain komentajan ja pääministerin ollessa läsnä. Puolustusvoimien aluetoimistot ja muut toimielimet määräävät tämän jälkeen reserviläisiä ylimääräiseen palvelukseen. Palvelukseen astuminen voidaan määrätä tällöin tapahtuvaksi välittömästi. Päätös ylimääräisen palveluksen aloittamisesta voi olla voimassa enintään kuusi kuukautta kerrallaan.

Vastaavasti uusi siviilipalveluslaki mahdollistaa, että valmiutta kohotettaessa myös siviilipalveluksen suorittaneita siviilivarantoon kuuluvia henkilöitä voidaan määrätä ylimääräiseen palvelukseen, jossa heitä koulutetaan liikekannallepanon aikaisiin tehtäviinsä. Tällöin palveluspaikkoina toimivat pelastus- ja väestönsuojeluviranomaiset sekä opetusministeriön hallinnonalan virastot. Siviilipalveluskeskuksen tehtävänä on varata jo rauhan aikana näiden virastojen käyttöön tarpeellinen määrä siviilipalvelusvelvollisia.

Varsinaisen kriisin alkaessa puolustusvoimat pannaan liikekannalle joko kokonaan tai osittain. Molemmista ratkaisuista päättää tasavallan presidentti valtioneuvoston esityksestä. Osittaisen liikekannallepanon aikana kutsutaan palvelukseen reserviläisiä. Täydellisen liikekannallepanon aikana voidaan kutsua myös varareserviin kuuluvia henkilöitä, joista yli 50-vuotiaita ainoastaan eduskunnan päätöksellä. Toisin kuin ylimääräisessä palveluksessa, josta asevelvolliselle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, liikekannallepanossa palvelukseenastumismääräys voidaan antaa yleisellä kuulutuksella. Liikekannallepanon sattuessa siviilipalveluksessa olleet tai totaalikieltäymisestä vankeusrangaistukseen tuomitut voidaan määrätä valmiuslaissa tarkoitettuun työpalvelukseen tai siviilipalveluslain mukaiseen palvelukseen liikekannallepanon aikana. Kysymys siitä, täytyykö valmiuslain olla voimassa, jotta siviilipalvelusvelvollisia voitaisiin määrätä työpalvelukseen, ei ole käytännössä merkittävä, sillä liikekannallepano on mahdollinen vain, mikäli valmiuslain toimivaltuudet ovat käytössä.

Suuronnettomuuden tai vakavan kulkutaudin sattuessa tasavallan presidentti voi, valtioneuvoston esityksestä, antaa pääesikunnalle oikeuden määrätä palvelukseen reserviläisiä enintään 14 päivän ajaksi. Tällöin kysymykseen tulevat puolustusvoimissa lääkintä-, pioneeri-, viesti-, kuljetus- ja suojelualan tai muun vastaavan erikoiskoulutuksen saaneet reserviläiset, jotka tulee määrätä koulutuksensa mukaisiin tehtäviin. Näin palvelukseen määrätyt reserviläiset eivät saa joutua käyttämään sotilaallisia voimakeinoja tehtävissään. Suuronnettomuuspalveluksensa aikana reserviläisillä on oikeus nauttia kaikkia työvelvolliselle kuuluvia etuja, joista tärkein lienee oikeus soveltuvan alan työ- tai virkaehtosopimuksen mukaiseen palkkaan. Käytännössä määräyksen suuronnettomuustilanteen mukaiseen palvelukseen antaa pääesikunta.

Varusmiespalveluksesta vapautetut ryhmät

Vapautus terveydellisestä syystä

Asevelvollinen voidaan vapauttaa palveluksesta terveydellisistä (joko fyysisistä tai psyykkisistä) syistä rauhanajaksi (palveluskelpoisuusluokka C). Vapautuksen myöntää kutsuntalautakunta. Palveluksesta vapautetaan lääketieteellisen diagnoosin perusteella. Tarvittaessa asevelvollinen voidaan määrätä lisätutkimuksiin, minkä jälkeen kutsuntalautakunta vahvistaa palveluskelpoisuusluokan. Tautiluokitus tulee puolustusvoimien tietoon ja se merkitään myös kutsuntatodistukseen.

Jos asevelvollisen terveydellinen ongelma on ohimenevä, palveluskelpoisuusluokaksi määrätään E, joka tarkastetaan erikseen määrätyn ajan kuluttua. Mikäli ongelma ei parane 25. ikävuoteen mennessä, asevelvollinen siirretään luokkaan C. Asevelvollinen voidaan määrätä myös palveluskelpoisuusluokkaan C jo kutsunnoissa, mikäli ongelma on luonteeltaan pysyvä. Palveluskelpoisuusluokka D on poistettu; sitä käytettiin silloin, kun asevelvollisen terveysvaivaa pidettiin niin vaikeana, ettei hänen katsottu kelpaavan minkäänlaiseen palvelukseen rauhan tai sodan aikana.

Ylipainoinen voi saada vapautuksen varusmiespalveluksesta. Ylipaino on merkittävimpiä syitä vapautuksen saamiseen mielenterveysongelmien ohella.

Esimerkiksi vuonna 2012 kannabiksen käyttö esti tai siirsi palvelusta 156 nuorelta, jotka luokiteltiin tyypillisesti joko kelpoisuusluokkaan C tai E.

Palvelustaan suorittava varusmies, jonka terveydentila on heikentynyt, esimerkiksi diabetesta sairastava, vapautetaan samalla tavoin palveluksesta, mutta päätöksen tekee kutsuntalautakunnan sijasta lääkärintarkastuslautakunta.

Varusmiespalvelukseen ei kutsuta myöskään rikostaustansa vuoksi vaarallisiksi katsottuja henkilöitä (T-luokitus).

Ahvenanmaalaiset

Koska Ahvenanmaa on ollut 1920-luvun alusta alkaen demilitarisoitu alue, asevelvollisuus ei koske siellä pysyvästi asuvia. He voivat kuitenkin halutessaan suorittaa asepalveluksen aivan normaalisti, tavallisesti ruotsinkielisessä Uudenmaan prikaatissa, joskin käytännössä vain harvat näin tekevät.

Jehovan todistajat

Katso myös Suomen Jehovan todistajien kieltäytyminen asepalveluksesta

Vuoteen 2019 asti Jehovan todistajien uskontokuntaan kuuluvat saivat lykkäystä armeijaan astumisesta, kunnes täyttivät 28 vuotta. Uskontokuntaan kuuluminen oli pitänyt todistaa joka kolmas vuosi korkeintaan kaksi kuukautta vanhalla, seurakunnan antamalla todistuksella. Mikäli lykkäyksen edellytykset olivat tämän jälkeenkin vielä olemassa, vapautettiin asevelvollinen asevelvollisuuden suorittamisesta rauhan aikana.

Muun muassa YK:n ihmisoikeuskomitea kritisoi aikanaan sitä, että Jehovan todistajille myönnettyä suosituimmuuskohtelua ei laajennettu koskemaan muita aseistakieltäytyjäryhmiä.

Puolustusministeriö asetti 14. maaliskuuta 2007 toimikunnan selvittämään Jehovan todistajat asevelvollisuuden suorittamisesta vapauttavan lain tarpeellisuutta, ja tekemään ehdotus mahdollisista muutoksista. Vaihtoehtoina olivat nykyisen tilanteen säilyttäminen, lain kumoaminen, siviilipalveluslain muutos tai vapauttavan lain kirjoittaminen sellaiseen muotoon, ettei se koskisi yksittäistä uskonnollista yhdyskuntaa. 30. marraskuuta 2007 valmistuneen mietinnön tuloksena todettiin että laki silloisessa muodossaan oli ongelmallinen, mutta mikään harkinnassa olleista vaihtoehdoista ei ollut toimikunnan näkemyksen mukaan luonteva ratkaisu, joten mietinnöstä järjestettiin aikoinaan laaja lausuntokierros. Vastaava mietintö valmistui myös vuonna 2013.

Jehovan todistajien erivapaus kumottiin eduskunnassa helmikuussa 2019. Muutos astui voimaan 1. huhtikuuta 2019, minkä jälkeen heillä on ollut kieltäytymisen jälkeen vaihtoehtona joko mentävä siviilipalvelukseen tai vankilaan.

Ammattiurheilijat

Apulaisoikeusasiamies on vaatinut vuonna 2012 pääesikunnalta selvitystä ammattiurheilijoiden poikkeuksellisesta palveluksesta. Ammattiurheilijoiden asepalvelus on ollut kestoltaan muita lyhyempi. Pääesikunnan antaman vastauksen mukaan ”huippu-urheilijoiden asema nuorison esikuvina ja esimerkkeinä antaa perusteet yhdenvertaisuuslaissa mainitulle positiiviselle erikoiskohtelulle palvelusajan määräytymisessä”. Apulaisoikeusmiehen selvityspyynnön seurauksena Puolustusvoimat on toukokuussa 2015 ilmoittanut luopuvansa urheilijoiden erityiskohtelusta, joskin Varusmies-lehden päätoimittaja Juho Mäki-Lohiluoma epäilee epävirallisen erityiskohtelun jatkuvan tämänkin jälkeen.

Toisen valtion kansalaisuus

Asevelvollinen, jolla on toisen maan kansalaisuus ja joka on suorittanut vähintään neljä kuukautta asevelvollisen palvelua toisessa maassaan, voidaan vapauttaa varusmiespalveluksesta Suomessa.

Asevelvollisella ei ole velvollisuutta tulla kutsuntaan eikä varusmiespalvelukseen, jos hänellä on myös toisen valtion kansalaisuus ja hänen asuinpaikkansa on viimeiset seitsemän vuotta ollut muualla kuin Suomessa. Asevelvollinen voidaan kuitenkin määrätä palvelukseen, jos hän muuttaa Suomeen ennen sen vuoden loppua, jona hän täyttää 29 vuotta.

Yhdysvalloissa pysyvästi asuva Suomen ja Yhdysvaltojen kaksoiskansalainen ei ole velvollinen suorittamaan varusmiespalvelua Suomessa. Vastavuoroisesti Suomessa pysyvästi asuva Yhdysvaltojen kaksoiskansalainen on vapautettu "kaikista sotilaallisista velvollisuuksista" Yhdysvalloissa.

Asevelvollisuudesta sodan aikana vapautetut ryhmät

Sodan aikana asevelvollisuudesta ovat vapautettuja tietyt yhteiskunnalle tärkeää työtä suorittavat ryhmät. Nämä määrittelee Puolustusvoimien aluetoimisto työnantajan ehdotuksesta. Mikään työ tai ammatti ei anna nykyjärjestelmässä automaattista vapautusta.

Työnantajan on oltava sellainen, että sen toiminnan häiriötön jatkuminen on tärkeää koko yhteiskunnan kannalta. Varattavat henkilöt jaetaan neljään tärkeysluokkaan korvattavuutensa kannalta. Yritysten tulisi hoitaa henkilöstövarauksensa yhteistyössä muiden saman alan yritysten kanssa oman alansa huoltovarmuuspoolia hyödyntäen. Yritys, joka tahtoo varmistaa henkilöstönsä pysymisen nykyisissä tehtävissään myös kriisin sattuessa, ottaa yhteyttä aluetoimistoon ja ilmoittaa tälle kriittisen tärkeän henkilöstönsä. Jos varaushakemus hyväksytään, se on voimassa näiden henkilöiden osalta viisi vuotta kerrallaan. Henkilöitä, jotka työnantaja on hyväksytysti varannut käyttöönsä, ei kutsuta kertausharjoituksiin eikä kriisin sattuessa palvelukseen. Tehdyt varaukset on tarkistettava ja päivitettävä aluetoimistolle yhden–kolmen vuoden välein.

Naiset

Vapaaehtoista asepalvelusta suorittavia naisia vannomassa sotilasvalaa

Naiset eivät ole asevelvollisia. Jotkut feministit ovat tuoneet esille, että Suomen maanpuolustusjärjestely on tässä suhteessa miehiä syrjivä. On olemassa valtioita, joissa asevelvollisuus koskee myös naisia.

Elisabeth Rehn oli Suomen puolustusministerinä vuosina 1990–1994. Hänen kaudellaan valmisteltiin suunnitelma naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta ja siitä laadittiin lakiesitys. Ennen lakiesitystä oli kansalaisten suhtautumista naisten asepalvelukseen selvitetty haastattelututkimuksin. Tutkimuksen tulokset olivat myönteisiä.^lähde?

Laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta tuli voimaan 1. huhtikuuta 1995. Naiset voivat Suomessa hakea asepalvelukseen 18–29-vuotiaina. Hakijan on oltava fyysisesti ja psyykkisesti terve Suomen kansalainen. Palvelukseen voi hakea suoraan aluetoimiston kautta joka vuosi 1. maaliskuuta mennessä.^lähde?

Nainen voi hakea mihin tahansa aselajikoulutukseen ja hänet sijoitetaan parhaiten soveltuvaan tehtävään. Jos nainen ei ole keskeyttänyt asepalvelusta 45 päivän kuluessa palvelukseen astumisesta, häneen sovelletaan asevelvollisuuslain määräyksiä, joten palveluksen keskeyttäminen on mahdollista vain pätevästä syystä tai siirtymällä siviilipalvelukseen.^lähde?

Kustannukset

Varusmiespalveluksen budjettikustannukset (kun asevelvollisuustyölle ei lasketa hintaa) ovat arviolta 350 miljoonaa euroa, missä varusmiehiä on keskimäärin palveluksessa 19 000 ja varusmiesvuorokausi maksaa 45 euroa. Päälle tulevat kertausharjoitusten kustannukset. Vakinaista väkeä puolustusvoimissa on 15 000 henkeä. Vuoden 2014 puolustusmenot olivat yhteensä noin 2,67 miljardia euroa. Suomen puolustusministeriön verkkosivulta löytyy tietoa muun muassa puolustusmenojen jakautumisesta, puolustusmenojen osuudesta valtion kokonaismenoista ja puolustusbudjetin BKT-osuudesta, joskaan Suomen puolustusministeriö ei julkaise asevelvollisuuden piilokuluja. Israelissa asevelvollisuuden piilokustannukset (1,7 % BKT:sta) on tuotu näkyviksi ja kirjattu osaksi puolustuskuluja.

Varusmiespäiväraha on 5,20 euroa vuorokaudessa ensimmäisen 165 päivän ajalta, jonka jälkeen päivärahan määrä nousee porrastetusti.

Puolustusvoimien kokonaiskustannus on Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen vuonna 2010 tekemän laskelman mukaan valtiontaloudelle 2,7 miljardia euroa vuodessa ja kuluttajien hyvinvoinnille pitkällä aikavälillä 4,8 miljardia euroa vuodessa.

Kritiikki

Kansantaloudelliset kustannukset

Professori Panu Poutvaaran empiiristen tutkimusten mukaan asevelvollisuus näyttää halvemmalta ainoastaan siltä osin kuin pakkotyön hinta jätetään huomioimatta ja asevelvollisuus on siis pakkotyöpiiloveroa nuorille miehille, ja tämä tulisi hänen mukaansa korvata avoimella verolla. Koko kansantalouden mittakaavassa asevelvollisuusarmeija tulee 1–2 prosenttia bruttokansantuotteesta kalliimmaksi kuin ammattiarmeija. Tämä tarkoittaa, että puolustusvoimien todellinen kustannus Suomessa olisi näkyvän puolustusbudjetin (1,5 prosenttia bruttokansantuotteesta) ja asevelvollisuuden piilokustannusten summa eli 2,5–3,5 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Poutvaara esittää tulokselle myös teoreettisia todisteita, esimerkiksi ammattiarmeija mahdollistaa tehokkaamman ja tarkoituksenmukaisemman rekrytoinnin sekä koulutusaikojen eriyttämisen tehtävänkuvasta riippuen. Varusmiespalvelus usein keskeyttää työuran tai pitkittää opintoja, pakon vuoksi palvelukseen joutuvat myös siitä eniten kärsivät. Vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutuisivat tavallista useammin ne, jotka siitä eniten hyötyisivät. Reserveihin vapaaehtoisesti sitoutuvista miehistä ja naisista saataisiin pienempi, mutta nykyistä paremmin koulutettu reservi.

Poutvaaran mukaan asevelvollisuuden lakkauttaminen vahvistaisi kansantaloutta ja ”vahva kansantalous pystyy rahoittamaan maanpuolustuksensakin paremmin kuin heikko”. Poutvaara kuuluu asevelvollisuuden lakkauttamista ajavan Ohi on -kansalaisaloitteen tukijoihin.

Professori Joshua C. Hallin mukaan taloustieteellinen kirjallisuus toteaa lähes yksimielisesti asevelvollisuuden olevan tehoton järjestelmä vapaaehtoismalliin verrattuna.

Liian suuren varusmiesmäärän kouluttaminen

Everstiluutnantti Mika Kerttusen mukaan varusmiesten vuosittainen koulutusmäärä voitaisiin laskea puoleen eli 12 500:een vuoden 2009 määrästä 25 000 varusmiehestä. Kerttusen laskujen mukaan 12 500 vuosittain koulutettua varusmiestä riittäisi muodostamaan 250 000 miehen vahvuiset sodanajan joukot. Suomen sodanajan joukkojen vahvuutta laskettiin 350 000 sotilaasta 230 000 sotilaaseen vuonna 2015. Vahvuutta on pienennetty muun muassa pudottamalla joukoista useimmat yli 35-vuotiaat. Sodanajan joukkojen määrä nostettiin uudelleen 280 000 mieheen vuonna 2017.

Professori Roope Uusitalon mukaan nykyinen koulutusmäärä, jota hän pitää liian suurena, johtuu siitä, että varusmiesten työn hinta on asevelvollisuuden seurauksena keinotekoisen matala: ”Koska asevelvollisen hinta on nykyään keinotekoisesti lähellä nollaa, tällainen optimointiongelma menee väkisinkin nykysysteemissä pieleen.” Uusitalon mielestä joukkoja olisi kenties supistettu toisella tavalla, jos varusmiehille pitäisi maksaa palvelusajasta kunnon korvaus: ”Joillekin olisi saattanut tulla mieleen sellainenkin ratkaisu, että supistetaan sodan ajan joukkoja kouluttamalla pienempi osa ikäluokasta ja pitämällä se reservissä yhtä pitkään kuin aikaisemmin.”

Väärät palvelusajat

Yhä isompi osa asejärjestelmistä on jouduttu siirtämään varusmiehiltä ammattisotilaille, koska palvelusajat eivät riitä käyttötaitoon tai sen ylläpitoon.

Varusmieskoulutuksen tehoton ajankäyttö

Varusmies-lehden päätoimittaja Juho Mäki-Lohiluoma pitää asevelvollisuuden ongelmana sitä, että asevelvollisuuden seurauksena Puolustusvoimat saa käyttöönsä ilmaiseksi työvoimapanoksen varusmiesten muodossa, mutta Puolustusvoimilla ei kuitenkaan ole velvoitetta käyttää tätä työvoimapanosta mahdollisimman tehokkaasti. Koska työvoimapanoksen kustannuksella ei ole omistajaa, järjestelmän kehittämiseen löytyy vain vähän haluja. Tatu Suontaustan mukaan ympäri vuorokauden kasarmilla viettävien varusmiesten koulutukseen käytettiin Suontaustan johtajakaudella vain kaksi tuntia päivässä. Tunnetut sotilaat -teoksen tutkijoiden mukaan jonottamiseen käytetään armeijassa puoli tuntia päivässä.

Negatiiviset vaikutukset työelämään

Argentiinassa asepalvelukseen arpomalla pakotettujen todennäköisyys tehdä rikoksia myöhemmässä elämässä on ollut korkeampi kuin palveluksesta arvan perusteella vapautettujen. Asepalvelukseen pakotettujen menestys työelämässä on taas ollut vapautettuja heikompi. Suomessa pakollisen palveluksen vaikutuksia rikollisuuteen ja työelämässä pärjäämiseen on vaikea selvittää, sillä vapautuksia palveluksesta myönnetään muun muassa mielenterveysongelmien perusteella eikä vertailukelpoista tutkimusaineistoa vapautetuista ja pakotetuista näin ollen ole saatavilla.

Professori Roope Uusitalon tekemän tutkimuksen mukaan asepalveluksella on työuria lyhentävä ja ansiotasoa laskeva vaikutus. Uusitalo ja valtiovarainministeriön erityisasiantuntija Ossi Korkeamäki (2011) tutkivat vuonna 1998 tehtyjen palvelusaikojen muutosten vaikutusta työmarkkinoihin ja tulosten mukaan ”varusmiespalveluksen keston kolmen kuukauden kasvu alentaa työllisyyttä yhteenlaskettuna noin kolmella kuukaudella ja vuosituloja 18–30 vuoden iässä yhteensä noin 8 000 eurolla” .

Terveysvaikutukset

Tuula Tähtisen väitöskirjaa varten tutkittujen Pohjan Prikaatin varusmiesten paino nousi palveluksen aikana 4,6 kg, ja lipideissä ja insuliinissa tapahtui monia terveydelle haitalliseen suuntaan johtavia muutoksia. Varusmiesten munkkien kulutuskertojen määrä nousi varusmiespalveluksen aikana 166 %, viinerien ja muiden kahvileipien 119 %, sokeroitujen virvoitusjuomien 43 %, oluen 24 % ja pitsojen 14 %.

Anni Ojajärven väitöskirjan mukaan armeijan arki tukee varusmiesten tupakointia eikä kannusta terveelliseen ruokavalioon. Tarja Tannerin väitöskirjan mukaan varusmiehistä 39,6 prosenttia tupakoi päivittäin. Kaikista 15–64-vuotiaista suomalaisista miehistä päivittäin tupakoi 17 prosenttia.

Varusmiesten huonot palvelusolosuhteet ja päiväraha

Varusmiesliiton mukaan palvelus on varusmiehille taloudellinen taakka. Kasarmien ilmanlaatuongelmat ovat yleisiä ja varusmiesten ruokahuollossa on puutteita. Varusmiespalvelusta tutkinut dosentti Mikko Salasuo kritisoi varusmiesten altistamista unenpuutteelle.

Maanpuolustustahdon laskeminen

Risto Sinkon väitöskirjan mukaan maanpuolustustahto keskimäärin laskee varusmiespalveluksen aikana. Ohi on -kampanja väittää, että ”asepalvelukseen pakottaminen vahvistaa maanpuolustustahtoa samalla logiikalla kuin pakkosyöttäminen lisää ruokahalua.”

Hyödyt

Kustannustehokkuus

Vuonna 2010 julkaistussa asevelvollisuuden vaihtoehtoja selvittäneessä Suomalainen asevelvollisuus -raportissa (ns. Siilasmaan raportti) todetaan, että ”Mielestämme asevelvollisuus on kustannustehokkain tapa tuottaa Suomen puolustuskyky.” Raportin kansantaloudellinen tarkastelu perustuu VATT:n Juha Honkatukian tekemiin laskelmiin, mutta raportista on kuitenkin jätetty pois Honkatukian laskelmiinsa lisäämä huomio: ”On korostettava, että tutkimuksessa tarkastellut vaihtoehdot eivät ole puolustuskyvyn suhteen yhteismitallisia, eikä tutkimuksen perusteella voida vielä esittää kustannustehokkainta tapaa esimerkiksi nykytasoisen puolustuskyvyn ylläpitämiseksi.”

Kunnon kohoaminen ja sosiaalisten taitojen hyödyt

Puolustusvoimien mukaan asevelvollisuus tuottaa useita hyötyjä, kuten kunnon kohoamista, sosiaalisia taitoja, esiintymiskykyä ja johtamistaitoja. Matti Santtilan väitöskirjan mukaan varusmiesten fyysinen kunto nousi palvelusaikana keskimäärin 20 prosenttia. Varusmiespalveluksesta hyötyivät erityisesti heikkokuntoiset.

Työmarkkina-aseman paraneminen

ETLA:n tutkijat Kari Alho ja Nuutti Nikula raportoivat selvityksessään varusmiespalveluksen vaikutuksista tulevaan työmarkkina-asemaan, että ”armeijan menestyksellinen suorittaminen indikoi erittäin voimakkaasti ja positiivisesti tulevaa työmarkkina-asemaa: korkeaa koulutusta, korkeaa työllistymistä ja korkeaa palkkaa”, joskin selvityksen mukaan on myös mahdollista, että pitemmän varusmiespalveluksen suorittavat henkilöt ovat luontaisesti ahkerampia kuin lyhyemmän varusmieskoulutuksen suorittaneet henkilöt. (s. 23).

Positiivinen kokemus

Puolustusvoimien tekemän loppukyselyn mukaan varusmiehet arvioivat armeija-ajan varsin positiiviseksi ja antavat siitä yleisarvosanaksi 4,1 (1–5). Puolustusvoimien koulutuskulttuuri on kehittynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana positiivisesti ja on summamuuttujien perusteella tasolla 4,0 (1–5).

Riskiin suhteutettu tarve

Professori Vesa Kanniaisen väitöstutkimuksen mukaan pienen riskiluokan maalle vapaaehtoinen asepalvelus on oikea ratkaisu. Suuren riskiluokan maalle kansalliseen turvallisuuteen liittyvät näkökohdat sen sijaan puoltavat yleistä asevelvollisuutta; siihen liittyy laaja koulutettu reservi. Kanniaisen mukaan Suomi kuuluu historian valossa suuren riskiluokan maihin.

Asevelvollisuuden vaihtoehdot

Muun muassa Vihreä miesliike ja Sadankomitea ovat esittäneet, miten maanpuolustus olisi mahdollista järjestää ilman asevelvollisuutta. Kumpikin malli perustuu reserviläisarmeijaan, joka muodostetaan vapaaehtoisesti varusmiespalveluksen suorittaneista. Vihreän miesliikkeen mallissa reservin vahvuus olisi 137 000 miestä, Sadankomitean mallissa 50 000 miestä. Everstiluutnantti Rainer Peltoniemen mielestä laaja 900 000 miehen reservi on kuitenkin edelleen Suomelle tärkeä.

Maanpuolustuskorkeakoulun vuonna 2014 julkaisemassa ”Yleisesikuntaupseerikurssi 56: Joukko vaihtoehtoja Puolustusvoimien tulevaisuuteen 2030” -työpaperissa esitellään yhtenä maanpuolustuksen toteuttamisen vaihtoehtona vapaaehtoisuuteen perustuva reserviläisarmeijamalli, jonka vahvuus on 100 000 miestä. Työpaperissa otetaan lähtökohdaksi tilanne, jossa 2000-luvun kehitystrendit jatkuvat. Tällöin puolustusmäärärahat pienenevät hiljalleen, ja puolustuksen keskinäisriippuvuus kasvaa. Sodan ajan vahvuus pienenee taloudellisten rajoitteiden ja tekniikan kehityksen seurauksena. Paperi huomauttaa, että esitetyn kehityskulun toteutuminen riippuu hyvin vahvasti siitä, millaisena turvallisuusuhkana Venäjä tulevaisuudessa koetaan. Tutkimus vertailee kolmea eri vaihtoehtoista maanpuolustuksen toteuttamistapaa: koko ikäluokan kouluttamista osittain sotilas-, osittain siviilitehtäviin, vapaaehtoismallia, jossa palvelukseen kannustetaan rahallisin kannustimin sekä osittain kaaderi-, osittain miliisijärjestelmää soveltavaa mallia. Työpaperin mukaan vapaaehtoismalli tuottaa toimiessaan nykyistä ammattitaitoisempia ja motivoituneempia sodan ajan joukkoja, mutta riskinä on, ettei henkilöstöä saada rekrytoitua riittävästi.^lähde?

Nykyjärjestelmä poliittisesti

Suomessa varusmiespalveluksen suoritusprosentti on perinteisesti ollut korkea, vuonna 2008 83 prosenttia ikäluokan miehistä suoritti varusmiespalveluksen. Osuus on kuitenkin nopeasti laskeva ja virallisten lukujen mukaan 2012 miehistä olisi enää 78 prosenttia suorittanut asevelvollisuuden, ja vuonna 2013 Aseistakieltäytyjäliitto ja Ohi on -kampanja arvioivat osuuden olevan selvästi alle 70 prosentin.

Huolimatta kansainvälisestä kehityksestä, jossa länsimaissa vain paria poikkeusta lukuun ottamatta on luovuttu laajasti toimeenpannusta yleisestä asevelvollisuudesta, on nykyisen laajuisesta asevelvollisuudesta pitkään vallinnut Suomen politiikassa lähes täysi konsensus. 2000-luvulla jotkut poliitikot, esimerkiksi Paavo Arhinmäki, Osmo Soininvaara, Liisa Jaakonsaari ja Tarja Cronberg, ovat kuitenkin ehdottaneet harkittavaksi siirtymistä Norjan tapaiseen valikoivaan asepalvelukseen, jonka suorittaisi huomattavasti pienempi osa, esimerkiksi 30 prosenttia miehistä. Eduskunnan äänestäessä 4. joulukuuta 2007 uudesta asevelvollisuuslaista ainoa kiistakysymys oli se, tulisiko varusmiehille myöntää isyysvapaata 12 vai 18 päivää.

Eduskuntapuolueista yleistä asevelvollisuutta kannattavat keskusta, RKP, perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit. Järjestelmän uudistamista ja siirtymistä vapaaehtoisuuteen perustuvaan asepalvelukseen kannattavat puolestaan vihreät ja vasemmistoliitto. Sosialidemokraattien mukaan on syytä tehdä selvitys molempia sukupuolia koskevasta kansalaispalveluksesta. Kokoomuksen vuoden 2011 eduskuntavaaliohjelma ei tehnyt linjauksia asevelvollisuuden suhteen, mutta eräät korkean profiilin kokoomuspoliitikot, muun muassa Jyrki Katainen ja Alexander Stubb, ovat ilmaisseet pitävänsä nykykäytäntöä hyvänä.

Puolustusministeriö asetti vuonna 2009 Risto Siilasmaan johtaman selvitysryhmän selvittämään asevelvollisuuden yhteiskunnallisia vaikutuksia , mutta se ei loppuraportissaan esittänyt merkittäviä muutoksia vallitsevaan asevelvollisuusjärjestelmään. Työryhmän teki sen sijaan noin 80 ehdotusta asevelvollisten aseman ja varusmieskoulutuksen kehittämiseksi. Puolustusvoimat on toteuttanut ehdotuksista yli puolet ja pääosa tullaan toteuttamaan vuoden 2013 loppuun mennessä.

Puolustusvoimain komentaja Ari Puheloinen arvioi toukokuussa 2010, että sodanajan joukkoja tullaan vähentämään nykyisestä 350 000:sta. Puolustusministeri Jyri Häkämies niin ikään arvioi toukokuussa 2010, että asevelvollisuusjärjestelmä muuttuu kiristyvän julkisen talouden ja kallistuvan puolustusmateriaalin seurauksena ja muutokset tulevat jo seuraavan hallituksen ohjelmaan.

Kansanedustaja Eero Heinäluoma totesi Porissa 22. heinäkuuta 2010 Suomi-areena keskustelutapahtumassa pitävänsä vihreiden kantaa valikoivasta asevelvollisuudesta maanpuolustuksellisesti ”vaarallisena”. Heinäluoma nosti esimerkiksi Ruotsin, jossa hän katsoi valikoivan asevelvollisuuden lopulta johtaneen ammattiarmeijaan. Vihreiden silloinen puheenjohtaja Anni Sinnemäki puolestaan sanoi samassa keskustelussa uskovansa, että Suomessa on vuoteen 2020 mennessä luovuttu yleisestä asevelvollisuudesta.

Joulukuussa 2010 Vihreä miesliike julkaisi kannanoton, jossa esitettiin sekä nykyisen mallisen asepalveluksen että siviilipalveluksen ja totaalikieltäytyjien vankeusrangaistuksen lakkauttamista. Nykyistä järjestelmää korvaamaan kannanotossa ehdotettiin vapaaehtoisuuteen perustuvaa armeijaa. Kannanotossa ehdotettiin reservin pienentämistä siten, että koko ikäluokasta koulutettaisiin 12 prosenttia (noin 7 000 henkeä), ja tästä koituvilla säästöillä armeijan kalustoa pystyttäisiin päivittämään. Samalla myös varusmiesten palkkausta korotettaisiin entistä kilpailukykyisemmäksi. Toteutuessaan muutosten todettiin pidentävän miesten työuria ja olevan sekä eettisesti että tasa-arvon kannalta mielekkäämpiä Suomen puolustuksen pysyessä kuitenkin uskottavana.

Helsingin Sanomien päätoimittaja Mikael Pentikäinen arvioi maaliskuussa 2011, että asevelvollisuus säilyy, mutta yhä harvempi suorittaa sen ja reservin miesvahvuutta pienennetään ehkä kolmannekseen.

Asevelvollisuuden lakkauttamiseksi aloitettiin kansalaisaloite ja Ohi on -kampanja syyskuussa 2013. Aloitteen mukaan asevelvollisuus on kansantaloudellisesti kallis, epätasa-arvoinen ja realistisia uhkakuvia ajatellen vanhentunut puolustusratkaisu. Aloite keräsi puolen vuoden aikana 7 533 kannattajaa eikä näin ollen päätynyt eduskunnan käsittelyyn, mihin olisi tarvittu 50 000 kannattajaa.

Maavoimien aiemman komentajan Raimo Jyväsjärven mukaan kriittisyys asevelvollisuutta kohtaan on Ukrainan kriisin myötä väistynyt tai kadonnut jopa kokonaan.

Asevelvollisuuden muuttamiseksi sukupuolille tasavertaiseksi aloitettiin kansalaisaloite ja Yhteisvoimat-kampanja tammikuussa 2022. Aloite pyrki muuttamaan asevelvollisuutta niin, että asepalvelukseen ei enää määrättäisi sukupuolen perusteella. Aloitteen mukaan nykyinen asevelvollisuus rajoittaa perusoikeuksia, sillä yksilö määrätään palvelukseen tahdostaan riippumatta, ja koska se koskee ainoastaan miehiä, loukkaa se yksilöiden oikeutta tulla kohdelluksi tasa-arvoiseksi. Aloite keräsi puolen vuoden aikana 4115 kannatusilmoitusta, eikä päätynyt eduskunnan käsittelyyn.

Asevelvollisuuden kannatus

Asevelvollisuutta on 2000-luvulla kyselyjen mukaan kannattanut noin 60–80 prosenttia suomalaisista. Ukrainan kriisin alkamisen jälkeen asevelvollisuuden kannatus on kaikissa ikäryhmissä noussut samalla, kun tunne Suomeen kohdistuvasta sotilaallisesta uhasta on lisääntynyt. Suurinta yleisen asevelvollisuuden kannatus on SDP:n ja keskustan kannattajien keskuudessa ja pienintä Vasemmistoliiton ja Vihreiden keskuudessa. Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Arto Nokkala on arvioinut, että yleisestä asevelvollisuudesta on tullut osa suomalaisuutta ja tuki sille saattaa toimia muun ohessa protestina liialliseksi koettua kansainvälistymistä vastaan.

Katso myös

• Luettelo valtioista asevelvollisuuden mukaan
• Maanpuolustuskoulutus
• Vapaaehtoinen maanpuolustus

Kirjallisuutta

• Elfvengren, Eero (päätoim.): Suomen puolustusvoimat ennen ja nyt. (Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksen julkaisuja) Helsinki: WSOY, 2003 (6. painos 2006). ISBN 951-0-28151-4
• Jukarainen, Pirjo & Terävä, Sirkku (toim.): Tasa-arvoinen turvallisuus? Sukupuolten yhdenvertaisuus suomalaisessa maanpuolustuksessa ja kriisinhallinnassa. Helsinki: Minerva, 2010. ISBN 978-952-492-347-7
• Laitinen, Kari & Nokkala, Arto: Suomalainen asevelvollisuus: Historiaa, haasteita ja tulevaisuutta. (Puolustusministeriön julkaisuja 1/2005) Helsinki: Puolustusministeriö, 2005. ISBN 951-25-1574-1
• Rummakko, Sanna (toim.): Tahdon asia: Suomalainen maanpuolustus murroksessa. (Kirjoittajat: Tarja Cronberg ym) Helsinki: Like: Sadankomitea, 2006. ISBN 952-471-881-2
• Saari, Heikki: Kaunis on kuolla: Pamfletti. (Barrikadi-sarja no 7) Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-35261-8

Aiheesta muualla

• Tietoa asepalveluksen historiasta ja siihen liittyvistä asiakirjoista (Arkistolaitos)
• Varusmieheksi 2006 – opas varusmiespalvelukseen valmistautuvalle
• Naisten vapaaehtoisesta asepalvelusta (Arkistoitu – Internet Archive)
• Sotilaan käsikirja 2012^{[vanhentunut linkki]}
• Asevelvollisuusjärjestelmän yhteiskunnallisia vaikutuksia – kansantalous, aluetalous, opinnot ja työelämä